Akvaarioharrastus ja luonnonkalojen sukupuutto

[KirsiK]

No jos Australian luonnosta puhutaan, niin sieltä löytyy lisääkin loistavia esimerkkejä. Koalathan meinasivat aikoinaan hävitä sukupuuttoon. 'Onneksi' niitä oli ehditty istuttaa muutamalle Australian etelärannikon saarelle. Tosin tyyliin viedään ensin pari koalaa saarelle A ja kun ne siellä sitten lisääntyvät, viedään pari yksilöä saarelta A saarelle B, jne. Kun koalat sitten alkoivat olla sukupuuton partaalla mantereella, joku älykkö keksi tuoda niitä takaisin mantereen puolelle saarelta D tai F. Ja nyt sitten ihmetellään miksi koalat ovat niin herkkiä saamaan kaikenlaisia tauteja ym. (Siis syynähän on se, että lajin geneettinen muuntelu väheni huomattavassa määrin huolimattomien istutusten takia).

Ja näitä esimerkkejä riittää maailmalla vaikka kuinka paljon. Nykyisin eräs tärkeimmistä ekologian aloista onkin luonnonsuojelubuologia, jossa pyritään analysoimaan lajin selviytymismahdollisuuksia usein pirstoutuneessa elinympäristössä ja tutkimaan geneettisen muuntelun määrää populaatioissa ja lajeissa.

[Cory]

Ravintoketjukin on äärimmilleen yksinkertaistettu asia. Todellisuudessa ekosysteeemeissä on yleensä hyvin monimutkaisia ravintoverkkoja. Niinpä yhden lajin häviäminen ekosysteemistä ei käytännössä koskaan aiheuta laajalle ulottuvia haitallisia muutoksia. Tietysti esim. yhteen lajiin turvautuneet loiset häviävät lajin mukana.

Yhden lajin katoaminen todellakaan tuskin auheuttaa laajaa katastrofia, mutta erilaisia yhdestä lajista turvautuvia eliöitä on muitakin kuin loiset. Jatkan Australia-polulla ja mainitsen koalat. Nehän erikoistuvat jo pienenä syömään vain tietyn eukalyptuspuun lehtiä ja muut eukalyptukset eivät sitten kelpaa. Jos iso metsäalue kaadetaan ei elukoiden siirto toiseen paikkaan ole aivan helppo juttu, sillä mikäli oman "mieltymyksen" makuisia lehtiä ei löydy, ne nääntyvät nälkään.

Koko koalapopulaatiohan ei tällaisessa tapauksessa toki mihinkään häviä, mutta tarpeeksi monta isoa tuhoa pienentää geenikantaa rajusti. Onneksi koalan ruokamieltymykset ovat jo tiedossa. Muiden samalla tavalla erikoistuneiden lajien kohdalla voi olla huonommin.

Edit: Kah, ovatpa koalat suosittuja!

[Kris]

Ehkä edellinen kertoo siitä, että asiantuntijatkaan eivät osaa aina ennustaa asioita. Nyt se kuitenkin on totta yhden lajin kohdalla. Entä milloin se on totta 5 lajin kohdalla, tai 20 lajin kohdalla? Milloin se alkaa olla todella huolestuttavaa?

Siitähän se nimenomaan ei kerro. Akvaariokalojen, samoin kuin muukin kalojen pyynti voi olla varsin helposti kestävää luonnon käyttöä.

En ole missään vaiheessa väittänyt, etteikö kalojen pyynti voisi olla kestävää luonnon käyttöä. Sen sijaan on minusta oleellista miettiä, miten suhtaudumme tällaiseen yhden lajin häviämiseen. Onko se esimerkiksi vain yksittäinen "lipsahdus", joka sattui jossain kun joku "mokasi"? Vai onko se oire jostain laajemmasta pieleen menevästä asiasta, joka jatkossa lisää lajien häviämistä? Jos kysessä on tuo ensimmäinen, ei kai syytä huoleen. Jos taas jälkimmäinen, jotain ehkä kannattaisi tehdä.

Syynä on se, että kalojen lisääntyminen perustuu yleensä suureen jälkeläismäärään. Sadoista tai tuhansista poikasista täytyy vain kahden selvitä sukukypsäksi, jotta kanta säilyisi ennallaan. Tuota ylijäämää voidaan käyttää vaikkapa meille pyydystettäviin akvaariokaloihin.

Eiköhän tämä ole aika perusasia että vain kahden täytyy jäädä eloon, jotta kanta pysyisi samana. Mutta eikähän tuolle ylijäämällekin ole jotain muutakin käyttöä luonnossa kuin akvaristien altaisiin joutaminen. Eivätkös ne minun käsittääkseni ole esimerkiksi jonkun toisen lajin ruokaa jne. Jos siis jostain kannasta kovin suuri osa kalastetaan akvaristeille, luulisi sillä olevan vaikutusta alueen ekosysteemiin.
Ja on kai jo olemassa merkkejä siitä, että ryöstökalastus merkittävästi vaarantaa sekä lajien olemassaoloa että muuta ekosysteemiä. Esimerkkejä ohessa:
- Malawijärven ryöstökalastus lisää bilhartsiaa http://www.wwf.fi/malawi/ryostokalastus_lisaa.html
- Sampi vaikeuksissa http://www.yle.fi/pallohallussa/210402.html

Akvaariokalojen pyyntiä on harjoitettu kohta sata vuotta. Ensimmäinen laji on pyynnin perusteella hävinnyt luonnosta.

Mielenkiintoinen rinnastus... Arvaisin, että kuitenkin viimeisen 20-30 vuoden aikana homma on laajentunut merkittävästi (lähes) teolliseksi. Tietoa minulla ei tästä ole, mutta mielestäni vääristelet aihetta, jos väität, että vuonna 1903 akvaariokalastus suhteessa senaikaisiin kalakantoihin oli yhtä merkityksellistä kuin vuonna 2003. Onko kellään tästä dataa?

En näe edellä esittämääsi hysteeriseen huoleen aihetta. Esimerkki kuitenkin osoittaa, että kehitysmaissa kaikki tahot eivät ole tehtäviensä tasalla. Jos tulipyrstö todella on hävinnyt luonnosta, he ovat tyrineet pahasti.

Ensinnäkin, en missään vaiheessa esittänyt "hysteeriaa" tämän aiheen ratkaisuksi. Sen sijaan pyrin aloittamaan keskustelua aiheesta, josta tämän foorumin palstoilla ei ole paljonkaan puhuttu. Kimmokkeena sille oli tuo YLE:n uutinen ja äskettäin sattumalta huomaamani tieto tulipyrstöstä.
Toiseksi (ja kuten edellä sanoin), tässä on mielestäni oleellista se, miten tulkitsemme tämän yhden lajin häviämisen. Jos tulkitsen sinua oikein, olet sitä mieltä, että tässä on vain jossain tyritty pahasti. Minä hieman pelkään, että tässä ei ole kyse pelkästä yksittäisestä tyrimisestä vaan kyseessä on laajempi ilmiö, joka tulee johtamaan muidenkin lajien häviämiseen. Samaa mieltä olemme siitä, että joissain tilanteissa akvaariopyynti voi suojata laajempia ekosysteemejä (esim. hakkuilta tms.). Mutta se ei sulje pois sitä, että tällaiseen signaaliin kannattaisi ehkä myös jotenkin reagoida.
Mitä tällainen reagointi sitten voisi olla? Siitä halusin keskustelua.

Kannattaa kuitenkin huomata, että tulipyrstö on edelleen olemassa vankeudessa. Sen viljely hallitaan juuri akvaariokäytön ansiosta. Eli tulipyrstö on edelleen palautettavissa takaisin luontoon. Akvaarioharrastuksen ansioksi voidaan lukea sekin, että kymmeniä Viktoriajärven ahvenlajeja elää edelleen akvaarioissa. Luonnosta niitä ei enää voi löytää. Vika ei ole akvaariokalapyynnin. Akvaarioharrastus voi oikein tehtynä auttaa lajien suojelua. Sama koskee vaikkapa niitä satoja uusia monneja, joita viime aikoina on löydetty luonnosta ja tuotu markkinoille. Harrastakat ovat selvittäneet monen lajin elin- ja lisääntymistavat. Maailman kalantutkijoiden resurssit eivät olisi ikinä riittäneet siihen. Toinen mahdollisuus olisi ollut, että niistä kaloista olisi jäänyt jäljelle vain museoiden formaliinipurkit, niiden kotijokien kalastojen hävitessä luonnon vaurioitumisen seurauksena.

Tämä kirjoituksesi osa sisältää kyllä aika reippaita perustelemattomia oletuksia ja ristiriitoja. Ajattelepa vaikka lajia, jota ei käytetä ihmisravinnoksi. Onko siis todella parempi, että ihminen "löytää" lajin, pyydystää ja kauppaa sitä sadoilletuhansille akvaristeille eri puolilla (lähinnä länsi)maailmaa. Sitten joku pieni promille harrastajista todella luo lajille ominaisen ympäristön akvaarioonsa ja harrastaa "kotitutkimusta" saadakseen tietää lajityypillisen käyttäytymisen. Ja samaan aikaan pyynti luonnosta verottaa kantaa ehkä merkittävästikin. En ole ihan varma, kumpi olisi lajin kannalta parempi. Ehkä sellaisessa tilanteessa, jossa koko luonnonvarainen elinympäristö tuhoutuu (esim. yksi ja ainoa järvi), on hyvä, että niitä on akvaarioissa. Mieluummin näkisin ne kyllä luonnossa.

Se, että taittamattomien poropeukaloiden vuoksi jokin ennalta ennustamaton laji voi kuolla sukupuuttoon myös akvaariopyynnin vuoksi, ei saa minua vaatimaan pyynnin kieltämistä.

Ei kai tässä kukaan ole vaatinut pyynnin kieltämistä kokonaan. Sen sijaan voisi olla järkevää että ostajat välttäisivät sellaisten lajien ostamista, joiden tiedetään olevan harvinaisia tai vaarantuneita. Tuossahan joku jo kertoi matelijapuolen tilanteesta. Hatunnosto minulta heille!

Edelleen kuitenkin korostaisin, että luonnonsuojelun kannalta kyseessä on "kahdesta pahasta pienempi"

Esittämäsi toinen paha ei minulle valkene. Oikein (kuten useimmiten tapahtuu) toteutettuna akvaariokalojen pyynti ei ole luonnonsuojelun kannalta missään suhteessa huono asia. Eettisiä arveluja sen sijaan voi esittää. Väitän selostamieni hyötyjen kumoavan nekin.

Väitän, että parasta luonnolle olisi, että esimerkiksi siellä joen rannalla oleva alkuperäisväestö ottaisi joesta juuri sen määrän kaloja kuin itse tarvitsevat ravinnokseen. Se pahoista pienempi on sitten, jos pyytävät esimerkiksi kymmen- tai satakertaisen määrän, jotta voivat myydä niitä Eurooppaan ja P-Amerikkaan. Ja pahin on kai meidän kaikkien mielestä se, jos myyvät alueensa kansainväliselle yritykselle, joka pistää koko alueen matalaksi.

Tämä on tietysti aika optimistinen asenne.

En minä ammattiani perusta mihinkään asenteisiin, vaan kaikkeen käytettävissä olevaan tietoon. Maapallolta on hävinnyt ihmisen vuoksi jo tuhansia lajeja ja vauhti vain kiihtyy. Ei sitä ole useimmissa tapauksissa ekosysteemien toiminnassa havaittu. Mutta jossakin vaiheessa raja tulee tietysti vastaan. Ei kuitenkaan ole perusteltua väittää, että maapallo tuhoutuu, kun ensimmäinen laji on hävinnyt akvaariopyynnin vaikutuksesta.

Ei kai kukaan usko maapallon tuhoutuvan tulipyrstön katoamisen myötä. Mistä sellaista keksit? Harva (tiedemieskään) muuten perustaa ammattinsa pelkkään tietoon. Joissakin asioissa (subjektiivinen) asennoituminen voi vaikuttaa suurestikin niihin johtopäätöksiin joita havainnoista teemme. Ehkä asenteesi ei olekaan yltiöoptimistinen, koska toteat että lajien katoamisessa raja tulee jossain vaiheessa vastaan. Siitäkin olemme ihan samaa mieltä ja sitä yritin kysellä aiemmin.

Vai että epämääräistä pehmoilua. Eihän tässä tällaisessa inttämisessä voi opettaa toiselle uhanalaisten lajien suojelun perusteita, ei edes ekologian alkeita. Katso myös toinen vastaukseni Maisulle. Suosittelen lisäksi kirjojen lukemista. Se avartaa. Näkemyksiään ei tarvitse perustaa epämääräisiin pelkoihin.

Tarkoitin tuolla pehmoilulla sitä, että en oikein saanut kiinni sitä, miksi sinun mielestäsi lajien suojelu on tärkeää. Sanoit selvästi, että yksikään laji ei saisi hävitä, koska ne ovat ainutlaatuisia ja korvaamattomia. Miksi se sitten olisi niin tärkeä syy, jos kerran sillä (toisaalla kirjoittamasi) mukaan ei ole juurikaan vaikutuksia ekosysteemeihin tai elämään maapallolla? Oman näkemykseni tai uskomukseni mukaan noiden lajien olemassaolo kertoo jotain siitä, että ne ovat tärkeitä tai ainakin merkityksellisiä. Esimerkiksi niiden geenipoolilla saattaa olla joku merkitys tällä pallolla. On mielestäni käsittämätöntä ihmisen arroganssia, jos kuvittelemme että voimme pitkän päälle surutta ja harmia aiheuttamatta poistella luonnosta lajeja. Nykyaikaista tutkimustakaan ei alalla ole ollut kuin muutaman vuosikymmenen ajan. Siksi alan tutkijoiden rintaääni ei aina minua kovin helposti vakuuta. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö haluaisi kuulla heitä, päinvastoin. Kirjoja olen kyllä muuten lukenut, mutta vähän eri aiheesta.

Sen jälkeen miten tulipyrstön kävi, en ole enää ihan varma tästä neuvostasi.

Ei tämä pyyntiasia uusi ole. Siitä on kiistelty kohta 15 vuotta. Jokainen voi luonnollisesti menetellä niin kuin parhaaksi katsoo. Ongelmia syntyy silloin, jos vaatii muita tekemään niin kuin itse, eikä vaatimusten perusteeksi ole esittää kylmiä tosiaisioita. Minä muutan mielipiteeni vain faktojen perusteella ja yritän luulla mahdollisimman vähän.

Olet nyt varmaan ymmärtänyt minut aivan väärin tai sitten olen ilmaissut itseäni epäselvästi. En minä ole tässä mitenkään masinoimassa "maailmanlaajuista pyyntikieltoa" tai vaatimassa muita tekemään kuten itse teen. En edes itse ole ihan varma mitä kannattaisi tehdä. Mutta tällainen keskustelu voi valottaa asiaa itsekullekin ja ehkä pohjustaa jotain tarpeellisia muutoksia tämän harrastuksen parissa. Olisiko tosiaan järkevää vaatia jonkinlaista kaupan sertifiointia (esim. tyyliin "viljellyt luomukalat") tai reilun kaupan periaatteita, vai olisiko syytä mennä sellaiseen malliin kuten matelijakaupassa kuulemma tehdään.

[Kati]

Onko siis todella parempi, että ihminen "löytää" lajin, pyydystää ja kauppaa sitä sadoilletuhansille akvaristeille eri puolilla (lähinnä länsi)maailmaa. Sitten joku pieni promille harrastajista todella luo lajille ominaisen ympäristön akvaarioonsa ja harrastaa "kotitutkimusta" saadakseen tietää lajityypillisen käyttäytymisen. Ja samaan aikaan pyynti luonnosta verottaa kantaa ehkä merkittävästikin. En ole ihan varma, kumpi olisi lajin kannalta parempi. Ehkä sellaisessa tilanteessa, jossa koko luonnonvarainen elinympäristö tuhoutuu (esim. yksi ja ainoa järvi), on hyvä, että niitä on akvaarioissa.

Kun maailman tilaa katsoo, huomaa nopeasti, että lajien sukupuutto aiheutuu melkein aina niiden elinympäristön tuhoutumisesta. Akvaariokalanpyynnin aiheuttamat vahingot tuntuvat jopa worst case scenariossa hyttysenulosteelta sen rinnalla, miten paljon vahinkoa ihminen tuottaa raivaamalla alueita "hyötykäyttöön" tai saastuttamalla niitä.

Niinpä minusta todella on parempi, että eläimiä otetaan "huostaan" uhanalaisilta alueilta. Jonkun tiikerin ja hylkeiden osalta koko maailma on huolissaan ja niiden osalta eläintarhat (yms) tekevät asialle mitä voivat, mutta homma tosiaan on niin, ettei maailmassa ole tekijöitä eikä muita resursseja ammattimaiseen tutkimukseen kalojen elintavoista ["hauska" yhtymäkohta keskusteluun "miksi kissa on arvokas mutta kala ei"].

Se, mitä se "pieni promille" akvaristeja tekee, on mielestäni hyvin arvokasta.


Kati

[Kris]

Kun maailman tilaa katsoo, huomaa nopeasti, että lajien sukupuutto aiheutuu melkein aina niiden elinympäristön tuhoutumisesta. Akvaariokalanpyynnin aiheuttamat vahingot tuntuvat jopa worst case scenariossa hyttysenulosteelta sen rinnalla, miten paljon vahinkoa ihminen tuottaa raivaamalla alueita "hyötykäyttöön" tai saastuttamalla niitä.

Joo näin varmaan on. Tottakai kokonaisten alueiden raivaaminen saa todennäköisemmin aikaan paljon suurempia mullistuksia kuin yhden kalalajin kalastaminen. Mutta on silti mielestäni oleellista miettiä myös joskus, onko tässä loppujen lopuksi kyse samasta ilmiöstä. Siis siitä, että ihminen hyvin itsekkäillä motiiveilla hyödyntää luontoa. Metsäyhtiön tapauksessa se on helppo nähdä, luonnon riistäminen on ilmeistä. Haluavat ryökäleet voittoa ja siksi panevat koko metsän (ja sen mukana monien lajien elinympäristön) matalaksi. Vaikeammaksi homma menee, kun ajattelee esimerkiksi tulipyrstön tapausta. Elleivät ne olleet jo ennestään ruokakaloja, oli niiden pyynnin motiivina se, että lähinnä me länsimaiset akvaristit a) himosimme niitä akvaarioihimme ja b) käytännössä ostimme niitä koska ne olivat kauniita, mielenkiintoisia tms. Ei meistä enemmistö niitä ostanut siksi, että haluaisimme niitä todella tutkia. Eikö siis perimmältään kyse ole samasta asiasta, eli täysin ihmisen itsekkäästä motiivista?

Jos nyt ilmiö on periaatteessa sama, siihen ehkä kannattaisi myös suhtautua jonkinlaisella vakavuudella. Ymmärrän kyllä varsin hyvin, että mittakaava asioissa on erilainen.

Niinpä minusta todella on parempi, että eläimiä otetaan "huostaan" uhanalaisilta alueilta.

Tätä väitettä en osta, Kati. Nykymenossa kyseessä ei ole lajeja turvaava huostaanotto, jonka motiivina on aito huoli lajin tulevaisuudesta. Taustalla lienevät ensisijaisesti kaupalliset motiivit, joita ruokkivat akvaristien keskuudessa oleva kysyntä. Huostaanotto voitaisiin toteuttaa siten, että joltain alueelta otettaisiin pienehkö määrä (ehkä joitain satoja tai tuhansia yksilöitä) talteen. Siihen ei tarvita nykyisenkaltaista akvaarioharrastusta.

[Kati]

Niinpä minusta todella on parempi, että eläimiä otetaan "huostaan" uhanalaisilta alueilta.

Tätä väitettä en osta, Kati. Nykymenossa kyseessä ei ole lajeja turvaava huostaanotto, jonka motiivina on aito huoli lajin tulevaisuudesta. Taustalla lienevät ensisijaisesti kaupalliset motiivit, joita ruokkivat akvaristien keskuudessa oleva kysyntä. Huostaanotto voitaisiin toteuttaa siten, että joltain alueelta otettaisiin pienehkö määrä (ehkä joitain satoja tai tuhansia yksilöitä) talteen. Siihen ei tarvita nykyisenkaltaista akvaarioharrastusta.

Kuka sen säilytys- ja tutkimishomman hoitaisi, jos nykyisenkaltainen harrastus ei tuottaisi myös edistyneitä ja valistuneita harrastajia hoitamaan tuota työmäärää? Ja millä rahalla?

Juurihan kirjoitin, että esim. tiikerin suojeluun löytyy jonkin verran resursseja, mutta lähinnä siksi, että sen säilyminen kiinnostaa taviksia (koska se on söpö ja hieno ja karvainen). Luuletko tosiaan, että jostain löytyisi niin paljon tahtoa ja rahaa, että kaikki uhanalaisten alueiden eläimet (myös ne ei-söpöt, ei-hienot ja ei-karvaiset kuten hyönteiset ja kalat, joita on pienelläkin alueella tsiljardi) saataisiin kerättyä johonkin tuollaiseen "nooan arkkiin", jossa niiden elinympäristö on kopioitu? Tässähän puhutaan jo "elämää suuremmasta" työmäärästä ja summista.

Kati

[KirsiK]

Eläinten 'huostaanotto' luonnosta tuottaa aina myös ongelmia, sillä huostassa lisääntyvät eläimet ovat yleensä kesympiä ja lisäksi luonnon valintaan perustuva kehitys pysähtyy tarhaolosuhteissa, voipa jopa kääntyä vastakkaiseen suuntaankin.
Muistaakseni Tanganjika-järvessä ainakin jossain vaiheessa kokeiltiin rauhoitusalueiden perustamista osalle ylikalastetuista alueista. Rauhoitusalueet toimivat 'kalan lähteinä' myös ylikalastetuissa osissa ja jopa paikalliset asukkaat pysyivät suhteellisen hyvin mukana toiminnassa.

[Kris]

Kuka sen säilytys- ja tutkimishomman hoitaisi, jos nykyisenkaltainen harrastus ei tuottaisi myös edistyneitä ja valistuneita harrastajia hoitamaan tuota työmäärää? Ja millä rahalla?

Olen ihan samaa mieltä siitä, että tällaisen Nooan arkin kerääminen ei varmaankaan olisi toteutettavissa.
En siis edellä kirjoittamallani tarkoittanut sitä, että jonkinlainen huostaanottoprojekti pitäisi toteuttaa. Kritisoin lähinnä tällaisen "huostaanottoperiaatteen" käyttämistä akvaarioharrastuksen luonnosuojelullisena perusteluna. Olithan itse juuri kertonut, kuinka akvaariokalojen pyynti on kovin mitätöntä verrattuna muuhun luonnon tuhoamiseen ja sen jälkeen jatkanut seuraavasti "Niinpä minusta todella on parempi, että eläimiä otetaan "huostaan" uhanalaisilta alueilta". Siksi halusin painottaa, että jos huostaanottoa haluttaisiin tehdä, se voitaisiin toteuttaa ottamalla luonnosta paljon rajallisempi määrä kaloja kuin nykyinen akvaarioharrastus vaatii.

Ja painotan nyt vielä kerran, että en ole tuomitsemassa akvaarioharrastusta sinänsä. Mutta silloin kun kyseessä on esimerkiksi uhanalaisten lajien pyynti suoraan luonnosta, pitäisi tämän poppoon ehkä herätä aktiivisemmaksi. Tietämättömyys ja välinpitämättömyys kai ovat suurimmat vihollisemme. Nyt pollissa 33 vastaajasta 96% ei ollut tiennyt tulipyrstön hävinneen. En väitä tätä edustavaksi luvuksi, sillä otos on kovin pieni. Mutta ottaen huomioon sen, että Aqua-Webissä näyttää olevan runsaasti asiansa osaavia ja valistuneita akvaristeja, olen yllättynyt tuosta luvusta.

[mysli]

Kukaan ei halua kotiinsa ehdoin tahdoin luonnosta riistettyä, luonnon tasapainoa muuttavaa ja eläinkantaa vähentävää, kuljetusmatkan stressaamaa eläintä, jonka taustoista ei ole tietoa. Eikö tämä ajattelumalli voisi olla itsestäänselvyys myös kalaharrastajajalle? Niitä kotonaviljelyjä lajejakin kun on riittävästi, niin kaloissa kuin muissakin elikoissa.

Tässäpä on minun nähdäkseni se ongelman ydin. Eli moniko meistä todella tietää mistä kaikki ne akvaarioissa uivat kalat ovat alunperin sinne tulleet? Ja miten hyvin tukusta kalansa tilaavat kauppiaatkaan ovat asiasta perillä? Ja mikäli tietäisikin kalansa olevan luonnosta pyydystetty, onko joka lajin kohdalla mahdollisuutta arvioida sen kannan vaarantumista tai muita pyyntiin vaikuttavia seikkoja?

Itse muuten tiedän kolmen kimalaispallokalani olevan luonnosta pyydystettyjä ja partamonnin syntyneen noin kymmenen kilometrin päässä nykyisestä olinpaikastaan. Siitä, paljonko kimalaispallokaloja on luonnossa, tai kuinka ja kenen kautta ne ovat tänne matkanneen, minulla ei ole aavistustakaan. Rehellisesti sanottuna en ole aiemmin uhrannut ajatustakaan koko asialle.

[Behemot]

Toivottavasti ei nyt mene ihan OT:ksi...

Minusta akvaariokalan omistajan tärkein eettinen kysymys on, voiko kalalleen tarjota hyvän elämän. Kalojen käyttö lemmikkeinä vähentyisi huomattavasti nykyisesti jo sillä jos kaikki akvaarionomistajat olisivat valistuneita ihmisiä, jotka tuntisivat hoidokkinsa tarpeet. Valitettavasti kaloista puhutaan nykyäänkin lasten helppoina lemmikkeinä tai liikkuvina ruukkukasveina, eikä edes ajatella että ne vaatisivat sen kummempaa hoitoa.
Kuinka moni kala kuolee ennenaikaisesti puutteellisen hoidon seurauksena? AIka moni. Ja sen tilalle hankitaan yleensä toinen kala tai kaksikin. Jos sekä myyntiportaassa että kotona kiinnitettäisiin huomiota kalojen oikeaan hoitoon, olettaisin, että kaloja kuluisi vähemmän eikä kenenkään akvaarioharrastus kärsisi.

Ihmisen ja luonnon suhteeseen haluaisin sanoa, etten keksi millään logiikalla, miten ihmisen "ylivertaisista" älyllisistä kyvyistä voisi seurata oikeus tehdä muille planeetan asukkaille mitä haluaa. Pikemminkin, länsimaisen etiikan traditiot ja minä niiden mukana, ovat sitä mieltä että erityisistä kyvyistä seuraa erityisiä velvollisuuksia. Ympäristötietoisuus kasvaa koko ajan, ja vaikka vielä esim. kalojen suojeluprojektit kuulostavat utopistisilta, ne voivat tulevaisuudessa toteutua jos riittävän monet ja riittävän vaikutusvaltaiset ihmiset sitä haluavat. Jopa markkinavoimien takaa kun löytyy lopulta ihmisiä, ei näkymättömiä käsiä.

[prboy]

Tulipahan taas todistetuksi, ettei uskovaisten kanssa kannata keskustella, ei heidän päätään millään käännetä. Niinpä en jatka tämän jälkeen asiasta inttämistä.

Objektiivisesti johonkin ilmiöön suhtautuva etsii omien luulojensa sijasta mahdollsimman paljon tietoa asiasta. Tulipyrstön innoittamana kannattaa tutustua maailman uhanalaisten eläinlajien luetteloon ja etsiä sieltä vastausta makean veden akvaariokalojen pyynnin vaikutuksiin. Luettelot kannattaa käydä läpi ja kaivaa esiin kaikki akvaariokalat. Huomiota kannattaa kiinnittää myös uhanalaisuuden syihin. Kuinka paljon tulipyrstöllä itse asiassa on kohtalotovereita?

Uhanalaisuuden syillä ei toki ole kovin suurta merkitystä. Luonnosta peräisin olevilla uhanalaisilla lajeilla ei saa käydä kauppaa. Eikä niillä käydäkään. Lajin joutuessa uhanalaiseksi se siirretään nopeasti villieläinten ja -kasvien kansainvälistä kauppaa koskevan sopimuksen (CITES) piiriin. Luonnosta peräisin olevien yksilöiden kauppa kielletään joko kokonaan tai osittain. Suomeen ei virallisia teitä salakuljetata mitään. Täällä julkisesti myytävät luonnosta peräisin olevat lajit eivät ole uhanalaisia eikä niiden ostaja vaaranna lajien säilymistä.

Kannattaa tutustua myös lajien ekologiaan. Jos kyvyt riittävät sen ymmärtämiseen, havaitsee helposti, että kalojen pyynnin vaikutusten arvioimisaeen ei ole syytä käyttää vaikkapa matelijoita tai lintuja. Lisääntymisstrategiat ovat tyystin toisenlaiset (yleensä).

Uhanalaisuus sinänsä on erinomaisen tärkeä asia. Siihen kannattaa tutustua perinpohjin. Lähdeaineistoksi kelpaavat vaikkapa kaikki kolme Suomessa ilmestynyttä maamme uhanalaisia lajeja koskevaa selvitystä. Uhanalaisuuden syyt kun ovat universaaleja. Uskallan suositella selvityksiä, sillä olen toiminut niitä valmistelleiden kaikkien kolmen toimikunnan puheenjohtajana. Työhön on Suomessa ottanut osaa yhteensä yli 500 asiantuntijaa.

Uhanalaisuus ja lajien katoaminen on yksi tämän hetken suurimmista ongelmista. Siinäkin on kuitenkin syytä nähdä metsä puilta. Häviämisen estäminen on sotaa. Joissakin tapauksissa sodan voittaminen on tärkeämpää kuin yksittäisen taistelun lopputulos.

[Kris]

Tulipahan taas todistetuksi, ettei uskovaisten kanssa kannata keskustella, ei heidän päätään millään käännetä. Niinpä en jatka tämän jälkeen asiasta inttämistä.

Minkähän liikavarpaan päälle astuin, kun sävysi on ollut niin kitkerä alusta alkaen. Minulle on jo varhain opetettu, että keskustelussa tulisi asioiden riidellä, ei henkilöiden. Niinpä tämä repliikkisi on ainakin omasta mielestäni (vähintäinkin) erittäin huonoa käytöstä. Onhan se toki keskustelutekniikkakin, mutta halpamainen sellainen. Lyttyyn vain mielipiteet ja joku nimike päälle, tässä tapauksessa "uskovainen" tai "inttäjä".

Minä halusin aitoa keskustelua, sellaista, jossa mielipiteitä on oikeus esittää, mutta keskustelu pysyy sivistyneenä. (Edellä tosin itsekin hieman provosoiduin Katin ja maisun mielipiteistä Anteeksi vain, ei ollut tarkoitus loukata).

Ymmärsin, että et halua jatkaa tätä keskustelua, mutta syitä en oikein ymmärrä. Siksi kertaan vielä sen asian, josta ainakin minä olin keskustelemassa sinun ja muiden kanssa.

1. Kokenut akvaristi (Kati) esitti väitteen, jonka mukaan isomman vesitön säilymiseksi muutama laji saisi mennä siinä sivussa

2. Minä yritin (joskin jälkikäteen lukien vajavaisesti) tuoda esiin seuraavat kaksi huolenaihetta/väitettä:
a) lajien katoaminen on vakava asia luonnolle (perusteluna käytin ekosysteemin tasapainoa, mikä ilmeisesti mielestäsi oli "väärin sammutettu")
b) lajien katoaminen voi hyvin olla merkki yleisemmästä ilmiöstä (ihmisen vastuuttomasta ylivertaisuudesta ja itsekkäistä kulutustottumuksista), joka ilmenee muunmuassa kokonaisten ekosysteemien tuhoutumisena JA sellaisena eläinlajien pyyntinä, joka uhkaa eräitä lajeja. Jos tämä on totta, silloin on vähän ironista sanoa, että akvaariokalastus suojaa luontoa (toki se joissain tapauksissa voi niin tehdä, varsinkin jos sitä tehdään siten että luonto sen kestää ja jos se vieläpä suojaa jotain laajempaa aluetta). Mutta tuossa käytännössä on kuitenkin jonkinlainen sisäinen ristiriita, sillä se pohjautuu tuohon negatiivissävytteiseen ilmiöön.

3. Sinä liityit keskusteluun ja kerroit, ettei lajien häviämisellä ole mitään tekemistä ekosysteemien tasapainon kanssa (siis "sammutin väärin"). Kerroit lisäksi, että yhtäkään lajia ei saisi kadota (omia sanojasi lainatakseni: "On äärimmäisen itsekästä, olla välittämättä lajikadosta"). Et kuitenkaan perustellut tätä.

4. Yritin kysyä seuraavia:
a) miksi lajeja ei saisi kadota, jos kerran niiden katoamisella ei ole mitään vaikutusta ekosysteemeihin? (Miksi se on niin vakavaa?)
b) oletko varma, että nykytiede osaa ennustaa jokaisen lajin katoamisen tai harvenemisen kohdalla kaikki oleelliset seuraukset?
c) oletko varma, että lajin häviäminen ei voi aiheuttaa vakavia seurauksia joko alueellisesti tai globaalisti? (vrt. edellä esittämäni esimerkit varpusista Kiinassa ja bilhartsiasta).

5. Et vastannut, vaan lopetit keskustelun "inttämisenä". Se on harmi, sillä minun tarkoitukseni ei ollut väittää väittämisen vuoksi, vaan kysyä kriittisesti siksi, että näistä asioista vallitsee tietämättömyyttä, asenteellisuutta ja erilaisia tieteellisiä ennustuksiakin (vrt. kiistely kasvihuoneilmiön todellisuudesta).

[Kris]

Tässä ketjussa on jo muutamaan kertaan esitetty näkemys, jonka mukaan tulipyrstö olisi ehkä jonkinlainen "yksittäistapaus", esimerkiksi:

Kun viimeksi tutustuin IUCN:n uhanalaisten kalojen luetteloon, ei sieltä löytynyt yhtään tunnettua akvaariokalaa,

Objektiivisesti johonkin ilmiöön suhtautuva etsii omien luulojensa sijasta mahdollsimman paljon tietoa asiasta.... Huomiota kannattaa kiinnittää myös uhanalaisuuden syihin. Kuinka paljon tulipyrstöllä itse asiassa on kohtalotovereita?

Käytinpä hieman aikaa viikonloppuna asian parissa. Luonnossa uhanalaisten joukossa näyttää olevan muitakin akvaariokaloina pidettyjä lajeja.

IUCN luokittelee vuoden 1994 järjestelmän http://www.redlist.org/info/categories_ ... a1994.html mukaan lajien uhanalaisuuden seuraaviin ryhmiin:

1. Extinct (kuollut sukupuuttoon)
2. Extinct in the wild (kuollut sukupuuttoon luonnosta, elää vankeudessa tai muuten erityisoloissa)
3. Critically endangered (erittäin suuri riski kuolla sukupuuttoon luonnosta lähitulevaisuudessa)
4. Endangered (hyvin suuri riski kuolla sukupuuttoon luonnosta lähitulevaisuudessa)
5. Vulnerable (suuri riski kuolla sukupuuttoon luonnosta keskipitkällä aikavälillä)
6. Lower risk (arvioitu uhanalaiseksi, mutta ei täytä edellisiä kriteerejä. voi olla esimerkiksi riippuvainen suojelutoimista)
7. Data deficient (ei riittävästi tietoa riskin arvioimiseksi)
8. Not evaluated (ei arvioitu)

(Tuorein jaottelu on hieman erilainen ja se löytyy sivulta http://www.redlist.org/info/categories_ ... a2001.html)

Katselin noita kategorioita läpi "makeanveden kalasilmällä" seuraavasti:
- Haku esiin: http://www.redlist.org/search/search-expert.php
- Kysymyksessä "What biome is this species found in?" rasti ruutuun "Freshwater"
- Kysymyksessä: What part of the database would you like to search? rasti ruutuun "Common name"
- Valitsin kohdasta "Red list categories" yhden kategorian kerrallaan
->SEARCH

Seuraavassa joitain makeanveden kaloja, jotka ovat ymmärtääkseni ainakin joissakin tapauksissa olleet myös akvaariokäytössä. (Nyt siis merikalat puuttuvat kokonaan.)
Olen liittänyt mukaan linkin, joka ainakin jollakin tavalla pyrkii todistamaan, että kyseinen kala on akvaristien harrastuksen tai kiinnostuksen kohteena. Aina nämä linkit eivät kovin onnistuneita ehkä ole, mutta uskoisin että useimmiten ovat.

Pyydän lisäksi huomioimaan erityisen tarkasti seuraavat kaksi asiaa:
1. En väitä, että nämä uhattujen listalla olevat kalat olisivat listalla akvaariokalastuksen vuoksi. Syitä uhanalaisuuteen on muitakin. Syynä voi tietenkin olla myös akvaariokalastus.
2. Tämä allaoleva lista ei ole täydellinen. Aika ei riittänyt käymään kaikki kategorioita läpi kovin seikkaperäisesti (en myöskään tunne läheskään kaikkien kalojen tieteellistä tai englanninkielistä nimeä).

Extinct in the wild

Cyprinodon alvarezi
http://www.reckel.de/derk/inh/alvarezi.htm

Cyprinodon longidorsalis
http://www.desertfishes.org/imageofm/current1.shtml

Haplochromis lividus
Myynissä: http://www.cichlidtrios.com/articles/vi ... cfm?aID=77
Artikkeli lisäämisestä (vuodelta 1993): http://www.sydneycichlid.com/nswcs/CichcirV12.html

Labrochromis ishmaeli
Kuva akvaristilta: http://www.african.uklinux.net/phpBB/vi ... &forum=4&6

Megupsilon aporus
http://www.kara-inci.nl/megupsilon_aporus.htm

Platytaeniodus degeni
http://www.africancichlids.net/Pl_degeni/

Prognathochromis perrieri
http://www.theaquariumexchange.com/

Skiffia francesae
http://www.aquarian.com/cgi-bin/trans.p ... rk01.shtml (joku herännyt suojelemaan)

Yssichromis "argens"
http://aexchange.addr.com/Yssichromis_argens.html


Critically endangered

Betta miniopinna
http://www.fishbreeding.dk/frame.html?a ... .html~Main

Betta persephone
http://www.aquarienfische.info/seiten/bettaper.htm
http://www.kampffischforum.com/home/Art ... phone.html

Betta spilotogena
http://www.adera.be/fish/viewfish.cfm?id=207

Botia sidthimunki (Kääpiönuoliainen)
http://www.aquahoito.info/suomi/akvliitt/viljlis2.htm
http://www.loaches.com/species_pages/bo ... munki.html

Puntius bandula
http://people.freenet.de/barbenwelt/purpur.htm

Xiphophorus couchianus
http://home.clara.net/xenotoca/couchian.htm


Endangered

Haibarbi
Balantiocheilus melanopterus
http://www.aquariumworld.com/norw/fersk ... pterus.htm
http://www.varusteleka.fi/laura/kalat.php?nayta=41

Cichlasoma labridens
http://www.cichlasoma.de/bartoni_2.html
http://www.cichlidae.com/articles/a064.html

Puntius asoka
http://users.pandora.be/het_zoetwateraq ... 0groot.htm

Betta livida
http://www.fishbreeding.dk/frame.html?a ... .html~Main

Kultapyrstösateenkaarikala
Melanotaenia boesemani
http://www.faunatar.fi/fin/index.php?cmd=216 (maininta "Kaikki kaupoissa myytävät purppurasateenkaarikalat ovat viljeltyjä")


Vulnerable

Sädekala
Telmatherina ladigesi
http://www.liaani.com/akvaario/aquafaq/ffishpo.html

Purppurasateenkaarikala
Glossolepis incisus
http://www.faunatar.fi/fin/index.php?cmd=215 (maininta "Kaikki kaupoissa myytävät purppurasateenkaarikalat ovat viljeltyjä")

Lisäksi 7 betta-lajia (betta burdigala, betta chini, betta chloropharynx, betta hipposideros, betta macrostoma, betta simplex, betta tomi)


Lower risk

Kirsikkabarbi
Puntius titteya
http://www.faunatar.fi/fin/index.php?cmd=149 (mainitsee uhanalaisuuden)

Kampapyrstö
Belontia signata
http://www.varusteleka.fi/laura/rihmakalatlista.html

Punapääbarbi
Puntius nigrofasciatus
http://www.liaani.com/akvaario/aquafaq/ffishpo.html


Lisäksi löysin mainintoja joidenkin muiden lajien uhanalaisuudesta. Niitä ei tosin löydy IUCN:n listalta.

Aasianimukarppi
Uhanalaisuusväite:
http://www.csupomona.edu/~jskoga/Aquari ... rinus.html
Akvaariokalana:
http://www.kolumbus.fi/watergarden/vesi1.htm
http://members.surfeu.fi/pekka.sivander ... jaiset.htm

Haibarbi, arovana
Uhanalaisuusväite:
http://www.dbs.nus.edu.sg/biodiversitii ... _more.html
(kappale over-exploitation)
Akvaariokalana: haibarbia lienee suomalaisissa akvaarioissa, arovana tuskin yleinen.

Ja lopuksi vielä linkki samanaiheiseen keskusteluun ulkomaisella palstalla. Tämän löysin sattumalta Googlen kanssa, mutta heinäkuussa alkanut keskustelu menee saman aiheen tiimoilla. Erityisesti tuo artikkeli kannattaa lukea jos aihe kiinnostaa.
Keskustelu: http://fishinthe.net/html/forum/viewtopic.php?t=3172
Artikkeli: http://fishinthe.net/html/section-viewarticle-44.html

Syistä ja seurauksista minulla ei ole riittävästi tietoa, enkä sitä ehtinyt tähän hätään hankkia. Ainakin seuraavat vaihtoehdot tulevat mieleen sille, että joku laji tuossa uhanalaisten listalla on:

A. Akvaariokalastus on ollut niin runsasta, että laji on muuttunut uhanalaiseksi.
B. Laji on muuttunut uhanalaiseksi muun kehityksen myötä (esim. saasteet tai muu elinympäristön tuhoutuminen)
C. Lajin katoaminen on liittynyt luonnollisiin asioihin ja ihmisellä ei siinä prosessissa ole ollut kovinkaan suurta roolia.

Todellisuudessa lienee kyseessä jonkinlainen yhdistelmä A-C. Aiemman keskustelun vakuuttamana arvaisin, että B on se yleisin syy. Tulipyrstön kohdalla taas kalastus oli IUCN:n nimenomaisesti kertoma syy.

Vielä täytyy huomata, että akvaarioharrastuksen suhden lajien häviämiseen voi olla kahtalainen:
1. Se voi olla syynä katoamiseen (vrt. tulipyrstö)
2. Laji voi olla tullut harvinaiseksi jo jostain muusta syystä (B tai C) ja nyt akvaristit itse asiassa pitävät tuota lajia "keinotekoisesti" hengissä. Ehkä niitä joskus voidaan palauttaakin luontoon.

[jouniv]

Ympäristötietoisuus kasvaa koko ajan, ja vaikka vielä esim. kalojen suojeluprojektit kuulostavat utopistisilta, ne voivat tulevaisuudessa toteutua jos riittävän monet ja riittävän vaikutusvaltaiset ihmiset sitä haluavat

Monenlaisia kalojen suojeluprojekteja (tarkoitan uhanalaisten kalakantojen/-lajien säilyttämistä viljelyn tai maitipankin avulla) on koko ajan käynnissä, ja Suomessa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos tekee tässä aktiivisesti työtä.

Jouni

[-Antti-]

Uhanalaisia Betta lajeja yritetään viljellä harrastajien toimesta ja säilyttää näin populaatio katastrofin varalta akvaarioissa. Pääasiallinen uhka näille pienen levinneisyysalueen kaloille on elinympäristöjen katoaminen. Tehokas keräys akvaariokaloiksi voisi myös olla uhka, onneksi ovat listalla niin kuin pitääkin. Katso loistava kotisivu: www.ibc-smp.org/index.html

[prboy]

Täytenee palata tähän asiaan korjatakseni tekemäni karninaalimunauksen.

Tässä ketjussa on jo muutamaan kertaan esitetty näkemys, jonka mukaan tulipyrstö olisi ehkä jonkinlainen "yksittäistapaus", esimerkiksi:
prboy wrote:
Kun viimeksi tutustuin IUCN:n uhanalaisten kalojen luetteloon, ei sieltä löytynyt yhtään tunnettua akvaariokalaa,

Kun kirjoittaa kiireessä, asiat menevät sekaisin. Tarkoitin edellä CITES-luetteloa, enkä IUCN:n listaa. Pahoittelen virhettäni.

Objektiivisesti johonkin ilmiöön suhtautuva etsii omien luulojensa sijasta mahdollsimman paljon tietoa asiasta.... Huomiota kannattaa kiinnittää myös uhanalaisuuden syihin. Kuinka paljon tulipyrstöllä itse asiassa on kohtalotovereita?

Tarkoitin nimenomaan, sitä mitä edellä sanoin. Olisin ollut kiinnostunut jokaisesta muusta tunnetusta makeanveden akvaariokalasta, jonka sukupuuton/uhanalaisuuden syyksi ilmoitetaan akvaariokalakauppa. Seuraan joltisellakin tarkkuudella paitsi maailman johtavia akvaariolehtiä, myös työni vuoksi uhanalaisasioita. En tunne yhtään tulipyrstön kaltaista tapausta makeasta vedestä. (Merikalat ja niiden ainakin aiemmin käytetyt rikolliset pyyntitavat ovat oma lukunsa).

Jos sijoittaa IUCN:n luettelon hakukriteeriksi Actinopterygii ja freshwater saa tulokseksi 1039 lajia. (Ne eivät kaikki ole uhanalaisia sillä LR/NT-lajit ovat vain lähellä uhanalaisuutta). Joukossa toki on kymmenittäin akvaarioissakin pidettäviä kaloja. Asim. Ameca splendensin kerrotaan hävinneen luonnosta. Vastikään saksalaisessa lehdessä oli artikkeli Väli-Amerikasta. Siinä käytiin splendensin esiintymispaikoilla. Täytyypä lukea, monestako paikasta niitä löytyi.

Syistä ja seurauksista minulla ei ole riittävästi tietoa, enkä sitä ehtinyt tähän hätään hankkia.

Niinpä. Miksiköhän? Erilaiset uhanalaisuuden syyt on myös seikkaperäisesti selostettu IUCN:n sivuilla. Käsitykseni mukaan IUCN:n luetteloimien lajien uhanalaisuuden syitä ei ole yleisesti ilmoitettu. Tarkat tilastot on nisäkkäistä ja linnuista. Niistä n. 90 prosentilla uhanalaisuuden syy on elinympäristöjen häviäminen. Kansainvälinen kauppa on yhtenä tekijänä n. 13 prosentilla lajeja. Kaloilla suhdeluku on varmuudella toisenlainen (vrt. CITES-luettelot). Syynä on kalojen erilainen ekologia (yleensä).

[prboy]

Eläinten 'huostaanotto' luonnosta tuottaa aina myös ongelmia, sillä huostassa lisääntyvät eläimet ovat yleensä kesympiä ja lisäksi luonnon valintaan perustuva kehitys pysähtyy tarhaolosuhteissa, voipa jopa kääntyä vastakkaiseen suuntaankin.

Eläinten pitäminen vangittuna (ja vastaavasti kasvien siirto puutarhoihin) ei ole uhanalaisten lajien ensisijaiseksi tarkoitettu suojelukeino. Se on viimeinen keino, jota käytetään, kun lajin pelätään katoavan luonnosta. Viimeiset yksilöt yritetään ottaa talteen ja pitää kantaa yllä, kunnes luontaisen elinympäristön pullonkaulatilanteet on ratkaistu. Joissakin tapauksissa on käynyt niin, että lajit ovat hävinneet hyvin nopeasti (vrt Victoria-järvi). Minkäänlaisiin pelastusoperaatioihin ei ole ehditty ryhtyä. Osa lajeista oli kuitenkin löydettävissä harrastajien akvaarioista.

Luonnollisesti muutamaan yksilöön tallentuu vain osa jonkin lajin perimästä. Sukusiitoksella sitä voidaan edelleenkin kaventaa. Ylläpidettäessä kantoja pyritään kuitenkin yleensä estämään kovin rankka sukusiitos, joka vielä entisestään vaikeuttaisi lajin selviämistä. Itsestään selvää myös on, että tällaisia kantoja ei pyritä jalostamaan mihinkään suuntaan.

Uhanalaisten lajien lisääminen vankeudessa on monesti äärimmäisen ongelmallista. (vrt vaikkapa pandat). Suuren joukon makeanveden kalalajeja lisääntymistavat tiedetään, kiitos akvaarioharrastajien. Näiden lajien ehkä joutuessa uhanalaisiksi, kasvatusta ei tarvitse aloittaa alusta. Opetteluun kun ei useinkaan ole aikaa.

Asioita tuntemattomilla on valitettavan usein käsitys, että mitä tahansa kalalajia voidaan helposti viljellä akvaarioissa. Todellisuus on itse asiassa käänteinen. Useimpien lajien lisääntymistapoja ei tunneta. Esim. suuressa monnien lahkossa helposti viljeltävät lajit ovat kuriositeetteja (vrt. pian tuleva Akvaristin artikkeli). Jos näitä lajeja ylitpäätään halutaan pitää akvaarioissa, niitä on pyydettävä luonnosta, kunnes viljelyn ongelmat on ratkaistu.

[KirsiK]

Täytyypä suhtautua asioihin kriittisesti-mitä tässäkin keskustelussa on peräänkuulutettu ja myös harrastettu.

Mielestäni kova luonnontieteellinen tutkimus ja akvaarioharrastus pitäisi kuitenkin jokaisen erottaa mielessään kahdeksi erilliseksi asiaksi. Harva akvaristi kuitenkaan on perehtynyt genetiikkaan tai luonnonsuojelubiologiaan yhtä perusteellisesti kuin asiaa ammatikseen tutkiva. Enkä tällä nyt ketään halua vähätellä tai aliarvioida. Itsekkin olin ensin akvaarioharrastaja, minkä jälkeen opiskelin ekologiksi. Eikä asialla ole mitään tekemistä koulutusmäärän tai älykkyyden kanssa, vaan asiaan perhetymiseen käytetyn ajan kanssa .

Niinpä akvaarioharrastajien mahdollisuudet rajoittuvat eettisten valintojen tekemiseen ja erilaisten suojeluprojektien tukemiseen, muutamia pokkeuksia lukuun ottamatta. Tokihan äärimmäisen perehtyneet harrastajatkin voivat tuottaa arvokasta tietoa jonkun lajin käyttäytymisestä, mutta näkisin, että tähän ryhmään voidaan lukea todella vain pieni määrä harrastajia.

[prboy]

Niinpä akvaarioharrastajien mahdollisuudet rajoittuvat eettisten valintojen tekemiseen ja erilaisten suojeluprojektien tukemiseen, muutamia pokkeuksia lukuun ottamatta. Tokihan äärimmäisen perehtyneet harrastajatkin voivat tuottaa arvokasta tietoa jonkun lajin käyttäytymisestä, mutta näkisin, että tähän ryhmään voidaan lukea todella vain pieni määrä harrastajia.

Olet oikeassa ja väärässä. Biologista tutkimusta tekemään tarvitaan tutkija, mieluimmin tietysti biologi. Tosin tuttavapiiriini kuuluu lukuisia muiden alojen ihmisiä (lääkäreitä, valtiotieteilijä, tähtitieteilijä, jopa kirvesmies ym.), jotka tekevät korkealuokkaista biologistakin tutkimusta. Kiinnostus biologiaan on heillä syntynyt harrastuksen kautta. Esim. yksi Suomen merkittävimpiä loispistiäisten tutkijoita on tällä hetkellä eläkkeellä oleva lääkäri.

Biologia on siitä kiinnostava tieteenala, että siinä harrastuksen kautta voi miltei kuka tahansa kehittyä kelpo tutkijaksi. Näin ei luonnollisestikaan synny vaikkapa teoreettisen ekologian maailmantähtiä, vaan tarkoitan tässä yhteydessä nimenomaan lajistoon ja niiden ekologiaan liittyvää tutkimusta. Harva harrastaja kuitenkaan päätyy niin pitkälle. Jokainen harrastaja voi kuitenkin tuottaa aineistoa, joka käy tutkimuksen materiaaliksi. Otettakoon esimerkiksi vaikkapa Suomen yli 10 000 aktiivilintuharrastajaa. Heistä tai oikeammin meistä, biologeja on muutama prosentti. Tietämyksemme Suomen linnuista olisi kovasti vajavainen, jos tiedon kokoamiseen olisivat osallistuneet vain ammattibiologit.

Akvaariokalojen hoito ja viljely ovat nimenomaan alueita, joilla jokainen harrastaja periaatteessa voi tuottaa aineistoa, joka lisää tietämystä kaloistamme. Edellytyksenä on, että noudattaa tietojen kokoamisessa tieteellistä tarkkuutta. Koskaan ei osaa ennalta aavistaa vaikkapa kenen akvaariossa, jokin laji kutee ensimmäistä kertaa maailmassa. Tuollaiset tapahtumat pitäisi tällöin dokumentoida mahdollisimman tarkasti. Valitettavasti mm. nämä nettikirjoittelut paljastavat, että ihmiset luulevat liikaa. Aina olisi syytä pitäytyä siinä, minkä tietää tai otaksuu olevan oikein.

Viljelykilpailun ohjeet ovat hyvä askel viljelytapahtumien dokumentointiin. Tarvittaessa edistyneemmät harrasatajat taatusti neuvovat.

[prboy]

Tässä threadissa on toistuvasti väitetty, että Mao sai aikoinaan aikaan varpusten hävittämisen Kiinasta. Tämä puolestaan aiheutti tuhohyönteisten runsastumisen. Näin lajin hävittäminen kelpaisi esimerkiksi tuhoisista ekologisista vaikutuksista.

Kyseessä on tyypillistä sanomalehtiekologiaa. Ehkä Kiinan tapahtumat on tutkimuksinkin dokumentoitu. Silmääni niitä vain ei ole sattunut. Totta oli, että Kiinassa toteutettiin todella mittava "varpusten" hävittäminen ja todennäköisesti myös näin saatiin aikaan joukon hyönteisiä runsastuminen.

Kiinnostavaa olisi tietää, mitä lintuja Kiinassa tapettiin. Varpusia ne eivät olleet. Ensinnäkin varpunen on pääsäntöisesti siemensyöjä (käsikirjani ovat kotona, joten en osaa sanoa onko 80-95 prosenttisesti). Se ruokkii kyllä poikasiaan 7 ensimmäisen päivän ajan yksinomaan hyönteisillä, mutta vahvakaan varpuskanta ei tuolloin aiheuta muuta kuin lyhytaikaisen pienen loven paikallisiin hyönteiskantoihin.

Vielä suuremmalla syyllä Kiinassa ei tapettu varpusia, sillä varpunen ei käytännössä esiinny lainkaan Kiinassa. Vaikka se on miltei kosmopoliitti, ei Kiinan valloitus ainakaan vielä 1970-1980 luvuilla ollut onnistunut. Tuoreimpia levinneisyystietoja en ole tarkistanut. Kiinassa varpusen sijan on ottanut pikkuvarpunen. Se on enemmän hyönteissyöjä kuin varpunen, mutta vain vähän. Kiinan pikkuvarpustenkaan hävittäminen ei olisi vaikuttanut käytännössä mitään Kiinan hyönteisiin.

Todennäköisesti Kiinassa tapettiin "varpusia", eli kaikkia mahdollisia pikkulintuja eikä suinkaan vain yhtä lajia oli se sitten mikä hyvänsä - mene ja tiedä.

Ekosysteemeissä on toki yleensä valtalajeja, joiden vaikutus systeemiin on suuri. Sellaisen poistaminen saisi aina systeemin kaaokseen, mutta ei pysyvästi. Esim. runsaan hyönteissyöjälinnun poistaminen systeemistä saa kyllä sen ravintohyönteiset runsastumaan, kunnes tarjoutuneelle uudelle resurssille tulevat uudet käyttäjät. Uhanalaiset lajit ovat yleensä pitkälle erikoistuneita ja siitä syystä harvinaisia. Sellaisen häviämistä ei huomaa yleensä juuri mitenkään ekosysteemin toiminnassa. Kokonaan toinen asia on, jos tällaisia lajeja alkaa hävitä suurin joukoin.

[Majqua]

Käsittääkseni kokonaan luonnosta on kadonnut myös poecilia sp. endlers, endlereitä taitaa löytyä vain joidenkin harrastajien altaista mpäri maailman.

Majka

[prboy]

Kuten olen edellä kertonut, eliölajien kansainvälistä kauppaa säädellän ns. CITES-sopimuksella. Jos lajin käytön kaupallisiin tarkoituksiin, esim. pyynti akvaariokaloiksi, katsotaan vaarantavan lajin säilymisen, laji sijoitetaan sopimuksen listoille. Tällöin sen kauppa kielletään joko kokonaan tai osittain.

Tarkistin uusimman CITES-luettelon viime elokuulta. Luettelossa ei edelleenkään ole yhtään makeanveden akvaariokalaa. Ainoat tutut nimet olivat Pangasionodon gigas ja Arapaima gigas. Työtovereideni mukaan asiaa ei ole kukaan ottanut edes keskusteluun. Kun sopimusosapuolet seuraavat hyvinkin tarkasti kaupan vaikutusta lajien kantoihin, on todennäköistä, että akvaariokalakaupalla ei ole katsottu olevan merkittävää vaikutusta luonnonkalojen kantoihin. Muussa tapauksessahan luetteloiden täytyisi pullistella kalalajeja, aivan kuten siellä nyt on vaikkapa nisäkkäitä, lintuja tai matelijoita. Tulipyrstö sinne kyllä mielestäni joutaisi, sillä kun sen luonnonkantoja löydetään uudelleen, niitä ei saa vaaranta akvaariopyynnillä.

Tunnettu asiahan on, että luettelossa ovat kaikki merihevoset. Niidenkään luetteloinnin syynä ei ole kuin pieneltä osin akvaariokalakauppa, vaan käyttö kuivattuna mm. Kiinassa.

[Kris]

Kyseessä on tyypillistä sanomalehtiekologiaa. Ehkä Kiinan tapahtumat on tutkimuksinkin dokumentoitu. Silmääni niitä vain ei ole sattunut. Totta oli, että Kiinassa toteutettiin todella mittava "varpusten" hävittäminen ja todennäköisesti myös näin saatiin aikaan joukon hyönteisiä runsastuminen.
Kiinnostavaa olisi tietää, mitä lintuja Kiinassa tapettiin. Varpusia ne eivät olleet.

Käytin Kiinan varpuskampanjaa vain esimerkkinä siitä, mitä voi tapahtua kun joku ylimielisesti kuvittelee tietävänsä tai osaavansa ennustaa tekojensa kaikki seuraukset.
En tiedä, kuinka tieteellisesti tuo Kiinan tapaus on dokumentoitu. Sen sijaan huomasin, että mainitsemaasi "sanomalehtiekologiaa" käytetään opetuksessa. Esimerkiksi Kiinan nälänhädästä kertovassa Brian Carnellin artikkelissa tuo varpusjuttu mainitaan. http://www.overpopulation.com/faq/healt ... amine.html
Minulla ei ole mitää aavistusta tuon kirjoittajan luotettavuudesta, mutta esimerkiksi Marylandin yliopistossa professorina toimiva H Leathers näköjään käyttää sitä kurssinsa "World Hunger: Population, Food Supplies, and Public Policy" opetusmateriaalina.
http://www.arec.umd.edu/arec365/Chinese ... pt%201.htm
Olisi ehkä kummaa, jos koko juttu olisi ihan huuhaata.
Mielestäni muuten tämän keskustelun kannalta ei ole kovin mielenkiintoista, oliko tuo kyseinen lintu juuri se (passer domesticus), josta käytämme suomenkielistä nimeä varpunen. Englannin sparrow-sanaa ymmärtääkseni käytetään aika monesta lajista ja kyllä ne kiinalaisetkin näköjään varpusensa tuntevat. Katso vaikka http://www.cjvlang.info/Birds/sparrow.html

[Kris]

Kuten olen edellä kertonut, eliölajien kansainvälistä kauppaa säädellän ns. CITES-sopimuksella. Jos lajin käytön kaupallisiin tarkoituksiin, esim. pyynti akvaariokaloiksi, katsotaan vaarantavan lajin säilymisen, laji sijoitetaan sopimuksen listoille. Tällöin sen kauppa kielletään joko kokonaan tai osittain.

Huraa, kaikki on siis hyvin. Säännökset ja byrokratia siis hoitavat kaiken. Vai hoitavatko? Älä nyt ymmärrä väärin minua. Itsekin pidän noita keskeisinä ja elintärkeinä. Mutta niiden lisäksi kuluttajien tietoisuudella ja valinnoilla on oma merkityksensä.

Aiemmin muuten kirjoitit seuraavaa:

Luettelot kannattaa käydä läpi ja kaivaa esiin kaikki akvaariokalat. Huomiota kannattaa kiinnittää myös uhanalaisuuden syihin. Kuinka paljon tulipyrstöllä itse asiassa on kohtalotovereita? Uhanalaisuuden syillä ei toki ole kovin suurta merkitystä. Uhanalaisilla lajeilla ei saa käydä kauppaa. Eikä niillä käydäkään. Lajin joutuessa uhanalaiseksi se siirretään nopeasti villieläinten ja -kasvien kansainvälistä kauppaa koskevan sopimuksen (CITES) piiriin.

ja nyt...

Tarkistin uusimman CITES-luettelon viime elokuulta. Luettelossa ei edelleenkään ole yhtään makeanveden akvaariokalaa.

CITES-luettelosta et niitä siis löytänyt. Hmmm... miksi sitten niitä löytyy IUCN:n punalistalta?
Esimerkiksi haibarbi on (kuten edellä kirjoitin) IUCN:n listalla määritelty luokkaan "ENDANGERED", jonka määrityksenä on suurinpiirtein "hyvin suuri riski kuolla sukupuuttoon luonnosta lähitulevaisuudessa". Miksi niitä ainakin minä olen nähnyt akvaariokaupoissa ihan tämän vuoden aikana? Varsinkin kun tietää, ettei niiden viljely ilmeisestikään ole helppoa ja arvaisin, että suuri osa on peräisin luonnosta. (Korjatkaa jos olen väärässä. Ei nyt muuten aloiteta keskustelua siitä, että haibarbi ei sovi pieniin akvaarioihin) Vuotaako maailmanlaajuinen byrokratia sittenkin? Olisiko kuluttajien valinnoilla sittenkin ainakin jotain merkitystä?

Työtovereideni mukaan asiaa ei ole kukaan ottanut edes keskusteluun. Kun sopimusosapuolet seuraavat hyvinkin tarkasti kaupan vaikutusta lajien kantoihin, on todennäköistä, että akvaariokalakaupalla ei ole katsottu olevan merkittävää vaikutusta luonnonkalojen kantoihin.

Mielenkiintoinen selitys. Voisiko asiaan vaikuttaa mitenkään se, että haibarbi ei ole yhtä tunnettu, pörröinen, söpö tms. kuin tiikeri, saimaannorppa tai panda?

Tulipyrstö sinne kyllä mielestäni joutaisi, sillä kun sen luonnonkantoja löydetään uudelleen, niitä ei saa vaaranta akvaariopyynnillä.

Hetkinen... nyt se siis mielestäsi sinne joutaisi, kun on jo kuollut sukupuuttoon? Olisiko parempi muiden lajien kohdalla herätä jo silloin kun ne ovat IUCN:n listalla? Sillä tavalla säilyisivät ehkä varmemmin luonnossa.

[prboy]

Ei erityisemmin kannattaisi tähän haaskata enää enempää aikaa, mutta pakko kai se on tehdä. Mitä tämä muuta on kuin inttämistä?

Aiemmin muuten kirjoitit seuraavaa:
prboy wrote:
Luettelot kannattaa käydä läpi ja kaivaa esiin kaikki akvaariokalat. Huomiota kannattaa kiinnittää myös uhanalaisuuden syihin. Kuinka paljon tulipyrstöllä itse asiassa on kohtalotovereita? Uhanalaisuuden syillä ei toki ole kovin suurta merkitystä. Uhanalaisilla lajeilla ei saa käydä kauppaa. Eikä niillä käydäkään. Lajin joutuessa uhanalaiseksi se siirretään nopeasti villieläinten ja -kasvien kansainvälistä kauppaa koskevan sopimuksen (CITES) piiriin.

Olet sopivasti katkaissut tekstini, niin että sen ymmärtäminen käy mahdottomaksi. Se jatkuuu näin: "Luonnosta peräisin olevien yksilöiden kauppa kielletään joko kokonaan tai osittain." Tietysti lauseen "Uhanalaisilla lajeilla ei saa" alussakin pitäisi lukea "Luonnosta peräisin" jne. Eihän hevoskauppaakaan tarvitse kieltää, vaikka hevosten kantamuoto on luonnosta hävinnyt.

ja nyt...
prboy wrote:
Tarkistin uusimman CITES-luettelon viime elokuulta. Luettelossa ei edelleenkään ole yhtään makeanveden akvaariokalaa.


CITES-luettelosta et niitä siis löytänyt. Hmmm... miksi sitten niitä löytyy IUCN:n punalistalta?
Esimerkiksi haibarbi on (kuten edellä kirjoitin) IUCN:n listalla määritelty luokkaan "ENDANGERED", jonka määrityksenä on suurinpiirtein "hyvin suuri riski kuolla sukupuuttoon luonnosta lähitulevaisuudessa". Miksi niitä ainakin minä olen nähnyt akvaariokaupoissa ihan tämän vuoden aikana? Varsinkin kun tietää, ettei niiden viljely ilmeisestikään ole helppoa ja arvaisin, että suuri osa on peräisin luonnosta. (Korjatkaa jos olen väärässä. Vuotaako maailmanlaajuinen byrokratia sittenkin? Olisiko kuluttajien valinnoilla sittenkin ainakin jotain merkitystä?

Kannattaisi lukea edes ne viitteet, joita itse esität, niin luulisit vähemmän, etkä sekoaisi omaan näppäryyteesi. Esittelemässäsi artikkelissa lukee:
"The major reason in this case is decrease in habitat. As previously mentioned, most all Bala Sharks sold in Pet Stores today were captivity raised."

Mielenkiintoinen selitys. Voisiko asiaan vaikuttaa mitenkään se, että haibarbi ei ole yhtä tunnettu, pörröinen, söpö tms. kuin tiikeri, saimaannorppa tai panda?

Sinä esität mielipiteitä, niinhän se oli, kaikenlaisesta akvaariokalojen kauppaan liittyvästä, mutta et mitenkään viitisi nähdä vaivaa edes vähäisten tietojen hankkimiseen. Estäisivätkö ne näiden niinsanottujen mielipiteiden esittämisen?

Cites sopimuksen piirissä on yli 160 valtiota. Asian kanssa askaroi varmasti yli 1000 ekologia ja eri valtioden suojelujärjestöt. Joten tietenkin listalle on otettu vain kauniita lajeja.

Hetkinen... nyt se siis mielestäsi sinne joutaisi, kun on jo kuollut sukupuuttoon? Olisiko parempi muiden lajien kohdalla herätä jo silloin kun ne ovat IUCN:n listalla? Sillä tavalla säilyisivät ehkä varmemmin luonnossa.

Tässäkin tapauksessa takerruit aivan epäolennaiseen asiaan tekstistäni. Mutta taivastele vaan, kun et tunne sopimuksen menettelytapoja. Tropiikin makeanveden kalojen levinneisyydet tunnetaan vielä kovin puutteellisesti. On enemmän kuin todennäköistä, että tulipyrstöäkin löydetään vielä useastakin paikasta. Tällöin lajin kuuluessa Citekseen, sen luonnosta peräisin olevien yksilöiden kauppa olisi kiellettyä ja kaikkia vankeudessakin syntyneitä yksilöitä seuraisi alkuperätodiste.

Sitten lopuksi vielä asiaa muille kun Krisille uhnalaisten lajien luetteloiden (IUCN) ja kansainvälistä kauppaa koskevien lajien luetteloiden (CITES) periaatteellsista eroista.

Kaikki uhanalaistarkastelussa mukana olevat lajit on periaatteessa luetteloitu. Jokainen laji on saanut jonkinlaisan merkinnän, myös kaikki elinvoimaiset, vaikka elinvoimaisten lajien suunnattoman pitkiä luetteloita ei ole julkaistu. Jos lajit eivät ole elinvoimaisia ja tiedot riittävät lajin uhkatekijöiden arvioimiseen, laji saa jonkin uhanalaisuusluokan tai se todetaan hävinneeksi joko sukupuuttoon tai luonnosta. Sen ohella laji voi olla lähellä uhanalaisuutta (near threatened tahi suomeksi silmälläpidettävä). Uhanalaisuusluettelo ei ole suoraan toimenpideluettelo. Joukolla lajeja ei ole löydetty mitään syytä nykyiseen uhanalaisuuteen. Suojelu on hankalaa, kun ei tiedetä mitä pitäisi korjata. Jos uhanalaisuus liittyy elinympäristöjen häviämiseen eikä esim. kalojen akvaariokaupan ole havaittu vaikuttavan lajin kantoihin, ei kauppaan ole katsottu tarpeelliseksi puuttua etenkin, jos kauppa pääsääntöisesti tapahtuu viljellyillä yksilöillä. Tilanne voisi olla toinen, jos laji olisi suoranaisessä häviämisvaarassa (CR, suomeksi äärimmäisen uhanalainen), eikä sitä osata viljellä.

CITES-luettelot ovat puhtaasti toimenpideluetteloita eli ne ovat siten yksi uhanalaisten lajien suojelukeino. Luetteloiden tavoitteena on nimenomaan estää lajien kaupankäynnistä johtuvien uhkien vaikutus. CITES-luetteloihin ei oteta, toisin kuin uhanalaisluetteloihin, lajeja varmuuden vuoksi, vaan silloin kun tiedetään tai on perusteltua syytä otaksua kaupan uhkaavan lajeja. Menetelmän ongelmana on, että joskus saattaa käydä niin, että jos ei nyt lapsi, mutta ainakin kala voi mennä pesuveden mukanana, kuten on käynyt mahdollisesti tulipyrstölle. Toinen tie ei kuitenkaan ole mahdollinen. Jos esim. kaikki vähänkään uhatut kalalajit olisivat kauppakiellon piirissä, niin jokaikistä näitä lajeja koskevaa viljeltyäkin kauppaerää pitäisi seurata alkuperätodistuksen. Hyvä tarkoitus tukahtuisi suunnattomaan byrokratiaan. Yksistään Suomeen pitäisi palkata pari uutta virkamiestä käsittelemään akvaariokalalupia ja Suomi on tässä suhteessä kuitenkin marginaalinen kaupan kohde.

PS. Moderaattorit - eiköhän tässä threadissa ole sanottu jo kaikki olennainen. Harkitkaapa sulkemista.