Kokemuksia floridankillistä (Jordanella floridae)?

[akirpap]

Vaihtelevat väritystään/tummuuttaan hyvinkin paljon tilanteen ja taustan mukaan. Välillä ovat erittäin tummia, lähes mustia, yleensä koiraat helmeilevät vihreän, keltaisen, punaisen sävyissä. Voivat myös valahtaa aivan vaaleiksi, se teidän pienin koiras löytyi kun satuin käden viemään oikeaan kohtaan jo muuten kasveista ja lähes vedestäkin tyhjennettyyn altaaseen. Kutukäyttäytymisestä ei minulla ole käsitystä, ovat käsittääkseni melko reviiritietoisia silloin. Foorumilla taisi olla joku niitä kudettanut?

[Pihka]

Mulla on ollut noita jokunen vuosi ja ovat kuteneetkin. Asuttavat reilu 300-litraista seura-akvaariota. Ennen kämppiksinä oli moskiittokaloja, nykyisin 20 kiilakylkeä sekä parvi corydoraksia ja yksi partis sekä muutama nuolimonni. Killejä on parikymmentä. Akvaarion kasvillisuus on runsasta pintaa myöten, killit on aktiivisia ja hengaavat suurimman osan ajastaan näkösällä. Erityisesti ne tykkäävät olla lumpeiden kelluslehtien alla, "taivasalla" niitä vähän ahdistaa.

Koiraat on reviiritietoisia, hallitseva koiras (mulla tällä hetkellä 2 kpl) valtaa itselleen kutureviirin, jota se puolustaa raivokkaasti muilta kaloilta. Se löylyttää niin toiset koiraat kuin naaraat... Muut lajit saa olla suht rauhassa, kunhan eivät ihan iholle tuppaa. Kutuvalmis naaras lähestyy koirasta tietyin "tanssielein", joiden epäillään vähentävät koiraan hyökkäyshalua. Pari kutee koiraan etukäteen puhdistamalle alustalle parikymmentä munaa, joita koiras jää vahtimaan. Koiras myös tuulettaa mätiä rintaevillään viuhtoen. Penskat kuoriutuvat muutaman päivän päästä ja katoavat joko ahneisiin suihin tai pöheikköihin. Reilun sentin mittaisena ne ilmaantuvat taas näkösälle eivätkä enää tule syödyiksi. Joskus kututapahtumaan osallistuu hallitsevan koiraan ja kutevan naaraan/kutevien naaraiden lisäksi pieniä (noin puolet isomman koiraan koosta!) koiraita, jotka ryntäävät sivummalta paikalle ja yrittävät päästä hedelmöittämään osan kudusta ennenkuin isompi koiras huomaa ja antaa turpaan. Lisäksi ympärillä kärkkyy porukkaa jotka haluaisi syödä kudun. Kuteminen seura-akvaariossa tai isossa porukassa onnistuu siis vain, jos koiras on erittäin aggressiivinen ja puolustaa reviiriään ja kutuaan raivokkaasti. Kovin pienessä altaassa ei siis kannata pitää kutevia kaloja muiden kalojen lisäksi, sillä iso koiras voi tappaa heikompansa jos niillä ei ole pakomahdollisuutta ja piilopaikkoja. Myös reviiristä tappelevat dominanttikoiraat löylyttävät toisensa hengiltä, jos tilaa ei riitä molemmille. Kokemukseni mukaan pelkkiä koiraita sisältävä parvi on melko sopuisa myös pienissä tiloissa.

Todella kauniita, mielenkiintoisia ja kestäviä kaloja. Mun lauma alkaa vaan olla niin ikäloppua (4-8 -vuotiaita, muutamaa nuorempaa jälkikasvua lukuunottamatta), että kutuinto on hiipunut ja vanhimmista alkaa aika jättää, tipahtelevat yksi kerrallaan.

[sisu65]

Minä sain nämä allas kaupan yhteydessä. Niiden iästä ei ole minulla tietoa.
Olen siirtänyt ne isompaan altaaseen ja huomasin pari viikkoa sitten siinä altaassa josta siirsin ne pati kalanpoikasta . En tiedä ovatko näiden vai kasvien mukana tulleita poikasia. Odottelen mielenkiinnolla että kunhan kasvavat mitä ovat.

[sisu65]

Kuvia killeistäni
Isä ja poika
http://kuvablogi.com/nayta/1032588/

Perhepotrettia
http://kuvablogi.com/nayta/1032589/

[JukkaV]

Taidanpa haluta näitä itselleni. Mietin, jos yhteen "tyhjään" 112 litran altaaseen hommaisin pienen parven tai ryhmän.