Onnellinen mamma :)

[Miikku]

Olen siis minä Loistava tapa viettää perjantai-iltaa välillä näinkin, pällistellen pikkuista rescue-haarniskamonnia Mamman pikku mussukka...

Hassua oikeasti, miten tunteella noihin eväkkäisiinkin joskus suhtautuu. Otin tosiaan tänään vastaan ensimmäisen rescuetapaukseni, ja nyt sitä ollaan aivan lääpällään pieneen kituliaaseen sinttiin ja pohditaan, josko siitä vielä kasvaisi iso ja komea monni No, kun pikkuinen kerää ensin voimia omassa yksiössään, niin ehkä tässä lähitulevaisuudessa se pääseekin toisten haarniskojen kanssa töhöttämään. Sitä odotellessa

[lilo]

Juu, ei sitä naapureille kehtaisi edes myöntää, kuinka hyvä olo tulee,
kun katselee esim. (aliarvostettuja) miljoonakalanaaraita, jotka ovat nyt (lopultakin) niin pirstakoita ja suoraselkäisiä. Kuinka kaunis tuo yksikin (niin väritön) on!

[fisufani]

Niin... Kaikki ihmettelee, että miten sä jaksat töllistellä tota akvaariota koko ajan ... Jotkut kalat on niin symppiksiä. Kerran rupesin itkemään hirveesti, kun lehtikala kuoli... Olin onneks yksin, eikä muuten ollut kiva katkasta siltä päätä

[Teho]

miksi naiset aina tunteilee? Jos sen lehtarin pää pitää katkaista, niin se katkaistaan. BIG deal!

[lilo]

Jos sen lehtarin pää pitää katkaista, niin se katkaistaan. BIG deal!

Niinhän se tehdään. Mutta kaikille ne eivät ole 'vain kaloja'.

[Teho]

syötkö jouluna kinkkua? Mieti miten se listitään. btw Kinkku on nannaa!

[lilo]

En minä elämän realiteetteja ole unohtanut.
Tunteet ne on miehilläkin; sinullakin. Sielulle terveempää, jos ne vielä uskaltaa näyttää .

[rithiam]

Hassua oikeasti, miten tunteella noihin eväkkäisiinkin joskus suhtautuu. Otin tosiaan tänään vastaan ensimmäisen rescuetapaukseni, ja nyt sitä ollaan aivan lääpällään pieneen kituliaaseen sinttiin ja pohditaan, josko siitä vielä kasvaisi iso ja komea monni

Hauska kuulla että haarniskainen pääsi hyvään hoitoon! Adoptoin itse samaisesta altaasta yksinäisen (!) keskenkasvuisen kuparimonnisen, jolla ei ollut viiksivärkistä mitään jäljellä (sorapohja), ja evätkin perin surkeassa kunnossa ruton jäljiltä. Sitä on kyllä tullut seurattua - varsinkin alussa - herpaantumattomalla innolla ja sydän onnesta paisuen, kun sitten huomasi että ympäristön- ja hoidonvaihdos kannatti. Kuparinen alkoi kasvaa hurjaa vauhtia, kasvatti pyrstön ja evät kuntoon parissa viikossa, ja nyt, kun aikaa on kulunut ainakin vuotta, kummallekin puolelle on kasvanut jo pisimmät viiksikarvat. Varmaan ne loputkin siihen vähitellen ilmestyvät.

[Miikku]

Teho-pieni, eläpäs jaksa taas machoilla Jotkut meistä kiintyy kaloihinsa, itselleni tulee ainakin olemaan kova paikka sitten joskus kun tuo vanhin klaani alkaa tipahtelemaan, esmes 13 vuotta on aika pitkä aika katsella samaa eväkästä.

Rithiam: pikkuinen on tosiaan oikein pirtsakka, ruoka maittaa hienosti ja massukaan ei ole enää kuopalla. Saahan nyt nähdä että kasvattaisiko se vielä viiksensä takaisin, toivottavasti kyllä, onhan se vähän hassun näköinen kun se tuolla tylpällä nenullaan kaivelee Mutta pääasia että näkyy viihtyvän

[VilleJ]

miksi naiset aina tunteilee? Jos sen lehtarin pää pitää katkaista, niin se katkaistaan. BIG deal!

Kyllä mulle ainakin tulee pahamieli, jos kala pitää lopettaa tai löytyy kuolleena akvaariossa. Ei se nyt ihan niin "big deal!" ole

Ekaksi sitä miettii, että mitähän itse on tehnyt väärin, jos kala on vielä nuori ja oletettua elinikää vuosia jäljellä. Sitä miettii sitten kaikkia mahdollisia syitä ja yrittää etsiä syytä kuolemaan/sairauteen. Varsinkin jos huomaa, että vika olikin itsessä, niin kyllähän se harmittaa, koska tietää, että kalaa olisi voinut hoitaa paremminkin ja kalan sairastuminen/kuolema johtui täysin musta itsestäni.

En sanoisi, että asia on mitenkään "big deal", koska ovathan ne kalatkin eläviä olentoja, joiden ensisijainen paikka ei kuitenkaan ole se akvaario. Musta on ikävää, jos asioita ajatellaan "so what?" -kannalta, koska se vaikuttaa välinpitämättömältä, jos puhutaan eläimistä.

Onhan siinä suuri ero, kuoleeko koira vai kala, mutta yhtä hyvin joku voisi tokaista "big deal! sehän oli vain koira!" Ihmiset kiintyvät erilaisiin eläimiin, yksi kissaan, toinen koiraan - kolmas johonkin muuhun.

[sttl]

"Onhan siinä suuri ero, kuoleeko koira vai kala, mutta yhtä hyvin joku voisi tokaista "big deal! sehän oli vain koira!" Ihmiset kiintyvät erilaisiin eläimiin, yksi kissaan, toinen koiraan - kolmas johonkin muuhun."

Minusta kyllä jotkut kalat ovat yhtä arvokkaita kuin esim. koira toisiin kiintyy enemmän kuin esim. johonkin parvikalaan (kardinaali) joka vain yksi muiden joukossa. Esim. Jos dovii ahveneni (Nokkis)yhtäkkiä kupsahtaisi kyllä surisin sitä,sillä minusta se vähintään samalla tasolla kuin pikkukoira,joka tosin vain ui akvaariossa.. Kun on nähnyt kun se on pienestä sintistä kasvanut valtavaksi möhkäleeksi,ei voi vain ajatella että "big deal" se delasi..Ja minusta ahvenet ovat aivan omia persooniaan eikä vain sinttejä altaassa..

[Sade]

miksi naiset aina tunteilee? Jos sen lehtarin pää pitää katkaista, niin se katkaistaan. BIG deal!

Miks miehet/pojat on aina olevinaan niin koviksia?
Itselle tulee kyyneleet silmiin jo siinä vaiheessa kun kippaan heikosti sätkyttelevän kalan haavista märälle talouspaperille ja annan iskälle niksautettavaksi.

[Betula]

Meillä jouduttiin lopettamaan vastaostetusta intiaaninsulkaparvesta yksi poikanen, koska se oli ilmeisesti vahingoittunut kuljetuksessa. Alkoi uida vinossa ja vetäytyi perimmäiseen nurkkaan, minkä jälkeen kirsikkabarbit alkoivat ahdistella sitä. Uudella akvaarionomistajalla ei tietenkään ollut erillistä sairasakvaariota, joten totesin luonnonvalinnan hylänneen tuon yksilön ja pyysin pilkkikisoista palaavaa miestä lopettamaan sen (kun tuolla on asiasta kokemusta).

Mies totesi sitten, että helposti sitä on tappanut satoja ahvenia ja särkiä, mutta tämän parisenttisen sintin kohdalla teki tiukkaa.

[Miikku]

No, äsken heilahti sakset täälläkin ja ruoste lähti uimaan kohti aukeampia vesiä. Ja itkuhan siinä pääsi, varsinkin kun päivä on muutenkin ollut emotionaalisesti aika tiukka. No, kuolema on osa elämää, mutta ennenaikainen kuolema ei tunnu reilulta Toisaalta taas, jos kärsimykset voi helposti lopettaa, niin onhan se parempi vaihtoehto kuin antaa toisen riutua pois.

Jotain iloistakin, pieni rescuemonnini sai äsken riekunnasta päätellen varmaan elämänsä ensimmäiset surviaiset Voi sitä tohinaa millä niitä popsittiin, suloinen otus