Kyselin pari kuukautta takaperin ko. lajista tietoa ja rohkenin hankkia itselleni yhden. Ajattelin tuoda hiukan käytännön kokemuksia esille.
Kalalla on kaksi ja puoli negatiivista puolta:
- Se on hiukan nirso ruoan suhteen
- Se on erittäin arka
- Se kaivaa ja sisustaa ahkerasti
Toisaalta olen iloinen, että kala kotiutui näinkin nopeasti. Vesi on 26-27 asteista, pehmeää, hapekasta ja virtaa paikoitellen voimakkaasti. Altaassa on erittäin tehokas suodatus ja kaksi erillistä kiertovesipumppua.
Samassa altaassa on kultapleko ja muita sekalaisia monneja, jotka noissa olosuhteissa pärjäävät. Kala on aika reviiriherkkä, eikä juuri salli muiden asustella kolossaan. Kalalla on myös erittäin pyöreä ruumis ja vahvat evien ensimmäiset ruodot. Yleisin liikehtimismuoto onkin "kävely" pohjassa evien avulla vuorotahtiin. Pudotin voileivän, kun näin kalan kävelyllä ensimmäisen kerran
Kala kykenee kaivautumaan itseään keinuttamalla ja täristämällä myös kohtisuoraan alaspäin. Toisinaan näin tehdään sen jälkeen, kun herkkupala on saatu suuhun. Usein vain käy niin, että kala pelästyy ja hukkaa ruokapalan hiekan sisään. Sitä etsitään sitten koko seuraava yö kaivamalla. Kalaa näkee silloin, kun se haluaa näyttäytyä, mutta parin tunnin yöpassi akvaariolasin edessä opettaa paljon lajin tavoista. Uskoisin, että opaalipleko on parvikala - ainakin se hakeutuu öisin aika usein kultaplekon seuraan ja ne retkeilevät toisinaan tuntikausia yhdessä pitkin akvaariota. Jos kultaplekoa ei löydy tai se ei ole retkeilytuulella, niin aktiviteetti on paljon pienempää. Voi olla, että olen hakoteillä, mutta kala tuntuu kaipaavan seuraa.
Ruoaksi kelpaa parhaiten omatekoinen sydän-kalkkuna-maksa-pakaste, jota saatetaan tulla joskus päivälläkin ihmettelemään. Kasvisruoka ei ole niin hyvää, mutta spirulina-tabletteja saatetaan joskus puolustaa muilta, vaikkei niitä syötäisikään. Nappulat pyritään myös viemään turvaan omaan koloon, jossa niitä vahditaan hullun lailla. Yleensä ripsimonnit tyhjentävät varaston, sillä aikaa kun uutta aarretta ollaan hakemassa.
Kaikenkaikkiaan opaalipleko on erittäin mielenkiintoinen tuttavuus. Jos ei välitä siitä, ettei kalaa juuri näy koskaan tai että aamulla ennen töihin lähtöä pitää istuttaa kasvit takaisin pohjaan, niin suosittelen lämpimästi. Olen kerran myös herännyt yöllä siihen kun pleko laajensi koloaan ja pienehkö kivi naputti lasia vasten kaivuuliikkeiden tahdissa. Ruoan kanssa ja veden happirikkauden kanssa kannattaa olla tarkkana, jos toivoo kalan viihtyvän. Itseäni kiinnostaa kovasti oman altaan perustaminen opaaliplekoparvelle - olen aivan myyty. Tälläkin hetkellä kala seuraa näppäilyäni parin metrin päässä olevasta altaasta huolestuneena. Se on kaivautunut silmiä myöten hiekkaan aivan akvaarion lasiin kiinni. Selkäevä ja pyrstön yläreuna ovat hiekan yläpuolella.
Muistutan vielä, ettei tämä ole mikään lajityypillisen käytöksen ohjekirja, vaan kyseessä on hankkimani yhden yksilön toimintamalli. Kyseessä on mielestäni todella omalaatuinen pleko, jossa on vaadittavaa persoonallisuutta ja sitä kuuluisaa intelligenssiä. Jos seuraisin tuntitolkulla neontetroja keskellä yötä pitäisin varmaan itsekin itseäni hulluna.
