Mielenvikainen taistelukala

[Malys]

Akvaariourani alkuaikoina, 10 vuotta sitten, ostin silloiseen 128 litran akvaariooni taistelukalauroksen. Ja siitä alkoivat ongelmat, tuo yksilö oli hyvin aggressiivinen, se puri sormesta eikä tahtonut päästää irti ja lopuksi alkoi kirjaimellisesti tappaa muita kaloja puraisemalla niitä niskaan. Näin uroksen usein itseteossa, seeprakala, neontetra, mustatetra tmv. ui kaikessa rauhassa uroksen ohi ja kala otti sitten hirveän spurtin ja puraisi niskaan. Uhri alkoi uida kiemurtelevasti ja oli hetken päästä kuollut. Lopulta menetin hermoni tuohon touhuun ja eristin kalan pieneen purkkiin ja onneksi se kohta sitten kuoli. Sen jälkeen vannoin että ei enää ikinä taistelukaloja.

No, vuosi pari myöhemmin ostin taistelukalapariskunnan. Tai toinen myytiin naaraana ja naaraalta se näyttikin. Vuorokaudessa naaras oli jahdannut uroksen henkihieveriin ja näykkinyt evät ja uros kuoli. Sen jälkeen puolestaan tämä naaras alkoi jahdata muita kaloja, jonka jälkeen se sai pikaisen palautuksen takaisin liikkeeseen. Tuon jälkeen en ole enää taistelukaloja ostanut, enkä osta. Ainoastaan huonoja kokemuksia.

Olenko yksin tällaisen tapauksen kanssa? Mikä on voinut olla syy tällaiseen käytökseen? Kasveja akvaariossa oli runsaasti ja piilopaikkoja riitti, mutta silti piti käydä toisten kimppuun.

[menninkäinen]

Minulla on kokemusta yhdestä taistelukalauroksesta ja muutamasta naaraasta. Uros oli tosi hauska veijari. Ei koskaan häirinnyt muita kaloja, allas oli tuolloin vielä 60 litranen, et kauheesti sillä ei kavereita ollu, muutama pohjakala ja neontetraparvi. Naaraita yritin parikin kertaa sen seuraksi, mut eivät sopineet samaan akvaarioon, kun kaksi naarasta oli tehnyt itsemurhan lattialle päätin ettei se haluu tyttöystäviä ja siirsin ne pois. Mutta yksinään toi uros oli oikea enkeli, utelias, seurallinen ja mukava katsella sen touhuja. Kun siivotessa esim. siirsi jotain kiveä hiukan suuntaan tai toiseen se saattoi puoli päivää pörrätä sen kiven ympärille ilmeisesti ihmetellen et miten se tohon meni. Haaveissa olisi taas taistelukala, mut nykysissä altaissa ei ole mahdollisuuksia sille. Suosittelen lämpimästi

[Taistelu.kala]

Mulla on kokemusta 3 koiras taistiksesta, eikä yksikään ole _koskaan_ jahdanut saati sitten tappanut muita kaloja!

[rain-]

Minä olen kasvatellut taistelukaloja vuosia ja itse en ole koskaan raivohullua koirasta omistanut. Yksi naaras kyllä luuli olevansa poitsu ja tappoi sulhasensa kesken kutemisen. Niin, ja yksi pojistani on kuulemma kiusannut tetroja uudessa kodissaan.

Taistelukaloja on jalostettu aggressiivisiksi jo niitten historian alkuhämärissä ja juurikin siksi pidetty lemmikkeinä. Nykyään tavalliset taistelukalat ovat melkoisen rauhallisia, mutta minkäs ne luonnolleen mahtavat. Välillä kai sieltä kiltin ulkokuoren lävitse murtautuu taistelukalojen neandertal nuija kädessään.

[Malys]

Itsekin ihmetellyt näitten vuosien aikana noitten kalojen käytöstä, mistään muualta en ole lukenut mitään tuollaista vaan kehuvia kommentteja ja sitten itselle sattuivat tuollaiset yksilöt. Olikohan itsellä vain huono tuuri kalojen suhteen..

[millia]

Mulla on ollut jotain parisenkymmentä taistelukalaa ja on edelleenkin, kolme tällä hetkellä. Poikasia kasvattanut kai jotain sata tai jotain, en ole laskenut.
Kaksi raivohullua äijää on ollut. Toinen niistä asettui kunhan virikkeitä oli paljon (=viidakko ja luolia), toinen ei. Se toinen oli välistä niin vihainen, että pullisteli ohikulkijoillekin. Boriksen akvaario oli keittiössä ja jo keittiö ovelta se huomasi "tunkeilijan" ja alkoi pullistella hurjana. Sitten on ollut yksi matami, joka ei ollut kovin hellä koiraille. Yhden se yritti hukuttaa pitämällä koirasta peräevästä kiinni ettei se päässyt pintaan ja riepotti. Toisesta koiraasta se teki kotitekoisen "Crown tailin" yhdessä yössä.

[Rääkky]

Minulla oli yksi "erehdys" altaassani kerran. Olisi pitänyt ymmärtää jättää se jo kauppaan kun se leveili jo noitamonnille ja muille oman ja viereisen altaan kaloille, mutta ostin kuitenkin. Kala jahtasi kasveja täynnä olevassa altaassa musta-aavetetroja, toivoin että se rauhottuisi enkä erottanut. Niin ei koskaan ehtinyt käydä koska se löytyi seuraavana aamuna kuolleena.

[KtMan]

Täälläkin puretaan hiukan patoutumia
Sen siitä saa kun aina valitsee naarasitakin ne 'johtajatyypit' ja koiraista sen vilkkaimman. Silloin kun ukko ei naisiaan pahoinpitele, niin kinaavat ne keskenään. Tosin ukko puuhastelee kuplakasansa kanssa ja poikasenkin tuossa näin, mutta tarkoitus ei ole saada niitä lisääntymään.
Lisää pintavedenkieroa ja pintakasvit veks
Vaikka tilaa ja piilopaikkoja on, kyllä niitä kohtaamisia tulee silti, toisella naaraalla törröttää yksi suomu irti ja molemmilta puuttuu palasia pyrstöevistä. Koiraskin on niin 'ketale', että ensin se löyhyttelee niille, tanssii kauniisti ja sitten *pam!*
Aika tuore tapaus on ~2kk. saapa huomata tottuvatko toisiinsa(?)

T:Krisse

[Pikkeliini]

Mulle tuli eka taistouros viime syksynä. Se oli rauhallinen kun mikä ja ostin sille kaksi tyttöystävää. Nämä tytöt sitten kinasivat keskenään ja siksi ostin kolmannen naaraan tasoittamaan tilannetta. Eipä mennyt kauaakaan, kun tämä uusi tyttö ahdisteli naaraat suodattimen päälle asumaan ja ne lakkasivat syömästä kokonaan. Palautin ne kauppaan ja annoin uuden tytön olla ainoa nainen valtakunnassaan. Uroksen kanssa ne sitten uivat nätisti rintarinnan puoli vuotta. Yhtään kuplapesää ei näkynyt ja mietin jo, että mikäs vika siinä ukossa on. Nostelin lämpötiloja ja vaikka mitä, mutta ei, kalaa ei naiset kiinnostanut missään vaiheessa.
Yhtenä päivänä oli uroksen evät revitty aivan riekaleiksi.Se eli kolme päivää ja kuoli vammoihinsa. Kiikutin tappajakalan kauppaan, jossa se todettiin urokseksi ja sen verran isokokoiseksikin, että ei mikään ihme jos muut kalat tutisevat sen nähdessään
Seuraavan päivän soitin kauppaan ja pyysin kalani takaisin. Nyt kun olikin uros, näin sen ihan eri valossa, eihän se kalan vika ollut, että oli elänyt toisen uroksen kanssa
Nyt se ui kolmen nuoren tytön kanssa ja hakee vissiin kadonnutta miehuuttaan takaisin, sillä se tekee kuplapesiä jatkuvasti, vaikka tekisin mitä.

Toisessa akvassani asustaa punainen huntueväinen uros tyttönsä kanssa.
Kokeilin sinne toistakin naarasta, mutta nämä ovat yksiavioista sorttia
Sekä uros ja naaras olivat ajaneet uuden tytön pusikkoon puolessa tunnissa! Siellä se kauhisteli, eikä meinannut edes pintaan uskaltaa tulla. Joten se meni tuon toisen miekkosen haaremiin.Muuten tämä uros, että naaras ovat olleet todella rauhallisia ja tetratkin ovat aina saaneet olla rauhassa taistoilta.
Eilen juuri hihittelin tälle punaiselle urokselle, kun se rakensi kuplapesän ja vokotteli pimunsa sinne. Ilmeisesti se oli niin tohkeissaan, että siinä missä piti kiertyä naaraan ympärille, se kiertyi yksinään ja kiemuralla valui kun kivi pohjaan. Siten se oikaisi itsensä ja oli selvästikkin tuohtunut tästä. Naaras taas pesällä ihmetteli, että tässä nyt joku mättää
Tätä jatkui vaikka kuinka kauan.Linssilude tämä kala ei todellakaan ole, vaan heti tulee lasiin hörhistelemään kun näkee kameran ihan raivona .

Ikävää, että on käynyt noin huono tuuri taistojen kanssa. Mä olen näihin niin ihastunut, persoonallisuuteen esim. että näihin kait olen jämähtänyt ikuisiksi ajoiksi (sen varmaan huomaa tekstin pituudestakin )

Pari juttua tuli mieleen:
Olivatko taistot varmasti sitä sukupuolta mitä pitikin?
Kerroit että samassa akvassa oli neontetroja ainakin ja ne kun vaativat viileämmän veden kun taistot, niin olisiko veden lämpötilan mataluus aiheuttanut taistoille agressiivista käytöstä?

[Tiina_]

Ihan pakko kertoa yksi juttu omasta jo edesmenneestä taistostani.. Vaikka vähän ohi aiheen meneekin..

Eräänä kesäisenä päivänä istuskelin akvaarion läheisyydessä ja vilkaisin akvaarion suuntaan. Taisto-poika se siellä katseli kiinnostuneena kansilasissa olevaa aukkoa (eli siis sitä etukulmassa olevaa ruokintaan tarkoitettua). Kokoa tällä kololla oli n. 2 cm per sivu. (Hypotenuusan voi laskea ken tahtoo.) Yhtä äkkiä kuului plöts -ääni ja katselin hämmästyneenä ympärilleni Lattialla näkyi joku ruskean lehden näköinen kappale. Käänsin katseen pois ja aloin miettimään mitä ihmettä lehti tekee lattialla. Nopea ajatuksenjuoksuni tavoitti silmäni ja katsoin akvaarioon: Ei Taistoa missään! (Tässä vaiheessa jalat saivat käskyn ponkaista liikkeelle.. ) Äkkiä haavi kaapista ja hyvin hellävaroen siirtämään thanatoksen villitsemää kalaa takaisin luontaisempaan ympäristöön..

Siellä se sitten nökötti pumpun imussa muutaman tunnin ja kohta jo oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mahtoivatko neontetrat kettuilla sille liikaa? Tuskin se niitä ainakaan väkivallan pelossa karkuun lähti.. Täytyy sanoa että tarkka tähtäys pojalla oli ja kova ponnistusvoima..

Viimeisen kerran evä heilahti lähes kahden vuoden ikäisenä Onneksi satuin olemaan tuon äksidentin aikaan kotona, muuten olisi kalanen päättänyt päivänsä koiran hampaisiin vuotta ennen luonnollista poistumaa.

[Malys]

Pari juttua tuli mieleen:
Olivatko taistot varmasti sitä sukupuolta mitä pitikin?
Kerroit että samassa akvassa oli neontetroja ainakin ja ne kun vaativat viileämmän veden kun taistot, niin olisiko veden lämpötilan mataluus aiheuttanut taistoille agressiivista käytöstä?

Sukupuoli kyllä täsmäsi, erosivat toisistaan ulkonäön suhteen kuin yö ja päivä. Hmm, lämpötilasta en osaa sanoa kyllä yhtään mitään, ei enää muisti riitä niin kauas menneisyyteen.

[Behemot]

Kolmen taistelukalauroksen kokemuksella sanon, että "täysipäiset" yksilöt ovat hiukan harvinaisempia kuin monilla muilla kaloilla. Tappaja-psykoa en ole majoittanut, mutta perheen psykologi on tehnyt innoissaan aika eksoottisia diagnooseja kahdesta yksilöstä. Ja syystä.

[tuplakupla]

Meillä yksi taistiskoiras, ja ihan ok fisu. Vallu on uhoava mutta ei ainakaan pure... Tosin se asustaakin omaa valtakuntaansa eikä pääsekään jahtaamaan muita. Se saattaa kuitenkin muuttaa isoon altaaseen muiden seuraksi, jos homma vain onnistuu.

Kokemusta on taistiksista siis vähän mutta ihan positiivista, persoonallinen kala.