Akvaarioharrastus ja luonnonkalojen sukupuutto

[Kris]

(Pilkottu ketjusta "YLE24 : Akvaarioihin pyydetään vuosittain 20 miljoonaa kalaa")

Ainakin minulle tuli aikamoisena yllätyksenä kun joitakin viikkoja sitten sattumalta huomasin FishBasen tiedoista (http://www.fishbase.org), että tulipyrstö on kadonnut luonnosta. Tarkemmat tiedot löytyvät IUCN:n ( International Union for Conservation of Nature and Natural Resources) sivustosta, http://www.redlist.org/search/details.php?species=7807.

Pääsyynä sukupuutolle on "...direct exploitation for export for the ornamental trade", eli suomeksi ymmärtääkseni pyydystys akvaariokaloiksi.

Tämä herättää ainakin minun mielessäni monia kysymyksiä. Niistä varmaankin keskeisin on se, miten sama kohtalo voidaan estää muiden lajien kohdalla. Moni laji kai tuotetaan suoraan luonnosta edelleen, kun viljely ei oikein onnistu.

Toinen aihepiiri, joka panee miettimään on tämän harrastuksen eettisyys ylipäätään ja ehkä erityisesti siihen (kuten kaikkeen muuhunkin eläintenpitoon) liittyvä vastuu. Sen hintana, että akvaariokaupoissa ja meidän itsekunkin pöntöissä liikkuu kaikenlaisia kaloja, voi olla joidenkin näistä katoaminen luonnosta!

En nyt missään tapauksessa ole puhumassa sen puolesta, että akvaarioharrastus olisi jotenkin kokonaisuudessaan epäeettistä ja tuomittavaa. Mutta näitä isompia kuvioita (kuten sukupuuttoa) pohtiessa huomaa, että harrastuksen hinta voi olla paljon kovempi kuin se muutama euro, jonka kustakin kalasta kauppaan jättää. (Ei vitsejä plekojen hinnoista, pliis . Siinä mielessä tähän hommaan liittyy aika paljon vastuuta koko luonnosta. Mutta mitä se voisi käytännössä tarkoittaa?

Ei minulla oikeastaan ole valmiita vastauksia, herättelen tässä vain jonkinmoista keskustelua. Muutamaa aihetta toivoisin ainakin käsiteltävän:

1. Mitkä muut akvaariokalat ovat mahdollisesti jo kuolleet sukupuuttoon luonnosta tai uhanalaisia? Huomasin, että täällä oli juteltu ainakin
- jättihaimonnista http://www.aqua-web.org/forum/viewtopic.php?t=6431, uhanalainen, http://www.redlist.org/search/details.php?species=15944 ja
- merihevosista http://www.aqua-web.org/forum/viewtopic.php?t=5550
Onko muita, erityisesti sellaisia, joita tavallisen harrastajan akvaariossa usein nähdään?

2. Entä mitkä tavallisimmista akvaariokaloista ovat täysin tai enimmäkseen luonnosta pyydettyjä? Mites esim. seuraavat:
- neontetra?
- kardinaalitetra?
- taistelukala?
- leväbarbi?
- partamonni? (lienevät suurin osa kotimaassa viljetyjä, vai?
- seeprakala?

3. Jos suurin osa myynnissä olevan lajin edustajista tulee suoraan luonnosta, kannattaisiko kyseistä lajia "boikotoida", siis ei ostaa sitä akvaarioon?

Lopuksi toivoisin vielä itsekunkin vastaavan tähän kyselyyn: http://www.aqua-web.org/forum/viewtopic.php?t=15731
Olin itse aikamoisen yllättynyt siitä, etten ollut ikinä tullut ajatelleeksikaan, että akvaarioharrastukseen liittyvä ryöstökalastus oli tuhonnut näinkin "tavallisen" (siis usein kaupoissa nähtävän) lajin luonnosta. Olisi mukava tietää, kuinka yleistä tämä tietämättömyys on. Ja vastatkaahan rehellisesti, nyt ei ole tietokilpailusta kyse...

[kalanna]

3. Jos suurin osa myynnissä olevan lajin edustajista tulee suoraan luonnosta, kannattaisiko kyseistä lajia "boikotoida", siis ei ostaa sitä akvaarioon?

Siinä tapauksessa, että kalakanta on uhattuna tai sen pyytäminen muuten vahingoittaa luontoa: ehdottomasti, muussa tapauksessa ei.

Ei unohdeta ihmisten suojelua. Parhaimmillaan akvaariokalojen pyydystys voi olla arvokas elinkeino paikalliselle väestölle. Jos määrät ovat kohtuullisia kalakantaan nähden ja menetelmät kunnossa, en näe asiassa pahaa.

Tuon Unepin suositteleman sertifioinnin yleistymiseksi kampanjoiminen olisi kyllä hyvä teko. Myös tiedon levittäminen siitä, mitkä kalat ovat uhattuina olisi tärkeää. (voi tätä konditionaalin käyttöä, pitäisi ja pitäisi...)
En usko, että monikaan ostaisi uhanalaisia kaloja. Sen verran luonnonystäviä taitavat useimmat akvaristit olla.

[Mika]

2. Entä mitkä tavallisimmista akvaariokaloista ovat täysin tai enimmäkseen luonnosta pyydettyjä? Mites esim. seuraavat:
- neontetra?
- kardinaalitetra?
- taistelukala?
- leväbarbi?
- partamonni? (lienevät suurin osa kotimaassa viljetyjä, vai?
- seeprakala?

Listan kaloista luonnosta pääasiassa pyydystettyjä ovat kardinaalitetra ja leväbarbi

[mjalava]

Ja kuten niin monessa yhteydessä on tullut toistettua, muistettakoon se että metsästäjä ja kalastaja on usein (ei suinkaan aina) se käytännössä aktiivisin luonnonsuojelija, koska hänen harrastuksensa tai elinkeinonsa on suoraan riippuvainen luonnon hyvinvoinnista. Oleellista on se, että pidetään huolta toiminnan ekologisesta kestävyydestä. Hyvin monessa tapauksessa luonnon hyväksikäyttö ja eläinten, kasvien yms. taloudellinen hyödyntäminen on oikeasti ainoa riittävän hyvä perustelu joka uppoaa vähemmän ekologisesti suuntautuneisiin päättäjiin tiettyjen alueiden pelastamiseksi. Who cares jos joku joki, riutta tai lampare jossain köyhässä maassa saastuu, kuolee tai asfaltoidaan ellei suojelu ole edes jollekulle taloudellisesti kannattavaa? Aika rajalliset pelkkien järjestöjen mahdollisuudet ovat ilman paikallista tukea.

Mika

[Kris]

... muistettakoon se että metsästäjä ja kalastaja on usein (ei suinkaan aina) se käytännössä aktiivisin luonnonsuojelija, koska hänen harrastuksensa tai elinkeinonsa on suoraan riippuvainen luonnon hyvinvoinnista.

En kyllä usko, että he ovat käytännössä aktiivisimpia luonnonsuojelijoita. Itse asiassa uskon, että koko maailman mittakaavassa asia on juuri päinvastoin: oma leipä on paljon tärkeämpi asia kuin jonkin lajin säilyminen. Jos se katoaa, haetaan se leipä toisesta lajista tms. Ja vaikka se näin laskelmoivaa ei olisikaan, ulottuu tavallisen pulliaisen tulevaisuushakuisuus kai useimmiten vain jonkun viikon tai korkeintaan muutaman vuoden päähän. Jos tänään on nälkä, ei kehitysmaassa kalastavaa ehkä paljoakaan kiinnosta se, kuoleeko kyseinen laji ehkä joskus kymmenen vuoden päästä sukupuuttoon. Tuo edellä sanomasi ehkä toimii pienen, valistuneen joukon kohdalla.

Hyvin monessa tapauksessa luonnon hyväksikäyttö ja eläinten, kasvien yms. taloudellinen hyödyntäminen on oikeasti ainoa riittävän hyvä perustelu joka uppoaa vähemmän ekologisesti suuntautuneisiin päättäjiin tiettyjen alueiden pelastamiseksi.

Valitettavasti näin on kovin usein. Mutta voisi kai näihin jotenkin vaikuttaa muutenkin. Jos esimerkiksi tiedettäisiin, että kardinaalitetra on katoamassa luonnosta ja jos valtaosa maailman akvaristeista boikotoisi kyseistä lajia, sen myynti laskisi ja siten sen pyytäjien olisi etsittävä jokin toinen ansiokeino. Optimismia siis vielä riittää... . Mutta edellytyksenä on, että ihmiset edes olisivat tietoisia näistä asioista. Tämän hetken saldo tuossa pollissa (15 vastaajaa) on, että 100% ei tiennyt sukupuutosta. Vastatkaa toki lisää tiesitte tai ette!

[Kati]

Itse asiassa uskon, että koko maailman mittakaavassa asia on juuri päinvastoin: oma leipä on paljon tärkeämpi asia kuin jonkin lajin säilyminen. Jos se katoaa, haetaan se leipä toisesta lajista tms.

Ymmärtääkseni esim. joillakin alueilla Etelä-Amerikassa homma toimii nimenomaan niin, että vesistöt pysyvät kondiksessa siksi, että akvaariokaloista saatavat tulot pitävät paikalliset asukkaat kiinnostuneina niiden hyvinvoinnista. Isomman vesistön säilymisen hyväksi olisin valmis uhraamaan jo muutaman kalalajinkin...

Samoin, akvaariokaloista saatavat tulot voivat estää asukkaita hankkimasta tuloja muilla, luontoa vielä pahemmin tuhoavilla tavoilla. Ihan hyvä minusta, kun ottaa huomioon, miten paljon sademetsää menee savuna ilmaan muutenkin, kun tuottoa haetaan lyhytnäköisesti.

Kati

[Kris]

Isomman vesistön säilymisen hyväksi olisin valmis uhraamaan jo muutaman kalalajinkin...

Oletko siis todella sitä mieltä, että "muutaman lajin" häviäminen akvaarioharrastuksen seurauksena on kohtalaisen pieni juttu? (Totta puhuen odotin sinulta vähän muuta.)

Mahdatko olla autuaan tietämätön sellaisista ekologian peruskäsitteistä kuten homeostaasi tai ravintoketju. Itse en ole mikään ekologian ekspertti, mutta en usko olevani väärässä, jos väitän, että esimerkiksi Amazonin alueen luonto on kehittynyt juuri sellaiseksi piiiiiitkän ajan kuluessa. Kaikki lajit ovat jollakin tavalla osa yleisempää ravintoketjua ja jotenkin tuo koko härveli on saavuttanut tasapainon eli homeostaasin. Sitten ihminen kaikessa viisaudessaan ja ahneudessaan tulee ja muutamassa kymmenessä vuodessa ottaa sieltä pois "muutaman lajin".

Ehkä kaikki olisi hyvin, jos nämä lajit eläisivät jotenkin tyhjiössä - mutta kun niin ei ole. Kukin noista muutamasta lajista on osa tuota isoa kokonaisuutta. Yksinkertaisimmillaan ne itse syövät jotain toista lajia ja ovat samalla jonkin kolmannen lajin ruokaa. Todellisuus lienee paljon monimutkaisempi ja uskon ettei tämänkaltaisesta ihmisen toiminnasta yleensä hyvää seuraa.

Esimerkkejä tällaisesta älyttömyydestä löytyy kyllä historiasta. Esimerkiksi Kiinassa 1950-luvulla puhemies Mao muistaakseni sai jossain vaiheessa loistavan idean: "varpuset syövät liikaa viljaa, joten tapetaan ne kaikki". Siinähän kiinalaiset maanviljelijät ja varmaan muutkin sitten lahtasivat kilvan varpusia. Tuloksena oli valtavat hyönteis- ja tuholaisesiintymät ja nälänhätä. Normaalisti varpuset pitivät kasvituholaiset kurissa. (Lisää: http://www.hut.fi/~jikaheim/china/camp.html)
Toinen klassinen esimerkki on eurooppalaisten kiva kesykani, joka sai Australian luonnon sekaisin. (Lisää http://rubens.anu.edu.au/student.projec ... story.html.

Muutaman lajin uhraaminen ei siis ole mikään leikin asia. Itse asiassa väitän, että tuossa kirjoittamassasi lauseessa on erittäin vaarallinen sisäinen ristiriita. Et voi kuvitella "säilyttäväsi vesistöä" uhraamalla sieltä lajeja. Päinvastoin, uhraamalla lajeja riskeeraat koko vesistön tasapainon.

Väitänpä vielä lisäksi, että JOS paikalliset hankkivat elantonsa siten että joku laji sieltä katoaa tai muuttuu uhanalaiseksi, on koko homma täysin vinossa. Silloin toimintaa hoidetaan todennäköisesti muutenkin sellaisin periaattein, että seuraavaksi katoaa joku toinen laji. Yhden lajin häviäminen ei siis ole pieni uhraus vaan punainen kirkuva varoitusvalo. Homma on menossa pieleen.

[KirsiK]

Toisaalta, mikäli kalojen hinta laskee kansainvälisen boikotin seurauksena, niitä pitää vain pyytää enemän, että saa saman verran tuloja kuin aikaisemmin - tai siirtyä johonkin kannattavampaan bisnekseen.

Mielestäni ekoturismi, jossa paikalliset ovat mukana ja/tai ekologinen kalanviljely joko alkuperäismaassa tai muualla, olis boikottia parempia vaihtoehtoja. Tai miten olis esim. reilun kaupan periaatteiden soveltaminen myös lemmikkieläinkaupassa.

Totuushan on se, että luonto- ja ympäristökysymykset alkavat ihmisiä kiinnostaa vasta siinä vaiheessa, kun elintaso on riittävän korkealla tai uhka luonnosta saatavalle elinkeinolle niin iso, että se vaatii suoraa toimintaa...

[kalafriikki]

Samoin, akvaariokaloista saatavat tulot voivat estää asukkaita hankkimasta tuloja muilla, luontoa vielä pahemmin tuhoavilla tavoilla. Ihan hyvä minusta, kun ottaa huomioon, miten paljon sademetsää menee savuna ilmaan muutenkin, kun tuottoa haetaan lyhytnäköisesti.
Kati

Ensimmäinen lause ok, eli olen täysin samaa mieltä. Mutta mutta... Toi sademetsäjuttu on kyllä vähän niin, että eivät ne asukkaat välttämättä sitä halua kaataa vaan ne ovat ne monikansalliset suuret yhtiöt, jotka raivaavat metsää pois esim. tupakkaviljelmien alta.

[Kati]

Oletko siis todella sitä mieltä, että "muutaman lajin" häviäminen akvaarioharrastuksen seurauksena on kohtalaisen pieni juttu?

Äläs nyt taas nuolaise ennenkuin tipahdat . Unohdin hymiön.

Ei mutta oikeasti olen sitä mieltä, että on olemassa erittäin hyvä tsäänssi saada akvaariokalastus toimimaan sekä paikallisten että luonnon hyväksi, ja ymmärtääkseni on alueita, joilla se toimii näin tällä hetkelläkin.

Sitä en tiedä, millä tätä "kestävää kehitystä" saisi buustattua täältä kaukaa. Jonkinsortin reilukauppa-tyyppinen sertifiointi taitaa olla ainut hyvä vaihtoehto. Herää kyllä kysymys, ymmärtääkö valistumaton perusakvaristi (TM) asian päälle tarpeeksi, jotta maksaa siitä aiheutuneet viulut.


Kati

[Maisu]

Et voi kuvitella "säilyttäväsi vesistöä" uhraamalla sieltä lajeja. Päinvastoin, uhraamalla lajeja riskeeraat koko vesistön tasapainon.

Sukupuuttoon kuoleminen on normaalia kehitystä ja odottaa jokaista lajia jossain vaiheessa. Minusta pitää myös miettiä, onko ihmisellä periaatteellista oikeutta suojella jotain lajia sukupuutolta, oli se sitten ihmisen toimista johtuvaa tai ei. Suojelulla saatetaan estää uuden, korvaavan lajin kehitys ja vaikuttaa negatiivisesti uuden, erilaisen ja kokonaan tai osittain uusista eliölajeista koostuvan tasapainon löytymiseen pitemmällä aikavälillä. Mikä antaa meille lajina oikeuden estää muiden eläin- tai eliöryhmien lajinkehitystä? Ihminen on kuitenkin itsekin täällä vain käymässä. Millä perusteella voidaan vaatia että muiden lajien luonnollinen poistuminen oman lajimme valta-aseman seuraksena pitäisi pysäyttää?

(Tosielämässä allekirjoittanut (vai sivuunkirjoittautunut?) kuuluu esim. Vegaaniliittoon joten ei kannata tuhlata hyviä palkokasveja muuhun kuin syötäväksi.)

[Kris]

En vielä tippunut .

Ei mutta oikeasti olen sitä mieltä, että on olemassa erittäin hyvä tsäänssi saada akvaariokalastus toimimaan sekä paikallisten että luonnon hyväksi, ja ymmärtääkseni on alueita, joilla se toimii näin tällä hetkelläkin.

Tästä olemme pääasiassa samaa mieltä. Vaatii tosin kyllä aika paljon mielikuvitusta minulta sanoa, että akvaariokalastus toimisi "luonnon hyväksi" missään. Ehkä enemmänkin olisi kyse siitä, että se on "pienempi paha" kuin se, että paikalliset hankkisivat elantonsa jostain luontoa vielä selvemmin turmelevasta toiminnasta. Yksi korostus kuitenkin: en usko hetkeäkään, että tällaiseen toimintaan voisi kuulua lajin tai lajien häviäminen tai uhanalaiseksi muuttuminen. Silloin ollaan varmaan menossa hakoteille.

Sitä en tiedä, millä tätä "kestävää kehitystä" saisi buustattua täältä kaukaa. Jonkinsortin reilukauppa-tyyppinen sertifiointi taitaa olla ainut hyvä vaihtoehto. Herää kyllä kysymys, ymmärtääkö valistumaton perusakvaristi (TM) asian päälle tarpeeksi, jotta maksaa siitä aiheutuneet viulut.

Joo, jotain tuommoista minäkin ajattelin. Tämä keskustelu ehkä osaltaan virittelee aivonuppejamme edes tunnistamaan ongelman.

[Kati]

Toi sademetsäjuttu on kyllä vähän niin, että eivät ne asukkaat välttämättä sitä halua kaataa vaan ne ovat ne monikansalliset suuret yhtiöt, jotka raivaavat metsää pois esim. tupakkaviljelmien alta.

Se on sivuasia, haluaako vai ei, kun elanto on saatava. Monikansalliset yhtiöt eivät ymmärtääkseni (ainakaan vielä) omista koko Amazonasia, mutta voivat ostaa aivan liian halvalla alueita, jotka eivät muutoin tuota mitään. No, voin olla tässä väärässäkin, en ole asiaan niin hirveän hyvin perehtynyt.

Ei muuten kannata polttaa tupakkaa .

Kati

[Kris]

En ihan odottanut tätä vegaaniakvaristilta...
Tuli kuitenkin niin luonnonvastaista tekstiä, että pakko kommentoida.

Sukupuuttoon kuoleminen on normaalia kehitystä ja odottaa jokaista lajia jossain vaiheessa.

Määrittele nyt ensin "normaali kehitys". Onko sitä esimerkiksi tuo puhemies Maon masinoima varpusten lahtaus? Ehkä järkevämpää olisi puhua "luonnonmukaisesta" kehityksestä. Jotkin muutokset luonnossa tapahtuvat hitaasti, jopa vuosituhansien tai -miljoonien kuluessa, jotkin taas salamannopeasti. Jälkimmäiset ymmärtääkseni usein panevat luonnon aika sekaisin pitkäksi aikaa. Ja ihmisen aiheuttamat muutokset kuuluvat näihin jälkimmäisiin (mehän olemme vasta muutaman sadan vuoden ajan oikein reippaasti rellestäneet teollisuutemme kanssa).

Minusta pitää myös miettiä, onko ihmisellä periaatteellista oikeutta suojella jotain lajia sukupuutolta, oli se sitten ihmisen toimista johtuvaa tai ei.

Voidaan tätä toki miettiä, mutta ainakin omasta mielestäni vastaus voisi olla harvinaisen yksiselitteinen: ihmisellä ei ole oikeutta aiheuttaa lajien sukupuuttoon kuolemista. Miksikö ei? No siksi, että se on a) vaarallista tai ainakin b) riskialtista koko luonnon kannalta. Joku voisi lisäksi sanoa että se on väärin, mutta en nyt mene tässä moraalisiin asioihin. Jos ihminen on omilla toimillaan (esim. ryöstökalastuksella) sellaista aiheuttamassa, mielestäni korjaavat toimenpiteet (kuten kyseisen kalastuksen lopettaminen) eivät ole ainoastaan oikeutettuja vaan niihin on olemassa mitä suurimmassa määrin velvollisuus.

Eri asia on sitten sellainen tilanne, jossa luonto itse (ilman ihmisen puuttumista) on muuttamassa lajitilannetta. Siihen ehkä ei kannata puuttua.

Suojelulla saatetaan estää uuden, korvaavan lajin kehitys ja vaikuttaa negatiivisesti uuden, erilaisen ja kokonaan tai osittain uusista eliölajeista koostuvan tasapainon löytymiseen pitemmällä aikavälillä.

Höpötihöpö. Lajien kehitys (jos sellaista tapahtuu) tapahtuu vuosituhansien kuluessa. Se prosessi ei oikein toimi silloin kun ihminen muuttaa luontoa vuosien - vuosikymmenten aikaperspektiivillä.

Mikä antaa meille lajina oikeuden estää muiden eläin- tai eliöryhmien lajinkehitystä? Ihminen on kuitenkin itsekin täällä vain käymässä. Millä perusteella voidaan vaatia että muiden lajien luonnollinen poistuminen oman lajimme valta-aseman seuraksena pitäisi pysäyttää?

Tämä käsityksesi on minusta jopa irvokas. Siis meidän itsekäs elämäntyylimme, johon kuuluu muiden lajien suruton poispyyhkiminen on osa "muiden eliöryhmien lajinkehitystä"? Tämä ei muuten ole "luonnollista poistumista", koska ihminen on ainoa laji, joka on aivan ylivertaisessa asemassa silloin kun puhutaan valinnanvapaudesta ja omien tekojen seurausten ymmärtämisestä. Et voi millään panna samalle viivalle a) kehitystä, jossa joku eläinlaji vuosituhansien kuluessa saa aikaan esimerkiksi sen, että toinen eläinlaji kehittyy (pitkään paettuaan) nopeammaksi juoksijaksi sekä b) kehitystä, jossa ihminen esimerkiksi 20 vuoden ryöstökalastuksen aikana nappaa yhden kalalajin pois luonnosta. Edellinen kehitys antaa koko muulle luonnolle aikaa ja runsaasti tilaisuuksia korjata tasapainoaan. Jälkimmäinen on yllättävä muutos, josta moni laji kärsii.

[prboy]

1. Mitkä muut akvaariokalat ovat mahdollisesti jo kuolleet sukupuuttoon luonnosta tai uhanalaisia?

Kun viimeksi tutustuin IUCN:n uhanalaisten kalojen luetteloon (pitää lukea villieläinten ja kasvien kansainvälistä kauppaa säätelevän CITES-sopimuksen luetteloihin, ei sieltä löytynyt yhtään tunnettua akvaariokalaa, joitakin tunnettuja kaloja toki, kuten arapaima etc. Kyseessä on siis aivan uusia asia ja ensimmäistä kertaa ilmeisesti akvaariokalojen pyynti on aiheuttanut makeanveden kalan häviämiseen luonnosta.

Kannattaa tutustua Akvaariomaailmaan kirjoittamaani artikkeliin (1/2002) kalojen pidon eettisistä ongelmista. Pääsääntöisesti akvaariokalojen pyynti luonnosta on jopa luonnonsuojelun kannalta hyvä asia, kuten edellä monet ovat jo sanoneet. Perusteet löytyvät tekstistäni. Ei pyynti kuitenkaan saa johtaa yhdenkään lajin häviämiseen. Jo selvän vähentymisen pitää kokonaan estää jonkin lajin pyynnnin. Yhden tietyn lajin pyytämiseen sukupuuttoon ei edes ole mitään tarvetta. Miään laji ei ole akvaariomarkkinoilla korvaamaton.

Mahdatko olla autuaan tietämätön sellaisista ekologian peruskäsitteistä kuten homeostaasi tai ravintoketju. Itse en ole mikään ekologian ekspertti, mutta en usko olevani väärässä, jos väitän, että esimerkiksi Amazonin alueen luonto on kehittynyt juuri sellaiseksi piiiiiitkän ajan kuluessa. Kaikki lajit ovat jollakin tavalla osa yleisempää ravintoketjua ja jotenkin tuo koko härveli on saavuttanut tasapainon eli homeostaasin. Sitten ihminen kaikessa viisaudessaan ja ahneudessaan tulee ja muutamassa kymmenessä vuodessa ottaa sieltä pois "muutaman lajin".

Edellä oleva on kyllä pääosin aivan höpön höpöä. Ei luonnossa ole mitään tasapainoa. Ekosysteemit ovat kokoajan muuttumassa, monesti toki edestakaisin tietyn tilan, maallikkojen tasapainoksi kutsuman, suhteen. Eri lajien runsaudet ja keskinäiset suhteet vaihtelevat hyvinkin paljon. Ravintoketjukin on äärimmilleen yksinkertaistettu asia. Todellisuudessa ekosysteeemeissä on yleensä hyvin monimutkaisia ravintoverkkoja. Niinpä yhden lajin häviäminen ekosysteemistä ei käytännössä koskaan aiheuta laajalle ulottuvia haitallisia muutoksia. Tietysti esim. yhteen lajiin turvautuneet loiset häviävät lajin mukana.

Ekosysteemien tasapainolla ei siis tule perustella yksittäisten lajien säilyttämistä. Jokainen laji on kuitenkin ainutkertainen ja siten korvaamattoman arvokas. Edellisissä viesteissä on pyritty sanomaan, joskin hieman puutteellisesti, että ekosysteemien laajempi muuttuminen on huomattavasti vakavamapi aisa. Kati on siten periaatteessa oikeassa, joskin perustelut jäivät puutteellisiksi. Jos akvaariokalojen pyynti pelastaa jonkin joen luonnontilassa kullankaivajia ja metsän pelloksi raivaajia vastaan, on jonkin lajin häviäminen kuitenkin ollut pieni hinta useiden kyymmenten, jopa satojen lajien säilyessä. Riittävin ohjein tuota yhtäkään ei tarvitse kuitenkaan menettää.
Voit edelleen ostaa hyvällä omalla tunnolla luonnosta pyydettyjä kaloja akvaarioosi.

[prboy]

Johan sä Maisu tekstin lykkäsit!

Sukupuuttoon kuoleminen on normaalia kehitystä ja odottaa jokaista lajia jossain vaiheessa.

Vain näennäisesti totta. Useimmissa tapauksissa lajien "sukupuutto" on sitä, että laji muuttuu evoluution seurauksena toiseksi tai useimmiten toisiksi lajeiksi. Ihmisen aiheuttama sukupuutto estää tämän ja köyhdyttää siten suuresti maapallon geenivaroja.

Minusta pitää myös miettiä, onko ihmisellä periaatteellista oikeutta suojella jotain lajia sukupuutolta, oli se sitten ihmisen toimista johtuvaa tai ei.

Relevantti kysymys vain siltä kannalta, jos laji on luonnollisista syistä häviämässä. Uhanalaisten lajien suojelulla on kuitenkin todella vakuuttavat perusteet. Ne voidaan kiteyttää neljään e-kirjaimeen. Syyt ovat ekologiasia, ekonomisia, eettisiä ja esteettisiä. Kannattaa tutustua.

Suojelulla saatetaan estää uuden, korvaavan lajin kehitys ja vaikuttaa negatiivisesti uuden, erilaisen ja kokonaan tai osittain uusista eliölajeista koostuvan tasapainon löytymiseen pitemmällä aikavälillä.

Vaikka tuolla edellä kirjoitinkin, että yksittäisen lajin häviäminen tuskin aiheuttaa laajalle ulottuvia vaikutuksia, niin se on vain osa totuudeta. Emme tiedä mitä tapahtuu kun useita lajeja häviää yhdessä. Maisun tekstissä heittävät aikaskaalat täydellisesti häränpyllyä. Lajien kiihtyvä häviäminen on tapahtunut ja tapahtuu muutaman vuosikymmenen kuluessa. Lajiutuminen vaatii yleensä noin 100 000 - 1 000 000 vuotta. Montakohan lajia on tällä vauhdilla sadantuhannen vuoden kuluttua muodostamassa sitä uljasta uutta tasapainoa?

Mikä antaa meille lajina oikeuden estää muiden eläin- tai eliöryhmien lajinkehitystä?

Kuten minä edellä kirjoitin, pahiten sitä estää juuri lajin hävittäminen sukupuuttoon.

Ihminen on kuitenkin itsekin täällä vain käymässä.

Ainoa lause, jonka tekstistäsi allekirjoitan.

Millä perusteella voidaan vaatia että muiden lajien luonnollinen poistuminen oman lajimme valta-aseman seuraksena pitäisi pysäyttää?

Lajin luonnollinen poistumiseksi kutsutaan yleensä sitä, että lajia häviää ilman ihmisen minkäänlaista vaikutusta. Se nykyisin äärimmäisen harvinaista ja vielä harvinaisempaa on sen todentaminen. Ihmisen vaikutus kun ulottuu kaikkialle. Oletusarvona onkin syytä pitää sitä, että lajit ovat katoamassa ihmisen vaikutuksesta. On äärimmäisen itsekästä, olla välittämättä lajikadosta. Mikään ei tuo hävinneitä lajeja takaisin. Tappio on yhtä suuri, jos ryhtyisimme polttamaan vaikkapa Rembrantin maalauksia. Minulle eivät riitä pelkät kuvat niistä.

[Kris]

Kun viimeksi tutustuin IUCN:n uhanalaisten kalojen luetteloon, ei sieltä löytynyt yhtään tunnettua akvaariokalaa, joitakin tunnettuja kaloja toki, kuten arapaima etc. Kyseessä on siis aivan uusia asia ja ensimmäistä kertaa ilmeisesti akvaariokalojen pyynti on aiheuttanut makeanveden kalan sukupuuton.

Ehkä edellinen kertoo siitä, että asiantuntijatkaan eivät osaa aina ennustaa asioita. Nyt se kuitenkin on totta yhden lajin kohdalla. Entä milloin se on totta 5 lajin kohdalla, tai 20 lajin kohdalla? Milloin se alkaa olla todella huolestuttavaa?

Pääsääntöisesti akvaariokalojen pyynti luonnosta on jopa luonnonsuojelun kannalta hyvä asia, kuten edellä monet ovat jo sanoneet... Ei pyynti kuitenkaan saa johtaa yhdenkään lajin häviämiseen.

No tätä minäkin yritin sanoa. Edelleen kuitenkin korostaisin, että luonnonsuojelun kannalta kyseessä on "kahdesta pahasta pienempi" (jos esim. ajatellaan rajoitettua pyyntiä ja koko metsän hakkuuta).

Edellä oleva on kyllä pääosin aivan höpön höpöä. Ei luonnossa ole mitään tasapainoa. Ekosysteemit ovat kokoajan muuttumassa, monesti toki edestakaisin tietyn tilan, maallikkojen tasapainoksi kutsuman, suhteen.

En minäkään tätä miksikään staattiseksi tasapainoksi kuvitellut. Kuitenkin sellaiseksi, että suuret muutokset (kuten lajin kuolema) eivät yleensä tapahdu hetkessä (=parissa vuodessa tai vuosikymmenessä).

Niinpä yhden lajin häviäminen ekosysteemistä ei käytännössä koskaan aiheuta laajalle ulottuvia haitallisia muutoksia.

Tämä on tietysti aika optimistinen asenne. Itse uskon (en toki tiedä), että luonnon ja lajien suojelun pitäisi perustua muuhunkin kuin epämääräiseen pehmoiluun (siis tyyliin "kaikki lajit ovat ainutlaatuisia ja siten arvokkaita"). En ole ihan varma siitä, miksi nuo eri lajit ovat olemassa, mutta siitä olen aika varma, että ihminen ei yleensä osaa arvioida mitä tapahtuu kuin niitä sieltä luonnosta pois otetaan. Historia on tulvillaan ikäviä esimerkkejä ihmisen arroganssista, siis siitä "kyllä minä tiedän" asenteesta. Kuvittelemme helposti, että osaamme ennustaa mitä tapahtuu missäkin tilanteessa. Mutta luonto voikin mennä vähän eri reittejä.

...ekosysteemien laajempi muuttuminen on huomattavasti vakavamapi aisa.

Tästä olen ihan samaa mieltä. Mutta se ei silti sulje pois sitä, että lajien katomaminen on myös vakava asia.

Voit edelleen ostaa hyvällä omalla tunnolla luonnosta pyydettyjä kaloja akvaarioosi.

Sen jälkeen miten tulipyrstön kävi, en ole enää ihan varma tästä neuvostasi.

Siellä monnipuolellahan on myös tapahtumassa. Sinänsä on hieno asia, että alan tutkimus sai rahoitusta ja nyt lajit kerätään kirjoihin ja kansiin. Luonnon kannalta se voi taas olla huono juttu kun erilaiset monnikeräilijät haluavat uudet harvinaisuudet akvaarioihinsa. Toisaalta ehkä näille lajeille olisi ollut parhaaksi, ettei ihminen niitä olisi koskaan löytänytkään...

[-Antti-]

...tuo 20 miljoonaa kalaa koski varmaankin merikaloja.

Makeanveden kaloja voisin kuvitella pyydystettävän kertaluokkia enemmän. Esim. tiikerinuoliaisia pyydystetään Borneolta yli 2milj. yksilöä joka vuosi.

Tuosta suojelusta: kantoja heikentää huomattavasti enemmän kalastus ruoaksi ja elinympäristöjen tuhoutuminen. Pyydystys akvaariokalaksi voi hävittää yhden lajin, kuten tuo tulipyrstön tapaus osoitti. Rohkenen tosin epäillä että luonnosta löytyy vielä tulipyrstöjä kun tarpeeksi etsii.

Tiikerinuoliaiseen palatakseni: sillä on tietääkseni tällä hetkellä Borneolla ylämitta 15cm. Jotain on tälle esimerkkikalalle on siis jo tehty, vaikka kaloja on oikeastaan runsaasti jäljellä eikä se ole uhanalainen. Lisäksi Danau Sentaurum suojelualueella kalastusta rajoitetaan ja elinympäristö on taattu. Bisnestä kannattaa vaalia, voisin kuvitella että tiikerinuoliaisten pyydystys on auttanut Borneon luonnon säilyttämisessä eikä päinvastoin.

Avainasemassa akvaariokalojen osalta on seuranta ja reagoiminen ajoissa pyynnin säännöstelyn ja täydellisen pyyntikiellon muodossa kun laji käy liian harvinaiseksi. Tarmokkaat biologit, luonnon puolesta puhujat ja poliitikot voivat kai siihen vaikuttaa. Myös valistuneet kaupallisen ketjun jäsenet. Tulipyrstön tapauksessa valvonta on näköjään pettänyt pahemman kerran.

Akvaariokalakaupan uhreja voi onneksi palauttaa luontoon. Tässä akvaarioharrastajat voivat olla hyvässä mukana joissain tapauksissa. Jos elinympäristö tuhoutuu tai niilinahven väijyy kaislikossa menee vaikeammaksi...

Peukut pystyyn tulipyrstölle!

[mysli]

Katoaminen luonnosta lienee ääriesimerkki harrastuksemme eettisistä ongelmista. Pohdittavaa kai riittäisi myös siinä, kuinka pyydystetyt kalat päätyvät kauppoihin, moniko menettää henkensä matkalla ja kuka hommasta käärii rahat.

Omat ongelmansa ovat epäilemättä myös viljelyssä, ainakin luonnoton jalostus tulee mieleen miettimättäkin.

Mitä keinoja tavallisella asiasta kiinnostuneella harrastajalla on näitä asioita selvittää? Paljonko pohdintaa aiheesta muualla maailmassa käydään? Akvaarioharrastus kun käsittääkseni pyörii suuremmissa ympyröissä vaikapa Saksassa tai Yhdysvalloissa.

[Maisu]

Lajin luonnollinen poistumiseksi kutsutaan yleensä sitä, että lajia häviää ilman ihmisen minkäänlaista vaikutusta.

Yritin mahdollisimman selväsanaisesti tuoda esiin näkemyksen että ihminen on osa luontoa ja kaipasin perusteluja sille, miksi ihmisen teot pitäisi irrottaa muun eläimistön tekemisistä ja käsitellä jotenkin erillisenä tapauksena.

Oikeutusta suojelulle on toki helppo etsiä siitä että jokainen laji on korvaamaton, varsinkin jos se on karvainen ja söpö, tai että ihminen kykenee ajattelemaan ja on siksi vastuullinen, mutta minusta tämä on turhan kapea näkökanta. Ihmisen voidaan ihan yhtä hyvin ajatella olevan eläinlaji muiden joukossa eikä irrotettavissa miksikään luonnosta erilliseksi ylijumalaksi jolla on valta päättää millä lajilla on oikeus jäädä eloon ja millä ei. Tämä on jo kulunut kysymys mutta isorokkobakteerit ja ebolaviruksetkin ovat ainutkertaisia, pitäisikö niitäkin suojella ja taata niille lajinmukainen käyttäytyminen vapaana luonnossa? Millä perusteella ajattelukykyisellä ihmislajilla on oikeus suojella vain valikoituja lajeja ja julmasti lopettaa niiden olemassaolo joita se ei rajallisen tietämyksensä puitteissa tunne tai jotka näyttävät mikroskoopin lasilla rumilta? Voidaanko tappaa laji joka uhkaa oman lajin menestystä, millä perusteella ja missä menee raja?

Ja tämä on siis edelleen täysin teoreettista.

[kirjo]

Minähän en mitään mistään tajua, mutta en käsitä, miksi ylipäänsä kinaatte tästä asiasta. Esmes.tuolla matelijapuolella vältetään viimeiseen asti minkään luonnostapyydystetyn ostamista, noin yleisenä mielipiteenä. (poikkeuksia toki on aina:() Minkä tahansa eläimen tulee olla mielellään suomessa tai ainakin euroopassa syntyneitä, vanhemmista pidetään kirjaa jne. eli mitä paremmin pystytään osoittamaan eläimen olevan vankeudessa syntynyt, sen arvokkaampi se joka mielessä on. Kukaan ei halua kotiinsa ehdoin tahdoin luonnosta riistettyä, luonnon tasapainoa muuttavaa ja eläinkantaa vähentävää, kuljetusmatkan stressaamaa eläintä, jonka taustoista ei ole tietoa. Eikö tämä ajattelumalli voisi olla itsestäänselvyys myös kalaharrastajajalle? Niitä kotonaviljelyjä lajejakin kun on riittävästi, niin kaloissa kuin muissakin elikoissa.

[prboy]

Ehkä edellinen kertoo siitä, että asiantuntijatkaan eivät osaa aina ennustaa asioita. Nyt se kuitenkin on totta yhden lajin kohdalla. Entä milloin se on totta 5 lajin kohdalla, tai 20 lajin kohdalla? Milloin se alkaa olla todella huolestuttavaa?

Siitähän se nimenomaan ei kerro. Akvaariokalojen, samoin kuin muukin kalojen pyynti voi olla varsin helposti kestävää luonnon käyttöä. Syynä on se, että kalojen lisääntyminen perustuu yleensä suureen jälkeläismäärään. Sadoista tai tuhansista poikasista täytyy vain kahden selvitä sukukypsäksi, jotta kanta säilyisi ennallaan. Tuota ylijäämää voidaan käyttää vaikkapa meille pyydystettäviin akvaariokaloihin.

Akvaariokalojen pyyntiä on harjoitettu kohta sata vuotta. Ensimmäinen laji on pyynnin perusteella hävinnyt luonnosta. En näe edellä esittämääsi hysteeriseen huoleen aihetta. Esimerkki kuitenkin osoittaa, että kehitysmaissa kaikki tahot eivät ole tehtäviensä tasalla. Jos tulipyrstö todella on hävinnyt luonnosta, he ovat tyrineet pahasti.

Kannattaa kuitenkin huomata, että tulipyrstö on edelleen olemassa vankeudessa. Sen viljely hallitaan juuri akvaariokäytön ansiosta. Eli tulipyrstö on edelleen palautettavissa takaisin luontoon. Akvaarioharrastuksen ansioksi voidaan lukea sekin, että kymmeniä Viktoriajärven ahvenlajeja elää edelleen akvaarioissa. Luonnosta niitä ei enää voi löytää. Vika ei ole akvaariokalapyynnin. Akvaarioharrastus voi oikein tehtynä auttaa lajien suojelua. Sama koskee vaikkapa niitä satoja uusia monneja, joita viime aikoina on löydetty luonnosta ja tuotu markkinoille. Harrastakat ovat selvittäneet monen lajin elin- ja lisääntymistavat. Maailman kalantutkijoiden resurssit eivät olisi ikinä riittäneet siihen. Toinen mahdollisuus olisi ollut, että niistä kaloista olisi jäänyt jäljelle vain museoiden formaliinipurkit, niiden kotijokien kalastojen hävitessä luonnon vaurioitumisen seurauksena.

Se, että taittamattomien poropeukaloiden vuoksi jokin ennalta ennustamaton laji voi kuolla sukupuuttoon myös akvaariopyynnin vuoksi, ei saa minua vaatimaan pyynnin kieltämistä. Yhtä vähän vaadin autojen kieltämistä sen vuoksi, että joku rattijuoppo vääjäämättä aina silloin tappaa autollaan kaikennäköistä, myös ihmisiä.

Edelleen kuitenkin korostaisin, että luonnonsuojelun kannalta kyseessä on "kahdesta pahasta pienempi"

Esittämäsi toinen paha ei minulle valkene. Oikein (kuten useimmiten tapahtuu) toteutettuna akvaariokalojen pyynti ei ole luonnonsuojelun kannalta missään suhteessa huono asia. Eettisiä arveluja sen sijaan voi esittää. Väitän selostamieni hyötyjen kumoavan nekin.

Tämä on tietysti aika optimistinen asenne.

En minä ammattiani perusta mihinkään asenteisiin, vaan kaikkeen käytettävissä olevaan tietoon. Maapallolta on hävinnyt ihmisen vuoksi jo tuhansia lajeja ja vauhti vain kiihtyy. Ei sitä ole useimmissa tapauksissa ekosysteemien toiminnassa havaittu. Mutta jossakin vaiheessa raja tulee tietysti vastaan. Ei kuitenkaan ole perusteltua väittää, että maapallo tuhoutuu, kun ensimmäinen laji on hävinnyt akvaariopyynnin vaikutuksesta.

Maapallolla on ollut useita sukupuuttoaaltoja jo ennen ihmistäkin ja aina elämä on nistä selvinnyt. Se selviää tästä ihmisen aiheuttamastakin. Valitettavasti voi kyllä käydä niin, että ihminen itse ei selviä. Vika ei kuitenkaan ole akvaarioharrastajien.

Itse uskon (en toki tiedä), että luonnon ja lajien suojelun pitäisi perustua muuhunkin kuin epämääräiseen pehmoiluun (siis tyyliin "kaikki lajit ovat ainutlaatuisia ja siten arvokkaita"). En ole ihan varma siitä, miksi nuo eri lajit ovat olemassa, mutta siitä olen aika varma, että ihminen ei yleensä osaa arvioida mitä tapahtuu kuin niitä sieltä luonnosta pois otetaan.

Vai että epämääräistä pehmoilua. Eihän tässä tällaisessa inttämisessä voi opettaa toiselle uhanalaisten lajien suojelun perusteita, ei edes ekologian alkeita. Katso myös toinen vastaukseni Maisulle. Suosittelen lisäksi kirjojen lukemista. Se avartaa. Näkemyksiään ei tarvitse perustaa epämääräisiin pelkoihin.

Tästä olen ihan samaa mieltä. Mutta se ei silti sulje pois sitä, että lajien katomaminen on myös vakava asia.

Ei kun se lajien katoaminen tapahtuu nimenomaan ekosysteemien tuhoutumisen myötä. Mikään laji ei voi elää ilman sopivaa ympäristöä. Ekosysteemien tuhoutumisen vuoksi esim. Esim. Etelä-Amerikasta häviää koko ajan tuhansittain lajeja ja samanaikaisesti. Syynä ovat metsien hakkuut, jokien saastuminen mm. kullan kaivuun vuoksi, patojen rakentaminen jne. Siihen nähden tuo yksi tulipyrstö on vain pisara meressä. Esim. padon rakentamisen väitetään hävittäneen Aasian luonnosta kääpiönuoliaisen. jne.

Sen jälkeen miten tulipyrstön kävi, en ole enää ihan varma tästä neuvostasi.

Ei tämä pyyntiasia uusi ole. Siitä on kiistelty kohta 15 vuotta. Jokainen voi luonnollisesti menetellä niin kuin parhaaksi katsoo. Ongelmia syntyy silloin, jos vaatii muita tekemään niin kuin itse, eikä vaatimusten perusteeksi ole esittää kylmiä tosiaisioita. Minä muutan mielipiteeni vain faktojen perusteella ja yritän luulla mahdollisimman vähän.

[prboy]

Yritin mahdollisimman selväsanaisesti tuoda esiin näkemyksen että ihminen on osa luontoa ja kaipasin perusteluja sille, miksi ihmisen teot pitäisi irrottaa muun eläimistön tekemisistä ja käsitellä jotenkin erillisenä tapauksena.

Vastaus on kovin yksinkertainen. Elämän historian aikan yksikään toinen laji ei ole hävittänyt tuhansia muita lajeja, puhumattakaan siitä, että se oli tapahtunut tietoisesti.

Ihmisen voidaan ihan yhtä hyvin ajatella olevan eläinlaji muiden joukossa eikä irrotettavissa miksikään luonnosta erilliseksi ylijumalaksi jolla on valta päättää millä lajilla on oikeus jäädä eloon ja millä ei. Tämä on jo kulunut kysymys mutta isorokkobakteerit ja ebolaviruksetkin ovat ainutkertaisia, pitäisikö niitäkin suojella ja taata niille lajinmukainen käyttäytyminen vapaana luonnossa?

Joo samalla tavalla "hyvin ajatellen", minkähän takia tuo ihminen on luonut sääntöjä, jotka estävät tappamasta toisia ihmisiä? Monet eläimet tappavat muitta mutkitta kilpailijansa.

Ihmisyksilöillä, samoin kuin itse elämälläkin on yleensä halu elää mahdollisimman pitkään. Sen vuoksi on tyhmää olla välittämättä, mitä ympäristössä tapahtuu. Tuntemattomassa sotilaassa oli muiden ohella mainio yksi mainio kohta, jota olen paljon käyttänyt. Yksi jermuista totesi yhden suomalaisen vastaavan kymmentä ryssää. Siihen toinen tokaisi. Entäs jos tulee yhdestoista?. Aivan samoin on uhanalaisten lajien suojelun laita. Yksi tulipyrstö, ei varmasti kymmenenkään kalalajia ei merkitse mitään, mutta emme tiedä missä vaiheessa korsi katkaisee kamelin selän, luonnon kestokyky ylittyy. Sen vuoksi lajien hyvinvoinnista on syytä pitää huolta. Ja sen vuoksi akvaariokalojenkin pyynnin pitää tapahtua nii, että lajit eivät pääse häviämään.

[KirsiK]

Jos lähdetään teoretisoimaan , voidaan ihan hyvin ajatella, että kaikki hässäkkä Itämerenkin ympärillä on turhaa, sillä vaikka eliölajeja saastumisen tai rehevöitymisen seurauksena häviäisikin, ne korvaantuvat uusilla - miljardeilla ja miljardeilla bakteereilla, alkueläimillä, jne. Lajirunsaus on varmasti yhtä suuri ellei suurempikin kuin korkeammailla eläimillä ja kasveilla. Ihmistä vaan häiritsee se, että hylkeet ja merikotkat hävisivät, kun ne ovat niin söpöjä .

Mielestäni suurin totuus löytyy bakteereista-vaikka itse pidänki enemmän levistä - uskon, että vaikka maapalloa kohtaisi mikä tahansa ihmisen aiheuttama katastroofi, bakteerit kuitenkin selviytyvät ja niistä lopulta kehittyy taas jotain mielenkiintoista. Että ehkäpä meidän pitäisi perustaa bekteeritytöt-yhdistys

[Cory]

Toinen klassinen esimerkki on eurooppalaisten kiva kesykani, joka sai Australian luonnon sekaisin.

Käsittääkseni (muista lähteistä sekä tuosta linkimästäsi saitista) kyseinen klassikko on eurooppalainen villikani. Tämä on tosin esimerkki siitä, kun ekosysteemiin tuodaan uusia lajeja (vrt. miljoonakalat joita on istutettu vähän sinne sun tänne), ei poisteta.

Australian uhanalaisista elukoista voisi mainita vaikka tunnetun dingon. Kyseisiä koiruuksia kyllä vilisee siellä täällä, mutta suurin osa niistä ei ole enää puhdasrotuisia. Dingon uhkana on siis sukupuuttoon kuoleminen kesykoirien kanssa (esim. lammas- ja karjakoirat) risteytymisen seurauksena. Puhtaimmat dingot löytyvät nykyisin Fraser Islandilta (UNESCO World Heritage Site), sillä saaressa otukset ovat olleet paremmin turvassa kesykoirilta. Ne erottaa mantereeen vastaavista mm. huomattavasti ruippanamman ulkonäkönsä perusteella. Mutta saarellakin tilanne muistaakseni on huononemaan päin. Siellä niiden uhkana on myös niitä ruokkivat turistit.

Tämän dingohöpötyksen ideana tässä yhteydessä on vain havainnollistaa, miten uhka luonnonvaraisille eläimille tulee monissa muodoissa. Siitä kuuluuko dingo Australian luontoon vai ei, ei ehkä kannata tässä yhteydessä ruveta väittelemään.