Ensin tyydyin kauhistelemaan akvaariota ja meinasin jo pelkuruuttani kävellä ulos pelkästään suru puserossa, mutta sitten otin itseäni niskasta kiinni ja etsin hoitajan. Kysyin ensin, että kuka hoitaa akvaariota, hän sanoi, että oikeastaan he kaikki yhdessä. Kerroin, että harrastamme mieheni kanssa enemmälti akvaarioita, ja että heidän altaassaan on vihersamennusta, kaloja, jotka ovat liian isoja sinne, kaloja, jotka ovat parvikaloja, ja tarvitsisivat lajikumppaneita ja kaloja, jotka tarvitsevat aivan toisenlaiset vesiolot. Kerroin, että olen valmis, aivan vapaaehtoisesti ja ilmaiseksi, tekemään vesitestit altaasta ja etsimään tiedot kaloista ja auttamaan kalaston kuntoonsaamisessa. Hoitaja ei vaikuttanut kovin innostuneelta asiasta, joten sanoin, että minuun saa yhteyttä tämän siellä olevan henkilön kautta, jos he haluavat apua akvaarion kanssa. Olen nyt tulostanut hoito-ohjeet kaloista, jotka sain tunnistettua ((se toinen neontetranoloinen kala ja se iso monni vielä uupuvat, en löytänyt kuvia, joitten avulla tunnistaisin ne)) ja vien ne maanantaina sinne osastolle. Samalla aijon pyytää purkillisen sitä akvaarion vettä, jotta voin tehdä siitä vesitestit.
Pelotti valtavasti huomauttaa asiasta. varsinkin kun olen todella arka, mutta tällä hetkellä tunnen oloni aika ylpeäksi itsestäni, kun kerrankin huomautin asiasta ja tarjouduin auttamaan sen korjaamisessa, enkä vain kävellyt pois ja murehtinut asiaa itsekseni.
Kokoa oli joku... ehkä viitisentoista senttiä? no, eiköhän se selviä maanantaina 
Tuo nyt ei äkkiseltään vielä näytä niin isolta projektilta, mutta eihän sitä ikinä tiedä 