![[;)]](./images/smilies/icon_wink.gif "Wink"){kind=icon}
Alkaa:
Partamonni eli tunnetummin ”partis” on suosittu kala kestävyytensä ja helppohoitoisuutensa takia. Se on kotoisin Etelä-Amerikasta, Amazonista.
Se on saanut nimensä koiraan tuuheasta parrasta joka saattaa olla. isoimmilla yksilöillä jopa pari senttiä pitkä! Naarailla partaa ei ole. Joillakin saattaa olla kuitenkin pienen pieni parrantynkä. Koirailla on myös pitempi ja paksumpi kuono kuin naarailla. Naaraat omaavat myös pyöreämmän vatsan
Erot huomaa kalan ollessa 4 senttinen. Molemmilla sukupuolilla on eräänlaiset pienet möykyt silmiensä edessä. Ne ovat kuin sieraimet.
Niillä partamonnit haistelevat..
Partamonnit ovat yöeläimiä, mutta oppivat akvaario-oloissa helposti päiväkaloiksi.
Partamonnia pidetään rumana kalana.
Ei voi sanoa että se olisi kovinkaan nätti, mutta silti lähes kaikissa akvaarioissa, pikkupurkkeja lukuun ottamatta, on partamonni
Partamonni sopii hyvin aloittelijan ensimmäiseksi kalaksi. Se tarvitsee kuitenkin vähintään yli 100 litraisen akvaarion koska kasvaa 10-20 senttiseksi
Vesiarvoista ei ole niin väliä kunhan PH eli veden happamuus on 6,0–8,5
Ja lämpötila 21-28 astetta. Partamonni sietää jopa murtovettä joka on jo aikamoinen saavutus. Partamonni on tyytyväinen jos sen koti akvaariossa vesi virtaa edes vähän.
Jokaisella partamonnilla on oltava oma luola tms. jonne se voi vetäytyä omaan rauhaansa. Sieltä se hätistää tunkeilijat ulos. Heiveröisimmät tunkeilijat saattavat saada vammoja mutta eivät mitään vakavia sentään. Partamonnit piiloutuvat yleensä vedenvaihtojen ajaksi vakituiseen luolaansa.
Patamonni koiraat viihtyvät yleensä huilaamassa luolissa tai uusia paikkoja tutkimassa.
Naaraita näkee useamminkin.
Partamonnit saattavat käydä keskenään kovankin näköisiä rähinöitä, ruuasta tai reviireistä.
Mutta niin uskomattomaltakin kuin se kuulostaakin lähes kaikki taistelut päättyvät siten että kumpikaan ei ole saanut naarmuakaan.
Oikeissa oloissa kala on loistava levänsyöjä, mutta myös vesikasvit kuten miekkakasvit maistuvat.
Partamonni on kaikkiruokainen, mutta tarvitsee paljon kasviksia. Tuore ruoka on erittäin tärkeää.
Kurkku, salaatti, herneet yms. ovat erityistä herkkua.
Kalalle on oltava jatkuvasti ruokaa tarjolla tai kasvit kärsivät.
Ne tarvitsevat myös altaaseensa kannon tms. sillä puu edistää
partamonnien, kuten muidenkin imumonnien, ruuansulatusta
Partamonni on sävyisä muille kaloille, paitsi omille lajitovereilleen liian pienessä altaassa. Partamonni saattaa myös häätää muut kalat väkivaltaisesti ruokansa luota.
Ne syövät myös kotiloita, jos sellaisia sattuvat löytämään.
Kala saattaa oppia imemään limaa isojen, hitaasti liikkuvien kalojen, kuten kultakalojen, kyljistä.
Se on huono juttu sillä kerran kyljen löytänyt partamonni ei koskaan sitä unohda. Kala jolta on syöty limaa on alttiimpi sairauksille ja kuolemalle.
Partamonnit tarjoavat myös pientä siivousapua syömällä kuolleiden kalojen raatoja. Arkiruuaksi partamonnille kelpaavat vihertabletit.
Uhatuksi joutuessaan kala puolustautuu levittämällä kiduksensa ja paljastaa siten poskipiikkinsä. Kalalla on myös rintaeviensä päässä piikit.
Partamonnin hyökätessä se on uskomattoman pelottava näky.
Partamonnien siirtämisessä on oltava varovaisia sillä ne voivat jäädä parroistaan ja piikeistään kiinni haaviin.
Partamonnit kutevat helposti seura-akvaariossa. Koiras valitsee suojaisan
luolan tai onkalon jossa kutu tapahtuu.
Kudun jälkeen koiras vartioi mätimunia jotta ne eivät joutuisi muiden kalojen suuhun, se myös löyhyttelee rintaevillään raikasta vettä munien päälle. Muuten kutu homehtuu.
Poikaset kuoriutuvat muutaman päivän kuluttua ja lähtevät uimaan ja rapsuttamaan leviä ravinnokseen noin viikon päästä päästä. Aluksi poikasten ravinnoksi riittää 7-9 päiväksi ruskuaispussi.
Mikäli partamonnit kutevat usein poikaset aiheuttavat vakavaa tuhoa akvaarion kasveille. Koiras jättää poikaset vasta kun ne ovat kyllin isoja selviytyäkseen omillaan!
Kaikille poikasille on lähes mahdotonta löytää uutta kotia.
Partamonneja näkeekin usein tarjottavan ilmaiseksi.
Joskus saattaa löytää jopa sentin pituisia partamonneja olevan kaupan.
Ne ovat vielä turhan pieniä eivätkä kestä muuttoa. Alle 3 senttisen partamonnin ostoa on vältettävä.
Partamonnien lisääntymistä voi ehkäistä pitämällä vain yhtä sukupuolta altaassaan. Naaraat sopivat keskenään oikein hyvin, mutta koiraat eivät lievästi sanottuna siedä toisiaan
Partamonnin latinankielinen nimi on Ancistrus sp.
Sen heimo on Loricariidae ja alaheimo Hypostominae.
Partamonnit ovat lähes kaikkien omistajiensa suosikkeja persoonallisuutensa tähden. Monet keksivät omituisia toilailuja kuten: Se hyppäsi suodattimelta tai Se kapusi altaan reunan yli tai matkusti kurkulla suodattimen virrassa.
Toisen partamonni oli taas nukahtanut kesken imuttamisen ja tippunut selälleen hiekalle.
Yhden partamonni taas änkesi kannonreikään ja juuttui siihen.
Ja sen yhden partamonni tiputti kotiloita hiekalle.
Ja hänen partamonninsa päästeli kummallista narinaa ja hän luuli että suodatin kenkkuilee.
Partamonneille on yleensä ihan tavallista säikyttää omistajansa tarttumalla vedenvaihdossa tämän käteen tai ”tekeytyä kuolleeksi” altaan pohjalle.
Partamonnit vaihtavat väriään kuten muutkin imumonnit.
Eivät ne oikeastaan väriään vaihda vaan tummentavat tai haalistavat.
Kun akvaarioon menee aamulla laittamaan valot Partamonni saattaa olla vaalea ja rynnistää piiloon! JA kun katsoo muutaman minuutin päästä uusiksi sen värit ovat taas tummuneet.
Partamonnit vaihtavat väriään mielialansa ja tilanteen mukaan.
Stressi ja raivo haalistavat värejä samoin viileys.
Partamonneista on olemassa myös albiino värimuunnoksia.
Kommentit ovat tervettulleta! Esitän saman esitelmän koulussa tiistaina!
Sopivan ymmärrettävää tekstiä niillekin, jotka eivät ole koskaan partamonneista tai muistakaan monneista kuulleetkaan. Yhden pienen asiavirheen voisin korjata kuitenkin. Partiksen piikkikimpuilla ei ole mitään tekemistä sen kiduksien kanssa, vaan pienet kiduskannet ovat siellä pään alapuolella, näät ne, kun otus massuttaa lasissa. Ja ne piikit, niinkuin tiedätkin, ovat sitten siinä "poskien" kohdalla erillään.
Ja oma kotoinen kantamme on sitten todennäköisesti useamman lajin risteytymä.