Helmikirjoahventen poikaset

[Tamus]

Hankin tuossa puolitoista viikkoa sitten helmikirjoahven pariskunnan. Kokoa parilla on vasta vajaa kymmenen senttiä, joten yllätys oli melkoinen, kun kotiuttamisesta noin 5 tunnin kuluttua havaitsin kudun kannolla. No, en asiaa tarkemmin ajatellut, kun oletin ettei kutu voi hedelmöittyä, ovathan kalat vielä kovin nuoria ja samana päivänä vasta meille muuttaneet ja matkustaneet tuntikausia ämpärissä.

Muutaman päivän kuluttua kutu katosi. Ajattelin että sinne meni, onneksi. Niin noille vannekirjojen kuduillekin aina tapahtuu, ne vain katoavat. Sitten meni muutama päivä ja kummasti vaan nuo helmet vartioivat vallisnerian juuriin kaivamaansa kuoppaa ja tarkempi tutkiskelu paljasti kuopan oleva aivan täynnä jotain tummaa, joka liikkuu. Eläviä poikasia! Nyt on mennyt muutama päivä ja poikaset ovat jo kalan mallisia ja komeat raidatkin niillä näkyy. Kokoa on kuitenkin vain muutamia millejä.

En aio niitä minnekään siirtää vaan saavat vanhemmat huolehtia poikasistaan. Todennäköisesti ne päätyvät kuitenkin muiden kalojen ruoaksi? Tuli vaan mieleeni, että jos seuraavalla kerralla olisi paremmin valmistautunut ja siirtäisi poikaset toiseen altaaseen, niin millaiset markkinat helmikirjojen poikasilla on? Saako niitä minnekään menemään? Kun ei viitsi kuitenkaan tapettavaksi kasvattaa.

Tässä vielä "teiniäiti" ja toisessa kuvassa poikaset kuopassaan.

[viivis]

En kysymykseesi osaa vastata, mutta toivotan: Onnea uudelle perheelle!

Meillä kohta sama näkymä altaassa. Lippukirjoahvenilla kutu kivellä ja ukko kaiveli äsken julmetun kuopan takanurkkaan vedensuosikkien katveeseen. Näköjään nuokin siirtävät ipanansa tuonne kuoppaan kasvamaan.

[Veikkonen]

Tuli vaan mieleeni, että jos seuraavalla kerralla olisi paremmin valmistautunut ja siirtäisi poikaset toiseen altaaseen, niin millaiset markkinat helmikirjojen poikasilla on? Saako niitä minnekään menemään? Kun ei viitsi kuitenkaan tapettavaksi kasvattaa.

Hei!

Taitaa markkinat olla hiukan kiven alla. Laji kasvaa kuitenkin suht isoksi ja reviiritietoiseksi, joten pieniin altaisiin se ei oikein sovi. Lisäbonuksena on tietysti se, että poikasia tulee kerralla paljon, ja noita kertoja tulee usein, kuten kirjoahvenilla yleensä. Nätti teiniemo tosin!

[affenainen80]

Onnea perheenlisäyksen johdosta! Ja terkut pienokaisille - siis sekä isälle ja äidille, että pikkuisille.

Täällä ollessaan tuo pariskunta tosiaan kuti kerran, ja poikasiksi asti kehittyivät, kunnes ruoka-aikana unohtivat vartioida vaavejaan...

Meidän ensimmäinen helmiskäpoikue, josta siis nämä sinun isi ja äitikin ovat, lapottiin suurin osa kelluvaan poikasaltaaseen. Huono idea. Se toimi lehtikalojen ruokinta-automaattina, ja ne imeskelivät poikaset pinnojen väleistä parempiin suihin. Myös tetrat taisivat hyppiä poikasaltaaseen ja takaisin pikaruoan merkeissä. Oli nimittäin yksi tetra päätynyt lattialle, kun aloitti paluumatkan pikaruokapaikasta väärään ilmansuuntaan... Isot affenat eivät tajunneet puolustaa poikasallasta.
Isin ja äidin hoteissa kasvaneet poikaset selvisivät niin isoiksi, että muutin ne jossain vaiheessa pieneen millisakvaan kasvamaan. Yksi jäi isin ja äidin seuraan, ja selvisi.

Näin meillä.

LISÄYS: Tuon kerran jälkeen eivät meillä ole enää kuteneet... Lienikö ollut liian traumaattista...?

[Jousimies]

Jos helmikirjoahvenen kanssa kauppa saattaa käydä huonosti, niin mikä mahtaisi olla sellainen kirjoahven, jonka jälkikasvulla olisi kysyntää?

Tuli vaan mieleeni, että jos seuraavalla kerralla olisi paremmin valmistautunut ja siirtäisi poikaset toiseen altaaseen, niin millaiset markkinat helmikirjojen poikasilla on? Saako niitä minnekään menemään? Kun ei viitsi kuitenkaan tapettavaksi kasvattaa.

Hei!

Taitaa markkinat olla hiukan kiven alla. Laji kasvaa kuitenkin suht isoksi ja reviiritietoiseksi, joten pieniin altaisiin se ei oikein sovi. Lisäbonuksena on tietysti se, että poikasia tulee kerralla paljon, ja noita kertoja tulee usein, kuten kirjoahvenilla yleensä. Nätti teiniemo tosin!

[Tamus]

Nyt on porukka jo lähtenyt kuopastaan liikkeelle ja vanhemmat vahtivat parhaansa mukaan laumaa. Vanteet kyllä tietävät missä herkkupalat ovat ja saavatkin välillä muutaman harhautuneen napsaistua suuhunsa.

Kyselin vähän lähialueen akvaarioliikkeistä ottaisivatko poikasia vastaan, ja kovin nihkeästi lupasivat muutaman yksilön mahdollisesti ottaa, eli taitaa olla parempi ettei noista isoja ehdi tulla lainkaan. Aluksi suunnittelin niiden siirtämistä, mutta antaa olla.

Tosin on hieno seurata noiden vanhempien uurastusta poikasten eteen ja uhittelua suurille vanteille, jotka tuskin hätkähtävät helmikirjojen hyökkäyksille. Vaarallisesti vanhemmat paimentavat poikasiaan kohti suurta kantoa, jonka alla juovaokamonni asustaa ja jos poikaset sinne eksyvät, on niiden kohtalo kyllä sinetöity.

Alla vielä tuore kuva poikaslaumasta, (tosi laadukas... )

[Azkhaeracan]

Tuli vaan mieleeni, että jos seuraavalla kerralla olisi paremmin valmistautunut ja siirtäisi poikaset toiseen altaaseen, niin millaiset markkinat helmikirjojen poikasilla on? Saako niitä minnekään menemään? Kun ei viitsi kuitenkaan tapettavaksi kasvattaa.

Hei!

Taitaa markkinat olla hiukan kiven alla. Laji kasvaa kuitenkin suht isoksi ja reviiritietoiseksi, joten pieniin altaisiin se ei oikein sovi. Lisäbonuksena on tietysti se, että poikasia tulee kerralla paljon, ja noita kertoja tulee usein, kuten kirjoahvenilla yleensä. Nätti teiniemo tosin!

Ketään tuskin kiinnostaa, mutta mun puolesta suomalaiset saisivat kiinnostua helmikirjoista (ja muistakin isommista hassuista kaloista) enemmän!
Itse niitä tässä olen koittanut harrastajilta pyydystellä viim. kolmen vuoden ajan ja sitten aina tyytynyt johonkin muuhun, kun ei ole herunut. Jos jossain on ollut helmen poikasia, niin myyjä ei ole viitsinyt lähettää edes sievoista summaa vastaan tai sitten on ollut eioota. Tällähetkellä meillä on eräänlainen Amphilophus farmi, johon olen vallan tykästynyt. Helmen poikasia meille voi kyllä tarjota siltikin! Voihan olla, että kun ovat kasvaneet, niin mulla saattaisikin olla taas enempi tilaa akvoissa...
Älä ihmeessä lopeta poikasia. Musta niitä on aivan liian vähän tarjolla! Tiedän ainakin meilläpäin sellaisen liikkeen, joka varmana ottaa niitä vastaan ja vieläpä korvaakin siitä hyvästä.

[Liinanen]

Oli sen verran tutun kuuloinen tarina, että täytyy kertoa omani. Parin päivän päästä Punatimanttiahvenpariskunnan saavuttua oli jo kutu, se katosi, löytyi samanlainen vilisevä kuoppa. Muutaman päivän kuluttua huolehtivat vanhemmat alkoivat uittaa noin arviolta tuhatpäistä lapsilaumaansa. Syötin poikasille hienonnettua kananmunankeltuaista ja leväbarbeille poikasia . Suurin osa poikasista siis katosi, mutta kolmisenkymmentä selvisi aikuiseksi asti. Yli kaksikymmentä on haettu täältä uusiin koteihin mutta vielä on kuusi poikasta, joista neljästä toivoisin vielä pääseväni eroon. Tulkaa joku hakemaan niin voisin ottaa pari tuollaista helmikirjoa tilalle. Ovat sen verran kauniita kaloja!