Akvaario, harrastus vai jotain muuta?

[UUNILAHNA]

Rupeaa jossain määrin keljuttamaan eräiden, näillä ja muilla palstoilla jeesustelevien mielipiteet. Näistä ja vähän muistakin lähtökohdista päätin itsekin osallistua mielipiteiden vaihtoon.

Puhtaasti eettisten näkökulmien valossa kaikki maailman akvaariot ovat liian pieniä niissä pidettäville kaloille. Samalla voitaisiin kieltää tai ainakin kyseenalaistaa kirjolohien kassikasvatus, muikkujen parveilu ja ainakin raviurheilu kaikkine lieveilmiöineen. Järkevin perustein voi harrastaa vain sukupuuttoon kuolemassa olevien lajien viljelyä ja palauttamista luontoon. Toisaalta aina on lajeja hävinnyt ja korvautunut uusilla, tätä kutsuttiin muistaakseni evoluutioksi.

Jos nyt kuitenkin akvaarioita pidetään, omista itsekkäistä syistä kuten itsekin teen, pitää muistaa että kaikille tämä ei ole elämäntapa vaan mieluinen harrastus. Harrastukselle on ominaista aihepiirin eri tasoilla toimiminen ja kaikki eivät halua edetä niin pitkälle kuin on mahdollista. Älkääpä siis hyvät veteraanit sotkeko vasta-alkajien päitä "hienoilla neuvoillanne" vaan toimikaa rakentavassa hengessä ja mestaroikaa keskenänne. Mestareita ei ole ilman noviiseja. 30 vuotta harrastaneen tietomääriä ei voi omaksua viikossa ja näistäkin osa on vääriä tai ainakin omalla tapaa kieroutuneita käsityksiä, ainakin yleisellä tasolla.

Liikakansoitusta akvaariossa? Ehkä kuitenkin olisi parempi hoitaa useita kiinnostavia kaloja hyvin kulloistenkin taloudellisten resurssien mukaisessa ympäristössä, kuin niitä muutamia ei niin kiinnostavia yksilöitä, jotka jäi jäljelle kun ne affenet lopetettiin tädin tai sedän neuvosta. Jos en itse olisi saanut aikanaan pitää sitä kirjoahvenpariskuntaa pikku laatikossani, tuskin olisin nyt useamman "altaan" omistaja. Kaikki eivät myöskään halua kotiinsa palaa sademetsäjokea vaan lemmikin tai kaksi mutta vähän pienemmässä mittakaavassa kuin "onnettomat" Oskarin omistajat. On toki selvää, että on toimittava luonnonsuojelulliset näkökohdat huomioiden, mutta lakien tulkinta kuuluu ehkä kuitenkin ammattilaisille. Missään ihmisen keksimässä laissa ei ole määritelty juuri kiekkoaltaan minimikokoa veden virtausnopeudesta puhumattakaan. Jo pitkälle ehtineen on tietysti hienoa tekemällä tehdä malawiahventen kasvatus monimutkaiseksi sekä vaikeaksi, ja näin saada tyydytystä pikkutarkasta biotoopistaan. Mutta ei se saisi estää värikkäiden ja kaikin puolin kivojen ja helppohoitoisten mbunien pitoa "tavikselta" jonka ainoat mikrot ja siemenssit löytyvät keittiöstä. Vai estääkö?

[rain-]

Tässä tosiaan omalla nimellä ja nimimerkillä kirjoittaminen saisi ihmiset ottamaan sinut ehkä vakavasti. Nyt taidat vähän pelätä maineesi pilaantumista kun on pitänyt uusi käyttäjätunnus luoda ihan tätä viestiä varten. Ainakin olettaisin että olet kirjoitellut täällä aiemminkin ja ainakin lukenut muita kirjoituksia. Jos taas olet ihan uusi ihminen foorumilla niin aloitus ainakin on vallan tyylikäs, melkein trollitasoa. Onnittelut

Ja itse asiaan. Niin, harrastus on kiva asia jos sitä ei tarvitse ottaa tosissaan. Mutta tässä tapauksessa harrastus koskettaa eläviä eläimiä joista olisi hyvä pitää kunnollista huolta, ruokkia niitä oikein ja tarjota niille sopivat olot. Koiraa on helpompi pitää, se hengittää samaa ilmaa kuin mekin, kalat taas asuvat vedessä, elementissä joka vaihtelee rajustikin riippuen kalan kotopaikasta. Koalan kohdalla on tärkeää tietää mitä se syö, kalan kohdalla on melkein tärkeämpää tietää missä se ui.

Mutta ei tuo tarkoita sitä että kaiken pitäisi olla vaikeaa. Täältähän niitä neuvoja saa jos ei tiedä. Ja vaikka tietääkin, niin saa toisia mielipiteitä ja kokemuksia. Kaikki oppivat jotain. Jos pidetään se liian tiukka pipo narikassa ylikehittyneen egon seurassa. Itseään ei saa ottaa liian vakavasti, jos olet tehnyt virheen, hyväksy se, ota opiksi ja jatka eteenpäin. Elämä on oppimista ja se tekee mielestäni myös akvaarioharrastuksesta kiintoisan.

Oppiminen siis. Monimuotoisuus. Pala luontoa omassa huoneessa. Eläimiä, jotka voivat hyvin sinun ansiostasi. Vastuu, nautinto, uuden oppiminen, kauneus.

Sitä akvaarioharrastus mielestäni on ja sitä se on myös tällä foorumilla.

Ihmiset taas. Ihmiset ovat välillä pikkumaisia ja ottavat asiat ihan liian vakavasti ja suojelevat omaa egoaan turhan innokkaasti. Yritetään kaikki olla vähän parempia ihmisiä ja lakataan nahistelemasta. Kyllä niitä kauan harrastaneitakin tarvitaan. Ei se tieto mitään puppua ole ja aloittelija ei varmasti pysty itsekseen kaikkea keksimään. Ja eivät kaikki kauemmin harrastaneet ole mitään pystynokkia. Kaukana siitä. Sama kuin julkkiksissa, yllättävän moni on ihan tavallinen ihminen.

Kaikki me vuodamme verta jos meitä pistetään, kaikkiin meihin sattuu jos meitä potkaistaan. Joten ei tehdä niin, jookosta?

Peace out.

[tikkuhirviö]

Niinpä niin.. Tuota noin.. Eräitä tapoja, jolla akvaarioharrastuksesta saa vähän vähemmän eettisesti tuomittavaa ovat vesiarvojen mittaukset, luonnollisuuden tavoittelu sekä muut pikkutarkkuudet. Kuka täällä palstalla on väittänyt, että kaikkien on pakko toimia jotenkin täysin ammattimaisesti, täyttä munailua voi toki välttää..

Puhtaasti eettisten näkökulmien valossa kaikki maailman akvaariot ovat liian pieniä niissä pidettäville kaloille.

Eläpäs sorru mustavalkoiseen ajatteluun. On täysin eri asia, onko jokin tietty akvaariokokoonpano täysin tuomittavaa (kultakalat 100-litraisessa) vai vain vähän tuomittavaa (samaiset kalat 1000-litraisessa oikeilla vesiarvoilla). Siinä on suuri ero.

30 vuotta harrastaneen tietomääriä ei voi omaksua viikossa ja näistäkin osa on vääriä tai ainakin omalla tapaa kieroutuneita käsityksiä, ainakin yleisellä tasolla.

Eipä toki, mutta esimerkiksi akvaarion kypsytys on hallittava ennen kalojen ostoa ja tämän opiskeluun on käytettävä sopivasti aikaa.

Harrastukselle on ominaista aihepiirin eri tasoilla toimiminen ja kaikki eivät halua edetä niin pitkälle kuin on mahdollista.

Täällä palstalla tosiaan on paljon ihmisiä, jotka janoavat niin pitkälle kuin mahdollista. Yleensä kalojen olotkin huomattavasti paranevat tämän pyrkimyksen myötä. Mitä tahansa tästä palstasta sanookin, niin kalojen hyvinvointi on täällä ykkösasia. Siihen tulokseen minä ainakin olen tullut. Ei kenenkään ole pakko oppia akvaarioista kaikkea mahdollista, mutta turha vinkua, jos joku menee kertomaan liian professionaalin neuvon.

Liikakansoitusta akvaariossa? Ehkä kuitenkin olisi parempi hoitaa useita kiinnostavia kaloja hyvin kulloistenkin taloudellisten resurssien mukaisessa ympäristössä, kuin niitä muutamia ei niin kiinnostavia yksilöitä, jotka jäi jäljelle kun ne affenet lopetettiin tädin tai sedän neuvosta.

Taloudellisilla resursseilla kun ei useinkaan ole mitään tekemistä kalojen hyvnvoinnin kanssa, yleensä juuri toisinpäin.. Jos ne useat kiinnostavat kalat tarkoittaa ylikansoitusta, niin miten niitä voi hyvin hoitaa? Ja jos ne muutamat ei niin kiinnostavat yksilöt eivät kiinnosta, niin oliskohan alunperin kannattanut valita kalansa toisin, vaihtaa ne muihin sopiviin ja kiinnostaviin yksilöihin tai sitten jättää koko harastus niille, joita kiinnostaa.

Sori, jos tekstistäni tuli vähän provosoivaa, mutta kun aina välillä tällaisia kirjoituksia tulee esille, kun jonkun aloittelijan varpaille on tallottu tai tiputettu iso pläjä tietoa, joka ei tunnu sopivan ko. aloittelijan maailmankuvaan. Sitä paitsi nyt on jo myöhä.. On täysin mahdotonta tarjota kaikille aloittelijoille (niin kelle?) jotain erillistä aloittelijatietoa. Nämä gurut ovat täällä hioneet ja päivittäneet tietojaan mahdollisimman tarkoiksi ja laaja-alaisiksi vuosien ja vuosikymmenien saatossa ja jakavat sitten tätä tietoa ihan ilmaisiksi. Jos neuvot eivät kelpaa, niin ei muuta kuin etiäpäin! Ja varoituksen sana, yleensä tällä palstalla nämä tällaiset kirjoitukset hiljenevät taustalle, kun taas "alan ammattilaiset" jatkavat neuvomistaan. Vähän niinkuin Durasel ja se kilpaileva merkki..

Voi vitsi nyt kyllä väsyttää.. Hyvää yötä.

[UUNILAHNA]

Nyt kävi ilmeisesti niin, ettei kaikkea voi aina jättää lukijan vastuulle. Olen 39-vuotias yrittäjä ja akateemisen koulutuksen omaava perheenisä, jolla on myös kaksi koiraa kalojen lisäksi. Ensimmäistä omaa akvaariotani käynnistelin 1975 ja siitä lähtien on lorinaa tullut kuunneltua.

Korostan että kirjoitukseni päämääränä on herättää keskustelua yleisellä tasolla yhtäkään fyysistä persoonaa osoittamatta.

Taloudelliset resurssit rajoittavat esimerkiksi altaan kokoa aika olennaisesti, on toki heitäkin joilla pappa betalar.

akvaarion hoidon perusasiat on helppo omaksua. lähipiirissäni on kuitenkin esimerkkejä, joissa liian professionaalit neuvot ovat johtaneet mm tautihysteriaan ja sitä kautta harrastuksen vähittäiseen alasajoon.

Aloittelevien harrastajien lähtökohdat ovat kovin erilaisia ja kaikkia ei kiinnosta pikku-barbien kanssa puuhastelu, ei edes alussa, ja juuri nämä eivät juurikaan uskalla neuvoa kysyä joidenkin ahdasmielisten näkemyksien vuoksi. Onneksi kaukoidän kalanviljelylaitoksilla, "optimi olosuhteissa" jalostuu (juuri meidän käyttöömme) kalalajeja, jotka ovat hyvin kaukana luonnonkannoista ja näin jopa Turun vesijohtoveden piirissä olevat voivat jatkaa harrastustaan.

PS. Jos sarkasmi on tuntematon käsite niin kovaa niistämällä se irtoaa (ettei taas tule väärinkäsityksiä niin tarkoitan sitä hernettä).

[Kaizu]

Taloudelliset resurssit rajoittavat esimerkiksi altaan kokoa aika olennaisesti, on toki heitäkin joilla pappa betalar.

Ja sen altaan koon pitäisi luonnollisesti myös rajoittaa kalaston valintaa aika olennaisesti

On totta, että monesti täällä käydyt keskustelut tuovat esiin sen ikävän tosiasian ettei kalojen pitäminen välttämättä olekaan niin helppoa kuin pahaa aavistamaton ensimmäisen akvaarion hankkija on olettanut. Mielestäni se on hyvä asia tiedostaa, kaikkien ei tietenkään voi olettaa hankkivan käänteisosmoosilaitteita tai sähkönjohtavuusmittareita, kyllä ilman niitäkin pärjää, mutta silloinkin tarvitaan tietoa ja kokemusta, jota ei aloittelevalla akvaarioharrastajalla vielä ehkä ole.

Olisiko esimerkiksi parempi että kaikki saisivat itse huomata ettei lehtikala ole 60 litraiseen akvaarioon sopiva asukki? Mielestäni parempi on huomata muiden todenneen saman asian jo aiemmin ja olla hankkimatta sitä lehtikalaa siihen pikkupurkkiin.

Kyllä jokaisen lemmikin hankkimista pitää harkita ja ottaa asioista selvää ennenkuin niitä itselleen haalii.

[Mja]

Taloudelliset resurssit rajoittavat esimerkiksi altaan kokoa aika olennaisesti, on toki heitäkin joilla pappa betalar.

Aloittelevien harrastajien lähtökohdat ovat kovin erilaisia ja kaikkia ei kiinnosta pikku-barbien kanssa puuhastelu, ei edes alussa, ja juuri nämä eivät juurikaan uskalla neuvoa kysyä joidenkin ahdasmielisten näkemyksien vuoksi.

Jos taloudelliset resurssit estävät ostamasta viiden tummaleväplekon oston jälkeen niille yli 63 litran akvaa, ne estävät mielestäni silloin myös niiden viiden tummaleväplekon ostamisen.

Jos on vakavissaan aloittamassa harrastusta, eikä hetken mielijohteesta kokeilemassa pitääkö jostakin (akvaariosta, laskettelusta, ralliautoilusta, ihan mistä tahansa), ymmärtää varmasti sen että perusasiat kannattaa opetella ja harrastus aloittaa vaatimattomasti.

Akvaarioharrastus ei ole sellainen, että sitä voi hetken kokeilla, ja kalojen kohta kuoltua myydä altaan pois. Kalat, vaikka niitä kaupassa myydään, eivät ole kulutushyödykkeitä, joita vaihdellaan vain uusiin sitä mukaa kun entiset menevät "epäkuntoon".

Olisikin helppoa jos jostakin voisi vuokrata akvaarion takuuvarmasti hyvällä vedenlaadulla, sopivalla kalastolla jne. kuten laskettelusukset voi vuokrata ja kokeilun jälkeen palauttaa.

Olemme kuitenkin tekemisissä elävien olentojen kanssa, se tulee muistaa ja pitää mielessä aina ja jatkuvasti.

[jarvij]

"Tautihysteriaa". Kalatauteja ei tyhjästä tule. Ne joko ostetaan ja/tai kasvatetaan itse.
Kaupasssa pitää varmistaa että ostettavat kalat ovat terveitä. Siitä miten kaloja kaupassa käsitellään ja akvaarioiden yleisilmeestä voi päätellä yhtä ja toista ,myös kalojen terveydentilasta.

Kotona pitää varmistaa että kaloja hoidetaan optimaalisesti. Tarkoittaa että ostettujen tai hankittujen kalojen elinvaatimukset tunnetaan. Tämä edellyttää opiskelua. Eli että on kunnolla perehdytty vähintään muutamaan akvaariokirjaan ja/tai otettu muutoin asiasta selvää.

Mikä kala muuten on suklaamonni
Onko se:
1) suklaanoitamonni vai
2) suklaaokamonni vai
3) sulkaaripsimonn vai
4) suklaavasamamonni?

[UUNILAHNA]

Ainahan niihin sairauksiin joskus törmää kun aktiivisesti "kalastelee" ja kalapaikoissa on toki eroa. Mutta ei nyt liene tarkoituksenmukaista jokaista kiveen kihnutusta pelästyä. Koskahan puhkeaa tämän harrastuksen piirissä oma resistentti bakteerikanta, ei muuta kuin nenät kiinni laseihin ja joulua odottelemaan...

Suklaamonneja kannattaa kysyä Kimiltä, Siniriutasta tai katsella videolta takavuosien kummeleita.

[K.S]

Hehhe

Suklaamonni Homo kummelensis cocoa

Pikkasen kevennystä

[doriani]

Jos ei ole taluodellisesti varaa hankkia mieleisilleen kaloille tarpeeksi isoa allasta niin olisi syytä säästää vähän lisää ja hankkia sitten sopivan kokoinen allas.

Minäkin ool.in pari kuukautta sitten hankkimassa alle 100-litraista allasta mutta tuli niin iso hinku saada tiikeribarbeja että järjestin raha-asiani niin että sain sen tarpeeksi ison altaan niille.

Ja nyt oli tarkoitus hankkia toinen allas, alle 100-litraa YHDELLE taistelukalalle. Kappas vaan, nälkä kasvoi syödessä ja nyt on sitten 189-litrainen kotona mihin tulee taistohaaremi

[jarvij]

Ainahan niihin sairauksiin joskus törmää kun aktiivisesti "kalastelee" ja kalapaikoissa on toki eroa. Mutta ei nyt liene tarkoituksenmukaista jokaista kiveen kihnutusta pelästyä. Koskahan puhkeaa tämän harrastuksen piirissä oma resistentti bakteerikanta, ei muuta kuin nenät kiinni laseihin ja joulua odottelemaan...

On se puhjennut jo! Jopa 80% todennäköisyyttä kaikissa kaloissa ovat mahdollisena pitäneet.
Sen aiheuttama hitaasti (tai nopeasti) tappava ja erittäin helposti leviävä tauti on kalatuberkuloosi, johon ei ole tunnettua lääkitystä. Tappaa monia ja taas monia kaloja ennenaikaiseti tälläkin hetkellä.

Monilla sitä tälläkin palstalla on. Monista kaupoista on ostettavissakin. Sen edelleen leviämisestä ei kuitenkaan suurempaa murhetta taideta kantaa.

Sen yleisyydestä on jo tuolla äänestyskin käynnissä.

Loistaudit sitävastoin ovat pääsääntöisesti hoidettavissa, joten kaikenlaiset "kihnutukset" yms. ovat hoidettavissa.

[VilleJ]

Kaikki eivät myöskään halua kotiinsa palaa sademetsäjokea vaan lemmikin tai kaksi [] On toki selvää, että on toimittava luonnonsuojelulliset näkökohdat huomioiden, mutta lakien tulkinta kuuluu ehkä kuitenkin ammattilaisille. Missään ihmisen keksimässä laissa ei ole määritelty juuri kiekkoaltaan minimikokoa veden virtausnopeudesta puhumattakaan. [] Mutta ei se saisi estää värikkäiden ja kaikin puolin kivojen ja helppohoitoisten mbunien pitoa "tavikselta" jonka ainoat mikrot ja siemenssit löytyvät keittiöstä. Vai estääkö?

Lemmikin ottaminen tarkoittaa vastuuta. Ei lemmikkejä oteta vain halusta ja hetken mielijohteesta. Laintulkinta ei kuulu yksinomaan ammattilaisille, vaan harrastajille. Jos nyt tiukkaa linjaa vedettäisiin ja katsottaisiin suositusta sokeasti, tultaisiin siihen, että 40 litran akvaariossa voisi pitää ihan mitä kalaa tahansa, kun suurille kaloille ei mitään suositusta olla annettu.

Harrastajat ovat kuitenkin vuosien saatossa todenneet, että jotkut lajit tarvitsevat tilaa ympärilleen - kuinka moni lainlaatija tai ammattitulkitsija pystyy tulemaan samaan johtopäätökseen kuin pitempi aikainen harrastaja? Ei mitenkään!

Eläintä, siten kalaakaan, et voi pitää, ellet tiedä, miten sitä pidetään. Jos aiotaan hankkia eläin, joka tarvitsee poikkeukselliset olot, tarvitaan myös välineet, joilla nuo poikkeukselliset olot voidaan taata. Jos on varaa hankkia akvaario, suodattimet yms., lienee varaa hankkia myös ~50e euron sähkönjohtokykymittarikin ja tarvittavat suolat.

On jokseenkin kummallista, että ensin tehdään ja sitten tullaan itkemään, kun kaloja kuolee ja kaikki menee päin mäntyä. Hyvin suunniteltu on kuitenkin puoliksi tehty! Valitettavaa vain on, etteivät akvaarioliikkeet panosti siihen tiedon ulosantiin. Ei riitä, että mm. malaweille tai tanganjikalaisille heitetään korallimurskaa altaan pohjalle tai lisätään AquaDuria vedenvaihdonyhteyssä, pitäisi vähän tarkemmin tietää, mitä on tekemässä ja, kun tekee, niin miten se vaikuttaa veteen. Vesi kun on aika luonnollinen ympäristö niille kaloille. Kalat eivät osaa puhua ja näyttävät huonoa oloaankin aika kehnosti. Fakta on, että hyvin suuri osa harrastajista huomaa jotain olevan vialla vasta silloin, kun altaasta löytyy kuollut kala.

Toinen kummallisuus on tämä, että kokeillaan, mikä lääke toimii. Kuinka moni meistä kävelee apteekkiin kokeilemaan lääkkeitä? Kuinka moni hakeutuu lääkäriin, jos oire on pidentynyt, eikä siihen näytä olevan mistään apua? Kalalääkkeiden valinta on vaikeaa, kun jokainen lääke näyttää tepsivän juuri niihin näkyviin oireisiin, joita kalalla on. Miten ihmeessä tuollaiseen voisi löytyä oikea lääke? Joten kokeillaan yhtä, jos ei tepsi niin sitten toista.

Suomessa kuitenkin tilanne ei ole mitenkään hälyyttävä verrattuna moniin muihin maihin. Monilla englannin kielisillä forumeilla on varsin ikävää lukea viestejä, joissa henkilö hehkuttaa, että "tänään hankin 14 akvaarion" ja kun katsoo sigua, niin huomaakin, että nämä "akvaariot" ovat jopa ½ gallonan tölkkejä, joissa taistoressu joutuu elämään. Ihan vain siitä syystä, että ihmisillä on kilpailua siitä, kuka omistaa eniten akvaarioita. Jos muuta ei keksitä, niin gallonan parin purkki jaetaan väliseinällä kahtia ja kas kummaa, on saatu yhden sijasta kaksi akvaariota.

Jos meilläkin vain katsottaisiin suopeasti näitä "mulla on hai (lue=haibarbi) 40 akvaariossa", niin taatusti vuosien saatossa meilläkin akvaariotietämys lähtisi jyrkkään laskuun. Nyt sitää tietämystä ylläpidetään juuri sillä, että harrastajista löytyy henkilöitä, jotka ottavat selvää ja jotka ovat valmiita sanomaan oman mielipiteensä asiasta välittämättä lainkaan siitä, harmistuuko kysymyksen esittäjä saamastaan palautteesta. On nimittäin kysyjiä, jotka eivät halua kuulla sanaa "ei", mutta toisaalta on kysyjiä, jotka oikeasti haluavat parantaa akvaarioidensa tilannetta.

Se, että kannustetaan muita tiedonhankintaan, ei ole jarrukapulana akvaarioharrastuksen aloittamiselle. Jos näin on, niin kannattaa miettiä, mikä sen akvaarion perimmäinen tarkoitus sitten lopulta on.

[Victor von Doom]

akvaarion hoidon perusasiat on helppo omaksua. lähipiirissäni on kuitenkin esimerkkejä, joissa liian professionaalit neuvot ovat johtaneet mm tautihysteriaan ja sitä kautta harrastuksen vähittäiseen alasajoon.

Millaisia ovat liian professionaalit neuvot kalatauteihin? Ettei tautiakvaarioon oteta lisää kaloja, kalat täytyy lopettaa mahdollisimman kivuttomasti tai että akvaario tulisi tiettyjen mikrobien tappamiseksi desinfioida. Jos kalatautien olemassa olo, joka on kiistaton tosiasia, saa akvaarion omistajan hysteeriseksi, on harrastuksen vaihto varmasti paikallaan.

Aloittelevien harrastajien lähtökohdat ovat kovin erilaisia ja kaikkia ei kiinnosta pikku-barbien kanssa puuhastelu

Niinpä. Suuri osa aloittelijoista tuntuu haluavan tulevaan kalastoonsa 10 joka väriä ja vielä isoja. Ja sinusta heidän olisi ne myös saatava, vaikka allas olisi 40 l ja tietotaito olematon? Pitäisikö myös kerrostaloyksiössä asuvan voida ottaa viisi tanskandogia, koska "isot on jännempiä ja näkyy paremmin"? Taloudelliset intressit rajoittavat kaikkia harrastuksia, miksi akvaarionpidon pitäisi jotenkin poiketa muista? Kaikissa harrastuksissa myös uuden oppiminen ja tosiasioiden hyväksyminen tuo lopulta vain lisäkiinnostusta harrastukseen. Pelkkä "kalat purkkiin ja pöydälle" -tyyppinen "harrastaminen" voi jatkua vuosikaudet ilman, että kalojen hyvinvoinnille, vesiarvoille tai biotoopeille suodaan ainuttakaan ajatusta.

näin jopa Turun vesijohtoveden piirissä olevat voivat jatkaa harrastustaan.

Vaikka tämä olikin ilmeisesti kevennys, niin kommentoinpa kuitenkin, kun kovasti tunnutaan Turun vettä aina morkattavan. Itse vaihdan puolet vedestä viikossa, en käytä vedenparannusaineita enkä myöskään ole pahemmin jotunut kuolleita kaloja akvaarioista keräilemään.

[jarvij]

Kalataudeista hehkutusta lisää:
Kun nelijalkainen lemmikki "sellainen karvainen" sairastuu, se viedään eläinlääkäriin ja saadaan sille asianmuksinen lääkitys.
Kun kala sairastuu, pitää "eläinlääkärinä" osata toimia itse! Kaloja ei viedä lääkäriin parannettaviksi, vaan avattaviksi, jolloin taudin syy kyllä useimmiten selviää, mutta potilas kuolee varmasti.

Tilanne on toinen jos akvaristin tuntee (kuten pitäisi) kalojen yleisimmät loiset, osaa tehdä riittävän diagnoosin ja hoitaa kalat terveiksi.

Poikkeuksena tuohon ovat bakteerit ja virukset, joihin kotikonstein ei kovin kummoisia keinoja ole.
Yksi antibiootti, nifurpirinoli on onneksi käytettävissä.

[anttipi]

Tässä tosiaan omalla nimellä ja nimimerkillä kirjoittaminen saisi ihmiset ottamaan sinut ehkä vakavasti.

Mitenkään sekaantumatta kyseessä olevaan keskusteluun muutoin, ihmettelen, miksi ihmeessä täällä pitäisi kirjoittaa omalla nimellä, jos sitä ei Aqua-Webin säännöissä mitenkään edellytetä? Tärkeintä pitäisi olla asia, ei se kuka kirjoittaa.

[rain-]

Tässä tosiaan omalla nimellä ja nimimerkillä kirjoittaminen saisi ihmiset ottamaan sinut ehkä vakavasti.

Mitenkään sekaantumatta kyseessä olevaan keskusteluun muutoin, ihmettelen, miksi ihmeessä täällä pitäisi kirjoittaa omalla nimellä, jos sitä ei Aqua-Webin säännöissä mitenkään edellytetä? Tärkeintä pitäisi olla asia, ei se kuka kirjoittaa.

Niin, ja tässä tapauksessa kyse oli kirjoittajan ensimmäinen viesti joka oli heti provosoiva. Ja sanoin nimellä ja nimimerkillä. Ei kannata laittaa suuhuni semmoisia juttuja joita en ole sanonut. Tässäkin jos lainaisit ja lukisit koko pätkän niin ehkä ymmärtäisit mitä ajoin takaa.

[anttipi]

Niin, ja tässä tapauksessa kyse oli kirjoittajan ensimmäinen viesti joka oli heti provosoiva. Ja sanoin nimellä ja nimimerkillä. Ei kannata laittaa suuhuni semmoisia juttuja joita en ole sanonut. Tässäkin jos lainaisit ja lukisit koko pätkän niin ehkä ymmärtäisit mitä ajoin takaa.

Oli ensimmäinen viesti tai ei, provosoiva tai ei, jos mielipide on perusteltu, ei pitäisi olla nokan koputtamista. Elä suotta hermostu.

Edit: Ja minä en ainakaan kirjoittanut provosoidakseni, mutta suotta sohaisin keskustelun tiimellykseen, se myönnettäköön.

[rain-]

Niin, ja tässä tapauksessa kyse oli kirjoittajan ensimmäinen viesti joka oli heti provosoiva. Ja sanoin nimellä ja nimimerkillä. Ei kannata laittaa suuhuni semmoisia juttuja joita en ole sanonut. Tässäkin jos lainaisit ja lukisit koko pätkän niin ehkä ymmärtäisit mitä ajoin takaa.

Oli ensimmäinen viesti tai ei, provosoiva tai ei, jos mielipide on perusteltu, ei pitäisi olla nokan koputtamista. Elä suotta hermostu.

Sinähän tuossa vaikutit hermostuvan

Tässä taas huomaa kuinka helppoa ihmisten kanssa kommunikointi täällä internetissä on. Väärinymmärryksiä tulee hyvin helposti ja sitten toista pidetään jo ylimielisenä/idioottina/kokemattomana/lisäätähänomavaihtoehtosi. Ja oikeastaan ilman syytä. Tämän ansiosta varmasti moni noista "kokeneet harrastajat on ylimielisiä", "aloittelijat on ihan tyhmiä", "noi toiset on kahjoja", "noi tuolla on hölmöjä" -kokemuksista saa alkunsa.

Jossain joskus oli enemmänkin juttelua siitä kuinka vaikeaa tekstitse käytävä keskustelu on. Ei nähdä toisen eleitä ja ilmeitä. Hymiöt eivät paljoa auta. Väärinymmärryksiä tapahtuu. Siihenkin auttaa taas se pipon narikassa pito.

[anttipi]

Joo, no tuossa jo edittiä lisäsinkin edelliseen viestiini. Taisin tulkita kirjoitustasi hieman "vinoon".

Anonymiteetti tietysti antaa mahdollisuuden kirjoittaa netissä mitä tahansa eli sikäli jonkinlaiset "kasvot" tuovat kieltämättä uskottavuutta. Mutta tosiaan menee jo ohi ketjun aiheen. Jatkamme, saamme kenties elää.

[UUNILAHNA]

Ensiksikin siitä Turun vedestä. Myönnettäköön että pahempaankin olen törmännyt Vammalassa ja olen minä pikkupoikana Aurajoessa kalastanutkin (ongella ja kissalle), mutta uimaan en siinä koskaan rohjennut (hyi olkoon!). Innokkaana urheilukalastajana olen kyllä ollut tietoinen tästä kalatuberkuloosista jo 80-luvun alusta alkaen (Matti Valtosen ja Kai Westmanin ansiosta). Kovin hitaasti (onneksi) tämä epidemia kuitenkin etenee ja ilmenee???

Kalataudeista puheenollen, muistan poikasena törmänneeni Littoisten (tuon onnettoman Turun lähellä sekin) järvessä melko massiiviseen kalojen joukkokuolemaan. Tämä tapahtui kesällä ja syyksi rannoilla asuvat olivat kuulleet olevan tuon tuberkuloosin. On jäänyt melko elävästi mieleeni tuo tapaus.

[jarvij]

Ettei vain olisi ollut kyseessä kuitenkin hapen puute? Sikäläisestä vesi- ja ympäristöpiiristä asia selvinnee.

Kalatuberkuloosi muuten lienee edennyt jo yllättävän nopeasti ja tappaa nopeasti akvaarioissakin, kuten tälläkin palstalla jo monet ovat kokeneet.

Päivittänet tietosi!

[Victor von Doom]

Kalataudeista puheenollen, muistan poikasena törmänneeni Littoisten (tuon onnettoman Turun lähellä sekin) järvessä melko massiiviseen kalojen joukkokuolemaan. Tämä tapahtui kesällä ja syyksi rannoilla asuvat olivat kuulleet olevan tuon tuberkuloosin. On jäänyt melko elävästi mieleeni tuo tapaus.

Tubin esiintymisestä en littoisten järvessä tiedä, onhan sekin mahdollista, mutta matalaa järveä (syvin kohta vain 4 m) on jo vuosia piinanneet massiiviset vesiruttokasvustot. Niitä on mekanisesti poistettu läjäpäin, mutta silti aina 4-5 vuoden välein vesiruton kasvu saavuttaa maksiminsa tukkien koko järven. Kalakuolemia on tullut, kun huippuvuoden jälkeen vesiruttokasvustot rupeavat hajoamaan järven pohjalla kuluttaen kaiken hapen eikä jään läpi pääse liukenemaan riittävästi uutta.

Vesirutto on ilmeisesti päätynyt järveen 60-luvulla, jonkun "professionaaleja neuvoja" vaille jääneen akvaristin akvaariosta.

[IderG]

Olet aivan oikeassa uunilahna. Kyllä täällä kovin kerkeästi annetaan aloittelijan ymmärtää, että asia, joka itse asiassa on minun mielipiteeni, on ehdoton totuus, jonka mukaan tulee toimia. Useissa tapauksissa kalojen tilavaatimuksista on tullut mieleen huutokauppa, jossa korkein tarjous jää voimaan. Yleisimpänä virheenä on se, että poikaselle tai nuorelle kalalle vaaditaan heti sen lopullista maksimikokoa vastaava akvaario ja siinäkin suhteessa kovasti yläkanttiin.

Toinen täällä ärsyttävä piirre on parvikalasyndrooma. Vähän jokainen laji on parvikala, jota ei saa pitää, oliko sen nyt kuutta yksilöä pienempää määrää. Onhan todella kaloja, jotka vaativat ehdottomasti parven ympärilleen. Niitä vain harvassa oikeiden parvikalojenkin joukossa.

Olen itse pitänyt monesti yksin jääneitä parvikaloja, mm. tetrayksilöitä akvaariossani. Ne ovat tutkijan silmin olleet selvästi hyvinvoivia, käyttäytyvät normaalisti, ovat kasvaneet lopulta yli lajin keskimääräisen maksimikoon ja eläneet poikkeuksellisen vanhoiksi. Pidan tällaisen kalan kasvattamista yksinään paljon parempana vaihtoehtona kuin yrittää löytää sille selvästi samanlajin nuorempia yksilöitä vaikkapa omine tauteineen. Kaikki lajit eivät edes sopeudu uusiin selvästi eri-ikäisiin kumppaneihin.

Mites on JJärvi, onko tämä akvaariotouhu kalatuberkulooseineen ollenkaan eettisesti hyväksyttävää? Mistäs tiedät, että kaloillasi ei ole tuberkuloosia?

Vesirutto on ilmeisesti päätynyt järveen 60-luvulla, jonkun "professionaaleja neuvoja" vaille jääneen akvaristin akvaariosta. [}:)]

Ei tätä Suomessa kasvavaa vesiruttoa tietääkseni voi pitää jatkuvasti akvaariossa. Se kuihtuu talveksi. Kyllä se pystyy muutenkin leviämään.

[UUNILAHNA]

Ja siiten vielä resepti moniin ogelmiin:

MALAWIKUKKO TURUST

(Ku emmää muutaka käyttö enää noil keksiny)

KUARI
-Pual litra vettä, mut älä vaa men ottama sitä raanast, se kannatta otta mialumi siit akvaariost kun ei ne kalat sitä kuitenkka enä tarvi ja se o pal paremma makust.
-yks mitalline sitä malawisualaa
-simmone 100 kramma voita tai jottai muut sopiva rasva
-melkke litra ruisjauhoi
-ja viäl kolme desi vehnäst tehtyi jauhoi

JA TÄYTTESE SÄ TARVITTET
-kilo verra malaweit tai ainaki kaikki mitä sul siäl sattu olema (ja kyl puutori lairast niit saa lissä)
-parisataa krammaa läskii
-ja sit taas kaks tai kolme mitallist malawisualaa

Ny su kuule kannattais vaivata ne kuarainet ensiks simmoseks taikinaks, sit sä voit viäl taputel se semmoseks soikkiaks levyks (keskelt semmose sentin paksuseks ja reunoilt vähä ohkasemmaks). Sit sä voit tiputel siihe keskel vähä niit ruisjauhoi. Sit ei muuta ku niit kaloi perkkaama, tai ei niit mittä perata tarvi jos ne o tarppeks piänii (semmossi mbunii taik muit yhtä piänii). No niit ny sitte tarttis laitta niitte läskin siivuje kans semmottos kerroksittai siihe se levy keskel ja sitä malawisuala siihe pääl.

Sit ei muuta ku nostama se levy reunoi ylöspäi semmosel taval et ne kaattu niire malaweitte ja muitte pääl. Ja sit se laiteta uuni paistuma. Se tarttis olla vähä yli kahrensara lämmös et se saa vähä väri siihe pintta (kyll malawi kukos pitä väri olla) . Se jälkke se laiteta foliossee ja väännetä sitä uunii vähä piänemäl. Täl taval näit suuhautojii sit haurotetaa viis tuntti (ainaki). Sit se oteta uunist pois ja laiteta paremppi suihi.

[maspe]

Ei kannata tuhlata malaweja tähän, liian kalliita. Osta mielummin muikkuja torilta, pääset halvemmalla ja saat parempaa.