Heips!
Lyhykäisyydessään: Vesitestit tehdään, jotta saataisiin selville veden kemialliset arvot sekä biologinen toimivuus. Niillä myös selvitetään veden soveltuvuus eri lajeille ja etsitään syitä mm. kalojen oudoille kuolemille tai levien kasvulle.
Tärkeät testit (nämä saisi kaikilla olla) ovat pH, KH, GH, NO2 ja NO3. Lisäksi jos tahtoo niin voipi hommailla NH4, PO4, Fe, CO2, O2 ja Cu2.
Sitten niiden tulkinta ja korjaustoimenpiteet:
-pH, kertoo veden happamuuden. Toiset kalat (lievästi happamassa vedessä viihtyvät, suurin osa makean veden kaloista) tykkäävät 6-7 pH:sta, osa haluaa 7-8 pH:n (lievästi emäksisen, kuten synnyttävät hammaskarpit), osalle kelpaa pH arvo 6-8 (kuten useimmat aloittelijoille suositeltavat kalat). pH vaikuttaa myös levien kasvuun, levät tykkäävät yleisesti ottaen emäksisestä vedestä. Sopiva pH tavalliseen seura-altaaseen on 6.5-7.5. Jos pH on liian korkea, sen laskeminen tapahtuu helpoiten hiilidioksidin (CO2) lisäämisellä veteen, pH:n nostamiseen taasen sopii ruokasooda. Korkea pH voi johtua vesijohtoveden korkeasta pH:sta tai mm. liian vähäisestä CO2:sta. Liian matala pH taasen johtuu mm. liiasta CO2, NO3 tai huonosta puskurointikyvystä (liian alhainen KH).
-KH (karbonaattikovuus), kertoo veden puskurointi kyvystä eli kuinka hyvin pH pysyy muuttumattomana. KH saisi olla 2-6, jolloin pH pysyy vielä vakaana, mutta ei nouse liian korkeaksi. KH määräytyy sen mukaan paljonko vesijohtoveteen on liuennut karbonaatteja. KH:ta voi nostaa ruokasoodalla, jolloin myös pH nousee. KH:lla, pH:lla ja CO2 on on keskenään vaikutus toisiinsa, mikä tarkoittaa sitä, että kun jotakin niistä muutetaan myös muuta arvot muuttuvat.
-GH (kokonaiskovuus), kertoo veden kovuuden. Tämä määrää soveltuuko veteen pehmeässä vai kovassa vedessä viihtyvät lajit. Karkea asteikko: GH 0-8=pehmeää, 8-14=keskikovaa ja 14-30=kovaa vettä. GH:n laskeminen onnistuu tislatulla vedellä, mutta silloin myls KH ja pH laskee, käytännössä tätä ei voi kotikonstein tehdä vaikka turpeen väitetäänkin laskevan kovuutta. Kovuuden nosto taasen onnistuu kipsillä.
-NO2, nitriitti arvo kertoo siitä, että nirtifikaatio eli biologinen suodatus ei toimi kunnolla ja että nitrifikaatiobakteereita on liian vähän. Nitriitin tulee olla aina 0mg/l kypsässä altaassa. Nitriitti on myrkyllistä kaloille ja jo 0,1mg/l voi olla kohtalokasta herkimmille kaloille. Jos niitriittiä on vedessä, niin ensimmäiseksi tulee tarkistaa onko kuolleita kaloja, suodatin hajonnut/tukossa ja ettei ole ruokkinut liikaa ja korjata tilanne. Myös vedenvaihto on hyvä ensiapu, mutta ei poista ongelmaa.
-NO3, nitraatti kertoo vedenvaihdon tarpeesta. Nitraattia ei saisi olla paljoa yli 25mg/l vedessä, koska myös nitraatti on myrkyllistä kaloille suurina pitoisuuksina, toiset kalat kestävät jopa yli 100mg/l, mutta se vaurioittaa niitä ja altistaa sairauksille. Sopiva nitraatti määrä on 5-15mg/l. Korkea nitraatti määrä johtuu liian vähäisistä vedenvaihdoista, liika kansoituksesta, liika ruokinnasta sekä kasvien puutteesta/vähyydestä. NO3 on tärkeä kasviravinne, jota köynnöstävät kasvit käyttävät tehokkaasti vedestä kasvuunsa. Liian korkean pitoisuuden saa alemmas tarkistamalla sen syyn ja korjaamalla tilanteen, vedenvaihto auttaa asiaan. Liian alhaiseen nitraattimäärän voi olla syynä nitrifikaation toiminnan häiriö/epä kypsyys, jolloin kannattaa tarkistaa myös nitriitin määrä, tai kalakannan vähyys/kasvien runsas kasvu. Nostamiseen voi käyttää KNO3:sta.
-NH4, ammoniakki/ammonium testi kertoo amm. määrän vedessä. Sen tulisi olla aina 0 mg/l kypsässä altaassa. Tätä testiä tarvitaan oikeastaan vain altaan kysyttämisen yhteydessä, mutta ei silloinkaan ole välttämätön. Myös tämän arvon ollessa kohollaan, se kertoo nitrifikaation toimumattomuudesta, jolloin samat toimenpiteet kuin NO2 kohdalla.
-PO4, kertoo veden fosfaattipitoisuuden. PO4:n tulisi olla alle 0,1mg/l, sillä fosfaatti innostaa leviä kasvamaan liiaksi. Sen paljous johtuu liikaruokinnasta ja sen poistoon auttaa ruokinnan muutos sekä runsaat vedenvaihdot. Myös mm. zeoliitti sitoo fosfaattia itseensä, joten sellaista voi käyttää.
-Fe, kertoo veden rautapitoisuuden ja sillä voi tarkistaa sopivan annostuksen kasvilannoitteelle. Rautapitoisuuden tulisi olla 0,5mg/l, jotta kasvit saisivat tarpeeksi rautaa, mutta se ei vahingoittaisi kaloja tai innostaisi leviä kasvamaan. Pitoisuuta voi nostaa lisäämällä nestemmäisen kasvilannoitteen annostusta ja laskea vähentämällä annostusta.
-CO2, hiilidioksidin määrän tulisi olla 10-20mg/l jotta kasvit kasvaisivat kunnolla, CO2 on tärkeä kasviravinne.
-O2, kertoo liuenneen hapen määrästä vedessä.
-Cu2, kuparin määrän voi mitata, jos talossa on vanhat kupari putket ja altaassa erityisesti kuparille herkkiä otuksia kuten sukarapuja, eukä luota vedenparannus aineen tehoon. Sillä voi myös tarkistaa lääkeaineiden poistumisen vedestä.
Tossa nyt jotain...toivottavasti ei kovin montaa virhettä tullut, kun nopeesti vaan kirjotin
Jokatapauksessa, käy tuolta lukemassa lisää, myös ne muut tietoiskut siitä sivusta.
http://www.akvaariopalsta.net/keskustel ... e344b0b337
Oon muutaman kerran tehnyt fosfaattitestin, mutta aina sama juttu tippareagenssin kanssa ja tuloskaan ei varmaan oikein sitten ole luotettava, tosin kunnollista värin muodostumista ei ole edes oikein näkynyt. JBL:n pH-testin tai Tetran testien kanssa ei ole ollut samaa ongelmaa.![[}:)]](./images/smilies/icon_evil.gif "Evil or Very Mad"){kind=icon}
Tämä pitäisi nostaa ylös ja lukita niin voisi sitten viitata tähän kun näitä kyselyitä tulee. 
