Hmm.. Ehkäpä taas liikaa toitotetaan tuota "Ei vedenparannusainetta tarvitse käyttää!" -fraasia. Ne, jotka eivät käytä, voisivat perustella tarkoin sen, että eivät käytä. Vesijohtovesi ei ole puhdasta vettä, mitä hanasta tulee ja se, mitä se on vesilaitokselta lähtiessään muuttuu vielä matkan varrella siihen, mitä sinulta hanasta tulee; tähän vaikuttaa se, kuinka pitkän matkan se vesi kulkee ennen kuin päätyy taloosi, missä kunnossa suuremmat vesiputket ovat ja lopulta se, millaisessa kunnossa talosi putkisto ja vesisäiliöt ovat.
Eipä tuossa ole aikaakaan, kun erääseen akvaarioliikkeeseen tuli soittoja asiakkailta ja kyselivät, että mikä on, kun kalat näyttävät oudoilta - syynä oli, että asiakkaat olivat tehneet vedenvaihtoja ja juuri sillä hetkellä vesilaitos oli muuttanut vedenkoostumusta; veteen lisättiin tavallista enemmän kemikaaleja.
Se on sitten eriasia lopulta, miten paljon sitä vedenparannusainetta tulee käyttää: 1/10 ohjeesta vai 2x ohjeellinen määrä. Tyypillisesti nuo on suunnattu Euroopan muihin maihin, kuin meille tänne Suomeen, jossa vesi on ehkä vähiten käsiteltyä loppukäyttäjälle tai enemmän tarkoitan sitä, että vedenlaatu loppukäyttäjälle on vähemmän kemikaalirikasta ja puhtaampaa. Itse käytän vedenparannusainetta, mutta en ohjeellista määrää vaan vähemmän. Ja eron huomaa; Jos vedenvaihdon tekee ilman vedenparannusainetta, alkaa monniset heittää kuperkeikkaa hiekkaa vasten ja leväbarbit syöksähtelemään kasvinlehtiin. Vedenparannusaineen kanssa tällainen on hyvin vähäistä - satunnaista käyttäytymistä.
Jos mulla itsellä olisi vielä arvokkaampia kaloja, niin en edes enää ajattelisi vaihtavani vettä ilman vedenparannusainetta. Muutama vuosi takaperin jätin vedenparannusaineen käytön pois, kun sitä toitotettiin samaan malliin, että se on ihan turhaa. Vuosi-pari sitten otin vedenparannusaineen jälleen käyttöön ja voin todeta, etten palaa takaisin siihen, etten käyttäisi.
Esimerkiksi kerritetrat ja kiilakyljet. Nykyisin näitä pidetään varsin hankalina kaloina ja saattava kupsahdella tuon tuostakin ilman sanottavaa syytä. Jos ajatellaan, että esim. kerritetraa luonnehditaan herkäksi kalaksi, niin miten paljon syynä näidenkin kuolemaan on asenne "minähän en käytä vedenparannusainetta, kun kerran ei tartte ja muutkaan ei käytä". Jokainen jolla on ollut "ongelmallisia" kerritetroja, kiilakylkiä etc. voi mielessään miettiä, käyttikös näiden kalojen kanssa vedenparannusainetta vai heittikö suoraan hanasta sitä mitä tuli.
Jos haluaa minimoida kalojen kokeman stressin, niin kannattaa toimia luonnollisesti seuraavan mallin mukaisesti:
1) vesi letkulla viemäriin
2) paluuvesi isoon saaviin, lasketaan saavi täyteen (saavissa pumppu ja letku akvaarioon)
3) lisätään vedenparannusainetta saaviin, jotta vaihdettava vesi saa "reagoida" vedenparannusaineen kanssa rauhassa
4) 5 minuuttia myöhemmin käsitellään vesi pH-, kovuus-, jne-arvoiltaan sopivaksi, tarkastetaan lämpötila
5) kytketään pumppu päälle ja annetaan veden valua esim. suodatinvanun läpi akvaarioon
6) joko toistetaan sama tai annetaan hanaveden valua samaa nopeutta saaviin kuin mitä saavista poistuu vettä pumpun voimalla - välistä käsitellään saavivettä, jotta vesiarvot eivät muuttuisi kovin jatkuvan vesivirtauksen takia (hanavesi)
7) kun akvaario on jälleen täynnä, lisätään kasvilannoitetta (mieluusti 2/3 vedenvaihtopäivänä ja 1/3 tästä pari päivää myöhemmin)
Väliastian käytöllä päästään eroon pienen pienistä kaasukuplista, eikä akvaario samene, letkun päässä oleva suodatinpatruuna vielä hajoittaa tätä ja vaihtovesi on lähes tulkoon kirkasta ilman paineistuksesta aiheutuvia kaasukuplia. Vaihtovesi on käsitelty akvaarioon sopivaksi, jolloin vedenvaihdosta aiheuta kalojen kokema stressi on vähentynyt.
Vedenparannusaine suoraan akvaarioon?
Monet näistä vedenparannusaineista sisältää suhteellisen vahvaa pelkistintä, tiosulfaattia, joten mielestäni ei ole kovinkaan fiksua ruiskaista sitä suoraan akvaarioon jonkun kalan kiduksiin. Mitä hyötyä sillä saavutetaan sitten? Konsentraatio laskee vesitilavuuteen nähden merkittävästi ja, minkä kanssa vedenparannusaine reagoi akvaariossa. Tarkoitushan on se, että se vaihtovesi käsitellään sillä vedenparannusaineella eikä akvaariovesi tai lorauteta pelkistintä kalan päälle. Tiosulfaatti reagoidessaa mm. vapaan halogeenin kanssa (esim. Cl2) reagoi sitten, että muodostuu halogenidia (2 Cl-) ja tiosulfaatti itse tetrationaatiksi.
Koko vedenparannusaineen käyttämättä jättäminen on noussut kuin uskonnoliseksi hurmokseksi akvaristien keskuudessa - suusta suuhun menetelmällä: Kun asutaan samalla paikkakunnalla, niin ei tarvi käyttää. Tai kun tutun tuttukaan ei käytä, niin en minäkään käytä. Säästetään vedenparannusaineesta, mutta kitataan se oluena terassilla alas. Mukavampihan se on sitä kallista olutta kiskoa terassilla, kuin vähentää kalojen kokemaa stressiä - kun ei sitä aina silmin näe, niin turhaahan sen täytyy olla. Ihan liiallisuuksiin ei tuon säästämisen kanssakaan kannata mennä akvaarioharrastuksessa ja varsinkaan vasta-alkajia, joilla menee sormi suuhun, jos ongelmia tulee eteen, niin neuvoa säästämään kaikessa ja jättämään aineet käyttämättä.
Olin itsekin pitkään samalla kannalla, että kun kerran asun Hgissä ja moni muukaan ei täällä käytä vedenparannusainetta, niin miksipä minäkään. Kun palasin takas vedenparannusaineen käyttöön, niin voin sanoa, että paljon mukavampaa on kaloja katsella, kun eivät syöksähtele sinne tänne tai värit katoa vedenvaihdon yhteydessä.
Jokainen tekee tyylillään, mutta ihan ei kannata täytetä totuutena tuputtaa jokaiselle vastaantulijalle sitä autuutta, jonka saa kun suoraan hanasta laskee veden akvaarioon.
Taunus76 kirjoitti:Minä laitan sankon pohjalle vedenparannusaineen
Älä laita vedenparannusainetta ja kasvilannoitetta samaan saaviin; se vedenparannusaine voi sitoa sen kasvilannoitteen. Lisää mieluummin se vedenparannusaine siihen vaihtoveteen, vesi akvaan ja sitten kasvilannoite; 2/3 vedenvaihdon yhteydessä ja 1/3 pari päivää myöhemmin.