Täällä keskustelu on vapaata, kunhan homma pysyy hyvän maun ja käytöksen rajoissa ja keskustelu jotenkin koskettaa akvaarioita. Muu yleinen keskustelu -> ""Off-Topic" ja äänestykset"-ryhmään.
Ihan vain uteliaisuudesta kyselen, että mitä kalaa te pidätte persoonallisimpana tai mielenkiintoisimpana? Miksi?
Esimerkit hassusta/ mielenkiintoisesta käyttäytymisestä tervetulleita
Ja sitten tulee tietenkin hinku hankkia kaikki kalat mistä kerrotte
Omista kaloistani en paljon osaa sanoa, sen verran uusia nuo tulokkaat...
Vaikka partamonneja pidetään rumina ja tylsinä kaloina, niin ainakin meillä yksi onnistui jotenkin kiskomaan sellaisen pinnalla kelluvan lämpömittarin (jossa oli vielä silloin muinainen imukuppi ilman mitään kiinnitymiskykyä) pohjalle ja sitten päästi sen (luultavasti sattumaa) juuri kun lehtikala oli yläpuolella niin että kyseinen kala jäi alhaalta tulevan mittarin ja imukupin väliin ja nousi kovalla vauhdilla ylös pintaan. Ja tämä ei käynyt vain yhtä kertaa, joten tuota lehtikalojen ja partisten sotaa on saanut seurata pidempäänkin.
Lehtikalat ovat ehdottomasti persoonallisimpia kaloja joita tiedän. Jokaisella yksilöllä on aivan oma luonteensa ja niiden perhe-elämän ja keskinäisten suhteiden sekamelskaa on erittäin mielenkiintoista seurata. En ole kyllästynyt vielä 15 vuoden jälkeenkään näihin kotiakvaarion kauniisiin ja rohkeisiin!
Nokkis ahven, iso ahveneni on ehdottomasti persoonallisin kala.
"Ja sitten tulee tietenkin hinku hankkia kaikki kalat mistä kerrotte "
tätä kalaa tulee tuskin mieleen hankkia sillä se kasvaa yli 40 senttiseksi nyt jo yli 30 cm pituinen petokala. Tosin minulle aina kuin pieni vauva. heh heh..
Nokkis on jo perheenjäsen tarvitseeko muuta sanoa kuvat puhuvat puolestaan:
Aivan ehdottomasti vanha kunnon taistelukala. Kääntelehtii notkeasti, kuikuilee ylempiarvoisesti, kehtaa kyylätä aivan suoraan eikä häpeile, tarkkailee pisteliäästi, tutkii ympäristöään ja käyttää sitä kaikin puolin, on utelias hoitajaansa kohtaan, perso ruualle kuten minäkin, nasevasti aggressiivinen eli osoittaa kaapin paikan tarpeen tullen, ui rauhallisen juhlavasti, mutta kykenee myös nopeisiin pyrähdyksiin, kutukäytös vähintäänkin mielenkiintoista eikä ole ulkonäöllisesti mitenkään rumimmasta päästä
Kun syö kylliksensä, ajattelee sivistyneesti ja ihmeen hienosti monesta asiasta.
Kimalaispallokalat. Tuijottava, alati tekemisiäsi tarkkaileva katse. Suloinen kimalaismainen uinti ja lyömätön kyky näytellä nälkäistä vaikka vatsa olisi pallon muotoinen. Persoonallisuus näkyy etenkin ruoka-aikaan, mikä kelpaa toiselle, ei maistu kolmannelle, mutta ruuasta pitää tapella silti kuin pienet lapset. Hirmuinen peto uskomattoman hellyttävällä ulkonäöllä.
Enkä lainkaan epäile, etteivätkö useimmat piirteet pätisi kaikkiin muihinkin pallokalalajeihin.
Kahta pientä oskua on tullut seurailtua nyt viikon verran. Hauskoja pikku-juntteja.
Illalla toinen hyppäsi kansilasin reiästä kokonaan ulos ja takaisin veteen ruokalusikan nähdessään.
Ilmapumpun tuomat kuplat tuntuvat kiinnostavan kovasti. Kaverukset kyttäävät kannon alapintaan jääneitä ilmakuplia ja säntäävät perään kuplan noustessa pintaan.
Monnin pohjatabletti ei kiinnosta jollei monni syö sitä. Heti kun monni rupeaa jäystämään tablettia, on se pakko viedä pois suusta. Monni yrittää antaa kyytiä, mutta on auttamattomasti viikareita hitaampi.
Persoonallisin kala omissa akvoissani on ehdottomasti puropleko. Siinä on kaveri, joka mennä porskuttaa vaikka läpi harmaan kiven jos se on niin päättänyt. Ei pelkää 100 kertaa itseään suurempaa plekoa vaan käy nappaamassa pelletin sen nenän edestä, viittä vaille suusta . On se hauska.
Perhoskirjoahvenilta ainakin löytyy persoonallisuutta vaikka muille jakaa! Niiden kanssa ei aika käy pitkäksi eikä elämä tylsäksi. Perhe-elämän sattumukset saavat Kauniit ja Rohkeatkin vihertymään kateudesta.
Nykyisistä kaloistani persoonallisimpina pidän katinkultamonneja, noita maailman parhaita kaveruksia ja pikkukivien heittelijöitä.
Kultakala tietenkin! Turhahan tuollaista on edes kysyä. Niin ihania ja kesyyntyviäkin ovat, syövät kädestä ja tulevat tuijottelemaan etu asin taakse ulko puolisia tapahtumia. Rohkeita ja persoonallisia jokainen omalla tavallaan!
Mulla on kaksi pantterikiipijää ja niitä on kyllä hauska katsoa, kun ne keskenään "leikkinahistelevat" tanssivat toistensa ympärillä ja hyökkäävät suu ammollaan toista kohtaan, mutta koskaan eivät osu tai vahingoita toisiaan ja toinen ei lähde karkuun vaan sulavasti vaan väistyy paikallaan, hauskoja veijareita
Yleensä oon kuullut että kirjoahvenien älykkyyttä ylistetään mutta omat avainkirjoahveneni(silloin kun niitä oli) oli kun tetraparvi. Mulla on miljoonakaloja joilla on enenmän persoonallisuutta.
Helmitaistiksien puuhia oli mukava seurailla koska ne kyllä keksivät aina sillointällöin hauskaa tekemistä. suurin osa päivästä meni naaraitten kosiskeluun(ja naarailla pakoiluun) sekä suunnittelussa miten pääsisi syömään mahdollisimman paljon murisijarihmakalojen poikasia yhdellä syöksyllä(ne keksi että suoraan pesään hyppääminen on tehokkain tapa)
Hmm... Vaikea kysymys. Minulla on altaassa sen verran erikoisen luonteen omaavia otuksia, että vaikea niistä on yhtä valita. Onska, tummaleväpleko on aika hassu tapaus; iltaisin aina kerjäämässä isopurjeen kanssa naama miltei lasissa kiinni. Ruoka-aikana se käyttää usein "kyynärpäätaktiikkaa" eli työntää muita kaloja pois apajilta. Isopurje taas syö kesäkurpitsaa ja kurkkua sulassa sovussa levisarmeijan kanssa. Partamonni Mörkö on myös hauska ja hyvin rohkea kala. Se ei välitä isoista plekoista vaan yrittää aina varastaa niiltä pohjatabun. Välillä se myös oikein tuntuu uhittelevan niille .
-Satu
Veitsikala on persoonallisin, sen aavemainen lento akvaariossa, uinti edestaas-ylösalas.. Tämä peto voi kesyyntyä, sitä ruokitaan mahdollisesti käsin.. Vedenvaihdon yhteydessä se ajelehtii lähelle ruokkivaa kättänsä, tulee jopa kämmenelle aaltoilemaan. Tulee luokse kun naputtaa lasiin, kun työntää sormen vedenpinnalle, tulee nuuskimaan. Kauniskin vielä. Kasvanee vain turhan isoksi. (n. 50 cm)
Ensimmäisenä mainittakoon helmiäistonkijaukko, joka pitää varmasti huolta siitä, että on itse kaikkein suurin, ahnein ja mahtipontisin otus 500-litraisessa maailmankaikkeudessaan. Tästä huolimatta kala on yllättävän rento ja mukava affena, oma mahti näytetään yleensä muilla keinoin kuin rankkaan väkivaltaan turvautumalla. Lisäksi on ehdottomasti mainittava aina yhtä ihastuttava sulkaripsimonni Scipio sekä käsikesy tummaleväni.. Isot affenet ja monnit ovat täällä päässet suosioon nimenomaan luonteikkuutensa kautta. Tietenkin myös noiden varsin komealla ulkomuodolla on saattanut olla vaikutusta..