Seeprapleko

[allablaze]

tuntuu olevan vaikea saatava tällä hetkellä?Mistä kannattaisi kysellä ja kannattaako ollenkaan? Akva olisi tuollainen 250l. Minkä kokoiseksi kasvaa, mitä kavereiksi, onko vaikea?

[Tigeri]

Tuskin ainakaan liikkeistä saat L-46:a. Joltain harrastajalta ehkä jos hyvä säkä käy. Itse olen hakenut vuoden päivät enkä ole löytänyt
Japanissa ihan esimerkin vuoksi mainitakseni noista on maksettu noin 500e per pyrstö. Euroopassa kuuleman mukaan jopa enemmän. Tiedä sitten mikä on totuus mutta halpoja eivät takuulla ole missään.

edit. hakua käyttämällä saa muuten runsaasti tietoa myös Seepraplekoista.
http://www.aqua-web.org/forum/viewtopic ... eeprapleko

[MKM]

Seeprapleko sopii kyllä hyvin 250l altaaseen. Tosiaan tuo saatavuus ja hinta saattavat kyllä olla hieman ongelmallisia. Seuraksi sopinevat muut pienet plekot ja ei-aggressiiviset kalat, jotka pärjäävät samankaltaisissa vesiolosuhteissa. (voiko enää ympäripyöreämmin asiaa sanoa )

Oletko tutustunut esim. salamanteriplekoon - myöskin kivan näköinen, lisäksi huokeampi ja helpommin saatavilla. Sopii vaikka useamman kappaleen porukassa 250l altaaseen.
http://www.saunalahti.fi/pistia/salamanteripleko.html

[allablaze]

Tuo salamanterihan vaikutti mukavalta. Tuossa vain oli että vaatii paljon pohjapinta-alaa. Akvassani on aika paljon kasveja kiviä kantoja ym, että olisiko parempi sijoittaa parvi 500l akvaan, josta voisin poistaa ylilisääntyvät partikset?
Onko kenelläkään tietoa vielä näistä seepraplekoista, onko niitä mahdollista saada suomesta viljeltynä??

[petlau]

Moi!
Ainakin toi nimimerkki "Inia" on niitä menestyksekäästi viljellyt.... kysäseppäs siltä...

[pleko_88]

Tässä on alunperin TAS:n akvaariolehteen Botiaan kirjoittamani juttu Hypancistrus-suvun plekoista.. Tässä esitetyty hoito- ym. ohjeet soveltyvat täydellisesti seepraplekoille L-46.

Hypancistrus - raidallisia ja pilkullisia helmiä akvaariossa.



Seepraplekot:

Loricariidae heimon alaheimoon Hypostominae (plekot) kuuluu paljon erilaisia imumonnisukuja, jotka ovat nykyään hiljalleen alkaneen buumin alla. Näistä viime vuosina erityisesti esille on noussut suku Hypancistrus, eli seepraplekot. Kysyntää on huimasti kasvattanut niiden sävyisä luonne, pieni kokoisuus ja mahdollisuus onnistua viljelyssä. Onnistuessaan viljelemään jotakin Hypancistrus- lajia, voi hyvinkin kattaa akvaarioharrastuksensa. Kaikkien hyvien ominaisuuksiensa puolesta en ihmettele tätä Hypancistrus buumia ollenkaan!

Kyseiseen sukuun yhdistettyjä lajeja löytyy maailmalta noin kolmisenkymmentä erilaisine kuviointeineen. Vain kaksi lajia on kuvattu tieteellisesti: Seeprapleko L-46 Hypancistrus zebra (isbrucker & Njissen, 1991), sekä helmipallopleko L-201 Hypancistrus inspector (Armbuster, 2002).



Suvulle ominaisia ulkoisia piirteitä:

Hypancistrukset ovat kaikki väritykseltään ja kuvioinniltaan melko samanlaisia. Mustaa ja valkoista joko pilkkuina tai raitoina. Poikkeuksen tästä tekee vain harmaaseeprapleko L-70, joka on tasaisen harmaan värinen. Tunnetuin väritykseltään on seeprapleko L-46, joka ei voi kuin viehättää mustavalkoisine raitoineen. Vastaavasti helmipallopleko L-201 omaa aivan mustan pohjan valkoisilla isoilla pilkuilla. Jokainen joka on kyseiset plekot nähnyt, ei ihmettele miksi kyseiset lajit ovat suuressa suosiossa akvaariomarkkinoilla.

Seepraplekot muistuttavat ruumiinmuodoltaan pieniä koruplekoja (Peckoltia sp.) ja pieniä puuplekoja (Panaqolus sp.) Selkäevän ruotoja löytyy kuusi kappaletta. Seepraplekot kuten monet muutkin plekosuvut tunnistetaan niiden hampaista. Hampaita on aika reilusti ja ne ovat eri kokoisia. Koska seepraplekojen ravinto on pitkälti eläinperäistä, on arveltu niiden kaivavan toukkia luonnossa ravinnokseen hieman kourumaisilla hampaillaan.

Seepraplekot ovat pääasiassa hyvin pieniksi jääviä plekoja. Käytännössä kaikki muut lajit paitsi isoseeprapleko L-333, lumipallopleko L-102 jäävät tavallisesti alle 15cm pituisiksi. Pienimmäksi jää hieman harvinaisempi pikkuseeprapleko L-174, joka kasvaa maksimissaan 8 senttiin. Pikkuseepraplekoja on tuotu myös Suomeen, vaikka niitä löydetään vain noin arviolta 1/10 osa seepraplekoon L-46 verrattuna luonnosta.

Hypancistrukset ovat kaikki hyvin sosiaalisia akvaariokaloja. Niitä voi pitää parvessa ja käytännössä kaikenlaisten pienien ja sävyisien kalojen seurana. Reviirit ovat hyvin pienet verrattuna muiden plekosukujen lajeihin, joten useamman yksilön pitäminen akvaariossa ei tuota ongelmia. Kaikille on tietysti kuitenkin oltava omat mieluiset kolonsa, sillä niistä kyllä käydään muuten tarpeen vaatiessa kinaa. Myös useita eri Hypancistrus lajeja voi pitää samassa akvaariossa menestyksekkäästi. Jotkut hyvin samannäköiset lajit ovat jopa risteytyneet vahingossa ollessaan samassa akvaariossa.



Akvaario seepraplekoille:

Pienimmille lajeille, kuten seepraplekoille L-46, kuvioplekoille L-129, pikkuseepraplekoille L-174 ja linnunrataplekolle L-262 riittää hyvinkin 150l akvaario ja isoimmille lajeille hieman yli 300l akvaario. Akvaariossa tulee huolehtia, että vedenlaatu ja hapetus pysyvät erinomaisina. Myös veden kierrättämiseen olisi hyvä hankkia erillinen kiertovesipumppu, jotta saataisiin mahdollisimman luontainen ympäristö rakennettua. Veden olisikin hyvä kiertää pumppujen läpi vähintään 10x akvaarion tilavuus tunnissa.

Vesiarvovaatimukset ovat kaikilla lajeilla melko samat, joten sukukohtaiset ohjeet pätevät hyvin. Veden tulisi olla lievästi hapanta tai neutraalia (pH 6.5-7.0) ja hyvin pehmeää (KH 1-4). Sähkönjohtavuus on kyseisillä lajeilla luonnossa hyvin alhainen, joten ainakin viljelyä yrittäessä olisikin parasta saada se mahdollisimman alas n. 10-30 mikrosievertiin. Lämpötilan on oltava kaikilla lajeilla vähintään 27C , mutta mieluiten 28- 30C .

Sisustuksena on hyvä käyttää hienoa hiekkaa, sekä paljon kivien muodostamia koloja, missä plekot voivat piileksiä. Tärkeää on, että plekoilla on kova pohja mahan alla sekä, että kivikko olisi mahdollisimman pimeä. Koloja on hyvä olla useampi per. laji, jotta kaikille löytyy mieluinen paikka majailla. Myös kiertovesipumpun tai muun vastaavan aiheuttama virtaus olisi hyvä suunnata suoraan kivikkoon. Liuskekivestä saa helposti rakennettua sopivanlaisen kivikon seepraplekoille.

Ruokinta on Hypancistrus lajejen kohdalla helppoa. Ne syövät hyvin kaikenlaisia kuivaruokia ja pakasteita. Seepraplekot ovat pääasiassa lihansyöjiä, mutta myös kasvistabletit käyvät osallaan. Ruoan tulisi olla mahdollisimman proteiinipitoista, varsinkin mikäli mielii kudettaa plekojaan. Ruokaa on tarjottava monipuolisesti, jotta kalat saavat kaikki tarvitsemansa vitamiinit ym. Kasviksiin, levään tai akvaariokasveihin Seepraplekot eivät koske, lukuun ottamatta poikasia, joiden on kerrottu repivän myös kasveja. Muun muassa eräs suomalainen harrastaja kertoi H. zebran poikastensa reijittäneen hänen akvaariokasvinsa.


Seepraplekojen viljely:

Oikein hoidettuina ei seepraplekojen viljeleminenkään ole täysin mahdotonta. Monet sanovat sen olevan jopa todella helppoa. Seepraplekoja viljeltäessä on otettava huomioon muutama tärkeä seikka, joita esittelen alempana.

Seepraplekot saavuttavat sukukypsyyden ollessaan n. 2/3 tai 3/4 lajinsa maksimaalisesta aikuispituudesta. Sukupuolet pystyy erottamaan suunnilleen samoihin aikoihin plekojen päätä ja rintaeviä katsomalla. Koiraille kasvaa isommat poskipiikit, sekä niiden rintaevien ensimmäinen ruoto piikittyy selvästi. Naaraat ovat myös hieman pyöreämpiä, kuin koiraat. Koiraat viihtyvät myös paljon paremmin kutuluolissa, kun taas naaraat niiden ympärillä.

Omistaessasi sukukypsiä yksilöitä voit joko järjestää niille kutuolosuhteet niiden ”kotiakvaarioon” tai siirtää ne erikseen kudetusaltaaseen. Naaraita on hyvä olla useampi suhteessa koiraisiin. Hyviä suhteita ovat esimerkiksi 1:3 tai 2:5. Sillä nyt ei ole loppujen lopuksi kuitenkaan suurempaa merkitystä.

Seepraplekot tarvitsevat myös oikean kokoisen/-laisen luolan mihin kutea. Oikeaoppiset mitat ovat:

· Korkeus= koiraan korkeus + vähän selkäevälle tilaa

· Leveys= Koiraan ruumis + yksi rintaevä

· Pituus= 1,5 x koiraan pituus.

Ensimmäinen tärkeä seikka viljelyä ajatellen on ruokinta. Plekoille on tarjottava edes pieni määrä proteiinia, jotta ne pystyvät muodostamaan mätimunia ja myöhemmin lisääntymään. On siis tärkeää syöttää mahdollisimman proteiinipitoista ruokaa runsaasti, ennen kuin aloittaa sadekauden stimuloimisen.

Seuraavaksi, kun kaloja on ruokittu pari viikkoa runsaasti, on aika alkaa stimuloimaan sadekautta. Runsaasti vedenvaihtoja ja joka kerta akvaarioon hieman viileämpää vettä (pari astetta), kuin mitä akvaariossa on. Jatka vesien vaihtelua ja kiskaise vaikka lämmittimet irti, että lämpötila laskee. Samalla kun vaihdat vettä, pudota akvaarion pH:ta vähitellen alaspäin, kunnes se on kuuden paikkeilla. Pidä kaloja paastolla veden lämpötilan ollessa alhaalla. Suuntaa myös kiertovesipumppu puhaltamaan suoraan kutuluolaan.

Joillain seepraplekoilla saattaa kestää kuukausia ennen, kuin innostuvat kutemaan, kun taas toiset kutevat heti stimuloinnin aloitettua. Tiedä ei muuten kuin kokeilemalla. Allekirjoittaneella hieroglyfiplekot L-260 kutivat ilman minkäänlaista stimulointia pelkästään tehokkaan ruokinnan jälkeen.

Seeprojen munat ovat aika suuria ja koiras vartioi niitä hyvin joten mahdollisuudet suuriksi kasvamiseen ovat positiiviset. Munien kuoriutuminen kestää noin. viikon verran, jonka jälkeen kuoriutuneet poikaset käyttävät ruskuaispussiaan parin viikon ajan. Tämän ajan poikaset pysyvät luolassa koiraan suojassa. Kun poikaset lähtevät etsimään ruokaa on ne hyvä ottaa talteen erilliseen kasvatusaltaaseen, jossa niille tarjotaan ruuaksi artemiaa ja pohjatabletteja. Poikasakvaarioon tulisi vaihtaa vettä usein (päivittäin), mutta kuitenkin varoa vesiarvojen muuttumista mihinkään suuntaan. Hyvin kasvatettuina poikaset kasvavat nopeasti ja alkavat muistuttaa aikuisiaan jo parin - kolmen kuukauden kuluttua.

Copyright Ilkka Takala (pleko_88)

"Patu" ja "Hara" nimisiltä kannattaa kysellä seepraplekojen poikasia, jos mielii ostaa.. Inia ei ainakaan tietääkseni myy omiaan. Voin tosin olla hänen suhteen väärässäkin..

[aquaristo]

Taalla Fuzhoussa ovat eraat akvaariokauppiaat nyt hankkineet valikoimiisa joitain "arvokkampiakin" plekoja ianikuisten tummaleva- ja purjeplekojen rinnalle (joita on joka kaupassa kasapain hintaan 0.10-0.20 euroa/kpl).
Eraalla tutullani on myynnissa juuri tuollainen salamanteripleko ja hintaa on 18 euroa. Harmi, kun itsellani ei ole nyt allasta tarjoilla sille. Etelaamerikkalais-altaanikin lienee lampotilansa osalta sopimaton (hiukan yli 25 astetta), vai onko?