Taistoista ja rihmoista...

Rihmakalat, kiipijäkalat, pusukalat, taistelukalat jne.

Valvoja: Moderaattorit

Vastaa Viestiin
tarkkailija
Starting Member
Starting Member
Viestit: 2
Liittynyt: 08:14, 24.03.2003

Taistoista ja rihmoista...

Viesti Kirjoittaja tarkkailija »

Moi! Oon uus tällä palstalla, mutta uskalsin heti ruveta kyselemään :D ...Itselläni ei ole akvaariota, mutta sukulaisella ja tutulla on, että pientä kokemsuta on akvaariota. Miten on, pärjäävätkö taistot ja rihmakalat yhdessä? Kaupassa sanottiin, että sinirihmakala tulee hyvin yksin toimeen No, yksi ostettiin, mutta se rupes heti terrorisoimaan taistoa ja siinä sivussa muitakin kaloja...miten on? oliko kala luonnevikainen vai mikä oli? Se annettiin heti pois, kun huomattiin
Olkaa hiljaa kun minä puhun!
Elli
Starting Member
Starting Member
Viestit: 17
Liittynyt: 12:30, 29.11.2002
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja Elli »

Itselläni oli muutama vuosi sitten kaksi sinirihmakalaa ja toinen niistä oli todella äksy ja agressiivinen lähinnä lajikumppaniaan kohtaan ja olikin välillä "jäähyllä" pienessä 20L akvaariossa. Yksinään ollessaan sinirihma näytti olevan kesympi ja kiinnostunut seurustelemaan minun kanssani. Taisi olla pojalla tylsää ;) Syynä agressiviisuuteen lienee liian pieni akvaario/reviirikiistat, tuskin on kyse "luonneviasta".
-minttu-
Member
Member
Viestit: 255
Liittynyt: 23:55, 09.02.2003
Paikkakunta: Espoo

Viesti Kirjoittaja -minttu- »

Ymmärtääkseni sinirihmakaloissa on paljon yksilöeroja; toiset ovat agressivisia, toiset eivät. Minulla on sinirihmakalanaaras, joka on todella rauhallinen ja leppoisa luonteeltaan. Samassa altaassa on pariin otteeseen vieraillut taistokoiraani, eikä mitään ongelmia ole ollut.
skare
Advanced Member
Advanced Member
Viestit: 1784
Liittynyt: 13:26, 08.10.2001
Akvaarioseurat: Tampereen Akvaarioseura ry
Sukupuoli: Nainen
Paikkakunta: Pirkkala / TAS

Viesti Kirjoittaja skare »

Sinirihmakalakoiras on kutuaikana äksy, se on ihan normaalia. Naaras taas on huomattavasti ukkoaan rauhallisempi.
http://www.uta.fi/~sk63895/akvaario/sinirihmakala.html

Lisäksi niitä hankitaan usein liian pieniin akvaarioihin, mikä on toinen syy aggressioille.
tarkkailija
Starting Member
Starting Member
Viestit: 2
Liittynyt: 08:14, 24.03.2003

Viesti Kirjoittaja tarkkailija »

Aivan, kyse taisi ollakin liian pienestä akvaariosta...No, pääsipä kuitenkin sieltä pois ennen kuin pimahti lopullisesti. :) Ihmeellisen paljon se kuitenkin "seurusteli" ihmisten kanssa. Kun meni katsomaan kaloja, se tuli heti akvaarion etulasiin uiskentelemaan edestakaisin...no niin, se siitä. Kiitos vastauksista!
Olkaa hiljaa kun minä puhun!
mjalava
Advanced Member
Advanced Member
Viestit: 1724
Liittynyt: 16:07, 03.12.2002
Paikkakunta: Siuntio

Viesti Kirjoittaja mjalava »

Täytyy kyllä sanoa että sinirihmakalojen (sinisten ja keltaisten) kanssa on meidän perheessä nyt tapeltu tarpeeksemme. Vihdoin on koossa sellainen porukka joka tulee suht hyvin toimeen keskenään, on tarvittu jäähyjä karanteenialtaassa ja kalayksilöiden vaihtoa, mutta mikä tahansa muutos (jopa minkä tahansa yksilön poisto joukosta) aiheuttaa heti tasapainon järkkymisen. Kaloja on neljä, tällä hetkellä kaksi poikaa, kaksi tyttöä. Litroja 320. Meidän porukassamme poika kahden tytön kanssa ajaa niitä jatkuvasti, kaksi poikaa ja tyttö on aika ymmärrettävästi hankala kombinaatio. Ehkä yksi pariskunta menisi, tosin meillä poikien välinen jännite yleensä lopettaa takaa-ajot nopeammin kuin jos olisi vain yksi pari.

Eivät kyllä minusta mitään aloittelijan kaloja! Itse olen ihan vasta-alkaja, eikä minkään kalojen kanssa ole tuollaista riesaa ollut. Väitetyt ongelmayhdistelmät kuten papukaijapallokala kardinaalitetraparven kanssa ovat lasten leikkiä noiden sinirihmojen kanssa. Pallo ajaa kardinaaleja vain jos jää ruokapäivä (joka toinen tai kolmas päivä) välistä eikä silloinkaan saa niitä kiinni. Sinirihmojen kanssa pahimmillaan suomut pöllysivät ja vieläkin näkyy kahden kalan päässä kolhut akvaarion poikkitukeen (pinnan yläpuolella!) törmäilystä.

Että edes jotenkuten niiden kanssa tulisi toimeen, paras vaan pitää kunnon pusikkona akvaariota, on ihan oikeasti tarpeen että kalat löytävät piilopaikkoja joihin ei helposti näe. Ja meillä ainakin rihmikset syövät aivan järjettömän paljon, ja jos ruokamäärää rajoittaa niistä tulee ruoka-aikaan niin äksyjä että heikommat jäävät ilman.

Niin, hirveältä riesaltahan tuo äskeinen teksti saa nämä kalat näyttämään. Toisaalta taas tuon sosiaalisen kuvion seuraaminen ja välttämätön sääntely jotta kalat eivät aivan tapa toisiaan on ihan mielenkiintoista. Jotta eläinrääkkäykseltä vältytään, lienee syytä ihan oikeasti seurata mitä sinirihmojen kesken akvaariossa tapahtuu. Eläinsuojelulakikin edellyttää ettei eläimiä pidetä niin että ne joutuvat jatkuvan ahdistelun ja väkivallan kohteeksi toistensa taholta.

Mika
nannu
Member
Member
Viestit: 389
Liittynyt: 00:55, 08.01.2003
Paikkakunta: Oulun eteläinen

Viesti Kirjoittaja nannu »

Tuossa minun ensimmäinen ongelmani oman sinirihmaukko Saddamin kanssa:
http://www.aqua-web.org/forum/viewtopic.php?t=9348

Ajattelin osasyynä tuohon olleen myös perhoskirjoahvenen samankaltaisen värityksen, mutta ainakaan altaaseen pari päivää sitten tulleet siniset kerritetrat eivät aiheuta sinirihmassa minkäänlaista tunteiden kuohahtelua (luojan kiitos, olin varautunut jo erotuomariksi näidenkin kohdalla).

Aion kokeilla tuota sinirihman tilapäismajoitusta reviirin sekoittamiseksi seuraavien ahventen tai muiden reviirikalojen hankinnan yhteydessä. Naista en Saddamille uskalla ottaa, mutta kauppias ehdotti kokeilemaan toisen sinirihmaukon kanssa, on tavannut asiakkaita, joilla on onnistunut kahden ukon pitäminen, mikäli molemmat ovat tasaväkisiä (ja tietysti tarpeeksi iso akvaario). Reviirirajojen muodostumisen jälkeen yhteiselo on ilman naisia ollut kuulemma jopa rauhaisaa.. en itse kuitenkaan taida uskaltaa kokeilla. Luonnossa noiden rihmakalojen reviirit voivat samaisissa lätäköissä olla lähes vieri vieressä, koska samea vesi ja runsas kasvillisuus mahdollistavat sen. Akvaario vain on sellainen paikka, josta naapurin terroristia ei pääsekään karkuun noin vain [}:)]
korudonna
Member
Member
Viestit: 323
Liittynyt: 16:03, 19.02.2003
Paikkakunta: Äänekoski

Viesti Kirjoittaja korudonna »

Minulla on kaksi sinirihmaa, iso koiras ja pienempi naaras 250 litran altaassa ja kyllä saa naaras välillä kyytiä eli altaan koko ei asiaa auta. Luin, että koiras ajaa naarasta, joka ei ole halukas kutupuuhiin.

Altaassa on myös pienehkö helmirihmanaaras, jolla ei mitään ongelmaa altaassa, mutta kun toin kolme sen kokoista keltarihmaa (yksi koiras, kaksi naarasta), niin niille helmirihma antoi ensimmäisenä päivinä kyytiä oikein kunnolla. Seuraavina päivinä jo rauhoittui. Jos ruokinta oli niukkaa, lisääntyi häiriköinti! Jahtauksesta huolimatta keltarihmat alkoivat jo seuraavina päivinä selvästi kotiutua ja viihtyä altaassa. Sinirihmat antoivat keltarihmojen olla aivan rauhassa.

Mietin hommata helmirihmalle koirasta niin olisi sillä muuta touhua...Mitähän tapahtuis jos tuohon tuo vielä helmirihmakoiraan.
Onnenlinnun kotiorsi on vain heikko heinänkorsi, mutta silti ihanasti laulu kuuluu pilviin asti.
nannu
Member
Member
Viestit: 389
Liittynyt: 00:55, 08.01.2003
Paikkakunta: Oulun eteläinen

Viesti Kirjoittaja nannu »

Mielenkiintoista ja positiivista, että sinirihmat ovat jättäneet keltarihmat rauhaan, onhan kyseessä sama laji, mutta eri värimuunnos. Itselläni oli myös haaveena aluksi laittaa sekä sinisiä että keltaisia rihmoja, mutta mahdolliset taistelut ja "ristiin rakastuminen" mietitytti. Vaikka ei kai tuo värien sekoittuminen niin vaarallista, sillä onhan kyseessä kuitenkin sentään sama laji...
skare
Advanced Member
Advanced Member
Viestit: 1784
Liittynyt: 13:26, 08.10.2001
Akvaarioseurat: Tampereen Akvaarioseura ry
Sukupuoli: Nainen
Paikkakunta: Pirkkala / TAS

Viesti Kirjoittaja skare »

korudonna kirjoitti:Minulla on kaksi sinirihmaa, iso koiras ja pienempi naaras 250 litran altaassa ja kyllä saa naaras välillä kyytiä eli altaan koko ei asiaa auta. Luin, että koiras ajaa naarasta, joka ei ole halukas kutupuuhiin.
Kyllä altaan koko auttaa, mutta sen vain pitää olla vielä suurempi. Itselläni oli sinirihmapariskunta 325 litraisessa, ja kun kutupuuhat alkoivat piti koiras altaasta noin 3/4 omana reviirinään, ja kaikki muut kalat saivat kyyristellä jäljelle jäävässä nurkassa. Koiras ajoi naarasta kutuaikana jatkuvasti, välillä kuplapesän alle ja taas välillä sieltä pois. Naaras oli suurikokoinen, mutta sai itsensä silti ängettyä koloon kannon alle... halusi raukka välillä vähän lepoa jatkuvaan ahdisteluun.
korudonna
Member
Member
Viestit: 323
Liittynyt: 16:03, 19.02.2003
Paikkakunta: Äänekoski

Viesti Kirjoittaja korudonna »

Eli sinirihmapariskunta tarvitsee todella suuren altaan. Auttaako jos koiraalla on kaksi naarasta ja miten se auttaa? Oman altaani keltarihmat eivät tainneet sittenkään olla keltarihmoja, sillä niiden väri on enemmänkin punertava kuin puhdas keltainen, mitä ostaessani ihmettelinkin ja niiden pyrstön tyvestä puuttuu sini- ja keltarihmoille ominainen tumma täplä! Akvaariokaupan myyjä sanoi sen olevan silloin vähän eri lajia. Ottaapa selvää, että mitä. Koko vaikuttaisi ainakin pienemmälle kuin sinirihmoilla.
Onnenlinnun kotiorsi on vain heikko heinänkorsi, mutta silti ihanasti laulu kuuluu pilviin asti.
einars
Junior Member
Junior Member
Viestit: 191
Liittynyt: 20:45, 14.10.2002
Sukupuoli: Mies
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja einars »

skare kirjoitti: Kyllä altaan koko auttaa, mutta sen vain pitää olla vielä suurempi. Itselläni oli sinirihmapariskunta 325 litraisessa, ja kun kutupuuhat alkoivat piti koiras altaasta noin 3/4 omana reviirinään, ja kaikki muut kalat saivat kyyristellä jäljelle jäävässä nurkassa. Koiras ajoi naarasta kutuaikana jatkuvasti, välillä kuplapesän alle ja taas välillä sieltä pois.
Olen samaa mieltä Skaren kanssa, sillä meillä on 400 litraisessa 1 uros ja 3 naarasta ja kutupuuhien aikaan uros ottaa akvaariosta itselleen vähintään tuon 3/4. Uros piti kaksi naarasta poissa kuplapesän alta ja kolmatta yritti sinne houkutella.
korudoma kirjoitti: Eli sinirihmapariskunta tarvitsee todella suuren altaan. Auttaako jos koiraalla on kaksi naarasta ja miten se auttaa? Oman altaani keltarihmat eivät tainneet sittenkään olla keltarihmoja, sillä niiden väri on enemmänkin punertava kuin puhdas keltainen, mitä ostaessani ihmettelinkin ja niiden pyrstön tyvestä puuttuu sini- ja keltarihmoille ominainen tumma täplä! Akvaariokaupan myyjä sanoi sen olevan silloin vähän eri lajia. Ottaapa selvää, että mitä. Koko vaikuttaisi ainakin pienemmälle kuin sinirihmoilla.
Haaremin etu on se, että uroksen takaa-ajo kohdistuu useammalle naaraalle, eli joku saa aina välillä levätä :)

Villinä veikkauksena tuohon lajiin on se, että ne ovat jotain värimuunnoksia, kuten minullakin tuolla poikasaltaassa, jossa uiskentelee 60 poikasen seassa 8 keltaiseen vivahtavaa 3 cm poikasta, joilta puuttuvat täplät kokonaan. Loput poikasista ovat tavallisia sinirihmoja, joilla on täplät aivan normaalisti yhtä lukuunottamatta, jolla on täpliä kyljissä kolme per puoli. Nämä kaikki poikaset ovat yhdestä poikueesta ja niiden vanhemmat ovat sinirihmoja.
mjalava
Advanced Member
Advanced Member
Viestit: 1724
Liittynyt: 16:07, 03.12.2002
Paikkakunta: Siuntio

Viesti Kirjoittaja mjalava »

Noissa on yllättävän paljon paitsi väri- myös muotomuunnoksia. Meillä oli ihan kaupasta ostettuja suunnilleen saman värisiä keltaoransseja rihmakalakoiraita, mutta toinen oli hyvin pitkä ja matala, etupäästään hieman korkeampi kala ja toinen puolestaan koko matkalta paljon edellämainittua korkeampi, vieläpä takaa korkeampi kuin edestä. Viimemainittu on meillä vieläkin uuden "tyttöystävänsä" kanssa.

Mika
Elmiira
Member
Member
Viestit: 359
Liittynyt: 21:23, 05.01.2002
Sukupuoli: Nainen
Paikkakunta: Sipoo

Viesti Kirjoittaja Elmiira »

Meille muutti eilen taistelukala. Ajattelin että se tulisi toimeen hunajarihmakalojen kanssa, mutta ensimmäinen puoli tuntinen romutti ajatuksen. Muutaman minuutin totuttelun jälkeen se aloitti hunajakoiraiden jahtaamisen kiduskannet levällään. Aika hurjan näköistä, vaikkei taistelija päässytkään evineen kauhean lujaa. Muutaman kerran taistelija sai nypättyä hunajaa ja sen jälkeen hunaja nyppäs taistelijaa ja jne.

Sitten kuulin, että taistelija oli aikaisemmin asunut vain yksin, ihan ilman muiden eväkkäiden "seuraa".

Seuraan vielä tilannetta..
Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Labyrinttikalat”