Olisihan se hauskaa että partamonnit saisivat syödä vähän muuta kuin vain levätabletteja, varsinkin kuin uudessa akvaariossa ei ole ollenkaan levää. Haluaisin antaa niille kesäkurpitsaa mutta en tiedä miten se käy. Pitääkö laittaa lusikka kesäkurpitsan läpi ja laittaa se sitten akvaarioon? Eniten minua askarruttaa se että pitääkö lusikkaa vain huuhdella vai mitä pitäisi tehdä kun pelkään että lusikassa olisi jotain bakteereja jotka voisivat olla vaarallisia kaloille
Meillä on ihan vaan kiehautettu kurpitsan siivu kahvimukissa mikrossa, jäähdytetty kylmällä vedellä ja tiputettu altaaseen. Ohuet siivut jäävät seilaamaan altaan pohjalle joten ollaan leikattu sellanen 1,5-2 cm siivu ja hyvin on kelvannu.
Toisessa altaassa ei ihan heti opittu ymmärtämään kurpitsan päälle, kolmannella kerralla taisi monni vasta heti syöksyä nakertamaan. Ollaan otettu siivun jämät pois 12 tunnin kuluessa, etteivät ehdi hajota täysin.
Meillä taas on laitettu kesäkurpitsanpala kiinni haarukkaan, eli tökätty kurpitsa piikkeihin niin että ne eivät kuitenkaan tule kesäkurpitsan toiselta puolelta ulos. Silloin kalat eivät loukkaa itseään niihin. Haarukan kanssa pysyy minusta paremmin pohjassa kuin lusikan.
Haarukka voisi olla kokeilunarvoinen idea! Itse olen joskus laittanut mikroon ihan pikkiriikkiseksi hetkeksi että pehmenevät ihan vähän. Silloinkin uppoavat nätisti eikä niitä vinamiitteja ehdi paljoakaan tuhoutua. Muuten ideana on ollut ostaa jotain halpislusikoita ja porata niiden läpi reiän ja laittaa niihin siimat. Syynä laiskuus - joskus altaan pohjalla (tai pohjassa) on kolmekin tyhjää lusikkaa Siimalla saisi laiskakin lusikan ylös kastelematta tassunsa
Ymmärrän ettei kurpitsa ole tuoretta enään mikrokäsittelyn jälkeen mutta miten siitä voi kaikki ravinteet hävitä? Lämmitänhän omaakin ruokaani, vaikkapa äidin tekemiä kurpitsapetejä (OT: aurajuustoa ja vihanneksiä... nam nam nam), mikrossa useampiakin hetkiä, ovatko nekin sitten ravinteettomia sen jälkeen?
Siinä murto-osa aiheesta löytyvistä keskusteluista. Ikävänä nipona ehdotan ketjulle lukkoa.
1-2-3 sydäntä särkyy , vielä löytyy se joka ehjänä säilyy
ehdin myöhemmin viettää aamuni jonkun kylkiluuhun kasvaneena.
Kun herään laivat on lähteneet, kortti kuivuu ja junia ei mee.
Laiturilta tuuli vie pois nekin jotka ei kelvanneet
Itsellä on mikro mutta en käytä sitä muuhun kun esim tortillalätyn lämmitykseen, muuten jää aika lailla käyttämättä. Tästä en ole vain netistä lukenu, myös painettua tekstiä ja asiosta enemmän perehtyneet sanovat samaa. Mutta niinkun moni muukin asia niin tästä saa tehdä omat johtopäätökset, oma on tämä.
"A day without sunshine is like, you know, night."
Olen huomannut helpoimmaksi tavaksi tökätä kurpitsan läpi coctail tikun ja tämän kiinni hiekkaan. Seuraavana päivänä sitten jämät ja tikku pois altaasta. Musta tikku on myös mukavamman näköinen, kuin kiiltävä lusikka tai haarukka.
jha kirjoitti:Olen huomannut helpoimmaksi tavaksi tökätä kurpitsan läpi coctail tikun ja tämän kiinni hiekkaan. Seuraavana päivänä sitten jämät ja tikku pois altaasta. Musta tikku on myös mukavamman näköinen, kuin kiiltävä lusikka tai haarukka.
Mutta eikö ne kalat satuta itseään siihen tikkuun?
^Partis^ kirjoitti:Mutta eikö ne kalat satuta itseään siihen tikkuun?
Ei. On luonnossakin teräviä oksia sun muita. Esimerkiksi teräväsärmäinen sora sun muut jatkuvasti kalaa hankaavat aineet/pinnat voivat olla kalalle vaaraksi, harvemmin yksittäinen tikku.
Kyseessä siis muovinen pöyristetty coctailtikku, jonka saa kun ostaa baarista jonkun kalliin drinkin. Siihen ei kurpitsaa syövä kala itseään satuta sen enempää kuin coctailia juova ihminenkään.
Eilen illalla kurpitsassa roikkui 4 kpl Parotocinclus monneja. Aikaimoinen kuhina ja viipatus
Ja kesäkurpitsan jne. muiden "kurkkutomaatti-linjaisten lisäksi meillä suurensuurta herkkua ovat vesimelooni ja maissinsisukset. Siis "sisukset": purskautetaan se ydin ulos kuoresta.
Paha homma tässä tuoreruokinnassa on se, että jos joka päivä ei uutta herkkua heru, niin isompi rouva imuuttaa kasveja silmät sirrillään, että joko uskot...
Kuten huomaa, voi aikalailla "vaikkamitää" laittaa kaloille. Jouni Jaakkolalla oli myös aikoinaan erinomainen esitelmä HAS:in kuukausikokouksessa siitä, mitä kasveja voi kerätä luonnosta kaloilleen.