Onnpahan mullakin oikeen ongelma. Aikuinen, peräti vanha seepra on ollut minulla jo yli kaksi vuotta kavereinaan partis ja muutama millispoika. Seepra oli kahdeksan pojan altaassa kaikkien komenneltavana, jopa niin että etuevät jäivät tavallista pienemmiksi muiden niitä nypittyä. Se muutti minun luo juuri siksi että sitä nypittiin ja oli alusta asti todella tyytyväinen että saa köllötellä missä haluaa ja samalla kommennella minua ja pienempiään. Komentelu on lievää kohti uintia ja uhittelua ei sen suurempaa.
Siirsin sinikirjoahvenen poikasen yli kaksi kuukautta sitten sen kaveriksi, ei ongelmia - poikanen väistää yhä edelleen vaikka aikuistumisen merkkejä jo on. Kokeilin tänään toista samasta poikueesta olevaa poikaa seepran kaveriksi. Toinen poikanen alkoi rähjäämään uudelle, uusi nyppäisi aika nopeasti seepraa, joka on ainakin neljä kertaa tulokasta isompi - suu on noin sentin verran suurempi halkaisijaltaan. Seepra säikähti ja meni paniikissa karkuun ja jäi takalalle kun poikaset alkoivat selvittelemään välejään, pelkäsi ja väisti tulokasta lopun ajan. Siirsin lopulta tulokkaan takasin lähtökuoppaansa, ennen suurempien tuhojen ilmaantumista.
Kiinostaisi tietää onko mun kalani tulleet omistajaansa - eli ovat toivottomia sekoja, vai onko muillakin kokemuksia näistä "pelottavista ja kaiken tieltään tuhoavista" seeproista?
Tämä on ensimmäiseni ja tykkään tästä "herra ylipuutarhurista" yli kaiken.
Seeprakirjoahven, joka ei tappele
Valvoja: Moderaattorit
EI ole.Kodama kirjoitti:Eikös tämä seeprakirjoahven ole malawialtaan kalanen . . . ? Meinaan tuonne malawi- ja tanjika foorumiin kannattaisi siirtä mikäli näin on.
![[;)]](./images/smilies/icon_wink.gif "Wink"){kind=icon}
Joo, noh...minulla ainakin jonku verran kokemusta. Taas kerran akvaariokauppiaan syystä. Nimittäin suositteli meille n.3vuotta sitten ko. kalaa ja vieläpä pariskuntaa 112litran "seura"akvaan. Ja tietenkin pariskunta lähti kaupasta mukaan.
![[:I]](./images/smilies/icon_redface.gif "Embarrased"){kind=icon}
[huom. tuolloin ei vielä ollut itsellä hajuakaan AW:stä! ]Mutta mutta, eihän nuo nyt mielestäni mitään hirmuisia kaloja olleet.
Silloin samassa akvassa oli ainakin miljoonakaloja, partamonneja, neontetroja ja palettikala-akka.
Tullessaan akvaan olivat vielä pieniä; vain n.4cm pituisia ja pelkäsivät kaikkea liikkuvaa, olivat siis hyvin arkoja ainakin puolen vuoden ajan.
Mutta kunhan siinä kasvoivat, niin alkoivat tietenkin kutemaan...kutemaan...kutemaan...kutemaan....ja kutemaan.
Ja tällöin muut kalat saivatkin kyytiä kun uskaltautuivat lähelle kutua, mutta eivät melkeinpä ollenkaan muutoin.
Kasveja eivät repineet paitsi sitten jos niillä tuli nälkä(kasvisravinnon puute).
Kaloja eivät siis hätistelleet pahemmin, paitsi kunhan suu oli tarpeeksi suuri, alkoivat "milisjahdin" ja milikset hävisivät parempiin suihin.
Nykyään tämä pariskunta on "Miirula":lla, joka ehkä voisi tulla kertomaan omia kokemuksiaan, kun ovat kalat päässeet tarpeeksi suureen akvaan!
Lohduttavaa kuulla ettei kaikkien pidäkään olla "tappajahaukia".
Nuoresta kaverista ei siis ole kyse ikää on luultavasti 8 vuotta tai ainakin yli 7.
Kasveja tämä vesseli repii huvikseen! Ilmeisesti minä olen istuttanut ne Hänen Arvonsa kulkureiteille ja näköalapaikoille - tonttu kun olen. Kasvista kiinni ja menoksi sitten kasvi sylkäistään pellolle ja takaisin sinne mistä lähdettiin, tai sitten kasvi suuhun ja raju sivuttainen nyppäisy, ja kas - taas on kukkasia pinnalla ja akvaario tosi nätti...
Mietin sitä, voiko kala muistaa yli kahden vuoden takaisia ja säikkyä sen tähden toisen homattavasti pienemmän kalan pientä nyppäisyä, vai onko tuo kaveri todella harvinaisen lempeä luonteeltaan.
Siitäpä päästiinkin toiseen aiheeseen tahtois nuoren naaraan tuolle, jos sais vaikka lisää lempeitä seeproja...
Nuoresta kaverista ei siis ole kyse ikää on luultavasti 8 vuotta tai ainakin yli 7.
Kasveja tämä vesseli repii huvikseen! Ilmeisesti minä olen istuttanut ne Hänen Arvonsa kulkureiteille ja näköalapaikoille - tonttu kun olen. Kasvista kiinni ja menoksi sitten kasvi sylkäistään pellolle ja takaisin sinne mistä lähdettiin, tai sitten kasvi suuhun ja raju sivuttainen nyppäisy, ja kas - taas on kukkasia pinnalla ja akvaario tosi nätti...
Mietin sitä, voiko kala muistaa yli kahden vuoden takaisia ja säikkyä sen tähden toisen homattavasti pienemmän kalan pientä nyppäisyä, vai onko tuo kaveri todella harvinaisen lempeä luonteeltaan.
Siitäpä päästiinkin toiseen aiheeseen tahtois nuoren naaraan tuolle, jos sais vaikka lisää lempeitä seeproja...
Minulla on myös kolme äärimmäisen rauhallista seeprakirjoahventa. Joskus nahistelevat keskenään, mutta siinäpä se. Ei paljon tunnu kiinnostavan muiden ahventen tai kalojen elämä. Välillä sisustavat, mutta nyt kasvitkin saavat olla rauhassa. Ainoastaan ruokinta-aika saa kavereihin pientä eloa.
Ovat myös valitettavan arkoja tapauksia nämä minun yksilöni, pelkäävät kaikkea ihmisten aiheuttamaan liikettä. Jos akvaariota vakoilee siten, että seeprakirjoahvenet eivät sitä huomaa niin kyllä ne altaassa liikkuu. Sitten erehdyt liikuttamaan pikkusormea ja koko kopla katoaa piiloon. Tätä meillä on leikitty viime maaliskuusta lähtien. Olen lahjonut elävällä ja kuolleella rualla, mutta ainoa mitä olen saanut aikaiseksi on Suomen lihavimmat keltabarbit.
Ovat myös valitettavan arkoja tapauksia nämä minun yksilöni, pelkäävät kaikkea ihmisten aiheuttamaan liikettä. Jos akvaariota vakoilee siten, että seeprakirjoahvenet eivät sitä huomaa niin kyllä ne altaassa liikkuu. Sitten erehdyt liikuttamaan pikkusormea ja koko kopla katoaa piiloon. Tätä meillä on leikitty viime maaliskuusta lähtien. Olen lahjonut elävällä ja kuolleella rualla, mutta ainoa mitä olen saanut aikaiseksi on Suomen lihavimmat keltabarbit.
Järjetöntä elää niin järkevästi että kaduttaa.
Minä syytän osaksi vuosi sitten akvaariossa sattunutta likipitäen täystuhoa jonka aikana pelastin tuon kaverin hengen noin viisi kertaa (melkein suusta suuhun menetelmällä).
Syytä en tiedä miksi 3 levistä, 66 millistä ja lähes yksi ja ainoa seeprapoitsu meinasi kuolla. Pystyn vain epäilemään akvaarioon tarkoitettuna myytyä silikonia ja siitä johtuvaa myrkytystä sekä kidusloisen ja sen aiheuttamaa yleistulehduksen sekametelisoppaa.
Mutta lopulta parannuttuaan tuo kala ei ole ollut niin rohkea, enää ei uhittele sormille vaan mieluummin väistää. Siksi haluaisin sille naaraan, jos pikkaisen rohkeammaksi tulisi tytön myötä. Sillä onhan tuo sinikirjoahvenen poikanen jo auttanut pikkiriikkisen, mutta pikkulisä tuon itsetuntoon ei pahaa tee...
- Mitäköhän mahdoin mennä möläyttämään -
Syytä en tiedä miksi 3 levistä, 66 millistä ja lähes yksi ja ainoa seeprapoitsu meinasi kuolla. Pystyn vain epäilemään akvaarioon tarkoitettuna myytyä silikonia ja siitä johtuvaa myrkytystä sekä kidusloisen ja sen aiheuttamaa yleistulehduksen sekametelisoppaa.
Mutta lopulta parannuttuaan tuo kala ei ole ollut niin rohkea, enää ei uhittele sormille vaan mieluummin väistää. Siksi haluaisin sille naaraan, jos pikkaisen rohkeammaksi tulisi tytön myötä. Sillä onhan tuo sinikirjoahvenen poikanen jo auttanut pikkiriikkisen, mutta pikkulisä tuon itsetuntoon ei pahaa tee...
- Mitäköhän mahdoin mennä möläyttämään -
Omat seeprat olivat nuorina ihan sävyisiä, seura-altaassa asustivat. Jahka kasvoivat, niin söivät kaiken mikä mahtui suuhun ja mikä ei mahtunut revittiin palasiksi. Lopulta kalta olivat tsiljoonan poikasensa kanssa ainoina kaloina 450 litraisessa, joten meillä ei tilanpuutteesta ainakaan ollut kyse. Tykkäsin kyllä kaloista, mutta haluan pitää muitenkin kaloja, joten luovuin seeproista.
Itselläni on 180l altaan mukana tulleet 3 seepraa kyseisessä altaassa mm. keltabarbien, sinirihmojen ja pienten partisten seurassa.
Yksi on pienempi, n. 6cm, toiset n. 9cm. Toinen isoista on juuri saanu jonkun älyttömän kasvuspurtin ja venähtänyt kuukaudessa toista senttiä =)
Sukupuolista ei ole tietoa, jospa joku osaisi auttaa niiden selvittämisessä kun hakukaan ei oikein tuottanut tulosta. Pienimmällä pilkottaa vatsassa oranssinpunaista vaaleissa kohdissa, ja evien reunat ovat joskus kirkkaan sinertävät. Myös toinen isoista punertaa välillä. Kutuintoa?
Tämä kolmikko ei kyllä yhtään vastaa kertomuksia verenhimoisista tappajista ja kasvien repijöistä, vaan elelee hyvinkin rauhallisesti maineeseensa nähden.
Yksi on pienempi, n. 6cm, toiset n. 9cm. Toinen isoista on juuri saanu jonkun älyttömän kasvuspurtin ja venähtänyt kuukaudessa toista senttiä =)
Sukupuolista ei ole tietoa, jospa joku osaisi auttaa niiden selvittämisessä kun hakukaan ei oikein tuottanut tulosta. Pienimmällä pilkottaa vatsassa oranssinpunaista vaaleissa kohdissa, ja evien reunat ovat joskus kirkkaan sinertävät. Myös toinen isoista punertaa välillä. Kutuintoa?
Tämä kolmikko ei kyllä yhtään vastaa kertomuksia verenhimoisista tappajista ja kasvien repijöistä, vaan elelee hyvinkin rauhallisesti maineeseensa nähden.