Mielenkiinnon ylläpitäminen

[bettaboy85]

Oon 12 vuotiaasta lähtien pitäny altaita ja aina jostain kumman syystä niistä tulee (mielestäni) samanlaisia ja tylsiä. Oon nyt myynyt kaikki loput kalat seuraakvaariostani ja vähitellen suunnittelemassa hankintoja kalastoa noihin 2 biotooppiin mutta toisaalta mietityttää myös mahdollinen akvaarioiden kaappiin laitto(jota en toisaalta haluaisi tehdä)

Eli miten pidätte yllä mielenkiintoanne harrastuksiinne?
Eihän noita kalastoja voi jokakuukausi vaihtaa

[111na]

Jopas on kysymys! Siellähän harrastetaan kaloja ihan selvästi, eikä akvaariota? Edit: Tai siis loistavaa kun olet luopunut kaloista ja tullut järkiisi. Nyt on mahdollisuuksia vaikka mihin ja toivotan pitkää ja antoisaa suunnitteluvaihetta!

Minulle akvaario on vesielementti ja ekosysteemi, vähän samaan tapaan kuin ruukkukasvit ovat puutarha. Monen mielestä harrastukseni näyttäisi varmaankin vasemmalla kädellä tehdyltä, mutta todella vähällä työllä haluttaessa saa kalat viihtymään.

Akvaariokierteeseen en ole joutunut, sillä kaikkea ei tarvitse omakohtaisesti toteuttaa, vaan mielenkiintoisinta on ideointi ja akvaarion prosessien miettiminen.

Toinen akvaario tuli perustettua poikasien takia. Idea usein riittää: esimerkiksi akvaario on ollut tyhjillään vuosikausia ja sopivaa inspiraatiota odottamassa. Potentiaalinen mahdollisuus, projektiluonne hyvin hitaalla aikataululla, jossa pääosa ideoista jää toteuttamatta ja hyvä niin.

Ei väkisin! Onnellinen se jolle riittää 'puoliksi tehty' ja toisten tekemiset.

[kendau]

Itsekin olen huomannut joskus, että mielenkiinto harrastusta kohtaan on melkoisen vaihtelevaa. Välillä on kauhea vimma altaiden sisustusta ja kalastoja miettiessä ja välillä taas saattaa mennä parikin kuukautta, ettei juuri tee muuta kuin perus hoitorutiinit.

Ei niitä altaita kannata kaappiin heti kantaa, katsele vähän aikaa ja jos edelleen muutaman kuukauden kuluttua tuntuu yhtä tylsältä hommalta, niin sitten harkitse kaappiin kantamista.

[bettaboy85]

Ekosyysteminä minäkin akvaariotania aina olen ajatellut. Suurimman osan mielestä puukepit ja tikut altaan pohjalla on helkkarin rumia mutta mun mielestä niiden seasta on ollut hauskaa etsiskellä noita ja partamonneja ja nekin on selvästi tykänny(+ mun mielestä se näyttää luonnolliselta)

En siis harrasta vaan kalojen takia.
Mutta perjaatteessa tykkään karuista altaista jossa on hyvin paljon puuta ja vaikka yrittäisin välillä täyttää altaani intianvesitähdikillä siitä tulee aina loppuen lopuksi saman näkönen(mä kyllästyn karsimiseen)

Oon nyt miettiny tankajika, thaimaa tai rio ucayali biotooppeja(mulla on tosin vaan 2 allasta joten joku pitää unohtaa)

Ja siis nyt nuo on ollut lähes kesän alusta lähtien tyhjillään. Toisessa on viellä noitamonni ja luonnon miljoonakala uros(en oo vielläkään löytänyt naaraita)

Toisessa tällähetkellä puolet vedestä haihtunut enkä ole kasveja jaksanut istuttaa takasin pohjaan, suodatinta en ole pessyt muttei se ole ollut päälläkään keväästä saakka(voi apua sitten kun päätän sen pestä). lamppuakaan en aina siihen laita päälle. Eli se kertoo jo jotain siitä kuinka kyllästynyt siihen altaaseeni olen.

Haluisinkin siis neuvoja siitä miten löytää taas jatkossa se kiinnostus

[VilleJ]

Kaikki alkaa jossain välissä tuntumaan tylsältä - sehän on selvä! Joskus on kausi, ettei vähempää voisi kiinnostaa, mutta kyllä se sieltä takaisin tulee. Ei niitä kaloja nyt sen takia tartte alkaa vaihtamaan.

Toisessa tällähetkellä puolet vedestä haihtunut enkä ole kasveja jaksanut istuttaa takasin pohjaan, suodatinta en ole pessyt muttei se ole ollut päälläkään keväästä saakka(voi apua sitten kun päätän sen pestä). lamppuakaan en aina siihen laita päälle. Eli se kertoo jo jotain siitä kuinka kyllästynyt siihen altaaseeni olen.

Asennoidupas niin, että ne ovat eläviä eläimiä, joita olet vastuullesi ottanut. Miten kauan tuohon kasvien karsimiseen viikottain menee? Ei juuri mitään aikaa.. Sen voi säästää vaikka telkan katsomisesta tai netissä surffaamisesta.

Kyllä mullakin on välillä sellainen tunne, että en jaksa. Ei vois vähempää kiinnostaa vaikka toi suodatin onkin tukossa, mutta reipas niskaote auttaa. Hokee vaan itselleen, että minähän se vastuussa olen noista eläimistä ja niden hyvinvointi riippuu siitä, mitä teen. Haluisinko jonkun hoitamaan/kohtelemaan minua samoin?

[riikkaaalto]

Niinpä, tätä olen itsekin pohtinut. Jotenkin alkaa aina kyllästyttää ne samat vanhat kalat ja kasvit. Joka päivä samanlaista toimintaa ja rutiinia. Ehkä sitä vaan pitää yrittää keksiä jotain uutta kalastoa tmv.. tai sitten luopua kokonaan hetkeksi koko hommasta. Jonain päivänä innostus saattaa herätä uudelleen. Tiedä sitten miten on.

Nimimerkillä: yli 10 vuotta akvaarion pitoa

[Ida-Maria]

Minä yritän ikuisesti saada akvaariostani silmääni miellyttävää kasvipöheikköä. Mielenkiinto nousee myös, kun on onnistunut saamaan kalat kutemaan.
Suunnittelen lähes koko ajan jotain uutta, jotta saisin sisustuksen näyttämään hieman paremmalta. Vuosien mittaan alan kohta olla tyytyväinen joten ostin uuden akvaarion

[tikkuhirviö]

Itselläni mielenkiinto pysyy yllä lähinnä kudettamisilla ja poikasten hoidoilla. Mielettömän hienoa katsoa jonkin lajin ensimmäisen poikassatsin kehitystä. Myös uudet kasvit saattavat piristää allasta jonkin aikaa. Tai kasvien kukkiminen. Onhan näitä tapoja, mutta totta se on, että aina välillä alkaa kyllästyttämään. Silloin on vain keskityttävä perushoitoon ja odotettava inspiraatiota.

[Lisa]

Sylivauvasta asti olen ollut tekemisissä altaiden kanssa. Akvaariot siis kuuluvat "normaaliin" elämään eivätkä ole mikään keksitty harraste. Kyllä silti minäkin koen innokkaita ja vähemmän innokkaita kausia. Ne vuorottelevat sillä tavoin sopivasti, ettei koskaan ehdi tapahtua mitään kamalaa. Suurimman osan ajasta olen kuitenkin täyspäiväfriikki. Minkäs sitä luonnolleen mahtaa

[Maisu]

Tokihan joskus jaksaa keskittyä paremmin akvaarioihin ja joskus sitten ei yhtä paljon. Minä roudaan lähes kaikki köynnösmäiset kasvit biojätteisiin suunnilleen kerran vuodessa, vain vesitähdikit ja jotkin rusolehdet saavat jäädä. Kaloihini en kyllästy koskaan eikä mielestäni asunto ole kuin kalsea ihmistensäilytyspaikka ellei siellä ole akvaarioita, vasta kalat tekevät asunnosta kodin. Minullakin tosin on 24 vuotta tätä elämäntapaa takana eli on ehkä harhaanjohtavaa puhua harrastuksesta. En esim. pysty mitenkään kuvittelemaan että laittaisin koskaan akvaarioitani erilliseen kalahuoneeseen vaikka siihen olisi joskus tulevaisuudessa tilaa.

Yllättävästi se kiinnostus taas herää kun jostain vähän räjähtäneemmän näköisestä altaastaan saa taas aikaiseksi laittaa trimmatun ja söpön. Suosittelen bettaboyllekin itsensä niskasta tarttumista (vaihtoehtoisesti voit pyytää lähipiiriä tarttumaan sinua niskasta, jos oma jaksaminen ei siihen riitä) ja altaiden kuntoon laittamista. Kalat on hoidettava kun niitä on ottanut. Laita altaat kuntoon, sen verran pitää viitseliäisyyttä olla jokaisella, ja katso herääkö kiinnostus uudelleen; ellei niin pistä eläimet myyntiin ja harrastus hyllylle.

[bettaboy85]

Toisessa tällähetkellä puolet vedestä haihtunut enkä ole kasveja jaksanut istuttaa takasin pohjaan, suodatinta en ole pessyt muttei se ole ollut päälläkään keväästä saakka(voi apua sitten kun päätän sen pestä). lamppuakaan en aina siihen laita päälle. Eli se kertoo jo jotain siitä kuinka kyllästynyt siihen altaaseeni olen.

Asennoidupas niin, että ne ovat eläviä eläimiä, joita olet vastuullesi ottanut

Niin siis tuossa altaassa ei ole eläimiä. Siinä altaassa jossa ne kalat on hoidan kyllä perushoidon ja valot on päällä, vettä vaihdetaan ym.

[Save]

Ei ole tarkoitus loukata ketään, mutta....
Tuntuu erikoiselta seurata miten ihmiset "muuttavat kalastoa" ja myyvät kaikki kalat pois kun itse olen jo niin tottunut siihen, etten voi niin tehdä kun altaassa on tubi. En kyllä sellaista ennen tätä tautiakaan harrastanut. Joskus jostain kalasta luovuin jos se ei tullut muun porukan kanssa toimeen.

Voisin sanoa, että tubi on ehkä kasvattanut kiintymystäni (sitoutumistani?) kaloihini vielä entisestään. Kun tietää, ettei niistä voi luopua niihin suhtautuu hieman eri tavalla; ne ovat lemmikkejä joista olen sitoutunut huolehtimaan koko niiden elämän ajan. Monet niistä ovat ns. rescue-tapauksia ja jotkut ovat joutuneet kärsimään elämässään paljonkin (esim. tummaleväplekoni joka eli vesikilpikonnan kanssa 9 vuotta pienessä altaassa ja oli henki-hieverissä tullessaan meille). Tämän plekon uutta elämää on ollut kiva seurata ja se onkin minulle ennen kaikkea rakas lemmikki, ei mikään koriste jonka voisi korvata uudella. Ehkä suhtautumiseni kaloihin on jotenkin kummallista .

Poikasten kasvattaminen, uudet kasvit ym. tuovat uutta potkua omaan harrastukseeni. Erityisesti mangroverapujen poikasten kasvattaminen on viime aikoina ollut erittäin antoisa juttu vaikka poikasten sijoittaminen uusiin koteihin onkin hieman hankalaa tubin vuoksi. Keväällä olisi sitten tarkoitus perustaa kolmas allas .
-Satu

[tikkuhirviö]

Tuntuu erikoiselta seurata miten ihmiset "muuttavat kalastoa" ja myyvät kaikki kalat pois kun itse olen jo niin tottunut siihen, etten voi niin tehdä kun altaassa on tubi.

Mikset _voisi_ tahtoessasi lahjoittaa kalastoasi toisiin tubialtaisiin, lahjoitathan niitä krapusiakin? Tietysti aina vain parempi, jos itse sitoutuu hoitamaan kalat loppuun asti. Itsekään en oikein ymmärrä kaloihin kyllästymistä, varsinkaan jos sitä tapahtuu vähän väliä. Omista akvaarioistani lähtee kaloja maailmalle aika usein, mutta kyse on silloin miltein poikkeuksetta poikasista.

[Save]

Kalastoni koostuu sen verran isoista kaloista, etten usko niiden käyvän kaupaksi. Ainahan tubialtaisiin mahtuu taistelukalanaaras tai pari mutta isot plekot ja ripsimonnit ovatkin sitten ihan eri juttu. Toisaalta, ei se olisi kiva jos 743 l. allas olisi muuten tyhjä ja altaassa olisi sitten vain se tummaleväpleko. Onneksi ei ole tarvettakaan luopua kaloista; kaikki tulevat hyvin toimeen keskenään eikä ainakaan liikakansoituksesta voi puhua. Ehkä sitten joskus kun altaan suurimmat mötikät ovat siirtyneet autuaammille vesille...
-Satu

[kylpyankka]

Minä saan tällä hetkellä paljon iloa kasvien kasvattelusta. Tosin, nyt kun tekisi mieli jotain vaativampia kasveja, alkaa tuntua vähän välineurheilulta.

Kalojen suhteen suunnitelmat menivät aivan uusiksi tubin takia. Lehtikalat olivat haaveena, mutten taida uskaltaa niitä tuonne 'kokeille', vaikka periaatteessa pitäisikin sopia. Jos ei sopisikaan, voisi jatkosijoittaminen olla tosi hankalaa ja toista isoa allasta ei tällä hetkellä mahdu. No, pääsinpähän jatkamaan kalaston miettimistä.

Olen tuota samaa juttua ihmetellyt, kun jotkut laittavat koko kalaston vaihtoon. Tokihan se varmastikin tuo uutta innostusta, mutta en ymmärrä miten silti voi luopua omista fisuistaan. Itse olen ihan hassuna noihin pikkuisiin persooniin. Olen sitäkin miettinyt, että käyttätyvätköhän esim. nuo tetrat eläväisemmin, kun ei tarvitse isompiaan varoa. Liikakansoitus voinee tehdä senkin, että kaloista tulee tylsää seurattavaa kun vain varovat toisiaan. Tämä ei ollut kenellekään tarkoitettu, ihan yleinen pohdinta vain.

[Yanna]

Onhan tuota harrastusta takana muutama vuosi, aloittelin joskus 7-8 vuotiaana. Välissä oli 4 vuotta altaattomana kun olin maailmalla.
Tulee minullekin kausia kun altaat ovat vähemmällä mielenkiinnolla, esim kesäisin puutarhanhoito vie paljon ajastani. Tosin silloinkin keräilen kaikkea mielenkiintoista, kiviä kantoja jne altaaseen. Kalat minua toki kiinnostavat, tosin enää vain vähenevässä määrin, pääpainon ollessa kasveissa.
Akvaarioissa minua viehettääkin sen moninaisuus. Kun vanha "erikoistuminen" alkaa tuntua tylsältä löytyy aina uusi aihe, johon voi taas syventyä.
Jos akvaariot eivät enää nappaa, hankkiudu niistä eroon. Mikään ei ole varmaan vastenmielisempää kuin huonosti hoidetut altaat. Ja se morkkis asiasta.
Kuten Maisu jo sanoikin elämäntapa tämä on. Ei kaikilla tarvitse olla samaa elämäntapaa. Tosin ihmiset joilla ei ole eläimiä...hmm, kuinkahan tämän sanoisi diplomaattisesti...ovat jotenkin epäilyttäviä

Yanna

[JustinSan]

Tuo tubi on kyllä semmoinen mörkö, että oksat pois. Voidaan melkeinpä puhua "kalamaailman AIDSista".
Itse olen yrittänyt kasvattaa itseäni siihen ajatukseen, että on täysin mahdollista, että altaissani on tälläkin hetkellä tubia, piilevänä siis, kaikki kalat voivat tällä hetkellä hyvin eikä mitään merkkeja ole havaittavissa, mutta kuitenkin olen yrittänyt henkisesti valmistautua tekemällä valmiiksi "Plan B" - suunnitelmat siltä varalta, että joku päivä tulee "se tieto". Lähinnä siinä mielessä, että sitten voi ryhtyä heti suunnitelmien mukaisiin toimiin ja saadaan pidettyä "harrastus yllä". Siis, että ei mene pohja koko touhulta siinä samassa.
"Siihen asti" ei sitten auta muuta kun pyrkiä hoitamaan akvaarioitaan parhaan tiedon ja taidon mukaan ja pyrkiä jatkuvasti vain parempaan harrastamiseen. Mielenkiinnon ylläpitämisestä en sitten tiedäkään, edellisen kerran kun mielenkiinto hiipui, oltiin kuivilla kuutisen vuotta, silloin tosin oli aika moni muukin asia toisin. Tällä hetkellä vain tuntuu olevan niin loputtomasti tietoa omaksuttavana ja projekteja ja kokeiluja suunniteltavana, että ei nyt ihan vähään aikaan pitäisi lähteä mielenkiinnon laantumaan, sitten kun luo sellaisen rutiinin tähän hommaan ni eiköhän tämä setviinny

[maspe]

Kyllähän tuo mielenkiinto säilyy, kun allas on olohuoneessa ja "pakko" olla suhteellisen siistissä kunnossa, jotta sitä jaksaa katsella ja kehtaa kutsua vieraita käymään..

Mukavan lisän harrastukseen tuo uusien ideoiden ja suunnitelmien pohtiminen ja jalostaminen toimivaksi kokonaisuudeksi.

[Tiina_]

Tämä onkin mielenkiintoinen aihe, jota en ole tullut koskaan ajatelleeksi.. Itselläni on aina ollut eläimiä, pienestä pitäen koiria ja jyrsijöitä.. Akvaarioita en niin kauaa vielä ole harrastanut kuin moni muu, mutta sen olen huomannut että ne ovat todella kiehtova maailmansa.

Akvaarioiden maailmaan eksyin 'olosuhteiden pakosta' eli kun on pieni asunto, ei voi kuvitella ottavansa huoneellista jyrsijöitä ja koiralaumaa. Välillä iskee pohjaton väsymys juurikin akvaarioiden siivouksessa ja siinä kun ei koskaan ole mitään valmista. Toisaalta ne ovat juuri niitä asioita, jotka pitävät mielenkiintoa yllä. Joskus on ihanaa upottaa kätensä veteen ja istutella kasveja uuteen järjestykseen ja pohtia päiväkausia mitäköhän tällekkin altaalle tekisi. Ovathan ne kuitenkin myös sisustuselementtejä ja palan halusta esitellä niitä myös vieraille (joita harvoin kuitenkaan kiinnostaa.)

Mielenkiintoa pitää yllä myös se, että aina voi oppia jotain uutta eikä koskaan tule valmista. Niin kaloissa, kuin kasveissa on aina uutta opittavaa ja jonkun tietyn rehun metsästämiseen voi mennä ikuisuuksia. Lisäksi harrastus on tuonut hyviä kavereita mukanaan, jotka toisaalta ylläpitävät intoansa. Ehkä ilman samankaltaisia ystäviä en aina jaksaisi.

Tärkeintä on mielestäni se, että tietää milloin oma raja tulee vastaan ja osaa lopettaa ajoissa. (Hassua kyllä, tämä pätee myös alkoholin kanssa ) Tiedän saavuttaneeni tällä hetkellä omat rajani kolmen akvaarion kanssa. Se riittää ja näillä mennään eteenpäin. Aina on tilaa jollekkin uudelle kasville, jota haluan oppia kasvattamaan. Tällä hetkellä tilaa jopa uudelle kalalajille, jonka käyttäytymistä haluan seurata.

Harrastan akvaarioita, mutta rrrakastan niiden katselemista. Joka päivä muutun pikkulapseksi, jonka kaikki huomio menee siihen mitä veden alla oleville kavereille tapahtuu.

Niin, akvaariot ovat sisustuselementtejä, mutta kalat kavereitä siinä missä koiratkin

[kylpyankka]

Tosin ihmiset joilla ei ole eläimiä...hmm, kuinkahan tämän sanoisi diplomaattisesti...ovat jotenkin epäilyttäviä

Niin tai allergisia.
Itselleni tuo akvaario on siksikin iso juttu, että olen kaikenlaisille karvaotuksille allerginen. Matelijoista en juuri välitä (tosin en aikaisemminkaan kaloistakaan.. koskahan täällä luikertelee joku valtava boa.. ). Aikomus on silti vielä joskus yrittää koira hankkia..

Hassua muuten, että akvaarioinnostukseni alkoi tutun ~160 litraisesta, jossa uiskenteli 4 huntupyrstöistä kultakalaa ja partis. Onneksi löytyi tämä paikka, ties mitä akvaariossani muutoin uiskentelisi.

Jos mielenkiinto hiipuu, ei varmastikaan kannata väkisin yrittää innostua. Mitä jos bettaboy vaan tyhjentäisit ne kalattomat altaat, eivät ainakaan ärsyttäisi epämääräisellä ulkonäöllään. Tiukasti vaan itseä niskasta kiinni ja tyhjäksi.

[depeche]

Olen harrastanut akvaarioita 7 vuotiaasta lähtien, enkä ole ainakaan tähän mennessä niihin koskaan ollut kyllästynyt niihin. En voisi kuvitellakaan eläväni ilman niitä. Sellaisen ilmiön olen kuitenkin huomannut, että on kausia jolloin olen aivan täynnä valtavaa intoa ja suunnittelunhalua, ja välillä taasen tuo laantuu hiukan niin että muut asiat ovatkin enemmän mielessä.

Em. johtuu kyllä paljolti siitäkin että kasvatan koiria, ja luonnollisesti esim. pentueen syntymän ja hoidon aikaan ei ole aikaa tehdä altaiden parissa kuin pakolliset perustoimet. Ja sitten taas kun on koirarintamalla "hiljaisempaa", alkaa taas suunnaton akvaariointo.

Yksi suuri syy kiinnostuksen jatkuvuuteen on varmasti se, että olen aina ollut kiinnostunut kalojen viljelystä ja jalostuksesta -ja sitä myöten jokainen uusi taistelukalapoikue ja sen kasvavat poikaset eri evämuodoissa, väreissä ja kuvioissa ovat aina aivan suunnaton ilo.

Samoin kuin jokainen syntynyt musta miekkapyrstön poikanen. Itseänikin ihmetyttää mikä näin tavallisessa (joskin tämä värimuoto on aivan uskomattoman upea, eikä mikään yleinen) kalassa minua on jo 12 vuoden ajan näin kovin viehättänyt.

Kiinnostuksen ja seuraavan hankinnan kohteena ovat myös tonkijat -tarkoituksella kalat joiden käyttäytyminen on erittäin mielenkiintoista. Minulla persoonallinen käytös on kaloissa aina mennyt koon tai värikkyyden ohi, ja ehkä sekin syynä tähän kiinnostuksen pysymiseen.

[Aeuk]

Minä innostuin akvaarioista joskus 1997 kesällä, opiskeluaikoina - kaveri hommasi 100-litraisen akvaarion ja siitä jotenkin lähti kipinä. Tosin siinä missä kaveri tutki vain jotain 1-2 akvaariokirjaa ennen puuhaan ryhtymistä, niin ite käytin 1997 kesän (muun muassa, heh) lainaamalla kaikki akvaariokirjat mitä vaan kirjastosta löysin. Syksyllä 97 sitten hommasin itsekin 100-litraisen aquan. Tuo "ensimmäisen akvaarion aikakausi" kesti vain vuoden 1999 loppuun - siis reilut 2 vuotta - mutta näennäisen lyhyeen aikaan mahtui paljon kaikenlaista (jutut kerrottu akvaariosivuillani, jotka tosin eivät tällä hetkellä ole netissä, mutta tulevaisuudessa..) . . .

1999 joulukuussa myin akvaarion pois, ihan vain siitä syystä että opiskelut oli suoritettu ja että seuraavan (paljon isomman) akvaarion hommaan "sitten kun tiedän minne alan asettumaan". No, luulin että akvaarioton tauko olisi vuoden-pari korkeintaan, mutta niin vain on - että edelleenkään ei ole akvaariota. Mutta kyllä se tästä vähitellen, nyt on ollut aikaa vähitellen alkaa kehittämään suunnitelmia / akvaarioprojektia ... tavaroitakin on tullut osteltua pikkuhiljaa, tehtyä kaikenlaisia laskelmia / suunnitelmia jne jne

Tulevan akvaarion lopullinen koko on vielä hieman auki, mutta 500-800 litraa lienee todennäköisin. Mitä todennäköisimmin akvaario toteutuu plekojen ehdolla, sen myös osaan sanoa. Mattosuodatinmattoa on jo ostettuna, ja Aquaristikshopista muuta roinaa tilauksessa / tulossa. Riippuu vähän elämäntilanteesta miten / missä vaiheessa akvaarion perustan sitten - menenkö vielä opiskelemaan (selviää 2 kk sisällä) vai en, vai jatkanko kuitenkin nykyisessä työssä (ihan mahdollista sekin) jolloin asunnonostosuunnitelma etenee ja sitä kautta etenee varmasti myös "projekti akvaario" vähintään yhtä nopeasti ...

Onhan tämä akvaarioton kausi kieltämättä harmittanut ajoittain, mutta minkäs teet - elämällä on tapana nakella yllättävästi ajoittain. Toisaalta hyvä puoli asiassa on se, että nyt ainakin tulee rauhassa suunniteltua kaikki tulevan akvaarion suhteen. Aikaa tutkia ja kehitellä.

[Santra]

Isken lusikkani soppaan
10vuotta yhteen menoon akvaarioita jos tilapais altaatkin lasketaan niin 15 ois täynnä.
Juu itselläni on nyt 4 allasta 2 uutta tulossa ..
En ole hullu mut anna harrastukselle peukku niin oot koukussa..
Ei tää ole mulle pelkkä harrastus vaan lemmikeinä näitä pidän ja tulenkin pitämään yhden parven annoin pois (8kpl) no lahjoituksena sain ja lahjoituksena annoin.
Sen jälkeen lähti 1 vanne uuteen kotiin. Muista en tuu luopuu/antaa jos ei ole ihan vältämätön pakko..

kyllästymistä ei oo tapahtunut 94 vuoden jälkeen mut tuo 1vuosi opetti paljon se oli hel***ti allas oli tasan 100 litranen kaloina ainoastaan miljoonakaloja 1 patris ei ollut sellasta sairautta jota ei olisi ollut olemassa mun altaassa oli jopa merikaloille yleinen sairaus koho kotata tais olla samettitauti yhdistettynä pilkkutautiin sekä tubi ja tuo merikaliojen yleisin sairaus..

siinä meni 3-4 vuotta ennen kuin hakin uuden altaan siskoni osti sen
ja se oli sillä 4kk niin se sai tapettuu kaikki kalat

Ja nyt elokuussa 04 hankin 160litrasen vajaa kuukaus niin oli kotona 375 litranen meni rapiat kuukaus niin tuli 420 ja viimekuussa viellä 265 ja tuo 160 sai luvan lähtee kiitää.. ai tässä kuussa tuli taloon 130
Ja jouluna pitäis tulla 200l

Eli ei näin ei eeeeeiiiiii sano avokin äiti

Laura

[JukkaV]

Tuota... tämä keskustelu sai minut hyvin surulliseksi. Itse ajattelen niin, että kun hankin joitakin kaloja, eivät ne muuta minulta minnekään. Joihinkin kalayksilöihin "rakastun" enkä myöskään ala myymään poikasparvianikaan: ennemmin myyn sänkyni pois ja alan nukkua sohvalla.

Välillä toki joskus jonkun kalakatastrofin jälkeen minun tekee mieleni pistää peli seis ja pistää myyntiin ihan kaikki. Vaan sitten yleensä tapahtuu jotakin mukavaa ja löydän jonkun mukavan poikasparven jostakin altaastani.

No, sitten on muutama seikka, jotka edesauttavat mielenkiinnon ylläpitoa. Keskittyminen on ehkä kaikista paras vaihtoehto. Mielestäni myös seuratoiminnalla voi olla suuri vaikutus niin positiivisesti kuin negatiivisestikin. Lähinnä mielenkiinto voi mennä henkilökemioiden vuoksi (puuttuminen yksityisasioihin; esim., asepalveluksen suorittamiseen tai ruokavalioon liittyen) tai sisäänlämpiävyyden takia (näitä sisäpiirejähän joidenkin seurojen lisäksi löytyy mistä vain, kuten ircistä tai jostakin akvaarioliikkeen päivittäisestä vakioasiakaskunnasta). Mielenkiintoa sen sijaan lisää kiinnittyminen toisten, samanhenkisten ihmisten kanssa (tähän ei toki riitä pelkkä harrastaminen) yhteisiin harrastuksiin (esim. tetrojen viljely) ja ajatusmaailmoihin (kuten samankaltainen maailmankatsomus).

Toki on sellainenkin juttu, että jotkut ihmiset ovat aina perustyytymättömiä kaikkeen. Silloin syy on jossakin syvemmällä mielen sisällä.

[bettaboy85]

Yksi suuri syy kiinnostuksen jatkuvuuteen on varmasti se, että olen aina ollut kiinnostunut kalojen viljelystä ja jalostuksesta -ja sitä myöten jokainen uusi taistelukalapoikue ja sen kasvavat poikaset eri evämuodoissa, väreissä ja kuvioissa ovat aina aivan suunnaton ilo

Tossa on oikeestaan aika hyvä idea. Joskus silloin nuorempana muistan juuri tykänneeni miljoonakaloista koska ne lisäänty ja lisäänty eikä koskaan voinu tietää mimmosii poikasii sieltä tulee.

Pitää vaan miettiä että minkä kalojen värimuotoja sitä sitten viitsisi alkamaan risteyttelemään

Mielenkiintoa sen sijaan lisää kiinnittyminen toisten, samanhenkisten ihmisten kanssa (tähän ei toki riitä pelkkä harrastaminen) yhteisiin harrastuksiin (esim. tetrojen viljely) ja ajatusmaailmoihin (kuten samankaltainen maailmankatsomus).

Tuon on totta. joskus tulee päläteltyä jonkun kanssa akvaarioista kunnolla ja kun tulee himaan on oikeen kunnolla uusia ajatuksia ja ideoita

Köyhänä ihmisenä on vaan vaikeaa olla akvaristi kun ei ole varaa tehdä tuota biotooppia kuitenkaan semmoiseksi kun haluaisin. Myös tilanpuute vaikuttaa akvaarioiden kokoon ja sitäkautta kalastoon ja sisustukseen.

Se on toisaalta asia joka poistaa mielenkiintoani koska mun rio ucayali suunnitelma mahtuu kyllä kalastoltaan mun akvaarioon mutta ei sisustukseltaan(eikä rahan kulutukseltaan). Eikä sitä oi olettaa että mutsi alkaa sponssaamaan mun akvaarioitani