Miten olet aloittanut harrastuksen?

[Olli R]

Olisi mukava kuulla miten muut ovat omaa harrastusta aloitelleet ja mistä on tullut "kipinä".

Itse kiinnostuin kun löysin joskus noin 6 vuotiaana veljeni 45 akvaarion missä oli aikoinaan miljoonakaloja yms.

Opettelu tapahtui sillä ei niin hyvällä tavalla... kaloja kuoli ja vesiarvoista ei ollut tietoakaan. "kuoleviksi todettavia yksilöitä lopetettiin mm. vessanpöntöstä alas menetelmällä ja vaikka mitä muuta ei niin viisasta näin jälkikäteen ajatellen tuli tehtyä ja kokeiltua. Niin ja on tuo samainen 20v vanha akvaario edellenkin jossain... tyhjillään tosin.

[juusoL]

Itse innostuin noin 4 vuotta sitten, kun kuulin naapurin myyvän 80litraisen pois. Sitä ennen joskus kauan aikaa(7vanhana) olimme suunnitelleet akvaariota, mutta se jäi sitten vain suunnitteluksi onneksi. (Mitähän siitä olisi seurannut..)

[Lea]

Itselläni oli ensimmäinen akvaario n.60l joskus 9-10 vuotiaana ja minulla ei myöskään ollut mitään tietoa miten sitä ois pitänyt hoitaa....siihen aikaan kun ei ollut nettiäkään...onneksi on jotain oppinut kalojen pitämisestä

[Juissi]

No se alkoi 5 litran hillopurkilla ja muutamalla kaverilta saadulla miljoonakalalla, ikää oli silloin jotain 10v. Ei suodatinta, ei hapetinta... no ei paljoa tietoakaan

-Juissi

[jossuliini]

Hauska aihe ! Kiva miettiä.

Enpä oikeastaan tiedä mistä kipinä on syttynyt. Jotenkin tuo vedenalainen puutarha on kiehtonut. Olen haaveillut akvaariosta varmaan 15-vuotiaasta asti. Aina vanhempien kanssa asuessani on kuitenkin ollut jotenkin sanomattomasti selvää, että koira riittää. Kun sitten muutin yksikseni asumaan, kaipasin lemmikkiä -ja yhtäkkiä tajusin, että nythän voin hankkia sen akvaarionkin eikä tarvi keneltäkään kysellä . Niinpä sitten hankin. Olin onnekseni hoitanut akvaariokuumetta lukemalla kirjoja ja nettiä, tännekin löysin vuosi ennen akvaarion ostoa.

[jaba]

Vaikea sanoa, kun on syntymästä asti ollut akva kotona... kaipa se siitä kun joskus ihan pienenä olin kuulemma yrittänyt kaloja keihästää haarukoilla...

[Viola]

Tämmöinen "vanhana syttyneen" tarina: luonto on aina ollut ykkösharrastukseni tavalla tai toisella. Akvaarioista oli sellainen käsitys, että ovat jotenkin vaikeita hoidettavia.
Aikuinen poikani aloitti ensin, no mies on nero muutenkin. Minä seurailin multaymppejä yms. vierestä. Ai-jai kun kalat tulivat! Kyläilyreissuni hänen luonaan venähtivät: hupskeikkaa! Olin istunut nenä lasissa yhdenkin kerran lähes neljä tuntia...

Sitten ei auttanut muuta kuin ostaa akva: ensin varovaisesti 60-litrainen. Nälkä kasvaa syödessä: veronpalautuksilla 125-litranen...
Systeemimme on kieltämättä hyvä: vaihdamme kasveja ja kaloja turvallisin mielin. Kop - kop -puuta...mitään tarttuvia tauteja emme ole saaneet.
Kasvatamme monnisia, taistelukaloja ja nyt suunnitteilla otot.
Että mitä pienet edellä, sitä isot perässä!

[Pelkkä aloittelija]

Minä halusin ensin kerbiilejä, mutta kun en niitä saanut, isäni kertoi työkaverinsa antavan akvaarionsa pois. Minä innostuin ja halusin sen heti.

[Onia]

Jos en nyt ihan väärin muista, niin 15-vuotiaana kiinnostuin akvaarioista toden teolla ja noin puolen vuoden tietojen keräämisen ja kaikkien mahdollisten kirjojen ja nettipalstojen lukemisen jälkeen hankin ensimmäisen akvaarioni, tälläkin hetkellä pystyssä olevan 317-litraisen. Ensi kesänä tulee siis viisi tai kuusi vuotta akvaarioharrastajuutta täyteen. En jostain syystä nyt millään muista, olinko 14 vai 15 -vuotias...
Nyt olen noin vuoden ollut todella laiska akvaarioharrastuksessa. Tankit ovat olleet lähes ylläpitohoidolla, en ole lukenut lehtiä enkä juuri AW:ssakaan käynyt. Nyt kipinä onneksi syttyi tosissaan uudestaan. Täältä tulaan, elämä!

[cosmo21]

Aloitin aikanaan about 11-vuotiaana akvaharrastuksen 160-litrasella altaalla. Se ehti olla vaan pari vuotta mulla, kun jouduin olosuhteiden pakosta luopumaan siitä. Vuodet kuluivat haikeena akvaa muistellen. Tossa marraskuussa sit miehen kaa tajuttiin, että meillä on sellanen tyhjä kolo keittiössä. Kuinkas ollakaan siihen hommattiin akva. Eli 92 litranen. Molemmat ollaan kaloista ihan innoissaan. Ne on isin ja äitin pikku lapsia meidän mielestä.

Että tollanen tarina.

[antti10]

Ostin ensimmäisen akvaarioni vasta pari-kolme kuukautta sitten. Kauan sellaisesta olen haaveillut ja tietoakin hankkinut. Heti alkuun oli selvää mitä haluan. Olen koko ikäni katsonut tarkkaan avarat luonnot ynnä muut luonto-ohjelmat. Karviaisia eläimiä en ole koskaan voinut hankkia.

Innostuksen syy oli/on oikeastaan yhdessä lasteni (6v & 8v) kanssa oppia miten Amazon "toimii" jne. Lapset kyselee hirveästi kaikenlaista aiheeseen liittyvää ja jotta osaisi vastata jotain järkevää, täytyy asioista ottaa itsekin selvää. Kalatkin on toki tärkeitä, mutta mielenkiintoisinta asiassa on kokonaisuus.

- Antti

[etiiti]

Mummolassa oli aikanaan akvaario, jota innolla ala-asteikäisenä hoitelin mummon apuna. Täplämonnisia saatiin nimetä ja ihmeteltiin helmirihmojen kuplapesiä. Silloin luin jonkun paksun akvaariokirjan kannesta kanteen moneen otteeseen ja valikoin mieleisimpiä kaloja.

No viime keväänä kaveri ilmoitti, että vaihtaa isompaan akvaarioon ja häneltä jäi yli vähän vajaa 60 litrainen pikkupurkki. Avokki oli ihan intona, ja ajattelinkin jättää sen enemmänkin hänen "projektikseen". Toisin kuitenkin kävi. Syyskuussa minusta tuntui jo siltä, että pitää saada isompi! Ja viime kuussa ostinkin sitten 325 litraisen, joka juuri viime viikonloppuna sai asukkaansa.

[toothpick]

Vanhemmat pelkäsivät minun olevan allerginen kaikelle karvaselle, joten taloon tuli 130-litran akvaario. Olin silloin 5-vuotias. Sama akvaario on edelleen käytössä (silikooneja ei ole vaihdettu 15 vuoteen, iik), lisääkin talosta löytyy ja uusi vielä isompi on tähtäimessä. 5 vuotta sitten akvaarioiden hoito siirtyi minun vastuulle, kun toisen vanhemman innostus oli lopahtanut jo aikoja sitten ja toinen vanhempi ei osannut akvaariota hoitaa. Varsinkin viimeisen vuoden aikana innostukseni on vaan kasvanut ja kasvanut. Nyt en paljon muuta pysty ajattelemaankaan.

[SonjaSelena]

Jo alle kouluikäisenä miuta kiinnosti hirmuisesti kaikki, mitä räystäitten vesitynnyreissä oli ((olen erittäin maalta ja niitä vesitynnyreitä oli kotona paljon)). Kesäisin miulla oli tapana pitää 'akvaariota' leikkimökissä. Se oli iso kolmen litran lasipurkki, sellanen vähän neliskanttinen ilves- tai karhutölkki ((minen ikinä muista kumpi se on, kun molempia löytyy eri kokoisina. Miullon tuo purkki vielä kyllä tallessa.)) ja sinne sitten kaikkea, mitä kiinni sain. Kerran miulla oli jopa muutaman päivän pieniä kalanpoikasia järvestä((ihan pieniä parisenttisiä)), ja kaikenmaaliman pieneliöstöä, mutta me vietiin ne takaisin järveen, ettei ne kalanpoikaset vaan kuole nälkään tms. Vitsit, ne kalanpoikaste oli kyllä sen kesän kohokohta. Mie harrastin paljon sellasia lemmikkejä. Sisiliskot oli toinen suosittu, eikä niitäkään pidetty vangittuna enempää kuin korkeintaan kaksi päivää, samasta syystä.

[Muffe]

Hmmm. Tänä vuonna se oli.. Tossa kesällä/syksyllä. Olin tekemässä iMacaquariumia (googlella löytyy) johon olisi tullut sisälle 11 litranen akvaario. Keskusteltiin asiasta yhden toisen kanssa joka oli myös tekemässä iMacaquariumia. Mäkkifoorumilla siis puhuttiin, sitten joku tuli sinne hihkasemaan luettuansa tekstiämme että kaloja ei saa laittaa alle 40 litraseen jne. jne. ja antoi aqua-webin osoitteen, lotur voitte arvata.



ps. Jäi vain suunnitelmaksi sitten se iMacaquarium. Kuoret on kyllä vielä tuolla tallessa.

[pepepoksu]

Mun "akvaharrastus" alkoi joskus 8-vuotiaana, kun sain huiman 35-litraisen akvaarion. Siinä oli silloin jos vaikka mitä kaloja vaihtelevin tuloksin. 35-litrainen vaihtui suuuureen 62-litraiseen joskus varhaisteini-iässä. Se oli vielä pari vuotta myöskin sekalaisen seurakunnan kanssa, minkä jälkeen kyllästyin siihen ja se annettiin eteenpäin.

Useamman vuoden tauon jälkeen mieli alkoi taas tehdä akvaariota ja vihdoin nyt syksyllä, ehkä kymmenen vuoden kaipuun jälkeen avolla oli ilmeisesti huono omatunto, kun oli lähdössä risteilylle ja näytti vihdoin vihreää valoa. Tosin olin pommittanut akvaariolla syksyllä enemmänkin, kun tänne duuniin oli mun poissaoloaikana tullut palju.

Nyt siis olkkarissa on 270-litrainen akvaario, johon ekat kalat tulivat maanataina. Tällä hetkellä siellä on 12 tiikeribarbia, 6 piikkisilmää ja partisukko, huomenna kaivan duunipaljusta kierteisiä ja jos liikkeessä on, hankin pari avainkirjoahventa. Touhuja on myös tulossa, 6, kunhan jostain löytyy.

Tässä tämänhetkinen kuva:
http://users.tkk.fi/~khkorhon/mocca/200 ... %20003.jpg

[Tytti]

Olin viiden tai kuuden vanha, kun koiramme jouduttiin antamaan pois. (Pikkuveli allerginen) Äiti osti sitten minulle n. kymmenlitraisen muovialtaan ja neljä miljoonakalaa. Vähän sen jälkeen ostin naapurilta 70 litraisen akvaarion. Sen jälkeen ei montaa "kuivaa aikaa" ole ollut.

[martipa1]

Millispurkki tuli ensin ja pian sen jälkeen iso (silloin kaikki oli suurta n.8 v.)akvaario. Kalat tulivat käytetyn altaan mukana mm. sinirihma ja miekkapyrstö. Porukat myivät sen. Hankin oman pikkupurkin monnisilla ja neontetroilla ekalla mansikanpoimintatilillä, mutta myin sen heikkona hetkenä, kun olin toisella paikkakunnalla koulussa. Nyt ostin hyllyn täytteeksi puolivuotta sitten ja pari purkkia tullut lisääkin.

[millia]

Mun kertomus löytyy tästä ketjusta.

[ninnikissa]

Noin 20 vuotta sitten kaikki lemmikit kinuttiin vuorollaan läpi, ja ainoa jonka hankintaan tuli myöntävä vastaus (tosin kiertäen) oli akvaario. Sukulaisilla sattui olemaan 80 litrainen kellarissa, ja niin se muutti meille. Sama allas on meillä edelleen, koska eihän "lainassa" olevaa voi poiskaan myydä

[amanda]

Meille tuli akvaario kun muutimme Lahteen (olin silloin kolme vuotias) ja sen jälkeen on aina akvaario ollut. Välillä vain yksi, toisinaan useampia. Tällä hetkellä on viisi.

Lapsena kerättiin siskon kanssa mökillä luonnonkalojen poikasia vanhaan lasten kylpyammeeseen, ja kasvateltiin niitä siellä. Soutuveneellä soudettiin matalaan salmeen, jossa kaivettiin airon avulla pohjasta joitain tähden muotoisia vesikasveja. Ja aina kasvin irrottua hoilattiin täysillä, että "Annikki tähtiiiii, se matkalle lähtiiiii.... " Viereisen luonnonsuojelusaaren hirvet eivät ole varmaan vieläkään toipuneet järkytyksestä.

[Junttis]

Minulla alkoi harrastus joskus kuuden vanhana kun löysin kaatopaikalta Markku Varjon Elävä akvaario kirjan. Kirja kulki mukanani joka paikkaan ja nykyään kirjasta löytyy erilaisia piirroksia+ muita räpellyksiä. Isovanhempani olivat ammatiltaan kalastajia heiltä vein särkiä, sorvia ja ahvenia ämpäreissä kotiin kasvatettavaksi.

Ensimmäisen kunnon akvaarion (128l) sain n.10 vuotiaaana. Hetken päästä ostin toisen samanlaisen. Akvaarioissa kasvatettiin rihmakaloja,tetroja ja erilaisia barbeja. 16 kesäisenä ostin kesätyörahoilla 270l altaan jonka myin viime syksynä. Pari vuotta sitten muutin Keskisuomesta pääkaupunkiseudulle omaan kämppään ja tällä hetkellä täällä yksiössä porisee 550l ja reilu 100l pönttö. Vanhemani ostivat 360l altaan, ksoka eivät osanneet asua ilman akvaariota poismuuttamiseni jälkeen.

[Kai]

Kävin pilkillä. Kalaonni ei ollut kaksinen, saaliina pari ahventa joista ei ollut pannulle laitettavaksi, tein niille sitten akvaarion. Sittemmin ahvenet vaihtuivat "virallisempiin" kaloihin.

[Anza]

Suurinpiirtein 10-vuotiaana hankin ensimmäisen akvaarioni. Asiaan kuului monetkin alottelijan virheet, mutta niistähän sitä oppii

[Viola]

Lapsiani innostin luontoharrastuksen pariin aikanaan moninkin tavoin.
Isoon viidenlitran lasitölkkiin oli keväisin tapana tuoda sammakonkutua. Pojat seurailivat nuijapäiden kehitystä. Aikanaan sitten vapautimme nuijapäät läheiseen lampeen seremonioiden kera.

Kerran toin hillapoimintamatkalta kantavan sisiliskonaaraan. Järjestimme otukselle terraarion eo. lasitölkkiin. Saimme kokea munimisen ihmeen ja pienet vikkelät sisiliskonpoikaset. Nämä myös äiteineen vapautettiin luontoon. 3:sta pojasta yhdestä kehittyi innokas akvaristi

p.s. Eläinsuojelulain mukaan nykyisin ei luonnonvaraisia matelijoita (herppejä) saa ottaa elätiksi. Noista em. ajoista on jo yli kaksikymmentä vuotta!