Akvaariomme on noin metrin mittainen (kuten myös valaisin, joka määräsi putkienkin tehon, 2x30W) 200 litran kehysakvaario ja väriltään tumman ruskea. Pikaisten paremman puoliskon kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen uuden perusvalaisimen hankinta ei tullut kyseeseen. Tumman ruskeita valaisinkoteloita ei äkkiä ainakaan ollut saatavissa ja muun väriset eivät käyneet värieron takia.
Vaihtoehdoiksi jäi joko luopua akvaariosta, ostaa kokonaan uusi akvaariopaketti tai korjata vanha valaisin. Päädyin korjaamaan vanhan ja ryhdyin purkamaan valaisinta. Olin jo pitkään ihmetellyt melkoisen kuumana käyvää valaisinta ja pikkuhiljaa ruskeiksi muuttuvia muoviosia. Karu totuus paljastui purkaessani valaisinta; melkein kaikki muoviosat murenivat käsiin irroitettaessa. Ikä ja kuumuus oli haperruttanut ja ruskistuttanut kaiken. Mm. putkien rikkoutumisen luultavasti aiheuttaneen kuristimen sisuskalut tulivat ulos lähes jauhona. Loppujen lopuksi vanhan valaisimen osista jäi jäljelle ainoastaan schuko-pistotulppa.
Nyt kun valaisinta oli lähdetty uudistamaan, halusin saada mahdollisimman paljon valoa irti valaisimesta ja ryhdyin selvittämään mahdollisuutta muuttaa valaisin T5-putkia käyttäväksi. T5-putkien teholuokka 39W on pituudeltaan hieman lyhyempi kuin 30W perinteinen putki ja mahtuisi siten koteloon hyvin. Kiinnostusta lisäsi se, että valmiiden T5-valaisimien hinnat ovat melko korkealla verrattuna perusvalaisimiin. Halusin myös tehdä viimein jotakin valaisimen himmeälle sisäpinnalle, jota ei voi juuri heijastimeksi kutsua.
Suunnittelin ensin joko alumiinifolion tai alumiiniteipin kiinnittämistä valaisimen sisäpintaan, mutta päädyin lopulta maalaamaan sen valkoiseksi. Varastosta sattui löytymään kelvollista maalia, tosin vain puolikiiltävänä ja maalarin valkoiseksi sävytettynä, mutta pikkubudjetilla se sai kelvata.
Valaisin purettuna ja valmiina maalattavaksi. Sisäpinta oli huonossa kunnossa ja tummunut monin paikoin.
Etsiessäni tietoa T5-putkien käyttömahdollisuuksista, osuin Helvarin nettisivuille ja onnistuin löytämään elektronisen liitäntälaiteen joka kävisi valaisimeen kuin nakutettu: EL 2x39s. Vastaavia löytyy myös ainakin Philipsiltä ja Osramilta, mutta päädyin Helvariin lähinnä halvimman hinnan vuoksi. Kyseessä on siis kahden 39W T5-putken ohjaukseen tarkoitettu elektroninen liitäntälaite, joka korvaa perinteisen kuristin-sytytin yhdistelmän. Samalla pääsisin eroon käynnistysvaiheen vilkkumisista sekä verkkotaajuisesta valon välkkymisestä. Sähköliikkeissä tuli sen sijaan pieniä ongelmia. Osa ei ollut lainkaan kiinnostunut kaupanteosta. T5-laitteet eivät ole hyllytavaraa ja yksittäisen liitäntälaitteen tilaus ei kiinnostanut. Siellä missä olisi oltu valmiita tilaamaan, ei vastaavaa osaa taas löytynyt tukkurilta.
Nettiä taas penkomaan ja löysin kuin löysinkin tarvittavan liitäntälaitteen turkulaisen AD-luxin valikoimasta (sivu 6). Ad-luxilla olisi ollut myös IP64-luokan roiskesuojattuja lampunpitimiä, mutta päädyin kuitenkin perinteisiin, koska valaisimen muut osat eivät kuitenkaan olisi roiskesuojattuja ja akvaarion ja valaisimen välissä on tarkoitus käyttää jatkossakin kansilaseja. Hintakin oli aika suolainen tavallisiin verrattuna (48e/4kpl). Ostin lisäksi samasta paikasta 2kpl True-Light 5500K putkia, koska halusin nähdä miten hyvin heidän kehumansa täysspektrivalo toimii akvaariossa.
Paikallisesta sähköliikkeestä sain hankittua muut tarvittavat osat: lampunpitimet, kalustepainonappi, sokeripala, vedonpoistaja ja johtoa. Lampunpitimet olivat erilaiset vanhoihin verrattuna ja kun itse putketkin olivat hieman eri mittaiset, piti askarrella:
Löysin valkoisella muovipinnalla varustettua peltiä ylijäämäpalan, josta leikkasin peltisaksilla sopivat palat irti. Tässä lampunpitimen sovittelua ennen leikkaamista.
Palat leikattu ja taitettu sekä reiät porattu pitimiä varten. Lampunpitimissä on pienet kynnet ja tekemällä reiät aavistuksen kapeammiksi kuin kynsien väli, saa sovituksesta tukevan.
Palat valmiina. Nämä kiinnitin kahdella M3-ruuvilla ja mutterilla valaisimen keskikoteloon.
Kiinnityspalat rungossa. Peltiruuvitkin olisivat varmaan riittäneet, mutta en halunnut teräviä ruuvinpäitä johdotuksen keskelle, joten tein kiinnitykset koneruuveilla ja muttereilla. Tässä näkyy myös valaisimen sisäistä johdotusta. Liitäntälaite ja lampunpitimet käyttävät ruuvittomia kiinnityksiä, johon johto vain tökätään tukevasti kiinni. Tästä johtuen johdotuksessa ei saa käyttää monisäikeistä johtoa, vaan jäykkää yksilankaista ML-asennusjohdinta. Värejäkin löytyy, mutta paikallisessa sähköliikkeessä oli valkoinen ja harmaa lopussa, joten piti tyytyä siniseen. Johdot lampunpitimille vein yksinkertaisesti vanhojen pitimien ja sytyttimien rei'istä. Kuvassa näkyy myös sokeripala, jolla muunnetaan verkkojohto yksilankaiseksi liitäntälaitetta varten.
Verkkojohtimet ja liitäntälaitteelta lampunpitimille menevät suurtaajuiset johtimet eivät saisi koskettaa toisiaan häiriöiden välttämiseksi. Tässä ne on niputettu kotelon eri reunoille, verkkojohtimet kuvassa ylempänä.
Loiteputkilampun toinen pää on ns. 'kuuma' ja liitäntälaitteelta menevien 'kuumien' johtojen pitäisi aina olla mahdollisimman lyhyet. Tämän takia sijoitin liitäntälaitteen valaisinrungon toiseen päähän. Kuvassa näkyvästä liitinrimasta lähtee sekä 'kuumat' johdot lähellä oleviin lampunpitimiin, että 'kylmät' koukaten takaisinpäin valaisimen toiseen päähän.
Valmis T5-valaisin. Lamppujen nimellinen yhteisteho kasvoi siis 60 watista 78 wattiin, vaikka ne lyhenivätkin hieman. Valkoiseksi maalattu tausta tuntuu auttavan myös huomattavasti.
Valaisimeen tarvittavien osien hinnat:
Helvar EL2x39s liitäntälaite 46e postikuluineen
Lampunpitimet 7e
Johdot, sokeripala, ruuveja, yms. noin 7e
Loppuun vielä varoituksen sana sähköturvallisuusasioista. Valaisimen sisuskalujen uudelleen rakentaminen ei kuulu jokaiselle sallittujen sähkötöiden joukkoon. Älä ryhdy, ellet tiedä mitä olet tekemässä.
