Akvaarioharrastuksen ongelmia

[svairos]

Tulipas tässä mieleen kysyä että onkos kenelläkään muulla tullut (tai varmaan onkin tullut) ongelmia harrastuksen takia?
Hauskoja tai epämielettäviä.

Minulla ainakin parisuhde tykkää aika kyttyrää harrastukseni takia.
Tyttöystävä ei oikeen ymmärrä innostustani kaloihin, ja siitä tulee kyllä aika usein jonkin näköinen riita. Joskus kyllä aika pahakin..
Vaikka en omasta mielestäni en kyllä temmellä liikaa altaiden kanssa.
Minkäs sille voi jos nyt sattuu olemaan hurahtanut tähän harrastukseen.

Ja varsinkin sukulaiset ja osa kavereista pitää täysin höyrähtäneenä.
Kalat on kuulemma tarkoitettu syötäviksi ei lemmikeiksi.
Ja nyt varsinkin kun olen metsästellyt hyttysen toukkia niin kaverit ovat varmaan pian lähettämässä minua johkin suljetulle osastolle

Hyvää vappua kaikille!

[tikkuhirviö]

Tyttöystävä vaihtoon! No ei vaan/välttämättä.. Oma avokkini suuressa viisaudessaan ymmärtää, että intohimoinen harrastus on suuri siunaus. Antaa asiaa ymmärtämättömien puhua mitä tahtovat. Ehkäpä he jokin päivä löytävät sen oman juttunsa ja parhaassa tapauksessa ymmärtävät silloin miten joku voi olla niin innostunut omasta harrastuksestaan. Kyllä minullakin on ystäviä, jotka eivät näe akvaarioissa mitään erikoista, mutteivät silti halveksu intressiäni, nauravat tosin hyväntahtoisesti hyttysenpyydystämisjutuilleni ja pitävät kyllä kahjonakin.

Vie tyttis syömään tai tuo kukkia ja ole unohtavinasi akvaariot hetkeksi, niin jospa hän huomaisi/kuvittelisi hetken aikaa olevansa akvaarioita kiinnostavampi ja tärkeämpi.

Hauskaa vappua sinnekin!

[maketzu]

Joo meilläkään ei aina nuo muut ymmärrä kaikkea akvaarioharrastuksesta. Olisikin hyvä jos he kävisivät esim. täällä joskus niin saisivat vähän lisää tietoutta tästäkin harrastuksesta

Joskus ihmettelevät jotain ja ovat tyyliin "Jaa että tollainkin on.".

Saa siinä joskus selitellä jos jotain uutta heille ilmenee.

[ryukin]

No kyllähän tuo minunkin mieheni välillä ihmettelee, että pitääkö niihin akvaarioihin nyt niin paljon rahaa syytää (ja minähän olen vasta päässyt alkuun tämän harrastuksen kanssa...). Onneksi sentään on ymmärtänyt, että nuo elukat ovat minulle tärkeitä ja ruokkii ne poissaollessani, auttaa jopa mukisematta siivouksissa, jos pyydän.

Minulla suurin osa "kalakavereista" löytyy netistä. Omia ystäviäni en halua akvaariojutuilla rääkätä (kuten en aiemmin vauvajutuillakaan), kun tiedän, etteivät ole kiinnostuneita. Onneksi on Internet - olisi tämä harrastus varmaan ollut aika paljon yksinäisempi esim. 10 vuotta sitten...

[lp]

Hei!
Ei mullakaan miestä innosta akvaariot juuri lainkaan.
Ihmetteli tuossa eräänä päivänä miten minua ei kiinosta jääkiekon MM-kisat ollenkaan.. Totesin, että eihän suakaan akvaariot. Tähän myönsi, että onhan ne ihan hyvän näköisiä, johon pääsin sanomaan, että onhan minunkin mielestä nuo pelaajat ihan hyvän näkösiä..

Sukulaiset ja kaverit eivät myöskään aina ymmärrä. Kalat on kuulemma syötäväksi! Ja pyh!
Ainoastaan yhdellä kaverilla on akvaario, muttei hänkään ole yhtä "hurahtanut" kuin minä. (Eli jos joku kaipaa akvaarioaiheista juttuseuraa, niin saa ottaa yhteyttä! Olisi myös hauska nähdä joskus livenä muidenkin akvaarioita kuin vain omia..)

Lotta

[jartzu65]

Ei ole ketään "jarruttamassa", koska molemmat pitävät tästä harrastuksesta

[VilleJ]

No, kaipa se yleisin ongelma lienee raha Sinällään varsin epämiellyttävä - lisää kun haluaisi, mutta minkäs teet, kun rahaa ei ole...

[KtMan]

Nyt alas sortovalta!
Me vesien orjat, nouskaa sortajiamme vastaan ja vaatikaamme lisää allastilaa!
Ei anneta sukulaisuus- tahi parisuhteiden hämätä, kyllä hekin kantavat asuntoihimme turhia kirjahyllyjä, sohvia ja sänkyjä!
Vaadimme vuosittaiset kalakorotukset ja paremmat lomittajat!

Hyvää vappua!

T:Krisse

[millia]

Oletteko huomanneet millainen kälätys siitä syntyy, jos menee käymään jonkun toisen akva-addiktin luona tai toisin päin? Molemmat osapuolet yrittävät purkaa patoutuneen tarpeen jutustella akvaarioidensa tilasta kun kerrankin on joku sellainen kuulemassa joka ei katso kieroon usvaisiksi muuttuvilla silmillään ja sano vaan että "joo, vai niin".

[Tiitu]

Joo, aivan innoissamme ollaan!

...

Lätkä on tottakai hauskaa, mutta tarkemmin ajatellen on aika lapsellista, että isot miehet vitsivät läiskiä kilpaa mustaa läpyskää. Sama koskee tosin useimpia muitakin urheilulajeja. .. Enkä minua vain ottaa päähän, kun suurimmat sankarit alkavat järjestään olla parikymmentä vuotta itseä nuorempia. Lapsellista se silti on, vaikkakin hauskaa.

Kuulin kerran hyvän vinkin tosi vanhalta avioparilta: Jos toinen haluaa jotain, niin niin teemme, ja kummallakin on ollut hauskaa ja mielenkiintoista (ilman riitoja).

Ymmärtämättömyydestä on tämä todennäköisesti tosi juttu hyvä esimerkki: Arkeologi oli tehnyt merkittävän löydön jonkin esihistoriallisen eläimen luita. Oppaana olleen alkuasukkaan kommentti enklanniksi sanottuna oli: "Nothing but old bones, you can't even eat!" Tuttu juttu, vai mitä! ... kalojahan voi tietenkin syödä, mutta ...

[KtMan]

Oletteko huomanneet millainen kälätys siitä syntyy, jos menee käymään jonkun toisen akva-addiktin luona tai toisin päin? Molemmat osapuolet yrittävät purkaa patoutuneen tarpeen jutustella akvaarioidensa tilasta kun kerrankin on joku sellainen kuulemassa joka ei katso kieroon usvaisiksi muuttuvilla silmillään ja sano vaan että "joo, vai niin".

ARGH! On tuttua tuo tunne, kun illan istujaisissa on pakko pidätellä läpätystä lähtemästä suusta. Välillä yht'äkkiä se vaan pääsee tulemaan salaa (ikäänkuin olisi pieraissut kovaan ääneen). Ihmiset yleensä katsoo hiukan kieroon kun alkaa tulemaan tekstiä sellaiset 400 sanaa minuutista keuhkomonnin ilmarakon toiminnasta
Yleensä se alkaa pienen hiljaisuuden alta, pienellä viattomalla virkkeellä ja jos siihen joku vahingossakin vastaa katseellaan, pääsee paineet ulos uskomattomalla ryöpyllä
Minun kaverini ovat lähinnä musiikki addikteja ja puhuvat pelkästään musasta ja kyllä siinä pääsee pieni kala-addikti pahasti patoutumaan illan aikana. Vaikka musiikistakin tykkäänkin.

T:Krisse

[VilleJ]

Jaa, teillä sentään katotaan kieroon.. Minä kun yleensä saan vastaukseksi "Mjaa..." ja keskustelu jatkuu jostain muusta aiheesta

[Nica]

Ihanaa löytää kohtalotovereita .
Minäkin olen huomannut miten kummasti ihmiset käyttäyttäytyvät jos porukassa mainitsee akvaariot. Esimerkki parin päivän takaa; juttelin muutaman puolitutun kanssa niitä näitä ja eräs heistä kertoi innoissaan miekkailu-harrastuksestaan. Muut kyselivät uteliaina hetken ja sitten keskustelun aihe vaihtui. Muutaman minuutin päästä keskustelu sivusi jotenkin löyhästi akvaarioita, joten mainitsin harrastavani kyseistä toiminta innoissani ja taisinpa kertoa jotain pientä kirjoahvenistani. Keskustelu hiljeni täysin ja kaikki käyttäytyivät ihan kuin olisin sanonut harrastavani ufojen kanssa keskustelua.... En ymmärrä .

[suski-87]

Mää en pysty oikeastaan kenenkään itseäni lähimpänä olevan kaverin kanssa puhumaan mistään eläinharrastukseni osa-alueesta ja bestiksenikin, jonka kanssa voi siis puhua vaikka tuntitolkulla rotista, hamstereista, marsuista, näyttelyistä yms., vaihtaa puheenaihetta heti kun mainitsen kalat. "Fisuthan on ihan mänttejä" on hänen kantansa asiaan, muiltakaan kamuilta ei liikene ymmärrystä. Rottahäkin rakennussuunnitelmatkin saavat suurta tukea ja eri näkokulmia, mutta kun yritän uudestaan vaihtaa puheenaihetta altaisiin ja puhua haaveestani perustaa joskus oikein iso akva, kamu katsoo altaalle ehdotettua kohtaa huoneessa ja toteaa että siihen sopisi nii paljon paremmin se rottahäkki, tai sitten marsuaitaus. yhdelläkään kamulla ei ole akvaariota, ainakaan muuna kuin jyrsijäterraariona. pitäisi varmaan koittaa joskus uskaltautua johonkin TAS:in kokoukseen...

Raha on myös yksi ongelma. Rahaa ei tule kovin paljoa, mitä nyt viikkorahan ja joidenkin satunnaisten juttujen kautta hieman ja niistä sitten pitäisi maksaa ainakin jyrsijä- ja kalaharrastus.

Kolmantena ehkä ymmärtämyksen puute; äiti ei pidä akvoista, eikä isäpuolikaan. Akva kuulemma haisee (ei kyllä minun mielestäni, mutta mitäpä se merkitsee), kun sitten ehdotan että voisinhan sen putsata useamminkin niin siihen sitten todetaan että lämminvesivaraaja on niin pieni, ei voi käydä suihkussakaan jos altaa putsaa jne. Rasittavaa.

[saurama]

Minulla taitaa mennä hyvin kun ruokakunnan toinen puoli osaa opastaa tälläistä noviisia vaikeissa akvaarioaiheissa, eikä koskaan jarruta. Molemmat kiroamme yhteen ääneen, jos ei saa enää mihinkään mahtumaan uutta purkkia (sopivasti löytynyt 120x100x80 allas pitää viedä mökille talteen odottamaan seuraavaa kämppää...). Lisäksi suuri osa kaveripiiristä on harrastajia ja ne, jotka eivät ole, jäävät mielellään tuijottamaan poissaolevan näköisenä altaan eteen. Muutama jopa kyselee, onko tullut mitään uusia kummallisia asukkaita. Kaiken lisäksi olen levittänyt tautia surutta eteenpäin, kaveripiiriin saa aina ajoittain sullottua altaita uusille ihmisille.

[Heka]

Mun paras kaveri innostu heti akvaarioista, kun näki mun plekon (ja altaan) . Nyt hän puhuu mulle koko ajan akvaarioista .

Raha on toinen ongelma, nytkun haluaisin reilu 300l merivesiakvaarion niin 2000-3000€ on aika iso summa vanhempin mielestä (no niin minunkin). Heti, kun kerroin kaverilleni, että yritän saada merivesiakvaa, niin hän rupee suunnittelemaan meriahven akvaa (siis pienien meriahventan) . Hänellä itsellään ei ole minkäänlaista akvaariota (hänen isosiskolla oli), mutta hän on kuitenkin niin innoissaan niistä (aina, kun on meillä niin vaan tuijottelee akvaariota ).

[Mja]

Täytyypä myöntää, ettei ole aiheen mukaisia ongelmia juurikaan ollut (paitsi krooninen rahapula).

Syitä moiseen ongelmattomuuteen ovat mm. se, että paremman puoliskon kanssa yhdessä innostuttiin harrastuksesta sekä se, että innostus sai alkunsa kahden muun kaverin akvaarioista.

Eli juttu/suunnittelu/pellepelotonseuraa löytyy sanotaanko riittävästi.

[Morrgan]

Olen kyllä saanut kommenttia tyyliin "miks ihmeessä sä kaloja pidät, ne vain syö ja kuitenkin kuolee pian", mutta onneksi on löytynyt ymmärrystä tähän harrastukseen melkein kaikilta "tärkeiltä" ihmisiltä.

Kun aikoinaan innostuin akvaarioista ja aloin kinuta vanhemmilta lupaa sellaisen hankkimiseen, niin ne olivat yllättävän positiivisia. Luultavasti siksi että akvaario on helpompi hoitaa kuin esim. hevosta parvekkeella... Ottivat jopa akvaariot hoidettavikseen kun muutin toiselle paikkakunnalle, siihen asti että isompi kämppä löytyy (nyt on neljäs vuosi meneillään eikä isompaa kämppää vielä ole, mutta eivät ne ole vielä valittaneet...). Pari viikkoa sitten äiti soitti innoissaan kun lehtikalat olivat kuteneet ensimmäistä kertaa, kuulosti jopa ylpeämmältä kuin minä.

Oma kultakin jaksoi kärsivällisesti kuunnella kun suunnittelin uusinta allasta ja tuli vielä mukaan pariin liikkeeseen. Hän yllätti mukavasti kun ulkomailla ollessaan jopa kyseli miten kalat voivat.

Viime viikolla kävi ilmi että eräs opiskelukaveri on harrastanut akvaarioita melkein 10 vuotta, eli melkein yhtä kauan kuin minäkin. No, sen jälkeen puhuttiin varmaan tuntikaupalla vain akvaarioista ja päätettiin että jossain vaiheessa lähdetään yhdessä kiertelemään seudun akvakauppoja. Ihanaa!

Taitaapi olla niin, että ainoat ongelmat ovat rahan- ja tilanpuute...

[Behemot]

Meillä minä vastaan akvaarionhoidon vaativimmista puolista, mutta saan kyllä aina pyytäessäni apua, ja yksimielisyys vallitsee siitä ett akvaario on olennainen osa perhettä ja tulee syrjäyttämään seuraavassa asunnossa TV:n. Myös mm. kalahankinnoista päätetään yhdessä.
Myös ystävät ovat kohteliaita, ja aika usein vieraat kerääntyvät pitkähköksi ajanjaksoksi akvaarion ja kanin ympärille ja isäntäväki jää vähän sivuosaan. Mikä tuntuu lähinnä mukavalta.
En ole oikeassa elämässä erityisen ihmisrakas, joten minulle ei tuota isompia vaikeuksia karkottaa ympäristöstäni kala/eläin/luontovihamieliset ihmiset. Eikä ole tullut ikävä...

Suuret ongelmani ovat tilanpuute, joka estää tällä hetkellä akvaarioharrastuksen laajentamisen. Ja silloin kun tilanpuute ratkeaa (ja saamme siis isomman kämpän), ei rahakaan toivottavasti estä parin uuden altaan perustamista. Onneksi siihen asti voi roikkua tiiviisti aqua-webissä ja kuunnella muiden kalajuttuja. Se auttaa vähäsen.

[VilleJ]

Lisäksi suuri osa kaveripiiristä on harrastajia ja ne, jotka eivät ole, jäävät mielellään tuijottamaan poissaolevan näköisenä altaan eteen.

Hmm... Muistan yhden kommentin, kun kaveri katsoi olkkarin akvaarioon ja näki loistokääpiökoiraan "Onpas harvinaisen ruma kala!"

[pleko_88]

pitäisi varmaan koittaa joskus uskaltautua johonkin TAS:in kokoukseen...

Raha on myös yksi ongelma. Rahaa ei tule kovin paljoa, mitä nyt viikkorahan ja joidenkin satunnaisten juttujen kautta hieman

äiti ei pidä akvoista

Onpas samanlaista kuin minulla, Kavereista eivät läheskään kaikki edes tiedä harrastuksestani silä tiedän milaista keskustelua siitä tulee, jos tulee.

No ne osa jotka tietävät niin eivät sano mitään, ei heitä kiinnosta.

Suski-87 tule ehdottomasti vaan rohkeasti mukaan TAS-seuran toimintaan siellä käy ainakin samanikäisiä 6 poikaa ja 1 tyttö, eli saat samanikäisiäkin "akvaariokavereita" Muutenkin oikein mukavaa porukkaa

[suski-87]

TAS:in tapahtumakalenteri on nyt sitten seurannassa. Nyt kyllä harmittaa kun en aiemmin tuota Särkässä ollutta kokoontumista huomannut; olisi ollut tuttu paikkakin. Saa nähdä mitä äiti tuumaa jos nyt alan akvajutuissakin ramppaamaan, jyrsijäjuttuihin se on alkanut jo n. kymmenessä vuodessa tottua.

Äsken koitin sille puhua kuinka kiva olisi hankkia jostain sellainen päälle 300-litrainen allas jossain kohtaa, ja se ei vaikuttanut kovin innostuneelta, viimevuoden lopulla kun meillä oli vain 40-litrainen kasviakvaario ja sekin oli siitä jo liikaa. (aiemmin mulla on ollut allas iskällä ja yksi pikkupurkki äidillä). Mikäköhän akvaarioissa muuten on, kun aina pitäisi saada hommattua vain isompi? Tuo 128-litrainen tuntuu jo nyt niin kauhean pieneltä, vaikka silloin kun 40-litraisen siihen vaihtoi, oli se kokoluokkaa sopivampi.

Nyt tuli mieleen että kyllä tuo bestis sentään yhdestä asiasta kaloihin liittyen on samaa mieltä; monnit, etenkin partamonnit, on suloisia. Mää muistan yhä sen kun mulla oli aikanaan iskällä sellainen 156-litrainen allas, niin sielä oli kanssa noita partamonneja (Symppis & Sampo) ja muutenkin aika monella sen altaan kalalla oli jotenkin kummasti nimi. *ja minä vielä ihmettelin miksi minua pidettiin outona* Nykyään partamonnit liikkuu mun ja kamun välisessä vietinnässä yleisnimellä symppismonnit. Tuolloin akvaharrastus joutui tauolle kun iskä muutti kerran ilman että mää pääsin mukaan muuttoporukkaan ja se meni pakkaamaan kalojen kuljetuspussit täyteen vettä kun ei tajunnut että niille pitäisi ilmatilaa jättää, mää kun olin aina ennen pakannut kalat (enkä mää tajunnut informoida isää asiasta kun se oli kuitenkin useasti pakattuja kaloja nähnyt). Iskä saa yhä edelleen kuulla ajoittain siitä kuinka se meni hukuttamaan mun kalani.

[pleko_88]

Mikäköhän akvaarioissa muuten on, kun aina pitäisi saada hommattua vain isompi?

Jaa a se on kyllä ihme

Kolmessa vuodessa voi käydä näin:

66L akvaario, Ei riitä koko
180L akvaario, Nyt riittää, Ei riitä Tarvitaan poikas allas
80L akvaario, No nyt on kaikki tarvittava, Tai no ei sittenkään
317L akvaario, Nyt on sitten ainakin tilaa, Tai no ei sittenkään
Haussa on tällä hetkellä yli 700L akvaario

Jos 3 vuotta riittää tähän niin mitenkäs 10v kuluttua mikäli harrastus jatkuu

[saurama]

Lisäksi suuri osa kaveripiiristä on harrastajia ja ne, jotka eivät ole, jäävät mielellään tuijottamaan poissaolevan näköisenä altaan eteen.

Hmm... Muistan yhden kommentin, kun kaveri katsoi olkkarin akvaarioon ja näki loistokääpiökoiraan "Onpas harvinaisen ruma kala!"

Niinpä. Vaan kun minä keskitynkin vain pohjakaloihin niin rumia otuksia ei altaissa näykään

[pleko_88]

Niinpä. Vaan kun minä keskitynkin vain pohjakaloihin niin rumia otuksia ei altaissa näykään

Meillä vieraat ihmettelevät miksei minulla ole kaloja altaasani, mutta todellisuudessa siellä on jo melkein ylikansoitustakin

Sitten yritän selostaa heille että harrastan "erikoisempia" pohjakaloja ja he vain ihmettelevät ettei niissä ole mitään hienoa kun eivät ole kokoajan lasissa kiinni näytillä