Semmosta on viljely... Joskus vaan käy niin, että vaikka kaiken teet, mitään ei tapahdu. Joskus käy toisin päin. Kaikki tapahtuu, vaikket tee mitään. Se, kuinka suuri on hyvän lopputuloksen todennäköisyys, riippuu tietysti hyvin paljon kyseessä olevasta kalalajista, ja tässä tapauksessa olet valinnut aika hankalan vaihtoehdon. Piikkikset eivät ole helpoimmasta päästä ollenkaan. Oikeilla jäljillä olet ollut, mutta ehkä ne kalat ei vaan ole semmosissa fiiliksissä...
Kolme vaihtista, joihin itse törmään aina vaan ja uudestaan.
1. Pidät optimismin yllä ja jatkat samaa rataa eli yrität löytää ne oikeat olosuhteet, joissa kalat ehkä mahdollisesti viitsisivät ryhtyä romanttisiksi. Arvioit tekemiäsi juttuja mahdollisimman objektiivisesti ja yrität keksiä, teitkö jotain oikein tai väärin, liikaa tai liian vähän.
2. Pidät optimismin yllä, mutta pidät tauon yritteliäisyydessä (toimii joillakin kaloilla paremmin kuin hyvin...).
3. Haistatat happamat pihlajanmarjat koko touhulle.
Suosittelen tietysti kahta ensimmäistä
![Wink [;)]](./images/smilies/icon_wink.gif)
. Siinä on sitten mietinnän paikka, kannattaisiko altaan kanssa puljaamista vähentää ainakin joksikin aikaa. Piikkisilmätkin kun tarvitsevat sen selkeän triggerin. Voisi olla hyvä idea palata joksikin aikaa "normaalitilaan", jossa muutoksia on mahdollisimman vähän, ja yrittää sitten uudelleen sitä "suurta mullistusta". Joka tapauksessa, itse olet tässä kalojasi seuranneena nyt paras asiantuntija.