Ensin käärmeistä: Suomessa tosiaan tapetaan (hiilidioksidilla inhimillisesti) hiiret ja poikaset ennen kuin ne syötetään käärmeille, ja täällä tosiaan on käytännössä vain yksi eläinlääkäri, joka niitä puremia käärmeissä osaisi hoitaa. Laki kieltää elävien selkärankaisten syöttämisen, joten se pätee mielestäni kaloihinkin.
Vahinkoja voi toki sattua, mutta jatkuvat tehtailu on kielletty, kun asiaan voisi puuttuakin. Toiseksi, partiskoiras rasittuu jatkuvasta kutemisesta liikaa. Se vahtii usein mitään syömättä lapsiaan viikkotolkulla, ja kun niitä tulee koko ajan lisää, alkaa isukki laihtua. Luonnossa partiskoiraat ja naaraat tuskin elävät metrin pituisella alueella, ja kude aina kun toinen tulee vastaan pienessä tilassa. Koiras ei ehdi muuta tehdäkään.
Me annoimme koiraan eräälle toiselle harrastajalle hyvään kotiin. Se oli myös rouvansa kanssa ensimmäinen kalamme, mutta tulimme kaikki, lapsetkin, siihen tulokseen ettei jatkuva kuteminen ole sille hyväksi, ja oli liian raastavaa katsoa kun pienet poikaset syötiin tasaiseen tahtiin. Akvaario on suljettu tila, eikä sitä minusta voi verrata luontoon.
Kaloihin pätee sama laki selkärankaisten syöttämisestä myös niinpäin, että kalaa syöville käärmeille EI kasvateta enempää kultakaloja kuin miljoonakalojakaan ruuaksi, vaan kala ostetaan ruokakaupasta kuolleena.
Jos Suomessa ei saa syöttää miljoonakaloja käärmeelle, joka rouskaisee sen sekunnissa vedestä, niin miksi muille kaloille saisi syöttää? Tästäkin on tuolla käärmepuolella ollut keskustelua, ja se tuomitaan ehdottomasti.
Suosittelen siis perustelemaan lapsille asian niin, että koiras kärsii kun se vahtii lapsia ilman ruokaa koko ajan, ja että ei ole kiva kun poikaset kuolevat. Ja ettei lain mukaan saa antaa kalojen syödä toisiaan.
Meillä kaksi tiheään tahtiin syntynyttä poikuetta ehti joutua syödyksi, ja kyllä muksut huusivat altaan vierellä, että äiti auta tota, se yrittää paeta, taistele vauvapartis!
Meistä se oli julmaa, koska poikasilla ei ollut mitään mahdollisuutta, ja itse olin ne samaan purkkiin lykännyt.
Yksi tyttö selvisi, mikä ilmeni vasta kun koiras oli muuttanut uuteen kotiin.
Se nimettiin Survivoriksi, ja elää äitinsä kanssa täällä edelleen
Elämä on sitä mitä meille tapahtuu silloin kun teemme muita suunnitelmia.
-Thomas La Manee-
...mutta seepra näyttää hyvinsyöneeltä... 
