Jutteletteko kaloillenne?

[Suve]

Itsekkin höpisen kaloille. Jos annan kaloille ruokaa sanon yleensä: "Onkos jo nälkä? Nyt saatte ruokaa" yms. Kyllä niille tulee aina välillä sanottua jotain

[avain]

On se hienoa että on muitakin hulluja.

Niin...kyllä minäkin juttelen niille..

[Malys]

Juttelen, kyllä. Kaloja tulee kommenneltua kääntymään ja jos totellaan, kiitetään, ruoka-aikaan kinastelevia leväbarbeja käsken lopettamaan, ihmettelen että taasko te kerjäätte ruokaa ja kummankin altaan yöaktiivisen partiksen päivällä liikkumista tulee toki hämmästellä suureen ääneen kyseiselle yksilölle ja pyytää anteeksi jos vahingossa säikäytän jonkun kalan. Huonekasveille voivotellaan välillä niitten huonoa kuntoa tai kuivumista ja tietokonetta uhkaillaan pihalle heittämisellä jollei se toimi (kone alkaa aina pelittämään sen jälkeen).

Kukaan (kala, kone, kasvi tai ihminen) ei ole onneksi kommentoinut puheluitani, vielä.

[Naanu]

Minä tunnustan myös!

Eilen aloin oikein ihmetellä kun kuvasin meidän taistopoika-Vernua, ja sanoin että "Olehan kultaseni hetki paikallasi niin saadaan kunnon kuva." Niin mitä ihmettä!!!? Sehän alkoi aivan suorastaan poseerata!

Se ei niinkään huolestuta että tiedän itseni juttelevan kaloilleni, mutta se jo vähän alkaa huolestuttaa kun luulen että ne ymmärtävät minua.

[Zand]

Tietysti sitä tulee juteltua rakkailleen Varsinkin silloin höpötetään oikein kunnolla jos olen ollut kauankin poissa kotoa.

Ennen ruoka-aikaa kyselen kaloilta mitä he haluaisivat syödä. Heiluttelen eri purkkeja ja jos kalat sekoavat tavallista enemmän, se on sitten sitä.

Se on kyllä hassua jos käskee jonkun kalan tehdä jotain ja sitten se tekeekin sen. Silloin voin olla niin ylpeä viisaista pienokaisistani

[Mustamolli]

Tänään tullessani kotiin kauppareissulta menin antamaan kaloille ruokaa. Ensin ruokin ihan tavallisesti tetrat hiutaleilla ja granulaateilla, ja sitten viskasin pohjakaloille vähän kaikenlaista: katkarapupellettejä, tabletteja..

Huomasin, että partamonni ei vielä ollut haistanut ruokaa, joten aloin juttelemaan monnisille ja piikkisilmille englanniksi ( ), että syökää nopeasti ennen kuin se kamala partamonni tulee ja hätää teidät pois.. Selostin niille partamonnin etenemistä muovihäkkyrälaivasta kannolle ja toiselle kannolle ja sitä kautta syömään.
Olisi saattanut kuulostaa aika oudolta, jos joku olisi kuunnellut..

[Anii]

Mä puhun vain kissoille, mutta komennan myös kaloja samalla lailla kuin kissoja, jos ne tulevat seikkailemaan liian lähelle vedenpoistoletkua "Hei-hei-hei! NYT pois siitä!"

Ei ne kalat ymmärrä . Kissat on paljon kivempia juttukumppaneita, kun ne juttelee takasin

[kylpyankka]

Mä en ilmeisesti olekaan kovin hullu (vielä), kun en pahemmin itsekseni juttele. Entiselle autolle tuli juteltua paljonkin kun se usein kiukutteli. Autossa laulaminenhan on myös ihan pakollista.

Ennen kuin akvaariossa oli yhtään kalaa, mietiskelin usein kotiin tullessa, että kylläpäs sitten on kivaa tulla kun täällä fisut odottavat. Joo no ei ne tainneet mun kahden viikon lomaakaan huomata.

[alias90]

Mäkin jo luulin et oon ainoo joka höpöttelee kalojen kanssa joka kerta kun tuun kotiin niin tervehdin kaloja ja jos ei oo juttuseuraa niin menee kauankin niiden kanssa jutellessa...Varsinki silloin kun puhdistelen akvaariota niin tulee höpöteltyä eniten....Siskokin on jo ruvennut huolestumaan kun puhun kaloille, mut ei sille voi mitää, pitää niilläki olla juttuseuraa

[Valmont]

Kyllä kaloille tulee juteltua, usein niitä tulee komenneltua ja pyydettyä että jättäkääs kasvit rauhaa yms. Samoiten noille rapuvaavoille tulee juteltua harva se päivä. Onneksi avokki ei enää katso niin pitkään, tosin sekin joskus saattaa jotain sanoa juovaokamonnille tai isoimmalle siniravulle. Yksi kaveri puhui aikoinaan vanhalle tietokoneelleen, se sanoi aina sille käynnistäessä että:" no niin vanha rouva, taas alkaa päivä uus..."


Ps. Kyllä me miehetkin puhumme eläimille yms...

[Törökala]

Mitään kovin henkeviä ei tule juteltua kalasille, mutta jotain pientä kuitenkin. Lähinnä ruokinnan aikaa kun koko kööri kokoontuu odottamaan safkaa niin tulle sanottua, että "odottakaas nyt vähän", "älkääs nyt intoilko" tai "pysykääs suomuissanne niin saatte jotain herkkua".

[*Viltzu*]

Ei mullakaan oo tapana jutella kaiken maailman kuulumisiani kaloille tai millekkään muullekkaan. Oikeastaan en edes tiedä minkä verran puhun millekkin elukoille kun ei sitä jotenkin oikein tiedosta...

Koirien jälkeen eniten puhun maakilpikonnalle. Yleensä jotain tyyliin "Menit sitten ja hinkkasit oikein nämä paskat tähän lattialistaan, tattista vaan" tai "Nonii, tänään olisi sitten tarjolla sitä ja tätä ja tota". Suokilpisille taidan puhua lähinnä kun ruokin ja "ulkoilutan" niitä: "Ei sää nyt mee sinne". Mahdankohan puhua gerbiileille ollenkaan? En edes tiedä. Pitääpä ensi kerralla niitä juoksuttaessa kattoa että puhunko vai en.

Kaloille en taida puhua myöskään yhtään. Mutta kaikille otuksille, myös kaloille, höpötän koko ajan sillä lailla niinkun mielessäni "Nyt meette vekes ja päästätte partiksenkin syömään", en kuitenkaan koskaan ääneen.

[kylpyankka]

Vaihdettiin tänään vettä - sillä aikaa kun hain kylppäristä letkut, kuului akvaarion luota: "Hei monniset". Todistettavasti kaloille juttelee nekin miehet, jotka ei sitä heti myöntäisikään.

[Lasse]

Itsekkin puhun joka päivä omalle HAARNISKAMONNILLE.

[Albiinomonni]

[quote="amanda"]On se hienoa että on muitakin hulluja.

Itse juttelen kanssa jatkuvasti koiralle ja kaloille ja milloin millekkin. Aika hitaita katseita sain kerran liikennevaloissa kun tyynen rauhallisesti ilmoitin muille valoissa olijoille että "seis" ja "mennään". Unohdin että koira ei ollut mukana. [/quote]

Nauran tota vieläkin

[Albiinomonni]

Miten ihmeessä lainataan

[Adrianna]

Tuleehan sitä turistua... Koirille tietenkin, kaloille, ravuille, kotiloille... Entisille tuliliskoille tuli puhuttua paljon, luulen että jotakin ymmärsivätkin

Mie olen sitä mieltä että puhuminen helpottaa. Sitä tulee kamalan yksinäiseksi ja pelokkaaksi jos ei koko päivässä pääse höpöttämään kelleen. Kalat on aika passiivista porukkaa (paitsi ahvenet ja rihmakalat, älykkäitä kun ovat ) mutta koirille puhuminen pitäisi laskea viralliseksi terapiamuodoksi.

Joo, sanoo ihminen joka kysyy sohvalla makaavalta koiralta: "Typy, onko tää nitraattitestin litku susta enemmän oranssia kun keltasta? Mihin tää osuu? Musta tähän vähän oranssiin. HÖH, mitä sä sitä punasta nenälläs tökit pöhkö, oot ihan värisokea! Ei sustakaan taas ollu mitään apua...." Ja kalatus jatkuu itsekseen minuuttikaupalla

[taccu]

Kyllähän noille tulee pulistua. Isäkin tänään yllätti (vaihdoin vesiä) ja kysyi että onko teillä siellä myrsky menossa, kai teitä pelottaa..

[Zuwih]

Juu-uh... Minä juttelen kaloilleni jatkuvasti... Yleensä söpöttelen niitä ja ärhentelen... Mutta tulee niille kyllä esitettyä kysymyksiäkin, kuten "Miks te tappelette koko ajan vaikka teidän pitäs olla sävyisiä parvikaloja? MIKSI?" En oo vastauksia saanu... Vielä

[Zuwih]

Tuli tähän toinen samanlainen viesti kun pukkas jotain erroria ja luulin ettei saapunut perille ollenkaan... Tekstin muutos

[Fifi]

Meidän perheessä mies kyllä höpisee kalalleen, varsinkin ruokkiessaan sitä.

[karhjo43]

Mäkin aina puhun kalojen kanssa ja joskus otan tuiotus kilpaa kuparimonnisten kanssa Kuparimonniset 102pst. mä 1pst.

[Marimer]

Eilen illalla tuli viimeksi juteltua oikein huolella kun pyydystin kahta piikkisilmää vallisneriapusikosta ja kivikasasta. Ne kun jäivät pieneen akvaarioon akvan vaihdon yhteydessä.
"Tule nyt tänne, sun kaveriskin on jo tuolla toisessa jne".

Sain ne tunnin väijymisen jälkeen kiinni, en kyllä tiedä auttoiko puhuminen asiaan.

Noitamonnillekin tulee höpistyä, että mene nyt tuonne toiseen suuntaan, siellä se ruokatabu on. Ja että pitäisi suostua syömään myös tuoreruokaa, että pysyy terveenä...

Eli lähinnä juttelu tuntuu olevan ohjeiden antoa.