Niinpä... itsekin haluaisin yrittää ottaa parempia kuvia, juurikin mm. noista poikasista mutta meidän digipokkarillakaan ei kovin tarkkoja lähikuvia saa.
Miten sinun timanttipoikaset jakselee?
Murisijarihmakalojen lisääntyminen
Valvoja: Moderaattorit
-
jossuliini
- Member
- Viestit: 456
- Liittynyt: 20:19, 09.05.2004
- Sukupuoli: Nainen
- Paikkakunta: Paimio
Hienot kuvat piirsit, meni meidän altaassa nuo sukupuolisuhteet aivan päälleen. Eli tuo pienempi ja tosiaan kun nyt osaa katsoa niin körmympi taitaakin olla koiras ja kaksi muuta naaraita. Pitääpä nakata tuonne altaaseen kunnon läjä pintakasveja ja katsoa saavatko kalat mitään aikaiseksi. Jos edes näkisi että kutu kiinnostaa niin voisihan niille kutualtaankin pystyttää kunhan tuo taistojen kutu on ensin ohi...
Hei,
Juu timanttipoikasia ei ole näkynyt. Mä en tiiä, että mistä ne löytäis. Niitä sen 50 kappaletta vielä oli viikko sitten, mutta sen jälkeen ovat tietenkin hajaantuneet. Osaisko kukaan heittää minkä ajan päästä niitä vois ruveta silmillä paremmin havaitteen..? kyllähän ne ykdessä kasassa huomaa, mutta ei yksittäisenä. Tosin jos minä voin nähdä ne, muut kalat voi nähdä ne, ja se ei tietenkään taida olla tarkoitus.
Ukko partioi taas siellä edellisen pesän lieppeillä. Joko sillä on uusi poikue siellä kasvamassa, en tiedä. Nyt ei oikein näe, kun on vähän takempana ja syvempänä puskissa kuin aikaisemmin. Tuota puskaa kannattaa varmaan vähän karsia seuraavaksi, ettei ukko parka koko ajan ole kutemassa. Millon se muuten söis? Mitenhän mahtaa muuten olla luonnossa, että tekevätkö monta poikuetta peräkkäin jne? Noi muut luonnonkalat ihan näissä lähivesistöissähän on vähän sellaisia, esim. nuo lohet, että vaeltavat valtavat matkat kutemaan eivätkä siinä tohinassa paljon edes hoksaa syödä ja lopulta kuolevat stressiin heikentäminä erinäisiin tauteihin. Että jos sais jotenkin noita fisuja välillä rauhoittumaankin...
No mutta ei vielä maalata piruja seinille. Katsellaan. Ens poikueen taidan kyllä ottaa eri purkkiin talteen ja koittaa kasvatella isoiksi.
Juu timanttipoikasia ei ole näkynyt. Mä en tiiä, että mistä ne löytäis. Niitä sen 50 kappaletta vielä oli viikko sitten, mutta sen jälkeen ovat tietenkin hajaantuneet. Osaisko kukaan heittää minkä ajan päästä niitä vois ruveta silmillä paremmin havaitteen..? kyllähän ne ykdessä kasassa huomaa, mutta ei yksittäisenä. Tosin jos minä voin nähdä ne, muut kalat voi nähdä ne, ja se ei tietenkään taida olla tarkoitus.
Ukko partioi taas siellä edellisen pesän lieppeillä. Joko sillä on uusi poikue siellä kasvamassa, en tiedä. Nyt ei oikein näe, kun on vähän takempana ja syvempänä puskissa kuin aikaisemmin. Tuota puskaa kannattaa varmaan vähän karsia seuraavaksi, ettei ukko parka koko ajan ole kutemassa. Millon se muuten söis? Mitenhän mahtaa muuten olla luonnossa, että tekevätkö monta poikuetta peräkkäin jne? Noi muut luonnonkalat ihan näissä lähivesistöissähän on vähän sellaisia, esim. nuo lohet, että vaeltavat valtavat matkat kutemaan eivätkä siinä tohinassa paljon edes hoksaa syödä ja lopulta kuolevat stressiin heikentäminä erinäisiin tauteihin. Että jos sais jotenkin noita fisuja välillä rauhoittumaankin...
No mutta ei vielä maalata piruja seinille. Katsellaan. Ens poikueen taidan kyllä ottaa eri purkkiin talteen ja koittaa kasvatella isoiksi.
Hei,
40-litraisessa akvaariossani innostui myös murisijarihmakalapariskunta kutemaan
.
Siellä on nyt samanlainen parvi neulapäitä riippumassa pesässä. Altaassa oli kaikenkaikkiaan 5 murisijaa joista loput siirsin toiseen altaaseen tappeluiden alta.
Tässä kuva pariskunnasta.
Millaista ruokaa olet tarjonut poikasille?
40-litraisessa akvaariossani innostui myös murisijarihmakalapariskunta kutemaan
. Siellä on nyt samanlainen parvi neulapäitä riippumassa pesässä. Altaassa oli kaikenkaikkiaan 5 murisijaa joista loput siirsin toiseen altaaseen tappeluiden alta.
Tässä kuva pariskunnasta.
Millaista ruokaa olet tarjonut poikasille?
Kun kadonneen maan valo jälleen loistetta valaa, kuusi Nukkujaa ratsastaa, kuusi Tunnusta palaa, ja korkeaksi kun kasvaa juhannuspuu, Pendragonin miekkaan Pimeä kukistuu.
Ihana kuva! Poistin vähän pintakasvustoa, että saavat timanttirihmat välillä levähtää. En ehtinyt saada edellisella kerralla poikasia talteen, mutta nyt on poikasallas valmiina odottamassa, jos vain saisi seuraavat poikaset talteen. Mitä niille syöttäis? Likoeläimiä. Pari tilkkaa maitoa ja ilmapumppu/mattosuodatin, josta näitä likoelämiä saisi syötyä?
Hei,
Miten teillä ovat nämä rihmat voineet? Meillä 140 litraisessa on tullut ongelmia. Kun porukassa on 3 koirasta ja yksi naaras, koiraat taistelevat keskenään eikä naaraskaan niin kiltti ole. Kasveja on altaassa todella paljon, mutta hajotin tuon karvalehtipuskan, eikä sen jälkeen ole kalat enää kuteneet. Yhtä vuorollaan kaikki kalat ovat niin paljon syrjineet, ettei raukka ole syömään uskaltautunut. Johtava koiras teki useamman pesän eikä sinä aikana ruvennut syömään vaikka ruokin pesänkin viereen, useamman syömättömän viikon aikana lienee heikkeni niin, että 2. koiras pääsi haastamaan (näykki kiduksien päältä johtavaa koirasta) ja johtava koirakin kuoli. Eli alimmaiseksi joutunut koiras ja johtava, pitkään poikasista huolehtinut koiras, molemmat on kuollut. Altaassa enää jäljellä yksi naaras ja koiras ja nyt naaras näyttää olevan hyvin vihamielinen koirasta kohtaan.
Mitäs se tämmönen on? Eikö näiden pitänyt olla säyseitä ja sekaisin eri sukupuolia helposti yhdessäpidettävää lajia? Vai onko ongelma sitten kuitenkin liian pienessä ryhmäkoossa, jolloin timantit aika äkkiä oppivat kuka on kuka ja mitä sukupuolta?
Kuollessaan kalat ovat näyttäneet varsin terveiltä. Kirkkaat värit ja kaikki, mutta uiminen vaan kertakaikkiaan heikkoa. Voisihan tietenkin olla jokin muu syy näiden kuolemaan, mutta altaassa muut kalat ovat menestyneet ja olleet terveitä ja näissäkään ei siis minkäänlaisia sairauden merkkejä, muuta kuin muutama näykkäisy jälki kiduskansien päällä/takana. Se on juuri se kohta mihin ne aina toisiaan hyökkäävät.
Harmittavaa, kun ei nämä oikein tunnu mulla menestyvän. Ovat todella ihania kaloja muuten ja uteliaita jne. Yksinkö näitä pitäisi kuitenkin pitää? Alkavat muistuttaa jo taistelukaloja luonteiltaan...
Miten teillä ovat nämä rihmat voineet? Meillä 140 litraisessa on tullut ongelmia. Kun porukassa on 3 koirasta ja yksi naaras, koiraat taistelevat keskenään eikä naaraskaan niin kiltti ole. Kasveja on altaassa todella paljon, mutta hajotin tuon karvalehtipuskan, eikä sen jälkeen ole kalat enää kuteneet. Yhtä vuorollaan kaikki kalat ovat niin paljon syrjineet, ettei raukka ole syömään uskaltautunut. Johtava koiras teki useamman pesän eikä sinä aikana ruvennut syömään vaikka ruokin pesänkin viereen, useamman syömättömän viikon aikana lienee heikkeni niin, että 2. koiras pääsi haastamaan (näykki kiduksien päältä johtavaa koirasta) ja johtava koirakin kuoli. Eli alimmaiseksi joutunut koiras ja johtava, pitkään poikasista huolehtinut koiras, molemmat on kuollut. Altaassa enää jäljellä yksi naaras ja koiras ja nyt naaras näyttää olevan hyvin vihamielinen koirasta kohtaan.
Mitäs se tämmönen on? Eikö näiden pitänyt olla säyseitä ja sekaisin eri sukupuolia helposti yhdessäpidettävää lajia? Vai onko ongelma sitten kuitenkin liian pienessä ryhmäkoossa, jolloin timantit aika äkkiä oppivat kuka on kuka ja mitä sukupuolta?
Kuollessaan kalat ovat näyttäneet varsin terveiltä. Kirkkaat värit ja kaikki, mutta uiminen vaan kertakaikkiaan heikkoa. Voisihan tietenkin olla jokin muu syy näiden kuolemaan, mutta altaassa muut kalat ovat menestyneet ja olleet terveitä ja näissäkään ei siis minkäänlaisia sairauden merkkejä, muuta kuin muutama näykkäisy jälki kiduskansien päällä/takana. Se on juuri se kohta mihin ne aina toisiaan hyökkäävät.
Harmittavaa, kun ei nämä oikein tunnu mulla menestyvän. Ovat todella ihania kaloja muuten ja uteliaita jne. Yksinkö näitä pitäisi kuitenkin pitää? Alkavat muistuttaa jo taistelukaloja luonteiltaan...
-
jossuliini
- Member
- Viestit: 456
- Liittynyt: 20:19, 09.05.2004
- Sukupuoli: Nainen
- Paikkakunta: Paimio
Heippa!
Kiva kun kerroit, Midi, taas kuulumisia! (Mites muuten JuuLian ja mintun murisijat voivat?) Harmillista tosin kuulla moisia suru-uutisia.
Taistelukalamainen luonne kyllä löytyy meidänkin murisijoilta. Välillä "alfa-naaras" jahtaa "alfa-koirasta", välillä toisinpäin. Joskus aivan kuin eivät voisi sietää toisiaan näköpiirissään, toisinaan hengailevat yhdessä tiiviisti. Meillä ei kyllä mitään vakavia loukkaantumisia ole tullut ollenkaan, jollei noita kutumylläkässä tulleita osumia lasketa.
Ota noista nyt sitten selvää. Sanoisin, että se on se kuumaverinen temperamentti! Olen kyllä huomannut, että kahden yksilön (tai oikeastaan muodostuneen parin) välillä näitä tunteiluja esiintyy ja ne purkautuvat milloin mitenkin, mutta porukan muut yksilöt harvoin saavat osuutta näistä "kuumumisista". Joskus, jos tielle osuvat, saattavat joutua jahdatuiksi, mutta minä en mitään "kiusaamista" tai "syrjimistä" ole havainnut. Ainoastaan parisuhdekriisejä. Niin että porukka on kai näille ihan ok, en tiedä onko välttämätön.
Meillä on ollut edelleen taukoa kutemisesta, eikä tuolla ole kunnolla muristukaan aikoihin. Pari pientä on liittynyt isojen seuraan niin, että tällä hetkellä tuolla on viisi murisijaa. Tulokkaat ovat selvästi "alfaparia" ja sitä pikkuistakin hieman pienepiä, toinen aivan vaalea, toisella näkyy selvät pisteet ja raidat. Seurataan kehitystä, mutta nyt ainakin ovat ihan samaa porukkaa kaikki. Asuvat jenginä puunoksan alla jaavansaniaispöheikössä, jokaisella on ona lehti "kattonaan". Elämä on tuolla aika leppoisaa, tosin se ihmetyttää edelleen että kutemiset niin äkisti loppuivat täysin. Akvaarion muutto omalle paikalleen on tänä viikonloppuna, joten saas nähdä minkä järkytyksen siinäkin kokevat ja kuinka mahtavatkaan moisesta järistyksestä loukkaantua. Kuviakin voisi taas kai ottaa.
Kiva kun kerroit, Midi, taas kuulumisia! (Mites muuten JuuLian ja mintun murisijat voivat?) Harmillista tosin kuulla moisia suru-uutisia.
Taistelukalamainen luonne kyllä löytyy meidänkin murisijoilta. Välillä "alfa-naaras" jahtaa "alfa-koirasta", välillä toisinpäin. Joskus aivan kuin eivät voisi sietää toisiaan näköpiirissään, toisinaan hengailevat yhdessä tiiviisti. Meillä ei kyllä mitään vakavia loukkaantumisia ole tullut ollenkaan, jollei noita kutumylläkässä tulleita osumia lasketa.
Ota noista nyt sitten selvää. Sanoisin, että se on se kuumaverinen temperamentti! Olen kyllä huomannut, että kahden yksilön (tai oikeastaan muodostuneen parin) välillä näitä tunteiluja esiintyy ja ne purkautuvat milloin mitenkin, mutta porukan muut yksilöt harvoin saavat osuutta näistä "kuumumisista". Joskus, jos tielle osuvat, saattavat joutua jahdatuiksi, mutta minä en mitään "kiusaamista" tai "syrjimistä" ole havainnut. Ainoastaan parisuhdekriisejä. Niin että porukka on kai näille ihan ok, en tiedä onko välttämätön.
Meillä on ollut edelleen taukoa kutemisesta, eikä tuolla ole kunnolla muristukaan aikoihin. Pari pientä on liittynyt isojen seuraan niin, että tällä hetkellä tuolla on viisi murisijaa. Tulokkaat ovat selvästi "alfaparia" ja sitä pikkuistakin hieman pienepiä, toinen aivan vaalea, toisella näkyy selvät pisteet ja raidat. Seurataan kehitystä, mutta nyt ainakin ovat ihan samaa porukkaa kaikki. Asuvat jenginä puunoksan alla jaavansaniaispöheikössä, jokaisella on ona lehti "kattonaan". Elämä on tuolla aika leppoisaa, tosin se ihmetyttää edelleen että kutemiset niin äkisti loppuivat täysin. Akvaarion muutto omalle paikalleen on tänä viikonloppuna, joten saas nähdä minkä järkytyksen siinäkin kokevat ja kuinka mahtavatkaan moisesta järistyksestä loukkaantua. Kuviakin voisi taas kai ottaa.
Hei,
Juu. Meilläkin timantit välillä lymyilivät keskenään, tosin alfa-pari olivat erillään kudun ajan. Nyt jäljellä on enää pariskunta ja niitäkin näyttää toistensa seura kovasti pännivän. Eikä oikein tahdo maistua ruokakaan. Onko se sitten niin, että kun altaassa ei ole niitä sähläreitä tetroja enää (tarkoitus oli rauhottaa ympäristöä kudun edistämiseksi) niin nyt ne ei tajua milloin ruokaa on tarjolla...
Katsotaan miten käy, emmä osaa oikein mitään muutakaan tehdä. Mitään taistelujälkiä ei tuon pariskunnan kesken näytä nyt vielä olevan.
Aikaisemmin niillä oli kyllä hierarkia kohdallaan ja jokainen tiesi kuka on kaikkein alimmainen ja se tajusikin pysyä piilossa melko pitkään, mut ei se sitten syömättä pärjännyt.
Juu. Meilläkin timantit välillä lymyilivät keskenään, tosin alfa-pari olivat erillään kudun ajan. Nyt jäljellä on enää pariskunta ja niitäkin näyttää toistensa seura kovasti pännivän. Eikä oikein tahdo maistua ruokakaan. Onko se sitten niin, että kun altaassa ei ole niitä sähläreitä tetroja enää (tarkoitus oli rauhottaa ympäristöä kudun edistämiseksi) niin nyt ne ei tajua milloin ruokaa on tarjolla...
Katsotaan miten käy, emmä osaa oikein mitään muutakaan tehdä. Mitään taistelujälkiä ei tuon pariskunnan kesken näytä nyt vielä olevan.
Aikaisemmin niillä oli kyllä hierarkia kohdallaan ja jokainen tiesi kuka on kaikkein alimmainen ja se tajusikin pysyä piilossa melko pitkään, mut ei se sitten syömättä pärjännyt.
Hei,
Valitettavasti en onnistunut murisijoiden kudusta saamaan kasvatettua yhtään poikasta. Siirsin nämä myös nyt uiskentelmaan 200-litraiseen jossa viihtyvät mainiosti. Kuteneet eivät ole vielä uudestaan.
40-litraisessa altaassa asustaa nyt 5 lakritsigouramia ja 3 amanorapua hyvin turvepitoisessa vedessä. PH tällä hetkellä melkein 4. Nuo lakritsit vaan ovat kovin kranttuja ruoan suhteen. Mikromadot suurta herkkua ja hauska seurattavaa niiden metsästys
minttu
Valitettavasti en onnistunut murisijoiden kudusta saamaan kasvatettua yhtään poikasta. Siirsin nämä myös nyt uiskentelmaan 200-litraiseen jossa viihtyvät mainiosti. Kuteneet eivät ole vielä uudestaan.
40-litraisessa altaassa asustaa nyt 5 lakritsigouramia ja 3 amanorapua hyvin turvepitoisessa vedessä. PH tällä hetkellä melkein 4. Nuo lakritsit vaan ovat kovin kranttuja ruoan suhteen. Mikromadot suurta herkkua ja hauska seurattavaa niiden metsästys
minttu
Kun kadonneen maan valo jälleen loistetta valaa, kuusi Nukkujaa ratsastaa, kuusi Tunnusta palaa, ja korkeaksi kun kasvaa juhannuspuu, Pendragonin miekkaan Pimeä kukistuu.