Ei ole näkynyt uusia vauvoja, vaikka kovasti on välillä harjoiteltu
. Itse asiassa, ravistelin poikasen kuoleman jälkeen noita pöheikköjä uuden lapsosen löytämisen toivossa ja kävin läpi suodattimetkin, mutta pyrstöäkään ei näkynyt. Kun kerran ovat onnistuneesti lisääntyneet, niin kaiketi toisen kerrankin voisi onnistua
.
Tuossa altaassa itse käärmekalat ovat varmasti se pahin uhka poikasille. Voipi olla, että ne ovat syöneetkin poikaset, kun hengaavat samoissa puskissa, jonne ovat mädin laskeneet (jos nämä siis edes laskevat mätiä, eivätkä synnytä eläviä). Lisäsin näiden joukkoon puolisen vuotta sitten pienehkön käärmekalan ja se tapettiin (oli yritetty niellä) ja toisiaan nämä ronkkivat välillä aika kovakouraisesti. Lienevätkö hormonit syynä tähän käytökseen.
Järkevintä näin maalaisjärjellä olisi siis eristää poikanen, ettei se joudu syödyksi, mutta toisaalta kun tuolle poikaselle kävi miten kävi, en tiedä, onko sekään kannattavaa. Ehkä nuo ovat jotenkin erityisen herkkiä poikasina. Ilmastus ja lämpötila olivat ihan kohdillaan. Täytyy katsoa, mitä teen, jos uusia tulee.
Akvaariosta sen verran, että kyseessä on tällainen pitkänmallinen allas:
http://www.aqua-web.org/forum/totm/607/6/1.jpg
Kasvillisuus nykyään tiheämpää, kuin tuossa kuvassa. PH-arvoa en ollut mittaillut vähään aikaan ja se osoittautui pienoiseksi järkytykseksi (pH 5.5-6 eli hieman liian hapanta). Lämpötila on siinä 26 astetta. Nyt olen nostanut emäksisyyttä enkä ole huomannut vaikuttavan paritteluintoon. Parittelua on tapahtunut erityisesti viikottaisen vedenvaihdon jälkeen. Vaihdan vedestä noin 60 % ja käärmikset nauttivat vedenvaihdosta ja lisävirtauksesta. Altaassa on aika sekalainen sakki muita kaloja tummaleväplekosta mustaneontetroihin (rescueita), joiden parvea epäilen käärmisten harventaneen.
Sen verran netistä löysin tietoa noiden elinympäristöstä, että kovin tiheää vesikasvillisuus niissä paikoissa on. Kyllä nuo todella tykkäävätkin tiheistä pöheiköistä, eikä samanlaista käytöstä ollut aikaisemmin, kun kasveja oli vähemmän. Että kannattaisi varmaan kokeilla ainakin tunkemalla allas täyteen jaavansaniaista, lisätä virtausta ja mahd. myös tehdä isoja vedenvaihtoja.
En tiedä, miten paljon käärmeiden välisestä kemiastakin on kysymys; kirjoahvenet hyväksyy (ainakin mun kokemusten mukaan) aika nopeasti uuden kumppanin, mutta näillä käärmiksillä meni monta vuotta, ennen kuin ne lähentyivät tällä tavalla. Aikaisemmin vähät välittivät toisistaan, korkeintaan isompi välillä puraisi toista. Ehkä saavuttavat sukukypsyydenkin myöhään, mene ja tiedä (ovathan nämä pitkäikäisiä kaloja). Vanhempi kaloista on jotain kuutisen vuotta ja nuorempi noin neljä tai vähän päälle.
Onnea 
!
.
. Muita poikasia ei ole näkynyt, mutta kovasti tuolla taas kaulaillaan siihen malliin, että lisää voisi olla jossain vaiheessa tulossa.
