Killiaiheisia nettisivuja selaillessani silmiini osui viehättävä kuva helmiviuhkaevästä, Austrolepias nigripinniksestä. Itävallan killiseuran sivuilla eräs tsekkiläinen akvaristi ilmoitti myyvänsä juuri tämän kalan munia turpeessa. Eikun tilaamaan ja postihan kuljetti muutamassa päivässä muutaman euron Tsekkeihin ja muutaman turvesatsin Suomeen.
Ajattelen tähän koota tämän lajin kehityskaaren munasta kalaksi ja edelleen jälleen munaksi. N ½-1 v elinkaari, se tyypillinen annuaaleille killeille. Josko yläkerran modet ja muut sallivat. Mahdolliset lukijat toivottavasti kommentoivat ja kyselevät.
Turpeet oli pakattu pieniin minigrippusseihin ja ne turpeen kanssa pakasterasiatyyppiseen muovirasiaan. Ympärillä foliota, solumuovia ja kirjekuori. Perusteellisin pakkaus tähän asti.
Kyseessä on siis Etelä-Amerikasta kotoisin oleva annuaali, kausikala, joka elää sadekauden alusta kuivankauden alkuun.
Saamani turvesatsit ovat Aust. nigripinnis Syd Brésil ja Carmelo löytöpaikkojen mukaan. Kalastajaa ja kalastusaikaa ei näissä kaloissa ole tiedossa.
Ensimmäisenä vesitykseen tuli Syd Brésil. Munat on kerätty 1.7.2007. Hautumisaika on on tällä lajilla 6-8 viikkoa ja ensimmäinen vesitys tapahtui 3.9.2007. Turvesatsi oli todella pieni, turvetta ehkä runsas ½ dl ja siinä ilmoitettiin olevan 35 munaa!
Vesitysvetenä käytin vuorokauden seisotettua hanavettä, jonka pH seisotuksen jälkeen on n 7, KH n 3 ja GH n 5. (Sähkönjohtavuudesta en tiedä, kun en ole vielä saanut po mittaria hankituksia, enkä osaisi sitä käyttääkään). Sisälämpötila on n 23 astetta ja säilytys oli hiukka viileämmässä kylppärin kaapissa pimeässä, kylppärissä on ikkuna auki ja mukavan viileää noille munille. Tosin munat kypsyisivät selvästi nopeampaan, jos lämpö oli 26-28 astetta, mutta eipä tässä ole kiirusta.
Munien myyjä antoi ohjeeksi laittaa vesitysveteen happitabletin ja jopa lähetti sen satsin mukana. Tein työtä käskettyä.
Ensimmäisen vrk:n aikana kuoriutui 4 poikasta, seuraavan aikana runsaat 10 ja sitten vähitellen muutamia ja nyt niitä on yhteensä runsaat 20. Tulos on minusta varsin hyvä. Huomenna kuivaan turpeen ja katson vielä kuukauden kuluttua, josko jokunen poikanen vielä kuoriutuisi.
Poikaset ovat n 5 mm pitkiä, mustanpuhuvia ja vankanoloisia verrattuna esim A. australen ja N. steinfortiin poikasiin. Ovat muovikipossa vielä ja saavat ruuaksi sekä nestemäistä poikasruokaa, jossa on mm likoeläimiä ja levää ja artemian vastakuoriutuneita nauplioita. Vettä vaihdan kerran päivässä osan, jopa kaksikin vähän sen mukaan, miltä näyttää ja haisee. Vesimäärä on tosipieni, alle litran ja pilaantuu siis helposti. Kohta on aika järjestää hiukka tilavammat oltavat.
Turvemuna-kala-turvemuna - Austrolepias nigripinnis
Valvoja: Moderaattorit
Nämä tirriäiset viettivät muutaman päivän muovikipossa hiukkasen vahvistumassa. Ruuakseen saivat nestemäistä poikasruokaa ja artemian naulioita. Vettä vaihdettiin joka päivä ja pohjaaksin putsattiin, mutta kaikesta huolimatta tuli menetyksiä.
Tänään laitoin poikasakvaarion (n 30l) pystyyn uudelleen, kun siitä edelliset poikaset siirtyivät eteenpäin. Suodattimena ilmanpumpun voimalla käyvä pyöreävaahtomuoviympyrä, joka makaa pohjalla ja sen keskeltä tulee ja menee ilma. Tämän mallista ei minulla ennen ole ollut käytössä. Jostain syystä en tykännyt sellaisesta pienestä läpinäkyvästä muovikuutiosta, jonka sisällä oli kiviä ja suodatusvanua.
Vedestä tuli seikoitus hanasta, hanasta seisotettua ja kiposta vanhaa vettä. Lisäsin tipan AquaSafeä toivossa että se helpottaisi poikasten stressiä.
Poikasia on nyt summittain n 12-15, en saanut laskettua. Pääruuakseen saavat artemiaa.
Ja pinnalla on kelluu kasvistoa suojana. Valokannen energiansäästölamppu antaa valoa.
Nämä A. nigripinnekset ovat aloittelijoille sopiva killilaji, kirjallisuuden perusteella.
Näitä myös on suhteellisen paljon tarjolla vaihtopörsseissä.
Tänään laitoin poikasakvaarion (n 30l) pystyyn uudelleen, kun siitä edelliset poikaset siirtyivät eteenpäin. Suodattimena ilmanpumpun voimalla käyvä pyöreävaahtomuoviympyrä, joka makaa pohjalla ja sen keskeltä tulee ja menee ilma. Tämän mallista ei minulla ennen ole ollut käytössä. Jostain syystä en tykännyt sellaisesta pienestä läpinäkyvästä muovikuutiosta, jonka sisällä oli kiviä ja suodatusvanua.
Vedestä tuli seikoitus hanasta, hanasta seisotettua ja kiposta vanhaa vettä. Lisäsin tipan AquaSafeä toivossa että se helpottaisi poikasten stressiä.
Poikasia on nyt summittain n 12-15, en saanut laskettua. Pääruuakseen saavat artemiaa.
Ja pinnalla on kelluu kasvistoa suojana. Valokannen energiansäästölamppu antaa valoa.
Nämä A. nigripinnekset ovat aloittelijoille sopiva killilaji, kirjallisuuden perusteella.
Näitä myös on suhteellisen paljon tarjolla vaihtopörsseissä.
Sud Brésilit jaksavat hyvin ja kasvavat. Poikasten määrä on pysynyt edelleen samana n 12-15 kpl.
Austrolepias nigripinnis "Carmelo"n samaan aikaan edellisen kanssa hankittu turvesatsi tuli vesitykseen eilen ja sieltä kuoriutui tähän aamuun mennessä pieni kusiaispesä, arviolta joitakin kymmeniä pikkupikkutirriäisiä.
Ja nyt pitää skarpata kaikkien tekijöiden kanssa, ettei tulisi hävikkiä. Nämä saankin nopsaan lasiakvaan, kun juuri sopivasti yksi on tyhjillään.
Carmelot ovat tyypillinen Aust. nigripinniksen paikallinen populaatio, kun tuota edellistä en ole nähnyt missään mainittavan ja onhan sen sijainti varsin laajasti ilmaistu ja lajinimikin sille oli annettu Austrolepias sp. nigripinnis "Sud Brésil" (taisin tuonne ihan alkuun kirjoittaa lajin väärin).
Mielenkiintoista nähdä näiden kahden mahdolliset erot ulkonäössä ja käytöksessä.
Austrolepias nigripinnis "Carmelo"n samaan aikaan edellisen kanssa hankittu turvesatsi tuli vesitykseen eilen ja sieltä kuoriutui tähän aamuun mennessä pieni kusiaispesä, arviolta joitakin kymmeniä pikkupikkutirriäisiä.
Ja nyt pitää skarpata kaikkien tekijöiden kanssa, ettei tulisi hävikkiä. Nämä saankin nopsaan lasiakvaan, kun juuri sopivasti yksi on tyhjillään.
Carmelot ovat tyypillinen Aust. nigripinniksen paikallinen populaatio, kun tuota edellistä en ole nähnyt missään mainittavan ja onhan sen sijainti varsin laajasti ilmaistu ja lajinimikin sille oli annettu Austrolepias sp. nigripinnis "Sud Brésil" (taisin tuonne ihan alkuun kirjoittaa lajin väärin).
Mielenkiintoista nähdä näiden kahden mahdolliset erot ulkonäössä ja käytöksessä.
-
Taju
- Advanced Member
- Viestit: 1225
- Liittynyt: 16:42, 20.05.2005
- Sukupuoli: Nainen
- Paikkakunta: Turku
Totaalisena killi-idioottina ja vailla kummoisempaa pohjatietoa mistään killilajeista: tämä on hirvittävän mielenkiintoista!
Olisiko sulla kameraa, jos saisi ihan kuvia noiden kehityskaaresta? Linkissä olevan kuvan perusteella ovat todella kauniita, toivottavasti mahdollisimman moni selviytyy ja innostuisivat laskemaan paljon uusia munia...
Kerroit, että nuiden elinkaari sijoittuu sadekauden alusta loppuun. Mitä se tarkoittaa näin suomalaisittain? Siis tyyliin syys-joulukuu, pidempi jakso?
Taidan nyt kysellä tosi tyhmiä, mutta kiinnostukseni killeihin heräsi. Jatka ihmeessä raportointia, luulen etten ole ainoa joka on täynnä kiinnostusta kalojesi suhteen.
Olisiko sulla kameraa, jos saisi ihan kuvia noiden kehityskaaresta? Linkissä olevan kuvan perusteella ovat todella kauniita, toivottavasti mahdollisimman moni selviytyy ja innostuisivat laskemaan paljon uusia munia...
Kerroit, että nuiden elinkaari sijoittuu sadekauden alusta loppuun. Mitä se tarkoittaa näin suomalaisittain? Siis tyyliin syys-joulukuu, pidempi jakso?
Taidan nyt kysellä tosi tyhmiä, mutta kiinnostukseni killeihin heräsi. Jatka ihmeessä raportointia, luulen etten ole ainoa joka on täynnä kiinnostusta kalojesi suhteen.
Se mikä ei tapa, traumatisoi.
Onpa tosi kiva kuulla, että on kiinnostusta näitä iki-ihania killejä kohtaan. Tervetuloa joukkoon, vielä ei kovin sankkaan!
Sanokaapa muuta; kamera ja kuvia olis hyvä saada. Mulla ei ole tällä hetkellä digikameraa käytössä, jos kohta en oikein hallitse kuvaustakaan. Koetan saada jotain kuvia, kun nuorta polvea piipahtaa käymään.
Poiketkaa käymään, jos Lohjan seudulla liikutte. Mielelläni esittelen sen, mitä mulla on ja mitä osaan, mutta paljonhan se ei ole, vielä.
Annuaali, kausikala. Sadekauden alusta kuivankauden alkuun toteutuu alkuperäisessä elinympäristössä. Annuaalit killit asuvat vesissä, jotka kuivuvat pois kuivankauden tullessa. Kalat kutevat elinaikanaan pohjaan ja säilyvät siellä kuivankauden yli ja kuoriutuvat, kun sadekausi alkaa ja vettä tulee.
Akvaario-olosuhteissa pitää järjestää kuivakausi. Kalojen kutu, munat, pieniä kokolailla kovia palleroita, kerätään ja pidetään kuivassa 3-6 kk lajista riippuen huoneenlämmössä. Munat saadaan kerättyä, kun altaan pohjalle laitetaan turvetta joko koko pohjalle tai sitten johonkin rasiaan tai astiaan, mihin kalat sitten kutevat. Helpointa on ottaa kudetusta varten joitakin kaloja, esim 1 koiras ja 2 naarasta erilliseen pieneen altaaseen, missä kutu sitten tapahtuu.
Koska akvaariossa kuivaa kautta ei tule, elävät kalat yleensä vuoden-kaksi, eli pitempään kuin luonnossa.
Minulla on tällä hetkellä yli vuoden ikäisiä afrikkalaisia annuaalikillejä elossa.
Kysymykset tosiaan helpottavat ns raportointia ja auttavat minuakin oppimaan ja jäsentämään.
Lisää niitä kehiin.
Sanokaapa muuta; kamera ja kuvia olis hyvä saada. Mulla ei ole tällä hetkellä digikameraa käytössä, jos kohta en oikein hallitse kuvaustakaan. Koetan saada jotain kuvia, kun nuorta polvea piipahtaa käymään.
Poiketkaa käymään, jos Lohjan seudulla liikutte. Mielelläni esittelen sen, mitä mulla on ja mitä osaan, mutta paljonhan se ei ole, vielä.
Annuaali, kausikala. Sadekauden alusta kuivankauden alkuun toteutuu alkuperäisessä elinympäristössä. Annuaalit killit asuvat vesissä, jotka kuivuvat pois kuivankauden tullessa. Kalat kutevat elinaikanaan pohjaan ja säilyvät siellä kuivankauden yli ja kuoriutuvat, kun sadekausi alkaa ja vettä tulee.
Akvaario-olosuhteissa pitää järjestää kuivakausi. Kalojen kutu, munat, pieniä kokolailla kovia palleroita, kerätään ja pidetään kuivassa 3-6 kk lajista riippuen huoneenlämmössä. Munat saadaan kerättyä, kun altaan pohjalle laitetaan turvetta joko koko pohjalle tai sitten johonkin rasiaan tai astiaan, mihin kalat sitten kutevat. Helpointa on ottaa kudetusta varten joitakin kaloja, esim 1 koiras ja 2 naarasta erilliseen pieneen altaaseen, missä kutu sitten tapahtuu.
Koska akvaariossa kuivaa kautta ei tule, elävät kalat yleensä vuoden-kaksi, eli pitempään kuin luonnossa.
Minulla on tällä hetkellä yli vuoden ikäisiä afrikkalaisia annuaalikillejä elossa.
Kysymykset tosiaan helpottavat ns raportointia ja auttavat minuakin oppimaan ja jäsentämään.
Lisää niitä kehiin.-
Taju
- Advanced Member
- Viestit: 1225
- Liittynyt: 16:42, 20.05.2005
- Sukupuoli: Nainen
- Paikkakunta: Turku
Niin että killit kuitenkin elävät noinkin pitkään, mulla oli mielessä sellainen "kauhuscenaario", että elävätkö nuo vain sen puolisen vuotta ja jos ei kertayrittämällä kutu onnistu odotusten mukaan, koko populaatio on menetetty. Järjellä ajatellen: yleensähän aikuisikä kestää elinympäristön salliessa niin, että yksi aikuinen ehtii tehdä useamman poikueen... 
Onneksi näin...
Onneksi näin...Se mikä ei tapa, traumatisoi.
Tervetuloa sinullekin joukkoon.
Sama on kehityskulku afrikkalaisilla ja eteläamerikkalaisilla annuaaleilla pääpiirteissään. Joitakin lajikohtaisia eroja saattaa olla, erityisesti ns vaativampien lajien kanssa. Nämä minulla olevat lajit ovat kaikki helppoina ja aloittelijoille sopivina pidettyjä lajeja.
Carmelon ovat edelleen kipossaan, vaikuttavat liikehdinnän perusteella virkeitä, pituutta on se n 5 mm ja kroppa koostuu lähinnä silmistä ja siimapyrstöstä, vai miksi sitä kuulunee sanoa.
Nyt olen erityisesti pohtinut ja tarkkaillut ruokaa ja sen määrää. OLen antanut nestemäistä poikasruokaa, jossa artemiaa ja leviä sun muita täyteaineita. On vaan hirveän vaikea uskoa, että pari tippaa sitä on aikamoinen määrä ruokaa noille tirriäisille. Olen ruokkinut useammin kuin aikaisemmin, monta kertaa päivässä. Vettä on vaihdettava päivittäin ja pohjalta siivottava pois jätteet (ylimääräiset ruuat ja kakit, suoli toimii näilläkin heti alusta pitäen ja sen huomaa). - Minusta kipon pohjan lappoaminen ei tunnu hyvältä, siinä menee niin helposti mukana poikasia. Siispä, varmaan epäpyhästi, lipon osan vedestä pois, kaadan vettä ja poikaset varovaisesti toiseen puhtaaseen kippoon. No jämien kanssa saa taiteilla, että viimeiset vastaanharaavat poikaset saa uimaan laidan yli putoukseen. Ja sitten lisätään puhdasta hanavettä, joka seisonut huoneenlämmössä n. vuorokauden. Olen tehnyt tämän iltasella, yötä vasten jää puhtaampaa vettä. Kippoina käytän elintarvikemuovisia astioita, esim karkkilaatikoita, pakatusta esim jauhelihasta jääviä purkkeja. Minusta ovat käteviä turpeen vesityksessä ja muutaman ensimmäisen päivän aikana. Poikasille laitan jonkun karvalehden, jaavansammaleen tms varren/tukon suojaksi ja toisen samanmoisen kipon katoksi hiukka lonkolleen.
Olen tähän mennessä vesittänyt seitsemän lajia ja jo alle viikon ikäisestä alkaa silmä erottaa, miten omanlaisia eri lajit ovat ja miten samanlaisia saman suvun kalat on.
Nämä Aust. nigripinnikset ovat heti kuoriutumisestaan mustanpuhuvia ja se voimistuu kaiken aikaa. Kun taas viiripyrstöt (kasvikutijat) ovat hennompia ja vaaleampia ja kropan pituutta nopsempaan ja niistä kasvaakin hoikkia matalia kaloja, kun nigripinniksistä tulee kaikintavoin tanakampia pituuteensa nähden. Simpsonichthys suvun poikaset ovat väriltään ja muodoltaan edellisten välimaastosta. Lisäksi ne ovat hyvin tuottoisia (kahden lajin vesityksen perusteella poikasia kuoriutuu tosi paljon).
Edit.
Tässä yksi lontoonmurteinen linkki, jossa on sanoin ja kuvin esitetty annuaalin hoitoa ja viljelyä esimerkkinä Nothot. (Selaa Introduction alasvetovalikkoa saadaksesi esille eri vaiheet.)
http://www.killies.com/hatching1.htm
Galleriassa on hienoja kuvia.
Sama on kehityskulku afrikkalaisilla ja eteläamerikkalaisilla annuaaleilla pääpiirteissään. Joitakin lajikohtaisia eroja saattaa olla, erityisesti ns vaativampien lajien kanssa. Nämä minulla olevat lajit ovat kaikki helppoina ja aloittelijoille sopivina pidettyjä lajeja.
Carmelon ovat edelleen kipossaan, vaikuttavat liikehdinnän perusteella virkeitä, pituutta on se n 5 mm ja kroppa koostuu lähinnä silmistä ja siimapyrstöstä, vai miksi sitä kuulunee sanoa.
Nyt olen erityisesti pohtinut ja tarkkaillut ruokaa ja sen määrää. OLen antanut nestemäistä poikasruokaa, jossa artemiaa ja leviä sun muita täyteaineita. On vaan hirveän vaikea uskoa, että pari tippaa sitä on aikamoinen määrä ruokaa noille tirriäisille. Olen ruokkinut useammin kuin aikaisemmin, monta kertaa päivässä. Vettä on vaihdettava päivittäin ja pohjalta siivottava pois jätteet (ylimääräiset ruuat ja kakit, suoli toimii näilläkin heti alusta pitäen ja sen huomaa). - Minusta kipon pohjan lappoaminen ei tunnu hyvältä, siinä menee niin helposti mukana poikasia. Siispä, varmaan epäpyhästi, lipon osan vedestä pois, kaadan vettä ja poikaset varovaisesti toiseen puhtaaseen kippoon. No jämien kanssa saa taiteilla, että viimeiset vastaanharaavat poikaset saa uimaan laidan yli putoukseen. Ja sitten lisätään puhdasta hanavettä, joka seisonut huoneenlämmössä n. vuorokauden. Olen tehnyt tämän iltasella, yötä vasten jää puhtaampaa vettä. Kippoina käytän elintarvikemuovisia astioita, esim karkkilaatikoita, pakatusta esim jauhelihasta jääviä purkkeja. Minusta ovat käteviä turpeen vesityksessä ja muutaman ensimmäisen päivän aikana. Poikasille laitan jonkun karvalehden, jaavansammaleen tms varren/tukon suojaksi ja toisen samanmoisen kipon katoksi hiukka lonkolleen.
Olen tähän mennessä vesittänyt seitsemän lajia ja jo alle viikon ikäisestä alkaa silmä erottaa, miten omanlaisia eri lajit ovat ja miten samanlaisia saman suvun kalat on.
Nämä Aust. nigripinnikset ovat heti kuoriutumisestaan mustanpuhuvia ja se voimistuu kaiken aikaa. Kun taas viiripyrstöt (kasvikutijat) ovat hennompia ja vaaleampia ja kropan pituutta nopsempaan ja niistä kasvaakin hoikkia matalia kaloja, kun nigripinniksistä tulee kaikintavoin tanakampia pituuteensa nähden. Simpsonichthys suvun poikaset ovat väriltään ja muodoltaan edellisten välimaastosta. Lisäksi ne ovat hyvin tuottoisia (kahden lajin vesityksen perusteella poikasia kuoriutuu tosi paljon).
Edit.
Tässä yksi lontoonmurteinen linkki, jossa on sanoin ja kuvin esitetty annuaalin hoitoa ja viljelyä esimerkkinä Nothot. (Selaa Introduction alasvetovalikkoa saadaksesi esille eri vaiheet.)
http://www.killies.com/hatching1.htm
Galleriassa on hienoja kuvia.
Täsä tulee yksi tyhmä kysymys, eli kun niillä on se kuiva kausi niin sehän ei varmaankaan ole riippuvainen vuodenajoista kotioloissa? Meinaan että ei kai harrastaminen tapahdu vain puolen vuoden välein, vaan kai sitä voi ihan koko ajan touhuta kun munat ovat olleet tarpeeksi kuivillaan? Niin, tämän kai luulisi olevan itsestään selvää mutta... ![[:I]](./images/smilies/icon_redface.gif "Embarrased")
"I'm here to lead not to read!"
Annuaalit kutevat elinaikansa. Niitä voi ottaa kudetukseen uudelleen ja uudelleen, kun välillä pitää taukoa ja kalat saavat kuntoutua. Näin akvaarioloissa kanta saaattaa kasvaa nopeastikin isoksi, jos munien keruu, säilytys ja vesitys sekä poikien kasvatus onnistuu.
Se vain ruukaa mennä niin, että jos ottaa ensin yhden killilajin, ottaa kohta toisen ja kolmannenkin jne. Minulla lajit ovat lisääntyneet heinäkuun alun kahdesta lajista nyt kymmeneen elossa aivaan. - Maailmalta saa lukea vielä paaaljon huimempia tosikertomuksia. Näihin kaloihin liittyy erikoisen voimakas viehtymys tai sitten ei ensinkään.
Tänään pistin pussiin carmeloiden turvesatsin odottamaan muutaman viikon. Eilen valutin veden pois ja yön turve oli sanomalehden välissä kuivumassa nahkeankuivaksi. Ja pussin päälle kirjoitin pvm:n milloin toinen vesitys tapahtuu. Pussi meni huushollin viileimpään kaappiin pimeään varastoon, muiden turvesatsien joukkoon.
Se vain ruukaa mennä niin, että jos ottaa ensin yhden killilajin, ottaa kohta toisen ja kolmannenkin jne. Minulla lajit ovat lisääntyneet heinäkuun alun kahdesta lajista nyt kymmeneen elossa aivaan. - Maailmalta saa lukea vielä paaaljon huimempia tosikertomuksia. Näihin kaloihin liittyy erikoisen voimakas viehtymys tai sitten ei ensinkään.
Tänään pistin pussiin carmeloiden turvesatsin odottamaan muutaman viikon. Eilen valutin veden pois ja yön turve oli sanomalehden välissä kuivumassa nahkeankuivaksi. Ja pussin päälle kirjoitin pvm:n milloin toinen vesitys tapahtuu. Pussi meni huushollin viileimpään kaappiin pimeään varastoon, muiden turvesatsien joukkoon.
-
Taju
- Advanced Member
- Viestit: 1225
- Liittynyt: 16:42, 20.05.2005
- Sukupuoli: Nainen
- Paikkakunta: Turku
Täytyy sanoa, että nuo annuaalit ovat myös sikäli todella ihana harrastettava, että eri kantoja saa todella helposti vaihdeltua harrastajien kanssa ympäri maailmaa. Näin on helpompi pitää kantoja elinvoimaisina ja vähentää sisäsiittoisuutta. Killejä olen nähnyt tähän asti vain kuvissa, en koskaan livenä, mutta näyttäisivät järjestään olevan todella kauniita ja näyttäviä pikkukaloja. Mielenkiintoisia ovat kyllä. 
Se mikä ei tapa, traumatisoi.
Olipa valaiseva enkkulinkki näyttää siltä että pitää alkaa metsästää niitä eggersejä.... eli aloittaako vaikeimman kautta - munista?? 
Tosin pitää ensin ratkaista mihin se akvaario laitetaan killejä varten..
Olenko mä ymmärtäny oikein että noissa poikaskasvatuksissa käytetyissä kipoissa ei siis tarvita ilmastusta? Entäs kun ovat vanhempia? Riittää siis pelkkä seisotettu vesi ja jokin kasvi?
näyttää siltä että pitää alkaa metsästää niitä eggersejä.... eli aloittaako vaikeimman kautta - munista?? Tosin pitää ensin ratkaista mihin se akvaario laitetaan killejä varten..
Olenko mä ymmärtäny oikein että noissa poikaskasvatuksissa käytetyissä kipoissa ei siis tarvita ilmastusta? Entäs kun ovat vanhempia? Riittää siis pelkkä seisotettu vesi ja jokin kasvi?
Juuri annuaalien harrastaminen on helppo sen vuoksi, että lajeja saa helposti ostettua munina mistäpäin maailmaa tahansa.
Tuosta sisäsiittoisuudesta minäkin aiemmin kannoin huolta, mutta sittemmin olen saanut tulla tietämään, ettei se kalojen, varsinkaan killien osalta ole suuri vaara. Eivät degeneroidu kovin helposti ja luonnossakin elävät pieninä paikallisina populaatioina vesilampareissa ja lätäköissä.
Minusta munista aloittaminen tuntui helpoimmalta. Nykyisin munina saa hankittua semiannuaalienkin ja ei annuaalien killien munia joko vedessä tai turpeessa. Itse olen tämmöisiä lajeja vesittänyt kaksi lajia (Amphysemion australe "gold" ja Fundulaxpanchax gardneri nigerianus "Jos Plateau"). Näiden kanssa ei varsinaista kuivakautta ole ollutkaan, vaan munat on keräämisen jälkeen ollut kosteina/märkinä ja postista tultuaan heti laitettu veteen.
Vesityskipoissa en ole pitänyt mitään ilmastusta tai suodatusta. Olen vain vaihtanut vettä päivittäin. Muutaman päivän jälkeen siirrän poikaset poikasakvaarioon, jossa minulla on ilmapumppusuodatus, kelluskasvit ja valoa. Pohja kannattaa pitää pitkään paljaana, sillä se helpottaa puhtaanapitoa; on helppo lapolla vetäistä röhnät pois. Ja sitä röhnää kyllä siunaantuu tosiaan.
Oli mulla yksien poikasten kanssa kiviä (semmosta peukalonpään kokoisia) pohjalla, sen puhtaanapito oli hankalaa.
Mulla on poikasaltaissa kotiloita; erilaisia kierteisiä ja sitten pari omenakotiloa mussuttelemassa ruuan jämiä.
Poikasaltaassa pidän aluksi vettä n 5-10 cm korkeudella ja vähitellen lisään poikasten kasvaessa. Minun poikasaltaat ovat kooltaan 20-40 litraisia.
Tuosta sisäsiittoisuudesta minäkin aiemmin kannoin huolta, mutta sittemmin olen saanut tulla tietämään, ettei se kalojen, varsinkaan killien osalta ole suuri vaara. Eivät degeneroidu kovin helposti ja luonnossakin elävät pieninä paikallisina populaatioina vesilampareissa ja lätäköissä.
Minusta munista aloittaminen tuntui helpoimmalta. Nykyisin munina saa hankittua semiannuaalienkin ja ei annuaalien killien munia joko vedessä tai turpeessa. Itse olen tämmöisiä lajeja vesittänyt kaksi lajia (Amphysemion australe "gold" ja Fundulaxpanchax gardneri nigerianus "Jos Plateau"). Näiden kanssa ei varsinaista kuivakautta ole ollutkaan, vaan munat on keräämisen jälkeen ollut kosteina/märkinä ja postista tultuaan heti laitettu veteen.
Vesityskipoissa en ole pitänyt mitään ilmastusta tai suodatusta. Olen vain vaihtanut vettä päivittäin. Muutaman päivän jälkeen siirrän poikaset poikasakvaarioon, jossa minulla on ilmapumppusuodatus, kelluskasvit ja valoa. Pohja kannattaa pitää pitkään paljaana, sillä se helpottaa puhtaanapitoa; on helppo lapolla vetäistä röhnät pois. Ja sitä röhnää kyllä siunaantuu tosiaan.
Oli mulla yksien poikasten kanssa kiviä (semmosta peukalonpään kokoisia) pohjalla, sen puhtaanapito oli hankalaa.
Mulla on poikasaltaissa kotiloita; erilaisia kierteisiä ja sitten pari omenakotiloa mussuttelemassa ruuan jämiä.
Poikasaltaassa pidän aluksi vettä n 5-10 cm korkeudella ja vähitellen lisään poikasten kasvaessa. Minun poikasaltaat ovat kooltaan 20-40 litraisia.
Jos joku on innostunut, vielä muutaman päivän eli syyskuun loppuun asti voi tilata Aust. nigripinniksen munia Saksasta laajasti killejä harrastavalta Samilta DKG-633, joka asioi englannin kielellä, on nopea ja oikein hauska ja auttavainen ja neuvova. Olen saanut luvan mainita hänen yhteystietonsa täällä. Hänen kotisivunsa: http://samskillifish.bravehost.com/ ja sähköpostiosoite, joka on myös PayPal-tili (maksaa voi myös tavallisen pankkitilin kautta): aa_doctorate@hotmail.com.
Talvikautena ei munia lähetetä tavallisessa postissa, Sam toimittaa lämpöpakattuina, mikä maksaa lisää.
Munasatsien hinnat ovat olleet minun tilatessa eripuolilta 5-7 €/satsi + postikulut 3-5 € Euroopasta.
Edit: Lisättävä, että olen tilannut ns taviskaloja, harvinaisemmat ja paikallismerkintäiset kalat/munat ovat hiukka kalliimpia.
Talvikautena ei munia lähetetä tavallisessa postissa, Sam toimittaa lämpöpakattuina, mikä maksaa lisää.
Munasatsien hinnat ovat olleet minun tilatessa eripuolilta 5-7 €/satsi + postikulut 3-5 € Euroopasta.
Edit: Lisättävä, että olen tilannut ns taviskaloja, harvinaisemmat ja paikallismerkintäiset kalat/munat ovat hiukka kalliimpia.
Kävin sivulla vilkaisemassa ja olipas siellä pyttyä pytyn vieressä 
Kysyisin nyt ehkä hiukan tyhmänä kyssärinä että mites noiden aikuisten asumus, allas siis, kypsytetäänkö se niinkuin muutkin akvaariot? Katselin niitä Samin kuvia niin aika monessa oli vesipinta vain jotain 10cm ja olikohan ollenkaan pohjalla hiekkaa? Muutaman kasvin pongasin kellumassa. Nämä vissiin olivat enempi ns. kasvatusaltaita? Niihinkö ei tarvitse kypsytellä mitään? Vesi vaan vaihdetaan usein? Missä iässä poikaset sitten siirretään ns. isoon akvaarioon?
Hmmm...nyt tuli innostusta noihin Nothobranchiuksiin paitsi ettei hänellä ollut sitä eggersiä..mutta oli liki yhtä hienon näköisiä korthausaeita....
Kysyisin nyt ehkä hiukan tyhmänä kyssärinä että mites noiden aikuisten asumus, allas siis, kypsytetäänkö se niinkuin muutkin akvaariot? Katselin niitä Samin kuvia niin aika monessa oli vesipinta vain jotain 10cm ja olikohan ollenkaan pohjalla hiekkaa? Muutaman kasvin pongasin kellumassa. Nämä vissiin olivat enempi ns. kasvatusaltaita? Niihinkö ei tarvitse kypsytellä mitään? Vesi vaan vaihdetaan usein? Missä iässä poikaset sitten siirretään ns. isoon akvaarioon?
Hmmm...nyt tuli innostusta noihin Nothobranchiuksiin paitsi ettei hänellä ollut sitä eggersiä..mutta oli liki yhtä hienon näköisiä korthausaeita....
En nyt ole ihan perillä, miten näiden altaiden kanssa killistikulttuurissa menetellään. Riippunee myös killilajista. Ja harrastuksen asteesta.
Minä olen siirtänyt tilanteen mukaan isommat poikaset akvaarioihin, jotka ovat kypsiä ja joissa on motoroitu suodatus ja sisustusta enempi ja vähempi.
Minkähänlaisia ohjeita antaisi santanae? Miten sisä pidät killejä eri ikäisinä poikasina ja aikuisina?
Minä olen siirtänyt tilanteen mukaan isommat poikaset akvaarioihin, jotka ovat kypsiä ja joissa on motoroitu suodatus ja sisustusta enempi ja vähempi.
Minkähänlaisia ohjeita antaisi santanae? Miten sisä pidät killejä eri ikäisinä poikasina ja aikuisina?
Raporttia hiukan...
Ampsysemion nigripinnis 'Sud Brësil'it kasvaa nopeasti ja ovat saaneet tumman värin huomattavan nuorina ja värin perusteella uskoisin erottavani sukupuolet. Näiden poikasten kanssa alkuaikoina kato ja niitä on jäljellä runsaat kymmenen kpl. Nämä ovat n 7 viikkoisia.
Amphysemion nigripinnis 'Carmelo't kituvat, sanoisin, niitä kuolee jatkuvasti. Näiden vuoksi tein täydellisen kierroksen kaikista poikasalteiden vesistä ja niillä tippamittareilla, joita käytin, ei mikään ollut pielessä. Ruokana on artemian naupliat ja JBL:n nestemäinen poikasruoka. - Tietoa ja kokemusta tarvittaisiin. On niitä edelleen elossa ihan hyvän emokalakannan verran, kunhan ei nyt enempää menetyksiä tulisi. Yhdeksi menetyksien syyksi olen epäillyt karvalehteä, jonka laitoin altaaseen. Se on erilainen karvalehti kuin mitä yleensä harrastajilla liikkuu. Näyttääkin enempi havunneulasilta sen lehdet kuin kasvin lehdiltä. Mutta ei voi tietää.
Varmaan pitää kehittää tuota vesityssysteemiäkin. Mutta sitä ennen pitää taas opiskella ja kuulostella vanhempia harrastajia. - Munien myyjät ovat olleet erittäin auliita kertomaan omista kokemuksistaan ja antaneet ohjeita, miten heidän mielestään parhaiten onnistuisi. Mutta kaikkea ei sellaisenaan voi soveltaa Suomen oloihin, sillä esim keskisen Euroopan vedet ovat toisenlaisia.
Jopa turpeista käydään vivaihteikkaita keskusteluja foorumeilla. Onhan se tärkeä elementti annuaalien kudetuksessa ja munien menestymisessä.
On tää tosi mielenkiintoista, yleistietokin kasvaa huristen näiden killien seurassa.
Ampsysemion nigripinnis 'Sud Brësil'it kasvaa nopeasti ja ovat saaneet tumman värin huomattavan nuorina ja värin perusteella uskoisin erottavani sukupuolet. Näiden poikasten kanssa alkuaikoina kato ja niitä on jäljellä runsaat kymmenen kpl. Nämä ovat n 7 viikkoisia.
Amphysemion nigripinnis 'Carmelo't kituvat, sanoisin, niitä kuolee jatkuvasti. Näiden vuoksi tein täydellisen kierroksen kaikista poikasalteiden vesistä ja niillä tippamittareilla, joita käytin, ei mikään ollut pielessä. Ruokana on artemian naupliat ja JBL:n nestemäinen poikasruoka. - Tietoa ja kokemusta tarvittaisiin. On niitä edelleen elossa ihan hyvän emokalakannan verran, kunhan ei nyt enempää menetyksiä tulisi. Yhdeksi menetyksien syyksi olen epäillyt karvalehteä, jonka laitoin altaaseen. Se on erilainen karvalehti kuin mitä yleensä harrastajilla liikkuu. Näyttääkin enempi havunneulasilta sen lehdet kuin kasvin lehdiltä. Mutta ei voi tietää.
Varmaan pitää kehittää tuota vesityssysteemiäkin. Mutta sitä ennen pitää taas opiskella ja kuulostella vanhempia harrastajia. - Munien myyjät ovat olleet erittäin auliita kertomaan omista kokemuksistaan ja antaneet ohjeita, miten heidän mielestään parhaiten onnistuisi. Mutta kaikkea ei sellaisenaan voi soveltaa Suomen oloihin, sillä esim keskisen Euroopan vedet ovat toisenlaisia.
Jopa turpeista käydään vivaihteikkaita keskusteluja foorumeilla. Onhan se tärkeä elementti annuaalien kudetuksessa ja munien menestymisessä.
On tää tosi mielenkiintoista, yleistietokin kasvaa huristen näiden killien seurassa.
Tuosta turpeesta tulikin mieleen kun "sattuneesta syystä" olen surffannut netissä killitietouden perässä, että jotkut käyttää turpeen sijasta kookos"turvetta", onko tästä kokemuksia? Nimittäin osuin sivustoon josta tuon kookoksen kohdalta linkitettiin myyjän sivulle ja tuote olikin samaa mitä olen ostanut orkideoita varten täältä Hesasta. Se on pakattu semmoisiksi levyiksi ja liottamalla veteen tulee hyvin hienojakoista (miksi sitä nyt sanoisi..) "multaa" mutta siis kyse on kookoksesta. Tässä ei pitäisi olla mitään lannoitteita mukana vaan kookoksessa itsessään on jotain esim. juurtumista edistävää. Kävisikö tällainen kututurpeeksi? Se on helppo steriloida keittämällä, mutta kuivahtaa aika nopeasti eikä muodosta kuivuessaan "möykkyä" vaan on hyvin irtonaista. Mutta jos sen laittaa tarpeeksi kosteana muovipussiin luulisin kosteuden pysyvän..?
Mistä muuten voi ostaa tuota "kututurvetta" jossa siis ei ole lannoitteita vai löytyykö puutarhaliikkeistä sellaistakin turvetta?
olen surffannut netissä killitietouden perässä, että jotkut käyttää turpeen sijasta kookos"turvetta", onko tästä kokemuksia? Nimittäin osuin sivustoon josta tuon kookoksen kohdalta linkitettiin myyjän sivulle ja tuote olikin samaa mitä olen ostanut orkideoita varten täältä Hesasta. Se on pakattu semmoisiksi levyiksi ja liottamalla veteen tulee hyvin hienojakoista (miksi sitä nyt sanoisi..) "multaa" mutta siis kyse on kookoksesta. Tässä ei pitäisi olla mitään lannoitteita mukana vaan kookoksessa itsessään on jotain esim. juurtumista edistävää. Kävisikö tällainen kututurpeeksi? Se on helppo steriloida keittämällä, mutta kuivahtaa aika nopeasti eikä muodosta kuivuessaan "möykkyä" vaan on hyvin irtonaista. Mutta jos sen laittaa tarpeeksi kosteana muovipussiin luulisin kosteuden pysyvän..? Mistä muuten voi ostaa tuota "kututurvetta" jossa siis ei ole lannoitteita vai löytyykö puutarhaliikkeistä sellaistakin turvetta?
Minä en ole nähnyt kookosta turpeen sijasta niissä satseissa, joita olen ostanut. Saksalaisella foorumilla olen huomannut, että jotkut käyttävät ja ovat tyytyväisiä.
Hyvä tietää, että sitä saa noinkin läheltä. Voisi myöhemmin kokeilla.
Lannoittamatonta ja kalkitsematonta turvetta saa varmaan halvimmalla joltain tallilta, suoraan suosta, kuiviketurpeena käytettävä turve on kuulemani mukaan puhdas luonnon tuote. -- Minä olen hankkinut omat pienet turvemäärääni joko akvaarioon.fi kautta tai Suomen akvaariotekniikalta, joka pakkaa tuotteen, mutta se menettelee vain, jos tarve on pientä. Jatkossa tuo heppaturve on se, jota tavoittelen (pahus, sen pakkauskoko on paaleissa!)
Hyvä tietää, että sitä saa noinkin läheltä. Voisi myöhemmin kokeilla.
Lannoittamatonta ja kalkitsematonta turvetta saa varmaan halvimmalla joltain tallilta, suoraan suosta, kuiviketurpeena käytettävä turve on kuulemani mukaan puhdas luonnon tuote. -- Minä olen hankkinut omat pienet turvemäärääni joko akvaarioon.fi kautta tai Suomen akvaariotekniikalta, joka pakkaa tuotteen, mutta se menettelee vain, jos tarve on pientä. Jatkossa tuo heppaturve on se, jota tavoittelen (pahus, sen pakkauskoko on paaleissa!)
Moi
En tiedä tuosta Kookoksen käytöstä mutta kaikki muut vaihtoehdot joita on tarjottu ( siversand yms ) on eräs Annuaali tutkija maininnut turvetta huonommaksi vaihtóehdoksi.
Ja sen munien pakkauskosteuden kanssa on silleen että jokaisella lajilla on oma ihanne kosteus ja jos esim turve on liian kostea voivat poikaset kuoriutua jopa turpeeseen ja kuolla, ei siis liian kosteaaa materiaalia pidä käyttää.
Pikku vinkki Tanskalaisetkin Killiharrastajat käyttävät Suomalaista Vapon turvetta![[;)]](./images/smilies/icon_wink.gif "Wink")
ik
En tiedä tuosta Kookoksen käytöstä mutta kaikki muut vaihtoehdot joita on tarjottu ( siversand yms ) on eräs Annuaali tutkija maininnut turvetta huonommaksi vaihtóehdoksi.
Ja sen munien pakkauskosteuden kanssa on silleen että jokaisella lajilla on oma ihanne kosteus ja jos esim turve on liian kostea voivat poikaset kuoriutua jopa turpeeseen ja kuolla, ei siis liian kosteaaa materiaalia pidä käyttää.
Pikku vinkki Tanskalaisetkin Killiharrastajat käyttävät Suomalaista Vapon turvetta
ik
inez59 kirjoitti:Tuosta turpeesta tulikin mieleen kun "sattuneesta syystä"
Mistä muuten voi ostaa tuota "kututurvetta" jossa siis ei ole lannoitteita vai löytyykö puutarhaliikkeistä sellaistakin turvetta?
Siirrettyäni Austolepias nigripinnis "calmelo't" 20-litran altaaseen ja ilmapumppukäyttöiseen suodatukseen ne ovat alkaneet voida selvästi paremmin ja ovat virkeämpiä, eikä mielestäni menetyksiä ole enää tullut.
En ole noita ilmapumppusuodattimia erikseen kypsyttänyt, koska näiden poikasten altaiden vesiä tulee joka tapauksessa vaihdettua tiheään runsaan ruokinnan vuoksi, etteivät poikaset varmaankaan joudu nitriittimyrkytyksen kouriin. Voisikin tässä ottaa yhdeksi erikseen seurattavaksi asiaksi nitriitin mittaamisen päivittäin joksikin aika, niin saisi tuntuman asiaan kunnolla.
Poikasaltaissa mulla ei ole pohjalla mitään, vain lasi ja lasin alla solumuovinen vihreä alusta. Kasvit kelluvat vapaasti ja niin ajattelin jatkossakin, että pohjasoraa/hiekkaa en laita. Kasvit kelluvat taikka sitten kiinnitän ne yksittäisiin kiviin ja/tai juurakonpaloihin taikka sitten pieneen tiiliseen ruukkuun, joita on helppo liikutella siivotessa.
Kasvien ja estetiikan vuoksi altaille pitää olla valoa. Hyvä valaistusratkaisu on hakusessa yhtäpaljon kuin oikeanlaiset altaat ja hyllykkö altaille. Nyt valaistuksena on esim kolmen pienen altaan päällä poikittain oleva akvaariovalaisin, jollakin altaalla on valaisinkansi, joillakin pikkuspotti sen mukaan kuin olen nurkista löytänyt.
En ole noita ilmapumppusuodattimia erikseen kypsyttänyt, koska näiden poikasten altaiden vesiä tulee joka tapauksessa vaihdettua tiheään runsaan ruokinnan vuoksi, etteivät poikaset varmaankaan joudu nitriittimyrkytyksen kouriin. Voisikin tässä ottaa yhdeksi erikseen seurattavaksi asiaksi nitriitin mittaamisen päivittäin joksikin aika, niin saisi tuntuman asiaan kunnolla.
Poikasaltaissa mulla ei ole pohjalla mitään, vain lasi ja lasin alla solumuovinen vihreä alusta. Kasvit kelluvat vapaasti ja niin ajattelin jatkossakin, että pohjasoraa/hiekkaa en laita. Kasvit kelluvat taikka sitten kiinnitän ne yksittäisiin kiviin ja/tai juurakonpaloihin taikka sitten pieneen tiiliseen ruukkuun, joita on helppo liikutella siivotessa.
Kasvien ja estetiikan vuoksi altaille pitää olla valoa. Hyvä valaistusratkaisu on hakusessa yhtäpaljon kuin oikeanlaiset altaat ja hyllykkö altaille. Nyt valaistuksena on esim kolmen pienen altaan päällä poikittain oleva akvaariovalaisin, jollakin altaalla on valaisinkansi, joillakin pikkuspotti sen mukaan kuin olen nurkista löytänyt.
Austrolibias nigripinnikset kasvavat ja vaikuttavat virkeiltä. Jotta kasvu jatkuisi kannan pötyä altaisiin ja vaihdan vettä säännöllisesti.
Olen ottanut harrastuksessa seuraavan askeleen. Liityin SAA study groupiin, joka on kansainvälinen vapaaehtoisten joukko, joka pyrkii pitämään eteläamerikkaisten annuaalien kannoista huolta sekä geneettisesti että yleisesti säilyvydestä sekä harrastuksessa että luonnossa.
Seuraava, johon työnnän nokkani on SAA:n erilaiset ohjelmat yhteistyössä tiedemiesten kanssa SAA-kantojen säilyttämiseksi elinvoimaisina.
Näin uskon saavani ryhtiä harrastukseen ja sen pitkäjänteisyyteen sekä syvyyttä tiedollisesti ja taidollisesti.
Jos killit kiinnostavat, varsinkin eteläamerikkaiset ja olet niin lujaluontoinen, että pysyttelet lajissa parissa, liity SAA study ryhmään!
www.cynolebias.org
Olen ottanut harrastuksessa seuraavan askeleen. Liityin SAA study groupiin, joka on kansainvälinen vapaaehtoisten joukko, joka pyrkii pitämään eteläamerikkaisten annuaalien kannoista huolta sekä geneettisesti että yleisesti säilyvydestä sekä harrastuksessa että luonnossa.
Seuraava, johon työnnän nokkani on SAA:n erilaiset ohjelmat yhteistyössä tiedemiesten kanssa SAA-kantojen säilyttämiseksi elinvoimaisina.
Näin uskon saavani ryhtiä harrastukseen ja sen pitkäjänteisyyteen sekä syvyyttä tiedollisesti ja taidollisesti.
Jos killit kiinnostavat, varsinkin eteläamerikkaiset ja olet niin lujaluontoinen, että pysyttelet lajissa parissa, liity SAA study ryhmään!
www.cynolebias.org
Re: Turvemuna-kala-turvemuna - Austrolepias nigripinnis
Hei !
Innostuin kausikaloista luettuani killeistä ja niiden hoidosta täältä aqua-webin ketjuista. Tilasin Thaimaasta eBay:n kautta munia. Kobolttiviuhkapyrstön Nothobranchius fuscotaeniatus kolmestakymmenestä munasta onnistuin saamaan kaksi poikasta, joista toinen on 2 kuukauden ja toinen n. kuukauden ikäinen. Tilasin uuden satsin eri kauppiaalta, 50 kpl keräyspäivä 1. heinäkuuta ja suositeltu vesityspäivä 12. elokuuta.
Onko kokemusta miten lämpötila vaikuttaa mahdolliseen vesityspäivään? (En viime viikolla nähnyt silmiä, mutta en luottaisi omiin silmiini).
Jossain viestiketjussa ehdotettiin laittamaan 18 asteista (celsius) vettä turvemunille, Pitäisikö vesi pitää viileänä vai voiko lämpötila nousta huoneenläpöiseksi, joka pahimmillaan on ollut 26 astetta. Kysymys on ymmärtääkseni veden huonosta kyvystä lämpimänä sitoa happea itseensä? Auttaisiko hellävarainen ilmastus happimäärän kohottamiseen? Katselin happitabletteja, mutta niitä varoitettiin käyttämästä pieniin vesimääriin, en muista enää minkämerkkisiä tabletit oli. Onko kukaan käyttänyt menestykkäästi happitabletteja ja muistaisiko tuotenimen?
Nettiä selaillessani aiheen tiimoilta törmäsin "belly slider" termiin, osaisiko joku kertoa miten se ilmenee ja miten sitä voisi välttää.
Kiitos kaikille teille, jotka aiemmin kerroitte killinkasvatustietotaitojanne, niiden avulla olen porskutellut tähän asti, toivottavasti killistejä löytyy vieläkin forumilta.
Mukavaa syksyä
Innostuin kausikaloista luettuani killeistä ja niiden hoidosta täältä aqua-webin ketjuista. Tilasin Thaimaasta eBay:n kautta munia. Kobolttiviuhkapyrstön Nothobranchius fuscotaeniatus kolmestakymmenestä munasta onnistuin saamaan kaksi poikasta, joista toinen on 2 kuukauden ja toinen n. kuukauden ikäinen. Tilasin uuden satsin eri kauppiaalta, 50 kpl keräyspäivä 1. heinäkuuta ja suositeltu vesityspäivä 12. elokuuta.
Onko kokemusta miten lämpötila vaikuttaa mahdolliseen vesityspäivään? (En viime viikolla nähnyt silmiä, mutta en luottaisi omiin silmiini).
Jossain viestiketjussa ehdotettiin laittamaan 18 asteista (celsius) vettä turvemunille, Pitäisikö vesi pitää viileänä vai voiko lämpötila nousta huoneenläpöiseksi, joka pahimmillaan on ollut 26 astetta. Kysymys on ymmärtääkseni veden huonosta kyvystä lämpimänä sitoa happea itseensä? Auttaisiko hellävarainen ilmastus happimäärän kohottamiseen? Katselin happitabletteja, mutta niitä varoitettiin käyttämästä pieniin vesimääriin, en muista enää minkämerkkisiä tabletit oli. Onko kukaan käyttänyt menestykkäästi happitabletteja ja muistaisiko tuotenimen?
Nettiä selaillessani aiheen tiimoilta törmäsin "belly slider" termiin, osaisiko joku kertoa miten se ilmenee ja miten sitä voisi välttää.
Kiitos kaikille teille, jotka aiemmin kerroitte killinkasvatustietotaitojanne, niiden avulla olen porskutellut tähän asti, toivottavasti killistejä löytyy vieläkin forumilta.
Mukavaa syksyä