Jihaa! Tän palstan linkin vois toimittaa jonnekin "yhdistyneet psykiatrit ry":n julkaisuun. Olis niillä mietittävää meikäläisten järjenjuoksussa:)
Mutta palataanpa vielä kerran siihen karanteenaukseen.
1. Olemme päätyneet siihen tulokseen, että myyjän velvollisuus on karanteenata kalat ja myydä ne vain terveenä.
2. Olemme todenneet myös, että karanteenauskäytäntö vaihtelee myymälöittäin.
3. Olemme todenneet että karanteenausta ei kannata toteuttaa keskustan kalliissa liiketilassa. Olemme miettineet myös, onko liikkeen pitäminen keskustassa ylipäätään järkevää.
Tässä ymmärtääkseni on tähän asti saavutetut faktatiedot
Nyt lähdetään oletuksiin:
Olen perustamassa akvaarioliikettä ja haluan myydä vain terveitä kaloja. Hankin myymälälle tilat sopivaksi katsomastani paikasta. Asennan altaat paikalleen ja alan niitä hiljalleen kypsyttämään. Tänä aikana onkin mukavasti mahdollisuuksia tutustua tukkureiden kuivan tavaran valikoimiin ja pyydellä tarjouksia. Tähän toimintaan aikaa kuluu kai keskimäärin 1 kk, ennen kuin altaat on kypsät. (Korjatkaa josolen väärässä.)
Tässä vaiheessa on jo maksettu yhden kuukauden vuokra, eikä liike ole tuottanut vielä senttiäkään.
Oletetaan, että tässä vaiheessa voisin tilata ensimmäiset kalat karanteeniin (Muistathan, että altaat on pitänyt kypsyttää tätä ennen.) jossa ne sitten lojuvat taas sen neljä viikkoa.
Tässä vaiheessa on jo maksettu toinen kuukauden vuokra, eikä edelleenkään ole tienattu senttiäkään. Ensimmäisten tavarantoimitusten laskut pitäisi jo maksaa. No onneksi pääomaa on niin paljon, että vielä ei ole mitään murhetta. (Paitsi että pankki laskuttaa koko ajan korkoja ja muita kuluja.)
Oletetaan, että karanteeni on mennyt hyvin, eikä mitään merkkejä sairauksista ole ilmennyt. Näin olemme valmiit siirtämään kalat myymälään. Pidämme vielä varmuuden vuoksi n. viikon tarkkailujakson. (kalathan on "rokotettu" tulevien altaiden bakteereilla.) Seuraavana päivänä kaikki on hienosti, mutta kolmantena päivänä kun saavut aamulla töihin Toteat että 200 neontetraa on yönaikana kuollut mystisesti. (Vesiarvothan mittaan tietysti päivittäin ja edeltävänä päivänä ei missään ole ollut mitään vikaa.) Noh, eipä hätiä. Allas tyhjäksi ja desinfiointiin. Mielessäni lasken, paljonko maksoi 200 neontetraa, niiden karanteenaus, ruokinta, lämmitys, hoitoon kuluneet työtunnit. Tässä vaiheessa jo v-käyrä on niin korkealla että päätän lähteä baariin ja vetää kännit.
Sattuneesta syystä en seuraavana päivänä ole ihan ajoissa töissä, mutta onneksi kaikki on kunnossa. Hyllyttelen vielä viimeisiä tavaratoimituksia ja haaveilen vilkkaasta avaispäivästä.
Seuraavana aamuna töihin tullessa tiedossa on taas katastrofi: Luonnosta tulleet todella upeat heckel kiekot kaikki kuolleet. Altaan lämmitin on rikkoutunut yön aikana ja sananmukaisesti keittänyt kalat hengiltä. Nyt tekisi taas mieli lähteä baariin, mutta toteaan, että ei ole mitään mahdollisuuksia. Allas tyhjäksi, desinfiointiin ja kypsymään uudelleen. Jatkan muiden kalojen kunnon tarkkailua. Huomaan että kaikista varotoimenpiteistä huolimatta platyt ova pilkkutaudissa, kuparimonnisista on kolme kuollut ja mustatetrat sekä sinirihmakalat kärsivät jonkunlaisista oudoista oireista. Eipä mitään... Hengissä olevat kalat pakettiin, takas karanteeniin, taudinmäärittämisen varmistaminen ja oikea hoito, niin kyllä se siitä.
Sitten ajelenkin jo takaisin myymälään, katselen altaita joista kymmenkunta on tyhjinä.
Tukkuri soitti ja kertoi että kasvitoimitus saapuu perille vasta ensi viikolla. Noh, eihän tämä ole mikään paniikki ajattelen, avajaiset ovat vasta huomenna. Ja seuraava vuokrakin tarvitsee maksaa vasta parin viikon päästä. (Tähän mennessä kauppani ei siis ole vielä tienannut senttiäkään.) En edes uskalla enää ruveta laskemaan, montako turhaa työtuntia olen tehnyt, paljonko olen rahaa menettänyt jne jne. Tarkistan vielä viimesilauksen ennen huomisia avajaisia. Näen yöllä hirveitä painajaisia joissa vihaiset kultakalat silppuavat seteleitä kassakoneessa...
Aamulla herään kuitenkin pirteänä ja menen avaamaan liikkeeni. Asiakkaita on aamulla jo jonoksi asti. Innostuneena katselevat ympärilleen ja kiittelevät, että kaupunkiin on tullut lisää tarjontaa. Kauppa käy ja rupean jo haaveilemaan siitä porchesta
![[;)]](./images/smilies/icon_wink.gif "Wink")
Päivät kuluvat, ja enää ei mitään suurempia vastoinkäymisiä tule. Tosin päivittäin liikkeestäni lähtee asiakkaita ovet paukkuen kun en suostu myymään heille kaloja koska altaan tarkastasta kalastosta, koosta saatikka vesiarvoista ei ole mitään tietoja. Testejähän nyt ei tietenkään voi ostaa, kun ne maksaa ja kalat on ilman niitäkin siellä aina selvinneet. Eräskin monni eli yli vuoden! Kiehuu asiakas ja menee ovesta ulos. Sillon tällön joudun hyvittämään asiakkaille kaloja kun ovat kuulemma kuolleet heti saman tien ja vesiarvot on "ok". Tarkkoja lukemia en saa, vaikka kuinka kyselen.
Kun liike on pari kuukautta pyörinyt, pyydän tilitoimistosta välitilinpäätöksen. Sen paperin saaminen johtaa taas erittäin pitkään baari-iltaan. Vaikka en nostaisi edes omaa palkkaani, olen jo kolminkertaistanut alkuperäisen velkapääoman. Seuravana päivänä kun elämä alkaa jälleen voittamaan, otan käteen kynän ja paperia. Myöhemmin kaivan myös laskimen lähettyville. Aikani laskettuani totean, että hintojen nostaminen radikaalisti, kaikkien hidaskiertoisten tavaroiden poistaminen hyllystä ja kala/kasvivalikoiman reilu supistaminen ovat ainoat keinot päästä edes teoriassa nolla tulokseen.
Onko tämä se mitä me yrittäjältä vaadimme?
Asiakas on aina oikeassa, mutta hovimestari vielä himpun verran oikeammassa.
Joten eiköhän tuo yleistäminen jätetä tähän? Kyllä niitä typeriä ihmisiä asuu ihan maailman joka kolkassa ei pelkästään Helsingissä. 
Eikä varsinkaan jokainen kaupungin asukki varmastikaan käytä samaa tai tiettyä logiikkaa vai mitä? 
