Ahkeran liehittelyn ja kosiskelun jälkeen rouva Körmy vietti viikon juurakon alla, leuka pullollaan. Reilun kokoinen heltta siis hölskyi lauan alla. Ei tullut syömään eikä muutenkaan mitään touhunnut, venytteli vaan suutaan. Tänään palasi normaalin elämään ja ruoka maistuu.
Olisikohan ollut "mammalomalla"? Poikasia ei kuitenkaan näy. Ehkä keskeytti touhun tai sitten poikaset joutuivat parempiin suihin? Altaassa kyhmytonkija pariskunnan lisäksi kolumbiantetroja ja helmimonnisia.
Kuulisin mielelläni muiden kokemuksia kyhmyjen kututouhuista!
Kauanko naaras hautoo kutua suussaan? Jemmaako poikasia vielä suussaan vai sylkäiseekö heti pihalle? Hoitakoo poikasiaan vai jättääkö pian oman onnensa nojaan? Poikasten hoito ja kasvatus?
Mullakin tytöt ovat mussutelleet jonkin viikon maksimissaan mutta sitten on aina nälkä käynyt liian kovaksi ja munat/poikaset syöty. Tarkoitus olisi kokeilla nostaa hautova kala omaan akvaansa ja kokeilla niin, kunhan saan sopivan altaan valmiiksi.
Seura-akvaariossa oli vaikea saada poikasia jäämään henkiin. Omat sukulaiset (isä ja muut lajitoverit) olivat pahimpia hyökkäämään pienten poikasten kimppuun.
Jos haluaa saada jälkikasvua elämään lienee parasta siirtää hautova naaras omaan akvaarioon. Toisaalta näkisin haasteena yrittää saada tämä käyttäytyminen esille myös muiden kalojen seurassa, vaikka vaikeata se varmasti on kun useimmilla on huomattavasti vähemmän tilaa ja piilopaikkoja tarjolla kuin luonnossa.
Lisäksi uskon että monet kirjoahvenet tarvitsevat "harjoitella" poikasten hoidossa. Eka kerta ei välttämättä onnistu.