Aamulla poika huomasi, että kaikkein pienin ahvenvauva oli hävinnyt purkistaan. Ihmettelin sitä todella (ja ihmettelen edelleen) että miten se sieltä oli karkuun päässyt kun reilun viikon jo varsin hyvin oli siellä pysytellyt.
Ilokseni huomasin sen kuitenkin kurkkivan yhdestä kivikasasta (ei siis ainakaan heti ollut päätynyt suupalaksi). Fisu on nyt varmaan jonkun pari senttiä pitkä (ei välttämättä ihan sitäkään), täällä siis vaan nyt toivon, että se kaikessa oveluudessaan tajuaa pysyä tarpeeksi pienissä kivenkoloissa siihen asti kunnes on tarpeeksi iso pärjäilemään tuolla "suuressa vedessä"

