
Yritin tiirailla eri lajejen kuvia, mutta en kuollaksenikaan tajua, mitä eroa niillä oli. Siksi päätin kysyä viisaammiltani. Kyseinen kourallinen rapusia myytiin ihan vaan leväkatkarapuina.

Valvoja: Moderaattorit
Tekisit meille kaikille ison palveluksen, jos uhraisit aikaasi tuollaisten kuvien tekemiseen/hankkimiseen.jarvij kirjoitti:Pitäisi tosiaan tehdä kuvat ja merkitä niihin sekä kalojen että rapujen ruumiinosien nimiä.
Akvaristit kun eivät tunne edes kalojen ulkoisia ruumiinosia.![]()
Huvittavaa kun katrarapujen rostrumia eli otsapiikkiä on kutsuttu nenäksi (lontooksi nose).
Äkkiseltään ravun voisi sanoa muistuttavan amanokatkarapua, Caridina japonica.CatFish kirjoitti:Minäkin haluaisin lajin tunnistusta, itse en nimittäin yhtään tiedä mikä se on...Ostin leväkatkiksen eilen akvaariokaupasta, se ei ole vaihtanut kertaakaan väriä, eli on saman värinen kuin akvaario kaupassa. Rouva kantaa munia ja on kooltaan n. 4cm.
Tässä pari kuvaa siitä.
<snip>
Laitan tämän keskustelun jatkoksi etten turhaan tee uutta.
Jos poikaset näyttävät ja liikkuvat samalla tavalla, kuin aikuiset katkaravut niin silloin ne eivät todennäköisesti tarvitse suolaa, joten ei kannata alkaa lisäämään suolaa.CatFish kirjoitti: EDIT: Nyt tuli paniikki, löysin katkiksen pikku kiposta 3 poikasta, eli ne on . cf. babaulti ryhmään kuuluva katkis kun toukkavaihetta poikasilla ei ollut, tarvitsisin pikaisia neuvoja poikasten kasvatuksessa, esim. tarviiko lisätä suolaa veteen???
Selattuani tuota wirbellose.de:tä törmäsin hyvin samannäköiseen lajiin: Macrobrachium lanchesteri. Kyseessä lienee sama laji, jonka suomenkieliseksi nimeksi jarvij:n sivuilla on mainittu marmorikatkarapu.CatFish kirjoitti:Ihan kuin poikasilla olisi evät (tai sitten ne on pienen pienet jalat jotka vipeltää) silmien takana, kuvaa en saa kun kamera ei ole niin tarkka. Ne liikkuvat pintaan ja sitten taas syvemmälle ja taas ylös, ne on melkein läpinäkyviä. Niin ja ne ovat ihan aikuisen katkiksen näköisiä, pystökin on. Poikaset ovat tämän katkiksen koska akvaariossa ei ole muita kuin se ja kotilo, ja näin itse kun sen "mahasta" tuli poikanen.
Minäkin luulen että se on marmorikatkarapu, paitsi minulla on vaaleampi yksilö pohjan takia kenties... Hmmm, taidan jättää tuon valon yöksi ihan varmuuden vuoksi päälle, jotta ei käy että poikaset törmäisivät lasiin. Mitä ruokaa poikasille voi syöttää? Ja eikös poikasille käy kasvatus kodiksi karkkirasia?Selattuani tuota wirbellose.de:tä törmäsin hyvin samannäköiseen lajiin: Macrobrachium lanchesteri. Kyseessä lienee sama laji, jonka suomenkieliseksi nimeksi jarvij:n sivuilla on mainittu marmorikatkarapu.
Wirbellose.de:n kuvauksessa ei mainittu missään kohti tarvetta suolavedelle, mutta sen sijaan mielenkiintoinen tieto on, että ko. lajin poikasille tulisi pitää valoa päällä koko ajan (myös yöllä), sillä ne saattavat kuolla valojen pois päältä laittamiseen. Jos käsitin tekstistä oikein ne saattavat uida päin akvaarion laseja ja vahingoittua.
Betula kirjoitti:Eli marmorikatkarapuja on meilläkin, olipa hyviä ja selkeitä kuvia tässä ketjussa. Katkaravuista mitään tietämättömänä olin kyllä ihmeissäni eilisaamuna, kun yhdeltä oli vihreä päälaki siirtynyt vatsaan...
Miehellä olisi hirveä hinku ostaa cherryjä seuraavan kerran Hesassa käydessä (tässä kaupungissa ei ole vastaan tullut). Taitavat olla aika paljon pienempiä? Uskaltaako niitä laittaa marmorikatkarapujen seuraan vai tulevatko syödyiksi?
Lisäys: Ovatko nämä Macrobrochiumit yhtä tehokkaita levänsyöjiä kuin amanoravut?
rain-:lla olivat ilmeisesti pistäneet poskeensa kääpiökatkarapuja.rain- kirjoitti:Jokin Macrobrachium juu, minullakin on tuommoisia. Munat ovat vihreitä ja poikaset pieniä ja keijuvia, omassa altaassani eivät ainakaan ole selvinneet hengissä ilman erityishoitoa, mutta nuo ryökäleet (siis aikuiset) taisivat syödä Neocaridina palmata -katkalaisiani, joten en aio yrittääkään kasvattaa poikasia. Kiintoisia otuksia kyllä ja reippaasti isompia kuin nuo Neocaridinat ja Caridinat.
No voiSami kirjoitti:Suurin osa Macrobrachiumeista on petoja ja syövät miltei kaiken itseään pienemmän ja levään eivät juurikaan koske - ehkä ollenkaan.