Pysyvä kalatauti?

[kultis]

Heipsan!

En oo kirjotellu täällä pitkiin aikoihin, mutta nyt olis vähän kysyttävää..

Mulla on kaks akvaariota, 63 ja 128 -litraiset. Pienemmässä altaassa asuu 8 neontetraa, pH n.7, KH ja GH aika matalia, nitraattia ei paljoakaan. Isommassa altaassa taas asustaa partamonni, 2 töyhtökääpiöahventa, 7 punasuppusuuta ja 7 kirsikkabarbia.

Ongelma on se, että viimesen vuoden aikana on kuollut aika paljon kaloja (mm. 3 piikkisilmää, punasuppusuu, kirsikkabarbeja, neontetroja, parvellinen korumonnisia jne.) molemmissa altaissa. Osa kaloista kuoli oltuaan akvaariossa vasta muutaman kuukauden, osa taas oltuaan jo pari vuotta.

Kaikki kalat kuoli suunnilleen näin: Ensin kalalla saattoi selkäranka vääntyä (ei aina), seuraavaksi aina kala rupesi vetäytymään enemmän yksikseen, sitten mahdollisesti myös laihtui, ja lopulta kala ei jaksanut enää uida vaan meni holtittomasti virran mukana ja makoili väärinpäin pohjalla ja kuoli parissa päivässä. Toisin sanoen kalassa näkyi oireita vain muutama päivä ennen kuolemaa. En ole oikein osannut yhdistää näitä oireita mihinkään tautiin, koska nämä ovat olleet ainoat oireet.

Hoidan akvaarioita tunnollisesti, vaihdan n. puolet vedestä kerran viikossa, pesen suodattimet kun tarvitsee, kasvit voi hyvin, käytän hiilidioksidilannotetta isommassa alataassa, lisään turveuutetta ja vitamiiniainetta, kalat saa monipuolista ruokaa (siis myös tuoretta) jne. Hoidossa ei pitäisi olla ongelmia.

Epäilen itse, että akvaarioihin olisi joskus tullut uusien kalojen mukana tauti, mikä ei tartu aina kaikkiin, mutta tappaa silloin tällöin heikkokuntoiset. En ole nimittäin karanteenannut kaloja, mikä taitaa nyt sitten kostautua. En oikeastaan uskalla enää ostaa lisää kaloja, kun aina ainakin osa niistä kuolee. Kysymys kuuluu, mikä tauti voisi olla kyseessä ja miten sen voisi saada kokonaan poistettua? Kun kaloja on vielä jäljellä, niin akvaarion täydellinen desinfiointi ei varmaan olisi hyvä idea?

[maspe]

Enpä ole juurikaan mikään asiantuntija näissä tautiasioissa, mutta lueskelin tuolta järvij;n sivuilta http://www.aquahoito.info/suomi/taudit/kalatubi.php tällaisesta sairaudesta kuin kalatuberkuloosi. Siinä oli samoja piirteitä tämän sinun kertomuksen kanssa. Voisiko olla mahdollinen syy?

Mielestäni nuo kalat olisi voinut tappaa jos siinä vaiheessa kun ne menevät holtittomasti virran mukana, ja viimeistään sitten kun ovat pohjalla "puolikuolleena". Suotta pitkittää niiden kärsimyksiä.

Toivottavasti joku viisaampi osaisi auttaa ja varmistaa tuon taudin laadun, jotta sen pysäyttäminen vielä mahdollisesti onnistuisi.

Jos olisit kysynyt apua aikaisemmin, olisi ehkä voitu joku näistäkin kaloista säilyttää elävien kirjoissa.

[jarvij]

Ei kalojen tauteja "viisaudella" selvitetä eikä hoideta. Joko muutama kala tutkitaan itse tai toimitetaan EELAan tutkittaviksi.

Kalatuberkuloosi tuntuu olevat verraten yleinen akvaarioissa. Miten yleinen sitä ei tuiedetä, koska sitä ei ole selvitetty. Se kuitenkin tiedetään että tuo bakteeri voi elää akvaarion pohjassakin pitkiä aikoja. Se tarttuu (jos tarttuu) stressattuihin kaloihin ja kasvaa niissä. sen jälkeen se leviää esimerkikisi kalan ulosteiden mukana entistä ärhäkkäämpänä muihinkin kalohin. Mitä stressatumpia kalat ovat, sitä rajumpi on taudin kulku.

Lääkitystä siihen ei ole! Näin ollen ainoaksi torjuntakeinoksi jää ennaltaehkäisy:
1) ei osteta sairaita kaloja
2) huolehditaan hyvästä vedenlaadusta (oikeat vesiarvot ja riittävä vaihtaminen)
3) vältetään kalojen stressautumista (yhteensopiva kalasto jne.)

Ei uusia kaloja akvaarioon, jossa kalatuberkuloosi on todettu.

Kalatuberkuloosi on melko helppo diagnostisoida itsekin jo halvalla mikroskoopilla, koska ainoa vaihtoehto sille on leväsieni Ichthyosporidium hoferi. Se on samalla tavoin parantumaton, tarttuva ja tappava eikä sitäkään voi lääkitä.

Mikroskopoitaessa kalatuberkuloosiin sairastuneen kalan sisäelimissä on selvästi erottuvia bakteeripesäkkeitä, tuberkelejä:


Kalat voivat koteloida kyseiset bakteerit ja elää normaalia hyvää kalan elämää sairastumatta, mutta jatkuva stressi edistää taudin puhkeamista ja sitten on koko kalasto vaarassa.

Tämä ei muuten ole viisautta vaan raakaa tietoa.

[maspe]

Ei kalojen tauteja "viisaudella" selvitetä eikä hoideta. Joko muutama kala tutkitaan itse tai toimitetaan EELAan tutkittaviksi.

...


Tämä ei muuten ole viisautta vaan raakaa tietoa.

No tarkoitin viisaudella sitä, että osaa käyttää tietoaan. Ei se pelkkä tieto auta mitään, jos sitä ei käytä. Viisaus on sitä, että ottaa selville ja käyttää saamaansa tietoa.

Varmaan kuitenkin pääasia, että neuvoja tulee ja kysyjä tietää mitä tehdä. Kun aloitit tuon "sanamuodon viilauksen" niin jatkan sitä sitten itsekin.

[jarvij]

Tarkoitatko siis että kaikki täällä, jotka kyselevät kalojensa sairauksia ulkoisten oireiden perusteella ovat tyhmiä, koska noiden oireiden perusteella vain todella harva tauti (pilkkutauti ja samettitauti sekä lymphocystis) on tunnistettavissa.

[maspe]

Tarkoitin sitä, että ensiksikin, että joku minua viisaampi, eli sellainen jolla on asiasta enemmän tietoa ja käytännön osaamista voisi neuvoa paremmin mitä tehdään. No Tehän juuri neuvoitte kuinka menetellä. Te olitte siis viisaampi henkilö, jonka lisäneuvoja odotettiin saatavan.

En tarkoita että kaikki ovat tyhmiä, jotka täällä kyselevät, en tosiaankaan. Vaan viisautta on se, kun on olemassa tietoa mitenkä voisi toimia, että asia selviää, niin toimia sen mukaisesti. Eli kun saa neuvoja mitä tehdä, niin tekee sen mukaisesti.

Eli jos/kun yksi mahdollisuus on epäillä tässä tapauksessa kalatubia varmimmin, niin toimii sen mukaisesti ja itse preparoi kalan tai lähettää Teidän mainitsemaanne paikkaan tutkittavaksi. Tärkeintäö siis että tutkii mikä sen mahdollisesti olisi aiheuttanut, eikä vain tyydy siihen, että tutkimalla sen saisi selville, mutta enpä jaksa liata sormiani.

[jarvij]

Meitä on täällä vain yksi, jos minua tarkoitat (siis minä ja Sinä tyyliin).

Mutta asiaan. Kalatuberkuloosi on varsin ikävä tauti siksi kun se:
1) näkyy päällepäin vasta kun kala on jo lähellä kuolemaansa
2) ulkoiset oireet sopivat kovin moneen muuhunkin tautiin eli ovat yleisluontoisia
3) on helposti tarttuva
4) selviää pitkiäkin aikoja kalattomassakin akvaariossa.
5) voi levitä veden, kasvien ja somisteiden mukana akvaariosta toiseen (siis myös kaupasta kotiin ja akvaristilta toiselle)
6) sitä ei voi lääkitä
7) diagnoosi edellyttää ainakin pienen kalan tappamista. Kookkaista voisi eläinlääkäri ehkä ottaa näytteen siten että kala jäisi henkiin, mutta silloin se maksaa (steriili leikkaus ja lääkitys nukutuksineen)!
8) se lienee yleisempi kuin tiedetään, sillä tätä ei olle selvitetty missään.

[maspe]

[ot]No olkoon Sinä sitten. Ajattelin vaan kun saksalaiset Teitittelevät. Jotakin oppinut saksan tunneilla.[/ot]

[kysymys]Olenko oikeassa, jos olen sitä mieltä, että kalatuberkuloosin ilmenemisen jälkeen mitään ei voi antaa pois omasta akvaariosta toiselle akvaristille sairauden siirtymisen vuoksi. Eli jos itsellä on yhtensopimattomia kaloja, niin parempi hankkia toinen akvaario kuin mennä lahjoittamaan kalat kaverille. Myöskään uusia kaloja ei kannata hankkia akvaarioon, tai nekin ovat vaarassa sairastua.

Jälkihoitona voisi varmaan antaa kyseisen akvaarion elää elämänsä loppuun asti, ja puhdistaa kunnolla akvaario ym. tarvikkeet ja aloittaa alusta perustamalla oikein ja karanteeraamalla kalat. [/kysymys]

[jarvij]

Tasan tarkkaan noin se menee, koska kalojen siirto on siirtostressiä, ja se on omiaan edesauttamaan taudin puhkeamista. Kaikenkaikkiaan hyvin ikävä tauti, joka on maahamme jostain joskus tullu tai tuotu, ja sitten harrastajien ja kauppiaiden toivesta hulvattomasti levitelty edelleen.

Kalat kehittävät vastustuskykyä akvaariossa oleville bakteereille, mutta bakteerit muuntelevat ja kun niiden sukupolvekierto on kovin lyhyt vaikka kaloihin verrattuna, kehittyy joka akvaarioon oma bakteerikantansa. Muualta tuoduilta kaloilta täsmälleen oikeaa vastusukykyä ei ole.
Tauti iskee voimalla tuohon uuteen kalaan ja siitä se leviää kaikkiin. Siis uusi kala voi olla terve tullessaan, mutta silti sairastuttaa kaikki kalat jo akvaariossa ennestään olevaan tautiin.

Tämä ei ole mitään uutta tietoa. Siitä kirjoittaa mm. Amlacher E.; vuonna 1970 kirjassaan: Taschenbuch der Fischkrankheiten.

[kultis]

Kiitos vastauksista. Olen itsekin vahvasti epäillyt tota kalatubia, mutten ole ollut oikein varma asiasta. Sen olen jo päättänyt, että uusia kaloja ei tule ennen kuin saan taudin kokonaan kitkettyä pois ja alotan sen jälkeen varmaan karanteenauksen. Miten mun kannattaisi tästä eteenpäin toimia? Hoitaa kaloja niin kauan kun ne elää ja sen jälkeen alkaa ihan alusta desinfioimalla akvaariot jne.? Miten se kalojen lähetys sinne EELA:n onnistuu ja mitä se maksaa? Kannattaako sinne lähettää tautiin kuollut kala vai miten?

Tuli vaan mieleen, että jos kalat karanteenaa ennen varsinaiseen altaaseen siirtoa, niin onko siitäkään aina apua, kun kalat ei välttämättä sairastu kuin pitkän ajan kuluessa. Ainakin mulla on ns. vanhat asukit yhtäkkiä sairastunu..

[maspe]

Eelan sivuilta löytyy yhteystietoja joista kannattaa kysellä enemmän. Ne varmaan neuvoo miten lähetetään ja minne ja hintoja.
http://www.eela.fi/yhteystiedot/aihe.html Tästä osoitteesta varmaan löytyy henkilö, joka osaa kertoa enemmän.

Itse antaisin nykyisten kalojen olla nyt siinä akvaariossa. Aikanaan kun ne kuolee, niin sitten desinfioi koko akvaarion ja tarvikkeet ja aloittaa alusta paremmalla tiedolla ja taidolla. Toivottavasti sitten selviää ilman ongelmia.

[-Alix-]

Minullakin on kyseinen tauti taloudessani. Yhdessä altaassa neljästä on tubi, yhdessä voi olla tubia (vesiä, kasveja yms sekoiteltiin iloisesti ennen tautiin "heräämistä" mutta kaloja ei ole siellä kuollut) ja kaksi ovat ainakin tähän mennessä puhtaita (ovat aina olleet kokonaan erossa muiden altaiden vesistä). Tartunnan saaneessa altaassa saavat kalat elää niin kauan kuin elävät ja sitten desinfioin altaan (vaikka mistään ei löydy yksiselitteisiä ohjeita operaation suorittamiseen). Siihen asti pitää altailla olla eri vehkeet ja vempeleet (sangot, haavit, letkut jne) ja saa varoa ettei laita saastuneessa altaassa liotettua kättä puhtaaseen altaaseen.

Eli niin kauan kuin taloudessa on yksi allas niin tubin kanssa on helppo elää, mutta näin "kolmen altaan vyöhykealueella" on eittämättä aika monimutkaista tämä elo. Ei sitä tarvitse ihan heti lähteä tappamaan kaiken elollisen, etenkään jos on vastikään hankkinut uusia kaloja. Kunhan muistaa ettei mitään omasta altaasta sovi lahjoittaa eteenpäin...

[Tuntematon]

Oireet viittaavat mielestäni aika selvästi kalatuberkuloosiin...Kun lueskelin juttuasi, pisti silmääni yksi asia; vaihdat akvaariosi vedestä PUOLET kerran VIIKOSSA! Itse vaihdan akvaarioni vedestä yhden neljäs osan parin- kolmen viikon välein.En tiedä mikä sinun akvaariosi veden vaihdon hyvä vaihtamis väli on, mutta omaan akvaariooni (128 l) ks. vaihto väli on ollut hyvä...
Luin eräiltä akvaariosivuilta kalatuberkuloosista:"Kun tauti huomataan, silloin se on jo loppuvaiheilla ja kala voi kuolla jo muutaman päivän sisällä ja on levinnyt akvaarion kaikkiin kaloihin. Tautiin ei ole parannus keinoa joten poista sairastunut kala akvaariosta."

[Kajsa]

Itse vaihdan akvaarioni vedestä yhden neljäs osan parin- kolmen viikon välein.En tiedä mikä sinun akvaariosi veden vaihdon hyvä vaihtamis väli on, mutta omaan akvaariooni (128 l) ks. vaihto väli on ollut hyvä...

Sinulle on kohta odotettavissa kitkeriä vastalauseita...

Tiesitkö, että yleinen suositus on vaihtaa vähintään neljäsosa mielellään vielä enemmän vedestä viikottain...

Millä perusteella harvat vedenvaihdot ehkäisevät em. tautia?

[-Alix-]

Kun lueskelin juttuasi, pisti silmääni yksi asia; vaihdat akvaariosi vedestä PUOLET kerran VIIKOSSA! Itse vaihdan akvaarioni vedestä yhden neljäs osan parin- kolmen viikon välein.En tiedä mikä sinun akvaariosi veden vaihdon hyvä vaihtamis väli on, mutta omaan akvaariooni (128 l) ks. vaihto väli on ollut hyvä...

Kun luin aloitusviestin paistoi puolestaan omaan silmääni hyvät hoitorutiinit. Tämä siis on sitä kirpeää vastakommenttia. Puolet kerran viikossa on aivan normaali ja suositeltava vedenvaihtorytmi/määrä. Moni jopa haaveilee jatkuvasti vaihtuvasta vedestä, ts. raana auki toisessa päässä ja poistoputki toisessa. Mihin perustat väitteen että oma vedenvaihtovälisi/määräsi on hyvä? Jos altaassasi on vain muutama kala ja paljon kasveja niin voin ehkä niellä väitteen että nitraatit pysyvät alhaalla, vaan kuinka alhaalla? Omissa altaassani nousevat kyllä nitraatit viikon sisällä ihan selkeästi "likaiselle puolelle" asteikkoa, eli 30-50 riippuen altaasta.

Tuberkuloosi on kyllä luultavasti tässä tapauksessa kyseessä, se on surullisen yleinen tauti nykyään. Pidentämällä edenvaihtoväliä ei paranneta/ehkäistä tubia, se on ja pysyy kunnes allas desinfioidaan, kalojen oloja voi vain koittaa kohentaa jotta niihin kohdistuisi mahdollisimman pieni stressi ja sen mukana pienempi riski siirtyä sairauden letalivaiheeseen. Eli puhdas vesi, harva asutus altaassa, ei yliruokintaa jne.

Itse ajattelen tubia hieman aidsin tapaisena sairautena; ensin kala saa tartunnan jota ei välttämättä edes huomaa, sitten kala elää jopa pitkän ja iloisen elämän mutta jossain vaiheessa iskee letaalivaihe jolloin immuniteetti pettää ja kaiken maailman taudit iskevät ja nujertavat kalan. Eli tihentämällä ja pienentämällä kerralla vaihdettavan veden määrää voi vähentää kalojen stressiä, kunhan viikon aikana vaihdetun veden määrä pysyy tarpeeksi suurena (33-75%). Jos vedenvaihtoväli pitenee niin vaihdon aiheuttama äkillinen vedenlaadun muutos voi laukaista tuberkuloosin loppuvaiheen.

Suosittelen edelleen näytteen lähettämistä EELA:an jotta epäilyjen kanssa ei tarvitsisi elää. Maksaa reippaan 20€ mikä on huomattavasti vähemmän kuin mitä maksaa kun ostaa aina vain uusia kaloja kuolemaan altaaseen...