Täällä keskustelu on vapaata, kunhan homma pysyy hyvän maun ja käytöksen rajoissa ja keskustelu jotenkin koskettaa akvaarioita. Muu yleinen keskustelu -> ""Off-Topic" ja äänestykset"-ryhmään.
Tyhmä kysymys näin aamutuimaan... Tietääkö joku onko mahdollista että kala voisi olla niin hölmö, että yrittäisi niellä liian suurta ruokapalasta ja tukehtuisi siihen? Huomasin vain tässä aamulla että yksi onneton lippulehtikala oli ahmaissut pienemmän kalan (luultavasti täplänuoli-imumonnin) eikä ollutkaan saanut sitä nielaistua . Se vain altaassa olla möllötti suu niin selällään kuin mahdollista kala puolessa välissä kurkkua.
Miten suuria kaloja lippulehtikala oikein syö?
Vaikea sanoa.. samaa olen itsekkin miettinyt kun kerritetra on uinut hädissään ympäri allasta mato suupielestä roikkuen Yksi pieni poikanen yritti myös pistellä poskeensa 2 kertaa suunsa kokoisen pallon. En tiedä onistuiko. Tuon madon kanssa kävi niin, että aikansa panikoituaan kala sai madon alas. Sitten seuraavaa matoa suuhun
Mahtaakohan asia olla niin, että kun kalat kerran hengittää kiduksilla, ne ei voi varsinaisesti tukehtua ruokaan?
Voivat ne. Esim. hauki on tunnettu siitä että se yrittää toisinaan niellä liian suurta palaa ja kuolee siihen. Haukia on löydetty reilu puolet itsensä kokoinen kala vatsassaan. Syöjäänsä nähden vähän puolikasta suurempia saaliskaloja puolestaan on löytynyt pyrstö kuolleen hauen suusta törröttäen, nieleminen ei ole onnistunut.
mjalava kirjoitti:Voivat ne. Esim. hauki on tunnettu siitä että se yrittää toisinaan niellä liian suurta palaa ja kuolee siihen. Haukia on löydetty reilu puolet itsensä kokoinen kala vatsassaan. Syöjäänsä nähden vähän puolikasta suurempia saaliskaloja puolestaan on löytynyt pyrstö kuolleen hauen suusta törröttäen, nieleminen ei ole onnistunut.
Mika
Ilmeisesti kuitenkin tukehtuminen kestää kauemman, kuin ihmisellä? Kerri ei ainakaan ollut millänsäkään vaikka kulki mato suussa monta minuuttia.
Kerran pari olen kiskonut taistelukalan poikasen suusta liian ison surviaisen pois, kun on kalalta alkanut lähteä taju. Anheet pikku pask...set kun välillä yrittävät säästää aikaa syömällä surviaiset kaksin kerroin taitettuna. Arvaahan sen, että kurkkuun se jää jumiin eikä sitten pääse sintti enää haukkaamaan pinnasta henkeä kun on suu täynnä surviaista. En tiedä olisivatko ahneet sisarukset pelastaneet toisen pälkähästä, en voinut jäädä odottelemaan .
Itseltäni kuoli joskus harrastuksen alkuaikoinan keltabarbi, joka otti wardleyn katkarapupellettin kokonaisena suuhunsa. Se kanniskeli tyytyväisenä mutustellen sitä aikansa, kunnes pelletti turposi ja tukki kidukset. Ei siinä kovin kauan mennyt.
Sitten sivistystä: nuolimonnit ovat nykyään nuolimonneja, eivätkä nuoli-imumonneja.
Meillä aikanaan yksi haibarbeista nielaisi pikkuisen noitamonnin, eikä saanut sitä nieltyä. Parikymmentä minuuttia muistaakseni meni, ennenkuin vaihtoehdoksi jäi kalojan erottaminen toisistaan. Todettakoon, että haibarbit muuttivat varsin pian tapauksen jälkeen yleisöakvaarioon.
Kaksi kappaletta perhoskirjoahvenia on kuollut mysteerisesti seuraavana päivänä kun ovat syöneet ahneesti tubifexia. Kummallakin kerralla oli samat oireet kuin kiduksissa/suussa olisi ollut jotain ylimääräistä. Liekö sattumaa vai mitä....
Kaikilla asioilla on taipumus järjestyä,ellei otetaan apuun tarkkuus,voima ja nopeus.
Hämmästyttävän samanlainen kokemus kuin Tapiollakin. Keltabarbi löytyi aamulla kellumasta pinnassa. Eilen antanut noita mainittuja katkarapupellettejä, joita toki ovat syöneet aikaisemminkin. Avasin vielä kalan varmemmaksi vakuudeksi ja aikalailla tukossa oli kidusten/kurkun seutu. Ei enää isoja pellettejä barbien altaaseen.
Omilla kaloillani ollut kaksi läheltäpiti -tilannetta:
Kerran pudottaessani pohjatablettia (suhteellisen pieni muru) akvaarioon nappasi kiilakylki sen suuhunsa eikä saanutkaan sitä nielaistua. Parisen minuuttia "kakoi" tabletti pilkistäen suusta ja sai kuin saikin sen nielaistua jonkin ajan kuluttua.. Hetken jo luulin että nyt se kuolee..
Tänään huomasin että eräs kiilakylki oli ottanut karvalehdestä irronneen neulastupsun suuhunsa eikä meinannutkaan saada sitä syljettyä ulos. Raukkaparka kyyhötti suuta aukoen kasvitiheikön takana melkein pohjan tuntumassa.. Yritin saada kalaa purkkiin jotta olisin voinut yrittää ottaa rehua pois kurkustaan mutta ennenkuin sitä ehdin tehdä sai kala itse pelastettua itsensä tilanteesta.
Tuo kiilakylkiparvi vaikuttaa muutenkin oudon ahneelta porukalta.. :/
Akvaariossani oli samettitauti ja kyhmyotsan poikasistani kuoli n. 85/90. Osa poikasista jäi kellumaan pintaan kuoltuaan yöllä ja ennenkuin kerkesin poistaa ne oli aina niin vanha(8v) ja viisas haarniskamonnini mennyt nappaamaan yhden kuolleen poikasen pinnasta suuhunsa. Poikaset oli jo niin isoja ettei edes haarniskamonnin olisi kuvitellut niitä syövän, mutta tämäpä päätti kokeilla. Ensin ajattelin kun puolikas kyhmyotsan poikanen näkyi kalan suusta, että kai tuo tietää mitä tekee, mutta kun tunnin päästä pikkukala edelleen roikkui haarniskan huulessa tajusin että, ei perhana eihän se saa sitä niellyksi. Otin isoimman haavin ja nappasin haarniskan siihen, otin vasemmalla kädellä haarniskamonnista tukevan otteen, siten että se oli edelleen haavissa pää pinnalla ja oikealla kädellä kyhmyotsan poikasen evästä ja vedin kuolleen ahvenen pois monnin suusta.
Eli kyllä ilmeisesti kala voi tukehtua, kun syö liian isoa ruokaa, ellei joku kerkeä hätiin.
Jallu74 kirjoitti:Jos voi ihminen tukehtua kyljykseen tai pikkulapsi merirosvolantti-karamelliin, niin miksikäs ei tyhmä kala johonkin pellettiin tai nappiin?
Vaan kalallahan tukehtuminen tapahtuu siten ettei kiduskannet enää pääse liikumaan tai veden virtaus kiduksissa muutoin estyy, ihminen taas tukehtuu siten ettei ilma pääse virtaamaan kurkkutorvea myöten.. eli hieman eri asia.
Yleisesti ottaen kalalla ei liene suurtakaan hätää vaikka saalis roikkuisi puoliksi ulkona suusta, kunhan vaan kidukset pääsevät liikkumaan suht esteettömästi. Olen itsekin saanut uistimella kaloja joilla on ollut suusta törröttävä, pääpuolestaan jos sulanut saaliskala ja vielä on uistinkin maistunut!
Just syötin miljoonakalan poikasille eläviä hyttysentoukkia. Isoimmat poikasista hotkii toukat tuosta vaan, mutta pienemmät on välillä vähän pulassa kun se pää näyttää olevan vaikea niellä. Hetken ne ui pinnan tuntumassa "nieleskelemässä" ja sitten se pää vain katoaa jonnekkin JA uutta toukkaa hakemaan!
Tänäkesänä olen kyllä tehnyt (tai oikeastaan kalat on tehny) ison palveluksen ihmiskunnalle, syömällä puutarhalammikosta haavitut toukat. Pitkin kesää niitä olen syötellyt. Poikaset kasvaa hurjaa vauhtia ja kalat tykkää.
![[:I]](./images/smilies/icon_redface.gif "Embarrased"){kind=icon}
. Se vain altaassa olla möllötti suu niin selällään kuin mahdollista kala puolessa välissä kurkkua.
Yksi pieni poikanen yritti myös pistellä poskeensa 2 kertaa suunsa kokoisen pallon. En tiedä onistuiko. Tuon madon kanssa kävi niin, että aikansa panikoituaan kala sai madon alas. Sitten seuraavaa matoa suuhun 
.
![[;)]](./images/smilies/icon_wink.gif "Wink"){kind=icon}
