Satanoperca daemon - kutu

[hkurkela]

Hei,

Noin 3 vuotiaat "paholaistonkijamme" (Satanoperca daemon) ovat pitkällisten alkuvalmisteluiden jälkeen viimein kuteneet. Vanhemmat ja "vauvat" noin 200 kpl voivat hyvin. Poikaset uivat reippaasti etulasin eteen tehdyn kutukuopan alueella isona parvena.

Kutukuoppa on kooltaa reilut 40cm x 30cm ja sitä vartioidaan tiukasti toiselta daemon pariskunnalta ja neljältä timanttitonkijalta + yhdeltä helmiripsimonnilta. Kaikki ko kalat ovat kookkaita, eli yli 15cm ja isoimmat jo 20cm kokoa. Akvaario on 160 x 60 x 55, eli hieman yli 500 L. Veden lämpö noin 24-25C ja pH noin 6. Suodatus on kahdella 2028 ulkosuodattimella + yhdellä sisäsuodattimella, lisänä ilmastuskivi. Ruokinta erilaisilla kirjoahven pelleteillä ja joskus hyvin harvoin pakasteesta toukkia yms.

Onko muilla kokemusta S daemonin kudusta?




Lisää kuvia:
http://www.karpalo.net/s-daemon/1.jpg
http://www.karpalo.net/s-daemon/2.jpg
http://www.karpalo.net/s-daemon/3.jpg
http://www.karpalo.net/s-daemon/4.jpg

Laitan myöhemmin videokuvaa myös saataville.

--------------------

Ohessa videonpätkä. MPG2 -formaattia ja kokoa on 36 mb.
http://www.karpalo.net/s-daemon/24-3-2007.mpg

Valot ovat tälle päivälle sammuneet akvaariosta ja emot paimensivat poikasparven noin 7-10 cm kokoiseksi palloksi kutukuopan pohjalle. Itse jäivät siihen viereen vartioimaan. Melkoisen hyvin vaikuttaa emoilla olevan asiat nyt hallinnassa, ainakin siis toistaiseksi.


yt, Heikki

[Junttis]

Onnea vaan onnistuneesta kudusta.
Enpäs tiennyt että noita suomesta edes löytyy. Jos noista muutaman saat siihen 5cm mittaan niin pistäppä YV:tä niin hierotaan kauppoja.

EDIT: löytyikin haulla muutama keskustelu kyseistä kaloista. Enpä vaan ole aikaisemmin tajunnut kokeilla.

[hkurkela]

Lisätty videot:
http://www.karpalo.net/s-daemon/video2.mpg
Poikasia puolustamassa, 27mb.

http://www.karpalo.net/s-daemon/video3.mpg
Perheonnea, 9mb.


yt, Heikki

[Santte]

jos tulee poikasia myyntiin niin ilmoita minulle... ennestään on vain yksinäinen 28cm uros.

[hkurkela]

Kiitoksia, ja ilmottelen miten poikasten käy. Tänään poikasparvi on taas rohkeasti liikkeellä emojen vartioimana.

Nostin jo poikasakvaarion (80L) varastonhyllyltä lähemmäksi tonkija-akvaariota. Toistaiseksi en ole siirtämässä poikasia pois emojen hoidosta, mutta valmistaudun asiaan.

Jatkossa kuvia ja videoita löytää myös sivulta:
http://www.karpalo.net/s-daemon/


yt, Heikki

[Aurinkoq]

Ei nyt oikeastaan liity aiheeseen, mutta millä nuo upeat kuvat on otettu?

[hkurkela]

Hei,

Kiitos. Kamera on digijärjestelmäkamera, eli runkona Nikon D50 ja objektiivina Nikkor 80-200mm 1:2.8. Objektiivi on iso, painaa noin 1,5kg, eli jalusta on hyvä ajatus varsinkin näin ilman salamaa kuvattaessa.

Yhden valokuvan tietojen mukaan esimerkkinä: suljinaukko 2.8, aika 1/30 sek, polttoväli 125mm (vastaa 187mm filmikamerassa).


yt, Heikki

[Retuliini]

Kyllä on hienoja kuvia! Ja valtava määrä poikasia, varmasti upeata seurata niiden kasvua. En ole ennen tätä "kala-lajia" tavannut, mutta näyttää upealta!

[hkurkela]

Hei,

Päivitystä tilanteeseen.

Edelleen kaikki hyvin, eli poikasmäärä on pysynyt lähes samana ja vanhemmat hoitavat parvea hienosti. Poikasten rohkeus kyllä hirvittää, eli parven koko on välillä ollut jopa 40 x 30 cm suuruusluokkaa. Kauemmaksi eksyneitä poikasia onkin mennyt parempiin suihin, eli muut tonkijat syövät karkulaisia...

Päätimme tänä iltana siirtää 2/3 osaa poikasista poikasakvaarioon. Eli, nyt meillä on reilut 100 poikasta 75 L altaassa ja loput noin reilut 50 ovat edelleen vanhempien hoidossa. Pahalta tuntui viedä poikasia hyvin hoitavilta vanhemmilta, mutta toivottavasti pienempi parvi on helpommin paimennettavissa vaarallisessa ympäristössä. Poikasakvaariossa parvi muodostui samantien ja kaikki hyvin toistaiseksi.

Kuvia ja videoita:
http://www.karpalo.net/s-daemon/


yt, Heikki

[hkurkela]

Lisää päivitystä.

Viime yö oli isoon akvaarioon jätetyille poikasille murheellinen. Yli puolet poikasista oli yön aikana hävinnyt ja tänään oli vanhempien hoidossa enään noin 20 poikasta. Eilinen päätös siirtää suurin osa poikasista poikasakvaarioon oli näköjään hyvä ja oikea aikainen. Emot pystyivät tai jaksoivat nyt vartioida vapaasti uivia poikasiaan noin kolme vuorokautta.

Poikasakvaariossa on arviolta yli 100 poikasta edelleen. Likoeläinviljelyä ja keitettyä kananmunan keltuaista on annettu ravinnoksi.
Ensimmäinen erä artemiaa on myös laitettu kasvamaan. Poikasaltaan vedenlämpöä olen hitaasti nostamassa 28 C tasolle. Kaikki näyttää edelleen oikein hyvältä.

Kuvia ja videoita:
http://www.karpalo.net/s-daemon/


yt, Heikki

[Ilkka T]

Vaihtoehtoinen näkökulma viimeaikaisiin poikastappioihin voisi olla se että vanhemmat eivät koe äkkiä voimakkaasti pienentyneen poikasparven puolustamista yhtä mielekkääksi kuin aiemman suuren katraan. Kirjoahvenvanhempien havainnon mukaanhan 2/3 poikasista on jo tuhoutunut kadottuaan pysyvästi näköpiiristä ja vanhemmille jälkikasvun puolustamisen tarkoituksenmukaisuuden ratkaisevat paljolti poikasten lukumäärä ja ikä. Mitä enemmän poikasia on ja mitä vanhempia ne ovat, sitä arvokkaampia ne ovat vanhemmilleen ja sitä tarkemmin niitä kannattaa vartioida. Mikäli poikue kutistuu tarpeeksi pieneksi saattaa vanhemmille olla omalta kannaltaan edullisempaa hylätä tai syödä poikaset ja yrittää uutta kutua kuin jatkaa poikueen rippeiden vartiointia.

[hkurkela]

Hyvä näkökulma ja mahdollista on tämäkin tottakai. Otin poikaset emoilta kahdessa "erässä" parin tunnin välein, eli toivottavasti auttoi luopumisen tuskaan.

Enpä pysty kommentoimaan miten hyvin kirjoahvenet osaavat hahmottaa lukumääriä /parven kokoa ja kuinka pitkään muistavat. Tietenkin lopputulos noin 50 on selvästi vähemmän kuin pari tuntia aikaisempi reilut 100 ja vielä aikaisempi koko parvi noin 200.

Toisaalta poikasakvaarion perustaminen tarkoitti myös noin 15% veden vaihtoa isoon akvvarioon ja kirkkaan letkun kanssa poikasten saalistamista. Häiriötekijöitä nämäkin molemmat.

Tänään poikaslukumäärä ennallaan ja poikaset kasvavat. Isossa akvaariossa ovat pulleampia, eli enemmän kaikkea syötävää löytyy sieltä luonnostaan. Artemiaa on sitten saatavissa kaikille viimeistään huomenna.


yt, Heikki

[Ilkka T]

Kuten arvata saattaa, ei nimenomaisesti paholaistonkijaa koskevia tietoja löydy, mutta kirjosuuhautojan (Pseudocrenilabrus multicolor) kohdalla on n. 80 % poikastappioiden havaittu johtavan poikueen hylkäämiseen. Ainakin sinipilkkukirjoahvenen (Aequidens coeruleopunctatus) ja tummaluola-ahvenen (Variabilichromis moorii) kohdalla on kokeellisesti osoitettu vanhempien puolustushalukkuuden olevan suoraan verrannollisen jälkeläisten lukumäärään nähden. Toisaalta taas on seeprakirjoahvenen (Archocentrus nigrofasciatus) kohdalla havaittu kovin suurien poikueiden olevan puolustuksen kannalta ongelma ja näiden kohdalla tappiot tuppaavat olemaan keskikokoisia poikueita huomattavasti suurempia. Ongelma luonnollisesti väistyy poikueen koon pudotessa saalistuksen seurauksena lähemmäs keskiarvoa. Kalojen laskutaitoa en nyt tarkemmin kommentoi, mutta kuten edelläkirjoitetusta käy ilmi, kirjoahvenet kykenevät pitämään jossakin määrin lukua poikastensa määrästä. Samaten monet parvikalat, joiden käyttäytymistä yleisesti pidetään poikasiaan hoitavien kirjoahventen käyttäytymistä vähemmän hienosyisenä, kykenevät tekemään päätöksiä eri parviin liittymisen välillä riippuen parvien yksilömäärästä ja vieläpä ottamaan samalla huomioon erilaisia modifioivia tekijöitä.

Lähteinä näihin kommentteihin toimivat aiemminkin foorumilla mainitsemani teokset George Barlow´n The Cichlid Fishes: Nature's Grand Experiment in Evolution ja Stephan Reebsin Fish Behavior in the Aquarium and in the Wild, jotka molemmat ovat varsin mainiota luettavaa.

[hkurkela]

Mielenkiintoista tietoa, kiitos! Pitääpä joskus yrittää perehtyä ko kirjoihin itsekin.

Näin yhden havainnon pohjalta vetäisin rohkean johtopäätöksen, että S daemonin poikasten hoitamiskäytös ei suoraan liity niiden lukumäärään. Eli, akvaariossani emot hoitavat poikasia edelleen todella huolellisesti vaikka niiden määrä on jo tippunut alle 20 yksilön. Poikasten käytös illalla jopa ennen valojen sammumista on kerääntyä pohjalle todella pieneen alle 30mm kasaan, siis käytännössä osin päällekäin. Itse epäilen todennäköisimpänä eka yön suuren hävikin syynä, että tätä poikaskasaa oli jokin akvaarion muista kaloista päässyt verottamaan.

Poikasakvaarioon siirretyt poikaset liikkuvat suurimman osan aikaa parvessa. Myös ne kerääntyvät todella pieneen kasaan yöksi. Mielenkiintoinen havainto on, että isossa akvaariossa poikaset ovat aktiivisempia ruoan haussa ja ovat myös kasvaneet nopeammin. Olisiko emojen turva ja /tai niiden esimerkki tässä ratkaisevaa?

Poikasakvaariossa hävikki nyt ruokinnan aloituksen yhteydessä on suuruusluokkaa 15-20%. Kuolleet poikaset ovat olleet tyhjä vatsaisia, eli eivät syystä tai toisesta aloittaneet kunnolla syömään (artemiaa). Ison akvaarion tilanteeseen ei pysty vertaamaan erilaisen tilanteen takia. Jos hävikki pysyisi 20% tuntumassa (poislukien saalistushävikki) starttiruokinnan ja ensimmäisen viikon aikana ei se mielestäni olisi poikkeuksellisen suuri - mitä mieltä olette?

yt, Heikki

[hkurkela]

Tilanne yli kaksi viikkoa myöhemmin.

Poikasia oli alussa noin 200, joista emokalojen hyvistä yrityksistä huolimatta yli puolet meni muiden kalojen suuhun. Erityisen haasteellisia hetkiä olivat yöt, jolloin partamonnit tekivät harvennustyötä sekä ruokinta-ajat, jolloin emojen keskittyminen herpaantui hetkellisesti. Ilta- /yövalojen merkitys on suuri, jotta saadaan poikaslauma kokoon ja emojen turvaan. Viimeisetkin emoille jätetyt poikaset tuhoutuivat muutama päivä sitten.

Poikasakvaarioon siirsimme tasan kaksi viikkoa sitten noin 90 poikasta. Näistä kuoli ensimmäisen reilun viikon aikana vajaa puolet, eli tällä hetkellä jäljellä on 45-50 kpl noin 1cm kokoisia poikasia. Suurin kuolleisuuden aiheuttaja lienee "syömättömyys" starttiruokinnan aikana. Ensimmäinen artemia-ateria viivästyi parilla päivällä, koska munia ei ollut kotona varastossa. Pienessä poikasakvaariossa (noin 60 L vettä) ei myöskään veden laatu ollut kummonen päivittäisistä vedenvaihdoista huolimatta.

Tällä hetkellä poikaset, 45-50 kpl pikku daemonia, asustavat yksin omassa 325 L "poikasakvaariossa" Ilo on seurata pienten tonkijoiden puuhia, ihan ovat kuin emonsakin - heti pohjaa läpikäymässä ja kiven koloja putsailemassa. Ruokana on edelleen artemia sekä lisänä Aglonorse poikasrehu (raekoko 0,1-0,2mm). Vedenlämpötila on 28 C.


yt, Heikki

[hkurkela]

Tilanne 4 viikkoa myöhemmin.

Poikasten määrä on edelleen sama 45-50 kpl ja asustavat edelleen omassa poikasakvaariossaan. Hieno pikkutonkija parvi onkin kyseessä ja täysin kyltymätön ruoan suhteen. Olemme nyt viimeisen yli viikon ruokkineet pelkällä Aglonorse poikasrehulla (rae 0,2-0,3mm) ja ruokinta kertoja on ollut 4-5 / päivä. Kasvuvauhti on melkoinen, poikasten keskimääräinen koko nyt 4 viikon iässä on noin 20 mm pituutta. Suurimmat ovat jo lähes 25 mm ja pienimmät noin 15 mm mittaisia. Vesiarvot ovat edelleen kuten aiemmin mainittu ja vedenvaihdot 4-5 vrk välein.

Emot ovat omassa akvaariossaan tehneet todella näyttävän uuden kutukuopan - kolmannes akvaarion (160x 55x 60cm) sorasta on siirretty kasoiksi reunoille ja pohjalasi on laajalta alalta näkyvissä. Muita merkkejä seuraavasta kudusta ei vielä ole näkynyt.


yt, Heikki

[hkurkela]

Tilanne noin 4 kk myöhemmin:

Kaikki poikaset ovat selvitytyneet ja kasvaneet kovasti, ruokahalu kun on täysin kyltymätön. Ruuaksi olemme antaneet sekalaisia kirjoahventen kuivaruokia hiutaleina ja pelletteinä. Vedenlämpötila on ollut noin 28-29C ja pH neutraali.

Hieman poikasten pituus havaintoja matkan varrelta: 2kk iässä poikasten pituus oli noin 35mm; 3kk iässä 45mm; ja nyt 4kk iässä noin 55mm.

Suurimmat poikaset ovat nyt jo yli 60mm mittaisia tonkijoita. Neljä poikasta suurimmasta päästä muutti tänään jo uuteen kotiin - terveisiä! Eli parvi alkaa nyt harventua tälläisestä "luonnollista" syystä.


Kuvia ja videoita:
http://www.karpalo.net/s-daemon/


yt, Heikki