Pikaista vastausta madoista!!

[kirby]

Tuomenkerhrääjäkoi:
Onko kukaan kokeillut antaa tuomenkehrääjäkointoukkia kaloille (=matoja)? Uskaltaako kokeilla? Meillä nimittäin kaksi tuomea tontilla on verhoiltu näillä toukilla ja olis sapuskaa enemmän kun omaksi tarpeiksi, mutta uskaltaako niitä antaa...

[IderG]

Eivät perhostoukat ole matoja.

Eivät tuomenkehrääjäkoin toukat taida kelvata juuri ollenkaan edes linnuille. Epäilen niiden maistumista kaloillekaan. Myrkyllisiä ne ilmeisesti eivät ole, vain pahanmakuisia.

[kirby]

No joo, toukkia taitavat olla. Mutta minusta näyttävät madoilta... ovat sen verran iljettäviä
Annoin niitä akvaarioon ja ainakin sitruunatetrat ja kardinaalikalat niistä innoissaan tappelivat. Joten kyllä maistui kaloille!

[7330]

Tuotahan täytyy kokeilla. Täälläkin on lähistön muutama tuomi "hunnuissa". Timanttitetrat varmaan ainakin tykkäävät.

[^^Katja]

Laitan tän sitten tähän samaan. Voiko tavallisia kastematoja antaa kaloille?

[Adrianna]

Periaatteessa voi. Joudut vain paloittelemaan madon jelloi sinulla ole isoja, terävähampaisia kaloja. Matojen päällikerros on aika sitkeää tavaraa.

[kirby]

Tuomenkehrääjäkoista oli netissä tietoa, että olisivat talitinttien herkkua. Tässä kun enemmän aikaa oli niin googlella hain tietoa enemmän...Joten sen perusteella ei varmaankaan ole myrkyllinen tai pahan makuinen. Mulla ainakin tuntien jälkeen toukkia syöneet kalat hengissä
Ja niinkuin edellisessä kirjoitin, hyvin innoissaan niistä olivat ja tappelivat "herkkupaloista".

[Elme]

Yäkyäkyäk.

En voisi ikinä mennä lähellekään moista kammotusta kuin tuomekehrääjäkoin toukkaa, saatika sitten että alkaisin poimia niitä. Ajatuskin puistattaa...

Tavalliset kastemadot, hyttyset, hämähäkit, kärpäset ja pienet muurahaiset maistuvat meidän kaloille erinomaisesti. (Niille tosin maistuisi vaikka keitetty kengänpohja...) Jos haluaa eliminoida tautiriskin, kannattaa käyttää pakkasen kautta.

[7330]

Kävin keräilemässä noita tuomikehrääjän toukkia yhdestä oksasta, jossa ei näköjään ollut lehtiä lainkaan, vain tsiljoona toukkaa.
Nappasin ensimmäisen kourallisen niitä, mutta ne olivat niin ihanan silkkisiä ja pehmeitä ja hätääntyneitä, että eivätkpä kalat niitä montaa saaneet. Suurimman osan siirsin toiseen oksaan, jossa oli niille syötävää. Jaa miten niin hellämielinen?

Ne muutamat kyllä maistuivat ihan pätkimättä. Kääpiöahvenen poikasille tarjoilin niitä pinseteillä suoraan suuhun, mutta ison altaan pedot (timanttitetrat ja lehtikala lähinnä) repivät ne paloiksi ihan omia aikojaan.