Sitten vietinkin hyvin tiiviisti aikaa nenä lasissa ja vahdin toista omppua, mietin mikä ihme meni väärin vai oliko pallero vain jo vanhuuen heikko. Vedenkin piti olla ok ja kaiken muunkin. En saanut asiaa mielestäni. Siinä tarkkaillessani pistin kuitenkin merkille, että ompulla oli tapana välillä mennä yhden ja saman kasvin juureen kököttämään pitkiksikin ajoiksi. Omppu löi luukun kiinni, välillä hieman kellui kyljelläänkin juurakossa.
Voi hirmu ja voi kauhistus! Karmiva ajatus rymisteli mieleeni!
Omppu parka oli tyytyväisenä ollut päiväunilla kun yht´äkkiä joutui pakastimeen!
Ikinä ikinä koskaan..... en kuuna kullan valkeana voi antaa itselleni anteeksi hätäilyäni. Olisi pitänyt rauhassa odotta tunti, pari. Omppu olisi saattanut tosiaan vain herätä päikkäreiltä ja jatkaa eloaan. Mutta mistä sitä enää tietää, oliko kuollut vai nukkuiko. Olen koittanut itselleni jankuttaa ja uskotella oli kuollut se oli. Enpä ainakaan koskaan ikinä tee samaa virhettä, mutta se vain ei tuota Omppo- omppua auta.


