niitä sitten hankkimaan.
Alkuun kaikki menikin mukavasti, mutta sitten eräänä iltana kotiin tullessani huomasin "simon" kyljellään kannon alla. Kaivoin sen esille ja kuolinsyytä ei tarvinnut arvailla. Sillä törrötti vielä viisi milliä intiaaninsulan pyrstöä suupielestä. Oli ahneuksissaan koittanut nielaista liian isoa suupalaa...
Miten yleistä on kirjoahvenille tälläinen "haukimainen" käyttäytyminen, kun tukehtuvat saaliiseensa?
No, viikko meni taas hyvin, mutta sitten kyllästyi "irmeli" ainoana lajinsa edustajana yksinoloon ja alkoi terrorisoida kaikkea mikä liikkuu.
Pahiten kyytiä saavat monniset. Eivätkä mustatetratkaan osattomiksi jää. Taidan luopua siitäkin, kun yksiötä en sille pysty nyt järjestämään...
