Sinihuuliahventen sukupuolierot

[osku]

Miten erottaa sukupuolet ko.ahvenilta?

[Waltteri]

Sukupuolet taitaa olla ko. lajilla melkoisen vaikea erottaa, mutta jossain sivuilla on sanottu, että koiraan tunnistaisi leveämmästä mustasta raidasta yläevässä ja että muutenkin koiraalla olisi muissakin evissä enemmän mustaa. Jossain myös sanottiin että koiraalla olisi pieni kyhmy otsassa.

Niin, ja koiras on isompi ja naaras hautoo

[Izze]

Samanlaisia tietoja olen kuullut minäkin. Sinänsä sukupuolten erottaminen on vaikeaa, kun käyttäytymisen perusteellakaan ei hirveästi voi tehdä päätelmiä. Pari vuotta minulla olleilla yksilöillä ei koiraiden käyttäytyminen ole eronnut silmillä nähtäväsi naaraiden käyttäytymisestä. Ainoat pari kertaa on ollut juuri naaran hautomisen aloittamisen yhteydessä. Silloin koiras on tehnyt kaikki kaartelunsa ja väristelynsä niinkuin kunnon malawin kuuluukin.
Sen jälkeen sitten koiraskin on vetäytynyt hiljaiseloon takaisin. Tällä viikolla pitäis tulla muuten just poikasia sinihuulille.

[jarvij]

Kala haavissa nurin ja sukupuolen näkee sukuaukon muodosta. Se on eri sukupuolilla erilainen. Siis jos se on saman lajin kaloissa erilainen, niin kalat ovat eri sukupuolta. Koirailla se on piemenpi kuin naarailla, mutta tarkkaa kuvausta ei voi antaa ellei kyseisiä eroja ole tuolla lajilla nähnyt.
Google:
cichlids +venting
http://www.thecichlidgallery.com/article_venting.htm

[Izze]

Olen itsekin monesti aikonut alkaa aukkoja tutkimaan. Sen kun kerran opettelisi, olisi montaa luuloa vähempi sukupuolten tunnistamisen suhteen. Tuo linkki Jukan vastauksessa oli aika hyvä. Siitä vaan harjoittelemaan. Ainoa hankala puoli tuossa aukkojen tunnistuksessa on se, että se vaatii jonkin verran vaivaa. Toisaalta kyllä itse olisin valmis sen verran panostamaan, että oman akvaarioni kalojen sukupuolet varmasti tietäisin.

Toisekseen, onko kutuvalmiiden naaraiden sukuaukko nähtävissä pienenä pullistumana tai nipukkana kalan sivuprofiilissa? Ja onko tämä vain kutemisvalmiille naaraille vai kaikille naaraille pätevä tunnistustapa.

[osku]

Ovat tulleet vähitellen nuo sukupuolet selviksi . Naaraalla on nyt suussansa "jotakin" ja lymyilee kiviröykkiön takana, joten ilmeisesti jälkikasvua olisi odotettavissa muutamien viikkojen??sisällä. Putkahtavatko poikaset silloin esille ja hoivaaminen loppuu siihen? Vai vartioiko naaras edelleen jälkikasvuaan?

[Sillipurkki]

Omilla sinihuulillani ainakin johtajauros on selkeästi erottuva. Evissä on enemmän mustaa ja käytöskin kuin malawiuroolla konsanaan. Naaraalla taas menee mielestäni hieman omituisia ohuita, harmahtavia pysty"raitoja" kropassa.

Poikasia ainakaan omat kalani eivät hoivaa vaan pikkuiset ovat omillaan sen jälkeen kun uivat suusta ulos. Ero vaikkapa palettikaloihin on dramaattinen.

[osku]

Kannattaisikko naaras sitten yrittää pyydystää ja siirtää toiseen altaaseen odottelemaan poikasten esiintuloa?

[Izze]

Suosittelen ottamaan emon toiseen altaaseen jos haluat poikasia jäävän eloon. Emo sallii pari päivää poikasten ensi tutkimusmatkoista niiden tulla turvaan takaisin suuhun, mutta sen jälkeen ne ovat omillaan.

En ottanut edellistä hautovaa M.johannii naarasta poikasaltaaseen, vaan katsoin miten poikasten käy. Ilmeisesti poikasia tuli tosi vähän, sillä vain yhden bongasin välittömästi hautomisen jälkeen. Se sinnitteli kuukauden päivät ja alkoi juuri tulla rohkeammaksi ja... Ei ole näkynyt enää pariin päivään. Se pieni oli tosi piristävän näköinen akvaariossa, missä kaikki muut kalat näyttivät valailta sen rinnalla. Ehkä joku valas otti vahingossa siitä välipalan. Kyllä muutaman kuukauden kannattaa kasvattaa poikasaltaassa ennen kuin poikasia siirtää isompien kalojen seuraan. Piilopaikkoja kyllä oli runsaasti.

[MiSt]

Kannattaisikko naaras sitten yrittää pyydystää ja siirtää toiseen altaaseen odottelemaan poikasten esiintuloa?

Izzen tavoin suosittelen hautovan naaraan siirtämistä yksikseen toiseen altaaseen. Altaassa on hyvä olla jokin suoja/-ia, joihin naaras pääsee piiloon. Muutenkin tämä allas on hyvä olla rauhaisassa paikassa stressin välttämiseksi, koska hautominen on naaraalle jo sinänsä tarpeeksi raskasta. On itsestään selvää, että poikasaltaassa on kypsytetty suodatin ja vesiarvot vastaavat pääallasta.

Naaraan pyydystämisessä on syytä olla varovainen ja käsitellä kalaa hellästi. Mikäli naaraan pyydystäminen pitkittyy, saattaa se stressaantua liikaa ja sylkäistä tai niellä suussaan olevat mätimunat tai jopa niellä poikasensa.

Periaatteessa hautova naaras ei syö mitään hautoessaan, mutta olen useasti nähnyt niiden poimivan ruokaa suuhunsa - ainakin hieman. Pääsääntöisesti naarasta siis ei kannata ruokkia, mutta voit pari kertaa yrittää hiutaleella parilla. Varovasti kuitenkin. En tiedä syökö emo ruoan itse vai murskaako se sen poikasilleen.

Naaraan vihdoin vapauttaessa poikaset suustaan, kannattaa sen touhuja seurata tarkasti. Pari päivää se yleensä tuntuu "sietävän" poikasiaan, mutta yleensä jonkin ajan kuluttua ovat poikaset jopa vaarassa joutua emonsa suihin. Emolle kannattaa siis yrittää tarjota vapauttamisen jälkeen pikaisesti ruokaa, jotta se ei näännyksissään käy poikastensa kimppuun. Muutama päivä vapauttamisen jälkeen siirtäisin naaraan pois poikasaltaasta. Jos se on jo hyväkuntoinen sen voi siirtää päääaltaaseen, mutta jos se on vielä pahasti näännyksissä hautomisesta, on sitä parasta kuntouttaa vielä erillisessä altaassa monipuolisella ruokinnalla.

Kalaa takaisin pääaltaaseen siirrettäessä on etua, jos altaan muut kalat eivät ole tuolloin nälissään, joka vähentää aggressiota tulokasta kohtaan. Ruokinta kannattaa kuitenkin tehdä hyvissä ajoin, jotta tulokasta ei luulla ruoaksi. Myös valot voi ottaa pois, jolloin tulokas yleensä saa hieman aikaa sopeutua paremmin. Vedenvaihto on vielä kolmas asia, jonka aiheuttamaa hämmennystä voi käyttää hyväkseen ja palauttaa paluumuuttajan altaaseen tämän aikana.

Toivottavasti neuvoista on apua. Lykkyä! Muista ruokkia poikasia useasti päivässä. Huomasin myös aikanaan, että jos pääallasta ruokkii useammin, pärjäävät siellä olevat poikaset paljon todennäköisemmin aikuisiksi asti. Tällöin niiden ei tarvitse lähteä suojistaan kesken päivän ruokaa etsimään ja näin välttävät tulemasta syödyiksi. Extraruokintamäärä ei tarvitse olla suurikaan. Aivan pieni hitunen esim pieneksi murskattua hiutaletta menee yleensä muilta kaloilta ohi, mutta leijailee sopivasti poikasten syötäväksi niiden piiloihin.

[osku]

Kiitoksia hyvistä neuvoista, kalanpoikaset tulivat esiin neljän viikon odottelun jälkeen. Lapsukaisten isä jo tosin alkoi uudelleen maansiirtohommiin .

[Liisa]

Vaikka tässä tapauksessa kalojen sukupuoli ratkesikin onnellisen perhetapahtuman kautta, niin muille epätietoisille voi olla apua seuraavasta linkistä. Siinä on melkoisen hyviä kuvia sukupuolen tunnistusta varten.

http://www.malawimayhem.com/phpBB2/viewtopic.php?t=2011

[jhmp]

Olipa hyvät linkkivinkit tässä threadissä. Kiitos!

Poikasista sen verran, että itselläni oli kirjonenä naaras viikonpäivät poikastensa kanssa samassa purkissa eikä vielä tuolloin ollut merkkejä kannibalismista. Kauempaa en kuitenkaan viitsinyt odotella.

[osku]

Kaikki seitsemän kalapienokaista pörräilee pitkin allasta joutumatta kannibalismin uhriksi. Nämä pienokaiset ovat alkaneet puuhailla samoin kuin aikuisetkin elikkä yksi on porukan kingi, jolla näyttäisi olevan jonkunmoinen reviirikin, koska häätää muut pois. Majanrakennustakin on pitänyt kokeilla tosin ei niin pieneen suuhun paljon hiekkaa mahdu .

[Izze]

No nuo on kyllä varhaiskypsiä poikasia kun maansiirtelyt kiinnostaa jo tuossa iässä. Mulla samaisen lajin poikaset tuntuvat kasvavan tosi hitaasti. Oon miettinyt, että pitäisköhän niille syötää jotain proteiinipitoisempaa (räkmix), mutta kun ovat poikasaltaassa kahden kasvissyöjälajin (Maylandia Estherae ja Pseudotropheus Demasoni) kanssa.

Ainainen ongelma; kun poikasia ja hautovia emoja tulee, altaat loppuvat kesken. Olenkin jo luopunut kaikkien hautovien emojen pyydystelystä ja otan vain erityisesti haluamieni lajien hautovat yksilöt erilleen. Muut poikaset joutuvat käymään läpi selviämistaistelun isojen kalojen altaissa.