Voi ihanaa! Pikkumonniset kutivat pitkällisen odotuksen jälkeen ihan itsestään. Munia löysin yhteensä noin 25 kappaletta sieltä täältä. Useamman yön olivat paikollaan seuranaan pikkumonnisten lisäksi pari amanoa, pikkuinen timanttipartis, iso omenakotilo ja hurjasti kierteisiä ja postitorviakin. Vähän pelkäsin, että joku ne sieltä syö, ja yhtenä yönä olivatkin sitten kaikki kadonneet. Kovasti toivoin, että olisivat kaikki kuoriutuneet, mutta pitihän sitä pahinta pelätä, sillä mitään kuoriutunutta välimuotoa en kyllä nähnyt yhtäkään. Tänään on ilmestynyt lisää munia ja monnisten ruokintapaikalla näkyi jotain kummaa. Pikkupikkumonninenhan se siellä! Viisimillinen omituisennäköinen sintti (en ole ikinä nähnyt monnisten poikasia). Se säntäsi piiloon vauhdikkaasti, mutta ihan selvästi se oli poikanen.

Niin innostunut ja onnellinen olen, että pakko on tämäkin viesti kirjoitella, vaikka mitään suurta järkeähän tässä ei ole. On ne pikkumonniset muillakin kuteneet.
Kaikkien vastoinkäymisten jälkeen tuntuu vaihteeksi uskomattoman hyvältä, kun jotain tällaista tapahtuu. Artemiaa on valmiina töyhtönpoikasten vuoksi (niitäkin on niin miljoona), mutten kyllä oikein käsitä miten artemiaat saisi sinne, missä mahdolliset poikaset lymyävät, eli siis ihan pohjalle. Pärjäävätköhän ne mahdollisesti kaikella mujulla mitä akvaariosta löytävät tavallisen monninruoan lisukkeena vai pitäisikö niille saada jotain lisäelävää?
Voi vitsinvitsi, nyt pitää mennä tiirustelemaan jos poikasia olisi enemmän kuin tuo yksi. Jännää!
