Millaista oli kun aloitti akvaarioharrastuksen?

[karhjo43]

Niin olisi kiva kulla toistenkin alku sähläilystä ja innostuksestaan akvaarioon tuolloin.

[samara]

Vuosi oli 1982 kaikki oli niin hankalaa ja kaloja vähän saatavilla!!

[marko.markkanen]

Vuonna 1980 kaikki oli helppoa. Ystävällinen akvaariokauppias antoi hyvät ohjeet joiden ansiosta kalat olivat todella pitkäikäisiä. Nykyään kalat eivät elä yhtä pitkään vaikka onkin hienot suodattimet ja kypsytyssysteemit.

[tepy]

Juu, -80-luvun alkua se oli, itse oli vähän toisella kymmenellä. Se oli sellainen parikymmenlitrainen muovi"akvaario". Oli siellä ainakin miljoonakaloja ja neontetroja. Kumma kyllä sairastelivat jatkuvasti... Sillä erää harrastusta ei kestänyt kuin vuosi-pari, sitten tuli koira.
Uusi innostus iski -90-luvun alkupuolella. Silloin oli reilu 100-litrainen ja kalat voivat hyvin. Sitä kesti 4-5 vuotta. Sitten jäi parvekkeen ovi raolleen kun uutena vuotena lähdettiin kotipaikkakunnalla käymään ja tullessa kämpässä +5 ja kalat kaikki kuolleet...
Tämän kertainen innostus on kestänyt jo seitsemättä vuotta eikä loppua näy. Akvoja 3 ja yksi lisää haussa Ylämäkiä ja alamäkiä löytyy.

[hx]

Vuosi oli 1973.
Ensimmäinen pytty 36-litrainen muoviallas, käytetty ja juuri ja juuri läpinäkyvä.
Miljoonakaloja, tietysti. sitten seeprakaloja ja seuraavaksi ihkaoma Corydoras paleatus. Yksi. Tyyppi eli muuten varmaan yli kymmenen vuotta.
Stadin paras kalakauppa oli Amazon Maurinkadulla Krunikassa ja akvaariokummisedälläni, rakkaalla enollani oli piikki putiikissa.
Kobylin oli voimissaan ja levitti akvailun ilosanomaa.

"Vanhaa vettä", kellertävää myrkkyä, ei enää pidetty 60-luvun tavoin ihan keisarien nektarina, vaan uskottiin runsaisiin vedenvaihtoihin: 100% parin kuukauden välein, samalla kun koko sisustus pestiin huolellisesti...

Tiedonsaanti oli tietysti suurin ogelmatekijä koko harrastuksessa. Toisaalta voin kiittää varhaisesta amerikankielen omaksumisesta samaista asiaa, kun printattua tavaraa ei suomeksi juuri ollut.
Blessed be the internet - and cursed.

Kyllä kaloja sai ihan mukavasti jo silloin. No, pari imumonnilajia on ehkä tullut sittemmin markkinoille.

Snif, snif... oi niitä aikoja. Oi sitä pikkupojan vakavuutta.

Aika paljon on vettä virrannut viemäreihin sittemmin, aina on joku pytty kotona lorissut.
Karmeimmillaan kotona oli yksiössä 18 tankkia. Vuokrahinta sisälsi sähköt - ekaan tasauslaskuun asti. Vuokranantaja höpisi jotain "pienestä kylästä", "painokoneesta" ja "kannan viljelystä"...
Faija jaksoi mainita, kuinka kätevää oli, että kämpässä oli parveke, että pääs sinne kääntymään, kun teki lähtöä.
Yökylään narratut tytsyt sujuvoittivat kommunikointia ottamalla puheeksi housuunpissimishuolensa siinä lorinassa nukkuessaan. Helpointahan se on välttää ottamalla ne housut pois.

[Vedetto]

Okei... Minun ja pyttyni tarina:

12 Marraskuu 2004:
Istuin äitini kanssa ravintolassa odottamassa isääni.
Hän tuli pian ja länttäsi eteeni vinopinon akvaariotieto lehtisiä.
Ja kertoi että hänen tuttunsa oli löytänyt roskiksesta 40 litran akvaarion.
No isäni ystävä oli soittanut siitä isälleni.
ja sitten aloin selailla lehtiä. Eka se oli tylsää sitten aika jännää.

13 Marraskuuta 2004:
Pesimme akvaarion ja sen kannet.
Minä pesin akvaarion ja toisen kansilasin mutta kun sain haavan sormeeni äiti hoiti homman loppuun.

15 Marraskuuta 2004: lisäsimme soran, koristeet, veden ja vedenparannus aineet.
sekä tietysti suodattimen. ja pistimme suodattimen soimaaan.

16 Marraskuuta 2004: lisäsimme akvaaroon kasvit
vesiruton ja 3 joitakin kasveja joiden nimiä emme muistaneet.
laitoimme kasveille kasviravinteet.

19 Marraskuuta 2004: Ostimme kalat. 10 platyä ja 3 albiino monnista.

[PimpBot9000]

Silloin joutui perustelemaan isille ja äispälle jokaisen akvaario-ostoksensa kun oli sponsoroinnin varassa. Nyt on helpompi kun voi vain kävellä kauppaan ja ostaa ikiomilla rahoilla.

Ainiin, silloin elettiin Markku Varjon oppien mukaan. Nykyään on internet ja enemmän besserwissereita ja virallisia totuuksia.

[-Alix-]

Vuonna 86 tuli minun huoneeseen ensimmäinen 128 litrainen allas (joka on edelleen äidilläni käytössä sen jälkeen kun siirryin isompiin altaisiin). Hoito oli sen ajan perushoitoon nähden jopa ihan fiksua, vaikka kalasto oli aina kauhea sekametelisoppa.

Sitten vajaa kymmenisen vuotta sitten halusin kalaksi "oikean kalan" eli jonkun silakan näköisen. Törmäsin nuoreen Purppurakirjoahveneen joka näytti aika silakalta (luin mitä löysin siitä kirjastosta, nettiä kun ei silloin samalla tavalla ollut) mutta joka kasvoi punaiseksi kyrmyniskaksi. Kuitenkin se oli pienoinen HUPS! Sillä polulla ollaan edelleen.

[jarvij]

Noin 1945 sain 100 litraisen lahjaksi. Olin jo sitä ennen pitänyt särjen poikasia hiillopurkeissa. Elettiin sotien jälkeisiä aikoja, joten kalavalikoimat olivat pieniä. Lappeenrannassa asuttiin ja Helsingistä hain kaikki kalani.
Erkki Siltamaan kirjat kuluivat kovassa käytössä. Kummoista tekniikkaa ei tuolloin saatavilla ollut.

Siitä se kuitenkin lähti.

[Teho]

90-luku ja se peruskeitos, eli kultiksia,platyja ja monnisia. Pohjalla soraa ja kasveina 2 jättimiekkaa.

-Silloin oli kaikki toisin: bensan hinta, valuutta ja Nykänen

[VilleJ]

Oliskos ollut 1988 (tai 1986), kun sain ekan akvan. Sen kanssa sähläilyyn kuului täysin yhteensopimaton kalasto, 3-4 kertaa vuodessa täydellinen pesu, ei vedenvaihtoja tms. Vettä vain lisätiin... Kasveina oli tyypillisesti jotain traakkipuuta, joka kuoli aina Suodattimena oli sellainen hauska vanulla täytettävä sisäsuodatin, joka toimi ilmapumpun voimalla.

Ai, niin oli mulla joku 15-litrainen akvaariokin, jossa eleli mustatetroja jonkin aikaa tai vaihtoehtoisesti sekä järvestä poimittuja kotiloita. Ja yritänhän epätoivoisesti saada suomalaisia vesikasvejakin kasvamaan, mutta huonolla menestyksellä. Suodatinta ei ollut eikä muistaakseni edes ilmapumppua.

[wantukka]

90 luvun puolivälissä 40 litranen, jossa kalastona 5 platyä, 3 neontetraa ja 2 nuoliimumonnia. Sen jälkeen taukoa noin 5 vuotta ja harrastuksen pariin eksytty jälleen ja toivottavasti pysyvästi.

[jussi68]

70-luvun lopulla vinguin iskältä ja äidiltä koiraa,vaan eipä tullut. No, sain 36-litraisen akvaarion, jossa kultakala ja pusukala uiskentelivat keskenään. Oliskohan ollut vielä yksi tiikeribarbi ja sinirihmakala. Siinä oli 10-vuotiaalle pojalle akvaariota kylliksi

Ei tiedetty vedenvaihdoista mitään. Akvaarioon tehtiin kaksi kertaa vuodessa suursiivous, jolloin koko allas kuurattiin saippuavedellä puhtaaksi ja vaihdettiin siihen vanuhapettimeen vanut

Nyt kun vertaa kolmen kymmenen vuoden takaisia "oppeja", niin eipä taida kestää päivänvaloa hetkeäkään

No, ennen oli ennen ja nyt on nyt!

[neo]

80-luvun alkua se oli. äiti osti meille mukuloille 200l myrkynvihreän kittitankin. Sen ohjekirjan mukaan mikä on säilynyt näihin päiviin asti, suodatus oli melkoisen mielenkiintoinen systeemi. Kalastona oli lehtikaloja, kultiksia ja joitakin monneja. Allas kuurattiin kerran vuodessa perusteellisesti, muuten ei vedenvaihtoja harrastettu.
Sitten tuli se päivä kun kalanruoka oli loppu. Kauraryynit ajoi minun mielestä saman asian ja koska kalat näytti niin nälkäsiltä, annoin oikein reilusti. Kun äiti tuli töistä, lähti akvaario saman tien.

Seuraavan kerran koetin uudestaan 17 kesäisenä ammattikoulun asuntolassa. Maljana oli semmoinen iso konjakkilasi, ehkä 3l. ei mitään varustelua ja kaloina mustia molleja ( kävi hyvin yhteen angstisen nuoren naisen imagoon). sitte se särkyi kokolattiamatolle. Mollit eli juomalaseissa lopun, lyhyen elämänsä.

Uusi yritys 2kymppisenä. eka oma koti ja pieni 60l. Helsingissä käydessäni löysin kummia elefanttikaloja ja perhoskaloja. Eihän niille löytyny ruokaa korpikyliltä.

23v ja punakorvakilpikonnien vuoro. Tuttu painija salakuljetti (Soulin?) Olympialaisista pari pientä söpöä kaveria. Allas oli sentään 300l mutta kun ne söi kaikki mun platyt kasvaessaan, saivat ne uuden kodin Tykkimäen terraariosta, onnekseen. Hetken oli 300l vielä pystyssä mutta pohjan haljettua, vuoraemäntä kielsi moiset vehkeet taloyhtiössä.

Vuosi sitten sain synttärilahjaksi 40l pikkupöntön. Nyt kämpässä 128l, 2x 60l ja tuo 40l. Työpaikalla vielä yksi 60l. Vieläkin aloittelija mutta nyt ollaan jo oikeilla raiteilla..

[samara]

Noin 1945 sain 100 litraisen lahjaksi. Olin jo sitä ennen pitänyt särjen poikasia hiillopurkeissa. Elettiin sotien jälkeisiä aikoja, joten kalavalikoimat olivat pieniä. Lappeenrannassa asuttiin ja Helsingistä hain kaikki kalani.
Erkki Siltamaan kirjat kuluivat kovassa käytössä. Kummoista tekniikkaa ei tuolloin saatavilla ollut.

Siitä se kuitenkin lähti.

Hianoa tekstiä,kuin suomen historiaa...

[SonjaSelena]

Noin 1945 sain 100 litraisen lahjaksi. Olin jo sitä ennen pitänyt särjen poikasia hiillopurkeissa. Elettiin sotien jälkeisiä aikoja, joten kalavalikoimat olivat pieniä. Lappeenrannassa asuttiin ja Helsingistä hain kaikki kalani.
Erkki Siltamaan kirjat kuluivat kovassa käytössä. Kummoista tekniikkaa ei tuolloin saatavilla ollut.

Siitä se kuitenkin lähti.

Onneksi olkoon! Se on sitten 60-v juhlavuosi!