Äkäisin kalasi?

[Törökala]

Äkäisin on partamonni herraseni Lord. Sen näkemys reviirin koosta on ihan eriluokkaa kuin muilla partamonneillani. Olen siirtänyt sen isoimpaan altaaseeni (576 l), mutta ei riitä ei. Se tahtoo kalifiksi kalifin paikalle eikä siinä sitten muuta. Seeprakirjoahvenet yms. on aika leppoisia kavereita tähän nähden.

[Emsku02]

En nyt tiedä voiko taistoani äkäiseksi sanoa, mutta ainakin on ärhentelevä ja isotteleva.

[akvaristi]

Taitaa minulla olla vain hyvin lällyjä kaloja, mutta hyvä niin . Pahin on ehkä ollut palettiuros, joka sekin lähinnä jahtasi vain akkaansa, eikä sitäkään aina. Harvoin ajoi esim. monnisia takaa, lähinnä ruoka-aikoina. Tosin eivät ikinä päässeen kutuvaiheeseen asti...

Tällä hetkellä olisi vastaavana tapauksena perhosukko, tosin akka on taas kerran ainoana jahdattavana. Eli ei mitään pahoja tapauksia... partisherrakin (sekä jo edesmennyt että nykyinen) ovat ihan kiltisti, ei minkäänlaista uhittelua kenellekään. Edes ruoka-aikana.

[jokelamaniac]

No ei minulla niin äkäisiä ollut, mutta eräässä kirjassa kertoi Hän (siis kirjoittaja) että kun oli keskiamerikassa tutkimassa kaloja, niin joku kirjoahven hyppäsi vedestä ilmaan ja käteen kiinni. En nyt muista mikä oli, mutta sitä sukua keskiamerikan kirjoahvenia, joiden rinnalla sitruunakirjoahvenkin on velliperse. Ja onhan noita k-amerikassa mm. nandopsis dovii, mikäs tuo nyt suomeksi oli. En tiedä onko näitä kukaan oikein suomessa pitänyt...

[SepiMies]

Kaikkein vihaisin kaloistani oli platy uros, mikä muuttui pienen onnettomuuden seurauksena hyvin agressiiviseksi. Ei sietänyt lähelleen ketään muuta kuin pisimmällä raskaudessa olevan naaraan. Kaikki muut se ajoi tiehensä. Yksi platy naaraani pieneni tämän kohtelun seurauksena, mutta on nyt jo kasvanut oikeaan kokoon tuon tyrannin kuoltua. Ruoka-aika oli ainoa, milloin se päästi muut lähelleen.

[Tytti]

Kaikkein ärhäköin on Pseudotropheus sp. "polit" - koiras Otsa ja hyvänä kakkosena tulee Labeotropheus trewavasae - koiras Peku. Ihan tavallisia malawi-koiraita ovat molemmat. Saattelevat ja isottelevat, mutta eivät tee toisista kaloista fileitä.

[Angelfish]

Minulla on itseasiassa kaksi äkäistä kalaa; lehtikalapariskunta.
Tiesin hankintahetkellä millaisia lehtikalat ovat, mutta en tiennyt, että nämä eivät sovi ollenkaan toisten kanssa. Nämä kaksi elelivät ensin sopuisasti kuuden kalan porukassa, mutta meno alkoi niin hurjaksi toisia kohtaan kutuaikana, että pariskunta saa nyt kahdestaan hallita valtakuntaansa ja toiset lehtikset muuttivat toiseen altaaseen.

[Azkhaeracan]

En nyt muista mikä oli, mutta sitä sukua keskiamerikan kirjoahvenia, joiden rinnalla sitruunakirjoahvenkin on velliperse.

Toki tämäkin on pitkälti yksilöstä kiinni!

Lisäystä vielä noihin äkäisyyksiin, siis sitruuna on meillä tällä hetkellä vihaisin kala ja se onkin vihaisin ikinä, mitä tässä talossa on ollut. Toki meilläkin on ollut jonkin verran äksyjä plekoja ja muita kirjoahvenia, mutta tuo sitruuna vie kyllä voiton. Muut kalat ovat lähinnä käyneet toisten kalojen päälle, mutta tämä käy rohkeasti myös hoitajan kimppuun. En tiedä voiko tuosta vielä hullummaksi muuttua. En ole viitsinyt kokeilla josko se hyppäisi käteen kiinni, hyvin todennäköisesti kyllä, koska se vaanii pinnan yläpuolista elämää, mikäli näkee siellä jonkin liikahtavan nopeasti ohi. Ruuankin perään se hyppelee erittäin mielellään (näpit vaarassa). Ja tosiaan taisin jo mainita, että kättään sen vesialueelle on turha laittaa pinnan alle tai käy köpelösti.
Aggressiivinen helmipurjeplekokin kalpeni sen rinnalla ja sai turpaansa oikein komiasti. Yli 25 senttiseltä plekolta haukkailtiin evistä paloja eväruotoja myöten lyhyessä ajassa. Ruoka-aikaan tämä kyseinen pleko hyökkäilee normaalisti kaikkien kimppuun puolustaessaan ruokaansa.

Aikojen saatossa on ollut tosiaan äkäistä palettikalaa, seeprakirjoahvenia, helmipartamonni, peruspartiksia, punatimanttiahvenia, juovakääpiöahvenia jne jne. Sitten tietty sellaisia kaloja, jotka vain uhittelevat, mutteivät oikeasti ole kovinkaan vihaisia, kuten taistelukaloja, töyhtökääpiöahvenia, jne. Sormiin kiinni hyppivät keisaritetrat olivat huvittavia, ruuaksi toki luulivat.

[jari75]

Ehdottomasti tulisuu pariskunta,varsinkin kutuaikana.Puolustavat kyllä raivokkaasti omaa reviiriään&kutua.

[jokelamaniac]

Tuli vaan mieleen tosta partamonnista, että partamonneissahan on yksilöitä, näköjään luonne-erot suuriakin. Ja sitten tämä ruokakysymys... Sama partamonni, joka kylläisenä lötköttelee omassa ylhäisyydessään, saattaa muuttua nälkäisenä todelliseksi terroristiksi... Eli jos ongelmia aiheen suhteen, niin voisi kokeilla, josko auttaisi jos tiputtaisi enempi ruokatablettia pohjalle...

[ParratonMonni]

Sama partamonni, joka kylläisenä lötköttelee omassa ylhäisyydessään, saattaa muuttua nälkäisenä todelliseksi terroristiksi... Eli jos ongelmia aiheen suhteen, niin voisi kokeilla, josko auttaisi jos tiputtaisi enempi ruokatablettia pohjalle...

Tai sitten on semmoinen vähäpää-partis, joka vahtii jokaista ruokatablettia niin hurjana, ettei ehdi syödä. Ei kärsi keskittyä omaansa, jos altaan toisessa reunassa näkyy toinen ruokatabu, se on heti käytävä omimassa... ja sitten taas takaisin jne...

OT: kas kun tuli mieleen muutama tuntemani ihminen yllättäen tuosta meijän Örmäkkeen käytöksestä!

[jokelamaniac]

Jep, partamonnit on kyllä älynlahjoilla siunattuja otuksia! Mutta näissä todellakin näyttää olevan luonne-eroja, omassa altaassa tällä hetkellä kaveri joka uiskentelee välillä pitkiäkin aikoja ihan veden pinnassa... Ja luonteeltaan on tavanomaista rauhallisempi.