Kultakalafileitä

[Kastanya]

Onkohan Suomeen iskenyt nälänhätä? Tänään juuri tajusin, ettei meillä ole käynyt kertaakaan vieraita, jotka ei olisi ilmaisseet mielenkiintoaan syödä akvaariokalojani.

"Noistahan saisi jo keiton"
"Onpa se iso, siinä olisi paljon syötävää"
"Paistappas parit kalafileet"
"Ravut on mun herkkua!"
Ja kuningas: "Sähän voisit laittaa sinne hylkeen ja sit syödä sen!" (Tämä 18 vuotiaalta mieheltä...)

Yritän aina vääntää hymyä naamalle, kun samat kala-vitsit alkaa tipahdella vieraiden suusta. Olen varmaan liian kiltti, kun en ärähdä takaisin, etten itsekään pohdiskele turkiskauluksen tekoa heidän kissoista/koiristaan tai mieti ääneen miten herkulliselta kanipaisti maistuisi punaviinikastikkeessa.
Onko kukaan muu huomannut tällaista vähättelevää asennetta akvaariokaloja kohtaan? Onko kala aina ruokakala suomalaisten silmissä? Ja mistä kumpuaa rohkeus puhua tähän sävyyn elävistä olennoista, joita toinen pitää rakkaina lemmikkeinä?

[Hermen]

Näitä kommentteja tule lähinnä vanhemmiltani ja heidän ystäviltään... Veikkaisin, että heidän tietämättömyytensä akvaarioharrastusta kohtaan antaa juuri tuota "rohkeutta" puhua tuohon sävyyn. Onhan se aika ilkeää kuunneltavaa, mutta pakko on kuunnella, kun vieraat ovat niin kovin uteliaita tuollaisia erikoisuuksia kohtaan. Tuollaisesta vitsailusta alkaa yleensä se syvempi kysely akvaarion hoidosta, kalojen eliniästä jne.

[mollylady]

Onkohan Suomeen iskenyt nälänhätä?

(...)etten itsekään pohdiskele turkiskauluksen tekoa heidän kissoista/koiristaan tai mieti ääneen miten herkulliselta kanipaisti maistuisi punaviinikastikkeessa.

Ensi kerralla, kun joku vielä puhuu mun kaloista tuohon sävyyn taidankin alkaa pohdiskelemaan tuollaisia. (siitäs saavat urpot )

Mutta joo, vastauksena kysymykseen. Suomessa on mahdollisesti nälänhätä, myös mun lähipiirissä, jotka himoitsee rapujuhlia, ahven fileitä, kalasoppaa ja muuta mukavaa.
Täytyy kait ruveta viemään poloisille ruokaa ja mukaan viesti, josta löytyy psykiatrian poliklinikan numero, koska kaverin lemmikkien syömisen ajatteleminen on aika sairasta. heh..

[juuso77]

Toisen lemmikki, toisen ruoka. Jossain päin maailmaa syödään koiria (labradorinnoutajan sisäfilettä), toisaalla lehmät ovat suorastaan pyhiä. Meilläkin oli muotia pitää pikkupossuja lemmikkeinä.

Elämän kiertokulkua on, että elävät syövät eläviä. Miksi olla niin herkkähipiäinen ettei kestäisi siitä vitsailua? Olen minäkin vitsaillut jopa omista kaloistani, kissoistani (kun ne ovat menneet paistinpannuun nukkumaan) tai koirasta, joka käristää kirsuaan nuotiossa.

[Höpötys]

Kyllä mä ainakin heitän aina takaisin jotain vastaavaa. Tasan yhtä monta kertaa kun ukko on sanonut kalojani ruoaksi, olen uhannut tehdä anoppin undulaatista "laattipaistoa" eli paistaa se undulaatti fileenä.

Kyllä samanlainen vastakommentti saa ihmiset uisein tajuamaan omien sanojensa merkityksen.

[pleco]

Mulle on suuresti hämmästellen ilmoitettu, että "sähän oot allerginen kaloille?"... joo-o en ollut ajatellut syödä niitä...katselen vain

[Anuski]

Itsellä ollut aikoinaan kesyrottia ja jopa niistä on sanottu, että oletko ajatellut mille ne maistuisi, kokeilepa joskus tehdä ruokaa niistä .

[Merri]

Joo-o, toisen lemmikki on toisen ruoka. Meillä napostellaan tällasia, kun katsotaan illalla telkkua:

http://s93.photobucket.com/albums/l58/A ... uva037.jpg

[Teho]

Joo-o, toisen lemmikki on toisen ruoka. Meillä napostellaan tällasia, kun katsotaan illalla telkkua:

http://s93.photobucket.com/albums/l58/A ... uva037.jpg

Kissanlihaa?

Kaverikin naljaili että laittaa mun kalat pannulle. Uhkasin tehdä sen katista muhennosta...

[Heggy]

Minulle ei uskalleta sanoa mitään tuollaista, kun olen vielä niin "pieni". Kylässä olleet pikkulapset ovat kyllä välillä liponeet kieltään nenä kiinni akvaariossa...

[Adrianna]

Toisen ihmisen idiotismiin ei kannata lähteä mukaan. Antaa kaverin "hypätä kaivoon" jos haluaa, kaikkeen ei tarvitse tarttua. Sujuvasti kuuntelen nykyään töissä täysin lemmikittömässä talossa koko ikänsä asuneen vanhemman rouvan ruoskintaa milloin mistäkin eläimestä. Osoittaa aika olematonta tilannetajua keskeyttää toisten keskustelu esim. akvaariokaloista haukkumalla kaikki akvaristit suohon moisten vesivahinkopommien pitämisestä sisätiloissa tai rahojen käyttämisestä "ravintoeläimen" hankkimiseen ja hoitoon. Tyhjät tynnyrit kolisee koviten.

[mollylady]

Elämän kiertokulkua on, että elävät syövät eläviä. Miksi olla niin herkkähipiäinen ettei kestäisi siitä vitsailua?

Enpä mä tähän aiheeseen kovin ryppyotsaisesti suhtaudukaan, mutta aina ei jaksa höystää tekstiään joka lauseen jälkeen jatkuvalla hymiöjonolla. Siis, jos joku ei muuten ymmärrä, että asian voi ottaa puolitosissaan ja pilke silmäkulmassa, niin pitäköön tiukkapipona.

Vitsailee sitä ihmiset paljon muustakin kuin lemmikeistään (tai toisten sellaisista) vaikkapa itsestään ja omista heikkouksistaan. Hui kauhia!

[akyttala]

Koko threadia lukematta haluan kuitenkin tuoda esiin itseäni. Kyllä mulla on tapana useinkin todeta ihmisille "Tehdäänkö kissasta rukkaset?", vaikka mun kaloista ei olisi mitään puhettakaan. Jos joku vetää herneet nenään, niin oma on häpeänsä. Tuskinpa kukaan tosissaan myöskään haluaa syödä akvaariokaloja.
Jos on niin huumorintajuton, että joku lemmikinsyöntivitsi alkaa kaihertaa, kannattaisi varmaan harkita lemmikistä ja ystävistä luopumista, jotta ei tarvitse turhaan loukkaantua.

Kyllähän kaikki senkin ymmärtää suuttumatta, että mä pidän hevosista, nimittäin metvurstina.

[JukkaV]

Toisaalta huumorintaju on sellainen asia, joka on persoonallinen. Mielestäni ei voi edellyttää kaikkien pitävän samasta huumorintajusta kuin omastaan.

[Malys]

Samaa "sullahan on tuossa kalakeiton ainekset. Ootko koskaan koettanut onkia kaloja? Ai sulla on rapuja, pidetään rapukestit" jnejne on tullut kuultua koko harrastuksen ajan (yli 13 vuotta) ja aina sanoja kuvittelee olevansa kovinkin omaperäinen ja hauska. Alkaa pikkuhiljaa ottamaan enemmän ja enemmän pattiin, en minäkään heidän lemmikkiensä syöntiä tai muuta listimistä ehdota. Joku kerta vielä sanon jotain, että hei, teidän koirallahan on komea turkki, saanko pitää sen, turkin siis, en koiraa tai että okei, tehdään mun kaloista keittoa, jos mä saan maistaa sun koiraa.. Tai pistän jonkun lapun, että mitä fraaseja on käytetty jo kuinka monta kymmentä kertaa, että keksipä kerrankin joku uusi.

[NinZe]

Pyydystin kans yks päivä palettikalan poikasii et saan siirrettyy ne poikasaltaaseen kasvamaan, ni mies kysy et syödäänks me tänää kalakeittoo ja kavereilt tulee ain et saanks mä onkii tualt yhde kalan ja syöd sen

[jokelamaniac]

Me asuttiin aikoinaan toisella paikkakunnalla talossa, jossa oli kiinalainen ravintola, vieläpä hyvä sellainen (Savonlinna). Siihen aikaan meillä oli koira. Ja siinä kiinalaisessa ravintolassa oli usein kesäisin kiinalaisia vieraita, jotka alko meidän hyvälihaisen koiran nähdessään hihkumaan, kälättämään ja osoittelemaan, tarjoilija yritti niitä torua hiljaiseksi mutta ei auttanut... En usko että niitä ihan sekarotuisen piskimme karvan laatukaan kiinnosti.

[_Ansku_]

Akvaarion kalasto = kalasoppa

[Heggy]

Seura-akvaario = sillisalaatti

[MIVI]

Jotkut voi esim. olla oikeesti kateellisii ja puhua miekkäpyrstöfileestä ja kohta tapitetaan akvaariota silmät vääränä ja ajatellaan: 'oispa mullakin tollanen'.

[MarjaR]

*Heh* Meille jos joku ehdottaa kalojen syömistä /fileiden/ keiton tekemistä, niin olen sanonut, että teen mielelläni jos lupaat syödä sen. Kalastona siis pääasiassa erilaisia pallokaloja ja syötynä ovat myrkyllisiä . Eivät ole toista kertaa ehdotelleet kalasopan keittämistä.