Meillä ennen kutua koiras ajoi naarasta takaa ja toisinpäin. Juuri ennen kutua (muutamia päiviä ennen) ne viettivät koko päivän vaihdellen yhdessä kahden kookospähkinän väliä. Lopulta ne päätyivät toiseen kookospähkinään. Seuraavina päivinä naaras oli lähes koko ajan kookospähkinän sisällä, jonka vuoksi minun tulikin kurkattua sisälle pähkinään. Ja siellähän sitä kutua sitten olikin! Kalojen väritys vaihtui minusta ennen kutua vähän kirkkaammaksi, muuta ulkupuolista muutosta ei tainnut näkyä...
Kun katsoin tänään kookoksenkuoreen, huomasin, että kaikki kutu oli kadonnut!

Kyllähän se kieltämättä harmitti. Kuka mahtaa olla kudun katoamisen takana? Ensin tuli mieleen sukaravut ja kotilot. Voiko emokala itse syödä kutunsa?
Lisäksi, jos viitsisitte vastata, haluaisin vastauksia myös näihin:
1. Eli, kun huomaan kudun, kannattaisiko minun jättää yöksi valo päälle, jotta kalat näkevät yölläkin suojella kutuaan?
HUOM! 2. Löytävätköhän pienet poikaset alkuviikkoinaan tarpeeksi ruokaa mellevästä jaavansammalpuskasta, vai pitääkö ostaa erillistä poikasruokaa?
3. Voivatko mustaneontetrat tai sukaravut olla vaaraksi poikasille? Mustaneontetrat voisin siirtää toiseen akvaarioon, onko siinä järkeä?
HUOM! 4. Voinko kasvattaa poikasia yhdessä vanhempiensa kanssa, vai ovatko vanhemmat itse vaaraksi poikasilleen?
5. Teillä, joilla on kokemusta keltakääpiöahvenista, kuinkahan pian mahtavat kutea uudelleen?
Tulipas taas paljon teksitä... Toivottavasti joku jaksaisi lukea ja vastata edes niihin kysymyksiin joihin tietää vastauksen.
Kyselen näitä kysymyksiä seuraavien poikasten varalle, joita toivoisin tulevan..
Kiitos kovasti vastauksista!