Näyttää siltä, että isommat ns. voivat paksusti, imuttavat levää ahkerasti ja kasvavat. Pari pienempää sen sijaan ei paljoa ole kasvaneet ja toinen kuoli eilen.

Se oli ihan alkutöppäyksen jälkeen eka kalakuolema meillä. Teki pahaa. Kun se ressu jo oli lähes kuollut - välillä maha ylöspäin pohjalla jne. - vaadin miestäni lopettamaan sen. En itse pystynyt, ja hän oli joskus aiemmin ilmoittanut, että jos kaloista pitää päästä eroon, niin hän voi käyttää veistä... Vaan eipä tuokaan pyöveli niin hilpeä ollut ...
Nyt se toinenkin pieni vaikuttaa vaisulta, möllöttää pohjalla eikä juuri muuta tee. Se eilinen vainaa meni niin apaattiseksi, ettei välittänyt, vaikka toiset kalat välillä kävivät tökkimässä, sitten alkoi kouristelu, ja luulin sen jo pariin kertaa kuolleen, mutta sitten sätkähtelikin taas ja yritti uida. Kun sitä olin jonkin aikaa katsonut, tulin siihen tulokseen, ettei se siitä enää parane, ja panin pyövelin asialle, jotta kalanen pääsi tuskistansa. Levätköön rauhassa Otto Ville Kuusinen.
Tiesin, että otot ovat herkkiä, mutta kun vesiarvot ovat olleet ok, jopa enimmäkseen mallikkaat, ajattelin uskaltaa. Lämpötila kävi jonain päivänä 26 asteessa, nitraatit olivat Tetran testin mukaan eilen n. 25 - jos tästä ottivat nokkiinsa, ovat oikeasti liian herkkiä meille.
Voisiko muuten parin juurihankitun katkaravun katoaminen, ilmeisesti siis kuolema, aiheuttaa nitraatin nousua tavallista enemmän?
Onko teillä mahdollisesti muita selityksiä ottojen pahoinvoinnille?