Tällainenkin voi toimia

[agr]

Olen harrastanut akvaarioita 70-luvun alusta, eli noin 35 vuotta. Tähän foorumiin olen tutustunut vasta tämän vuoden alussa, ja jäseneksi olen liittynyt maaliskuussa. Se täytyy todeta, että tämä on erinomainen tiedonlähde; toista oli silloin joskus, kun kirjastosta löytyi pari akvaariokirjaa piirretyillä kuvilla.

Ihan huvin vuoksi, ja mielenkiinnosta, millaisia kommentteja tämä mahdollisesti herättää, kerron nykyisestä altaastani:
Akvaario on mallia Juta (n. 5 vuotta sitten hankittu), eli Porin Akvaariokeskuksen Tammisen Jussin tekemä n. 700 litrainen, ja sen alla on niin ikään Jussin tekemä mäntyinen kaappi. Rouvan iloksi tämä kokonaisuus hallitsee olohuonettamme sopimatta täydellisesti muuhun kalustukseen.

Suodatuksesta vastaa kaksi Eheimin 2028 ulkosuodatinta. Lämmitinkin on (300W), mutta se ei käytännössä iske juuri koskaan päälle, sillä Giantin valaisinkotelot nostavat lämmön yli halutun 25:n, kun huonelämpö liikkuu 23:n ja 24:n välillä.

Kasveina Anubista (keskellä iso tiheikkö, ja sen lisäksi sitä kasvaa kiinnittyneenä juurakkoon), melalehteä, vallisneriaa ja miekkakasveja.

Vedenvaihto 1/3-1/4 kerran viikossa (tämä opittu vasta nyt netin kautta, aikaisemmin perinteinen "vanhan veden taktiikka"). Porissa on pehmeä vesi, joten heitän soodaan joukkoon, jotta karbonaattikovuus pysyy välillä 3-4. Ph n. 7.

Sitten kalasto:
4 kpl papukaija-ahven (2 koirasta ja kaksi naarasta; toinen kutupari ja toinen pari veryttelee, eli ei vielä kutenut); 2 tulisuuta (vanhempi naaras ja nuorempi koiras (eivät ole vielä kuteneet); kolme palettikalaa (kutupari + "ylijäämänaaras"), kutevat enää harvoin, onneksi; 5 kongontetraa (alunperin 8), 5 leväbarbia, 11 loistobarbia (huntuversio); 4 partamonnia (3 koirasta ja yksi naaras; eivät onneksi enää kude); neljä piikkisilmää; 2 leopardimonnista ja 5 kuparimonnista (leopardeja alunperin 5, mutta porukka harventunut vuosien varrella), 3 vanhaa kardinaalitetraa (alussa 40) ja 9 tiikerinuoliaista.

Papukaijakeskustelua seuranneena totean sen johtavan kovin helposti ylilyönteihin. Omani hankin noin vuosi sitten, kun halusin akvaariooni lisää väriä. Ko. lajin taustoihin olen tutustunut vasta myöhemmin tämän palstan kautta. Omat yksilöni ovat "kultakalanvärisiä" oransseja, eli luulen niiden olevan värjäämättömiä. Niillä on iso vahva pyrstö, ja ne ovat todella hyviä uimareita. Ainoastaan niiden suu on sellainen, mikä ei toimi täydellisesti. Se kun ei mene täysin kiinni.

Suun rakenne ei haittaa niiden syömistä (kaikkiruokaisia ahmatteja), mutta epäilen sen haittaavan kudun hoitamista (voi olla yksi syy lisääntymisvaikeuksiin). Nyt kun olen lukenyt tämän lajin taustoista, en edes välttämättä haluakaan niiden lisääntyvän akvaariossani, mutta tapa, millä ne yrittävät, saa minun nostamaan hattua. Ne nimittäin tyytyvät vartioimaan vain valitsemansa ruukun lähiympäristöä, ja muu alue akvaariosta voi jatkaa normaalia elämäänsä. Näin ei ole esim. palettikalojen tai avainten kutiessa. Jos lajin toisena kantaisänä on sitruunakirjoahven, pidän tätä ominaisuutta yllättävänä. Toisaalta niiden hillitty vartiointi johtaa siihen, että tulisuut ja muukin jengi käyttävät tilaisuutta hyväkseen, eikä kutu näe kolmatta päivää.

Luonteeltaan ainakin nämä papukaijat ovat fiksuja: ne eivät ahdistele ketään. Jos joku erehtyy niitä tönimään, niin kuitti tulee, muttei sen enempää. Keskinäistä pullistelua on, kuten ahvenilla yleensäkin. Tulisuut ovat liittyneet tähän papukaijaporukkaan ja pullistelevat joukon mukana.

Tikerinuoliaiset (nyt n. 10 cm.) eivät ole vieneet monnisilta silmiä, ja näyttävät neki tyytyvän keskinäiseen pullisteluun.

Kaiken tämän selostuksen jälkeen haluan vain todeta, että oikeastaan ensimmäisen kerran harrastukseni aikana kokonaisuus toimii: akvaariossa on sopivasti väriä (papukaijat, tulisuut, loistobarbit ja tiikerinuoliaiset), persoonallisuuksia (tulisuut, papukaijat), ja ennen kaikkea: kukaan ei kiusaa ketään; homma on kerrankin balanssissa. Näin ei ole ollut aina vuosien varrella. Ja sen voin todeta, että lajien sisälläkin kalat ovat yksilöitä (erityisesti lehtikalat?!).

On minulla silti yksi ongelma: en voi, enkä halua hankkia uusia kaloja sekoittamaan toimivaa systeemiä!!!

Haluan toivottaa tuoreemmille harrastajille onnea mielenkiintoisen harrastuksen parissa!!

[herle]

Yleensä akvaarioita pitkään harrastanut harrastaja tietää koska akvaario on toimiva. Varsinkin kun on kiinnostusta hoitaa homma oikein. Tosin tiikerinuoliaisparvi on aika suuri, kun niistä tulee isoja kaloja ja akvaariossa on paljon muitakin kaloja...Mutta hyvä jos homma tällä hetkellä toimii.

[agr]

Olet oikeassa. Tiikerinuoliaiset ovat nyt n. 10 cm pitkiä. Olen henkisesti varautunut siihen, että jos ja kun ne kasvavat suuriksi, muuta porukkaa pitää ehkä olla vähemmän. Joukossa on osittain sen verran vanhaa väkeä, että "luonnollista poistumaa" voi tulla lähitulevaisuudessa.

Tällä hetkellä on tilanne siinä mielessä hyvä, että kalat miehittävät suht. tasaisesti akvaarion eri kerrokset, eikä pahempia ruuhkia ole. Kuitenkin katsottavaa riittää.

Erityisen positiivinen tuttavuus lajina on ollut tulisuu, jota en aikaisemmin ole uskaltanut kokeilla. Kalat ovat komeita kooltaan ja väritykseltään, eivätkä ole luonteeltaan pahoja. Toki ne ovat ahvenia, ja puolustavat kutuaan, mutta muina aikoina ne vain pullistelevat näyttävästi toisilleen, eivätkä hätyytä edes kardinaalivanhuksia.