Joo... itse asiassa on ihan hyvä, että asioida tehdään, mutta ne pitää tehdä vanhempien kanssa. Palovaroitin ei estä tulipaloa, se vain ilmoittaa siitä savusta. Heräteostos ruokarahoilla voi olla työttömälle yh-vanhemmalle paha paikka.
Kyllä lapsi osaa ostaa oikein, jos kasvatus on mennyt hyvin. Eli luottamus on molemminpuolista. Makeisista ja pikaruuista ei seuraa hyvää yleensä, onhan teollisten valmisteiden koettu olevan yhteydessä allergioiden lisääntymiseen.
Jos kasvatus on tarpeeksi laadukasta, lapsella on tarpeeksi hyvä itsetunto, eikä silloin kaveripaineiden takia polta. Ja minuun tepsi noin kolmevuotiaana se, että luulin tupakan olevan todella hyvää, kun vanhempani polttivat. Sainpa sitten maistaa kauan kinuttuani. Ja sen jälkeen en ole polttanut yhtään.
Ikäraja?
Valvoja: Moderaattorit
Tämä ei nyt liity tähän ollenkaan mutta on pakko laittaa kuitenkin oma tekstini mukaan. Minä olen polttanut 14vuotta ja aina ajattelin että sitten lopetan kun/jos lapseni sanovat minulle että "lopeta äiti tupakointi". Menikin monta vuotta, mutta nyt vasta viimeisen vuoden ajan olen sanut kuulla siitä että kuinka sairastun jos jatkan polttamista ja että haisee pahalle. En olisi voinut uskoa että omat lapseni "valistavat" minua tupakoinnin vaaroista. Siispä....tässä mennään-yhdettätoista päivää ilman tupakkaa......JukkaV kirjoitti:Jos kasvatus on tarpeeksi laadukasta, lapsella on tarpeeksi hyvä itsetunto, eikä silloin kaveripaineiden takia polta. Ja minuun tepsi noin kolmevuotiaana se, että luulin tupakan olevan todella hyvää, kun vanhempani polttivat. Sainpa sitten maistaa kauan kinuttuani. Ja sen jälkeen en ole polttanut yhtään.
Ilman muuta lapselle on hyvä opettaa vastuuta vähitellen. Lapsi voi mielestäni käydä karkkikaupassa yksin esim. 12-vuotiaasta lähtien, mutta onhan lapsen annettava olla lapsi. Tärkeintä on mielestäni se, että aikuinen/aikuiset eivät kuitenkaan ajaudu täysin lapsen tahdon ja halujen mukana, vaan sanovat ja tekevät asioita "oikealla lailla", lasten kuuluisi näin malliaoppia aikuisten kautta. Mutta, mutta.. Onkos ne aikuisetkaan kuitenkaan aina hyviä roolimalleja, ja kun se kaveripiirin vaikutus alkaa tuntua siinä 10-vuoden iässä.. Se on kuitenkin tärkeää, että niitä erilaisia juttuja tehtäisiin yhdessä, vaikka aika olisikin tiukilla. Eikä se yhdessätekeminen tarkoita välttämättä, että lähdetään kalliille ulkomaanmatkalle. Ja jos ei sen lapsen kanssa viitsitä muuta tehdä kuin lähteä sille matkalle tai vastaavaa, niin asiat on aika huonosti.
Jos lapsi vaikka pyytää, että hän haluaa oikein ison altaan jossa on paljon kaloja, niin eihän sellaiseen tarvitse suostua.
Ja mielestäni lapsien kuuluu opetella vähitellen esim. ostamaan omilla rahoillaan omat vaatteensa, tai osan niistä joskus 17-vuoden iässä. Sittenhän sitä aina voi olettaa vielä 20-vuotiaanakin, että äitihän vois lähtee mun kans vaateostoksille, kun se osti mulle sen ja senkin vaatteen ja mulla ei oo nyt rahaa.
Jos lapsi vaikka pyytää, että hän haluaa oikein ison altaan jossa on paljon kaloja, niin eihän sellaiseen tarvitse suostua.
Ja mielestäni lapsien kuuluu opetella vähitellen esim. ostamaan omilla rahoillaan omat vaatteensa, tai osan niistä joskus 17-vuoden iässä. Sittenhän sitä aina voi olettaa vielä 20-vuotiaanakin, että äitihän vois lähtee mun kans vaateostoksille, kun se osti mulle sen ja senkin vaatteen ja mulla ei oo nyt rahaa.No minä olen liian nuori ja kokematon sanomaan lasten kasvatuksesta mitään, mutta siitä voin kertoa milloin sain omat lemmikkini.
Kun olin alle kouluikäinen, minä ja siskoni saimme undulaatit, sillä ehdolla, että minua vanhempi siskoni hoitaisi myöskin minun lintuni, kun en siihen itse vielä pystynyt.
Sitten 8-vuotiaana sain ensimmäisen akvaarioni ja vanhempani ja isosiskoni auttoivat minua vedenvaihdossa, mutta ehtona akvaarion saamiselle oli, että itse putsaisin joka kerta suodattimen ja auttaisin parhaani mukaan akvaarion hoidossa. Koko hoidon maksoin itse syntymäpäivärahoistani sekä kotitöillä ansaituista viikkorahoistani.
11-vuotiaana sain oman marsun, sillä ehdolla että hoidan sen täysin itse ja myyn akvaarion pois. Näin kävi ja marsu eli täysin minun hoidettavanani lähes seitsemän vuotta. Tämänkin lystin maksoin suurimmaksi osaksi itse.
13-vuotiaana sain koiran kunhan hoidan ja koulutan sen itse. Koiran ostohinnan säästin itse, mutta ruoat ostavat vanhempani. Trimmaan ja lenkitän edelleenkin koirani itse ja vaikka itse sanonkin, se on mielestäni tottelevainen ja hyvinkoulutettu koira.
Mielestäni opin lemmikkieni avulla vastuuta ja on se aika hyvin jos olen jo 11-vuotiaana hoitanut marsuni täysin itse, kun taas tuttavani 15-vuotias lapsi ei vieläkään osaa edes pumpata pyöränsä rengasta itse.
Kun olin alle kouluikäinen, minä ja siskoni saimme undulaatit, sillä ehdolla, että minua vanhempi siskoni hoitaisi myöskin minun lintuni, kun en siihen itse vielä pystynyt.
Sitten 8-vuotiaana sain ensimmäisen akvaarioni ja vanhempani ja isosiskoni auttoivat minua vedenvaihdossa, mutta ehtona akvaarion saamiselle oli, että itse putsaisin joka kerta suodattimen ja auttaisin parhaani mukaan akvaarion hoidossa. Koko hoidon maksoin itse syntymäpäivärahoistani sekä kotitöillä ansaituista viikkorahoistani.
11-vuotiaana sain oman marsun, sillä ehdolla että hoidan sen täysin itse ja myyn akvaarion pois. Näin kävi ja marsu eli täysin minun hoidettavanani lähes seitsemän vuotta. Tämänkin lystin maksoin suurimmaksi osaksi itse.
13-vuotiaana sain koiran kunhan hoidan ja koulutan sen itse. Koiran ostohinnan säästin itse, mutta ruoat ostavat vanhempani. Trimmaan ja lenkitän edelleenkin koirani itse ja vaikka itse sanonkin, se on mielestäni tottelevainen ja hyvinkoulutettu koira.
Mielestäni opin lemmikkieni avulla vastuuta ja on se aika hyvin jos olen jo 11-vuotiaana hoitanut marsuni täysin itse, kun taas tuttavani 15-vuotias lapsi ei vieläkään osaa edes pumpata pyöränsä rengasta itse.
on se rankkaa olla pieni ja karvainen - onneksi minä olen vain pieni
...
No ei kai siinä mitää ikärajaa oo... Mä oon kakstoist, ja mulla on ollu koht kaks vuot akvaario hyvin tuloksin, ja ketään ei ole mua auttanut muuta kuin parilla ensmäisellä kerralla... N Ja hyvin kai on mennyt, kun lehtikalat kutenutkin on... Neljä päivää hengissä "pennut"
Meillä on aina ollut lemmikkejä joten itse olen oppinut aika hyvin tätä vastuuntuntoa... koira meillä oli jo syntyessäni ja sama koira taapertaa ihme ja kumma edelleen pihallamme. Akvaarion sain n. 7-8 vuotiaana en enää muista tarkalleen mutta se oli lähinnä kokoperheen koristus ei niinkään harrastusakvaario. 15 vuotiaana sain oman koiran ja akvaariosta olen huolehtinut itse viimeiset 6 vuotta yksin.
Aikuisen se on varmasti katsottava koska se lapsi on sen ikäinen että kykenee ja ymmärtää asian oikealla tavalla. joku on valmis siihen 7 vuotiaana jollakin haparointia vielä 11 vuotiaana. itselläni oli eka ihan oma lemmikki marsu 6 vuotiaana ja sen kokonaan täydellinen hoito oli sitten 8 vuotiaana omalla vastuullani. Äiti hieman katseli perään että elukka sai sapuskat ja oli siisti koppi. Aikuisen se kuitenkin on se lopullinen vastuu näissä asioissa. Suosittelen tiukkaa ja opastavaa linjaa eli jos halutaan lemmikkiä kovasti se pitää jaksaa myös hoitaa ja ruokkia vaikka telkusta tulisi mikä elokuva tms. Vastuuta se opettaa hyvin lapselle. Kun se tehdään oikein se antaa lapselle koko elämäksi kunnioituksen eläimiä kohtaan ja vastuun ottamisen taidon.
Ei voi muuta kuin suositella![[;)]](./images/smilies/icon_wink.gif "Wink")
Ei voi muuta kuin suositella
Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito jos sekään nyt niin kovin tärkeää..
Minäkin laitan tänne näkemykseni lapsista ja akvaarion hoidosta. Minun näkymykseni on että 8v lapselle voisin hankkia akvaarion. Hänen tehtävikseen hoidossa muodostuisi kalojen ruokkiminen päivittäin. Vedenvaihdossa olisin varmasti itse tukena mukana. Jo ihan senkin takia että esim täysien 10l ämpärien kantaminen on melko raskasta, minullekin. Ja välillää tuppaan söhläämään vettä lapolla ympäriinsä, vaikka olen "vastuuntuntoinen ja tarkka aikuinen" Lapsi on aikuista heikompi.
Olen tosin kasvanut perheessä jossa lapsena en joutunut kantamaan suuria vastuita. Eli ehkä siksi en itsekään odottaisi 8 vuotiaalta kovin isoja suorituksia vaan näkisin että tehtäviä hoidetaan yhdessä jotta lapsi kokee ettei ole yksin vastuussa mutta hänenkin tulee hoitaa ja vaikuttaa.
Eipä siitä akvaariosta varmasti haittaakaan olisi opettaessa lapselle vastuuta ja sympatiaa jne jne inhimillistä.
Lapsi on aikuista heikompi. Olen tosin kasvanut perheessä jossa lapsena en joutunut kantamaan suuria vastuita. Eli ehkä siksi en itsekään odottaisi 8 vuotiaalta kovin isoja suorituksia vaan näkisin että tehtäviä hoidetaan yhdessä jotta lapsi kokee ettei ole yksin vastuussa mutta hänenkin tulee hoitaa ja vaikuttaa.
Eipä siitä akvaariosta varmasti haittaakaan olisi opettaessa lapselle vastuuta ja sympatiaa jne jne inhimillistä.
Hammaskarppi tyttö
-
Maisu
- Elite Member
- Viestit: 5470
- Liittynyt: 15:10, 30.07.2001
- Akvaarioseurat: Ciklidistit, HAS, NCS, TAS
- Sukupuoli: Nainen
- Paikkakunta: Helsinki
Miksei olisi? Kyllä minä ainakin olen avannut tuon lisäksi toisenkin tilin alaikäisenä. Oma sosiaaliturvatunnus piti tietää, muita kommervenkkejä ei ollut tuon ensimmäisenkään avaamisessa.Tarza kirjoitti:Kummallista, tietääkseni alaikäisellä ei ole oikeutta avata tiliä ilman vanhempiaan...maisu kirjoitti:Heh, 9- tai 10-vuotiaana vaihdoin jo pankkitilinikin itsenäisesti, ilmoitusasiana vanhemmille, toiseen pankkiin ja sinä sanot ettei 8-vuotiaalla saisi olla edes rahaa käytössään?
Minusta tuosta "oman akvaarion ikärajasta" ei ole mitään tarvetta tehdä ongelmaa, jos vanhemmat ovat myös kiinnostuneita akvaarioista. Vanhemmalla tyttärelläni Hannalla (11 v) on oma 240-litrainen työpöytänsä jatkona, siinä 3 kyhmypallokalaa. Vedet vaihdan siihen Hannan auttaessa, kasvien karsinnan ja muun sisustuspuuhastelun (ja hirveesti muita akvaariohommia muiden altaiden kanssa) hoitaa yleensä Pallokala meillä käydessään (kiitti siitä ) ja Hanna hoitaa itse ruokinnat ja vesiarvojen mittauksen tarvittaessa.
En olisi missään tapauksessa hankkinut Hannalle akvaariota, jos en itse olisi ollut kiinnostunut asiasta. Siitä tulisi vaan turhaa kitkaa. Nyt pikkusisko (9 v) on kovasti alkanut himoita omaa allasta ja siihen monnisia. Siinä on vähän ongelmana se etteivät monniset kiinnosta minua samalla lailla kuin pallot vaikka epäilemättä hienoja kaloja ovatkin. Luulenpa että olen kuitenkin valmis ottamaan tuon yhden altaan lisää "vaivoikseni" jo ihan tasapuolisuudenkin nimissä. Itse haluaisin ihan toisenmoisen kalan mutta siitä toiste, onneksi ystävälläni nyt on sellainen ja voin käydä hänen luonaan ihailemassa...
Mika
) ja Hanna hoitaa itse ruokinnat ja vesiarvojen mittauksen tarvittaessa. En olisi missään tapauksessa hankkinut Hannalle akvaariota, jos en itse olisi ollut kiinnostunut asiasta. Siitä tulisi vaan turhaa kitkaa. Nyt pikkusisko (9 v) on kovasti alkanut himoita omaa allasta ja siihen monnisia. Siinä on vähän ongelmana se etteivät monniset kiinnosta minua samalla lailla kuin pallot vaikka epäilemättä hienoja kaloja ovatkin. Luulenpa että olen kuitenkin valmis ottamaan tuon yhden altaan lisää "vaivoikseni" jo ihan tasapuolisuudenkin nimissä. Itse haluaisin ihan toisenmoisen kalan mutta siitä toiste, onneksi ystävälläni nyt on sellainen ja voin käydä hänen luonaan ihailemassa...
Mika