jarvij kirjoitti:Kyse on kuitenkin viimekädessä mikrobiologiasta eli bakteereista, niiden kasvuvaatimuksista jne.
Biologisissa kunnallisissa puhdistuslaitoksissa on samat prosessit käytössä, joten kirjallisuutta lienee.
Eikö Cris Cow ole mikrobiologi ja kehittänyt 'maailmalla ja maailmalle' yleiset ohjeet akvaarion kalattomaan kypsytykseen? Niissä ohjeissa akvaario on kypsä, kun kaksi kertaa puolitettu 5mg/l eli 1,25 mg/l päivittäin syötettyä ammoniumia muuntuu täysin nitraatiksi eli päivittäisten lisäysten aikana nitriitti katoaa.
Vai onko Tom Griffin se mikrobiologi? Hänen sivustoillaan ne ohjeet löytyvät, kirjoittajana Cris Cow.
Sellaista on täällä annettu ymmärtää, että nuo Griffinin ohjeet ovat jotenkin alkuperäiset. Vai ovatko mikrobiologit jossain muualla ja vielä toisenlaisin ohjein?
jartza kirjoitti:Eli onko tässä käynyt liiallisen ammoniakin takia nitraatin nousemisen hidastuminen ja veden vaihdon jälkeen kun ammoniakki putosi alko nitraatti ravaamaan ylöspäin?
Mahdollisesti. Olihan ammonium melko korkealla ennen vedenvaihtoa. Ainakaan sellainen paukku vedessä odottamassa muuntumistaan ei ole perusteltua.
jartza kirjoitti:Riippuuko puhuminen ammoniakista/ammoniumista veden Ph:n kanssa,onko siinä jotain raja arvoa missä se on mitäkin?.
Ammoniumtesti mittaa kummatkin summana. Happamassa ei esiinny lainkaan ammoniakkia ja emäksiseen mentäessä alkaa sen osuus kasvaa. Katso vaikka
www.aquahoito.info
Huomata myös voi, että biofilmin kestää uusille pinnoille aina kasvaa aikansa. Otollisiin paikkoihin kasvaa samalla myös nitrifikaation bakteerit. Kun akvaario on kypsynyt, se reagoi tehokkaasti kuormituksen muutoksiin, sillä uusia puhtaita pintoja ei enää ole ja kaikilla otollisilla pinnoilla (ja lietteessä) löytyy toimivia typpibakteereita.
Aluksi kypsyys on vain siinä lisätyssä ympissä. Eiköhän se sen kolmisenkin viikkoa aina kestä että uudet pinnat alkavat olla hieman kypsyneitä.
Väitteeni on, että tuijotetaan liikaa (suureen) ammoniuminsyöttöön, eikä tarpeeksi muihin tekijöihin. Ammoniuminsyötön olisi seurattava nitrifikaation kehitystä paremmin eli alkulisäyksen ja tapahtumien odottelun jälkeen kasvaa loppua kohden. Tästä on suurta etua: voidaan kasvattaa bakteereita haluttuun asti tarpeiden mukaan sekä menetelmä myös huomioi erilaiset biologisen suodatuksen edellytykset (biologisen suodatuksen) eri altaissa.