Sinileukojen sisustusvietti

[Jasmiini]

Kohta alkaa mennä hermo sinileukapariskunnan touhuihin. Jatkuvasti siirrellään pohjakiviä ja kaivetaan pohjalasia näkyviin. No eipä se muuten, mutta kun niillä kivillä "pommitellaan" muita kaloja ja yritetään peittää pienimmät kasvit täysin näkymättömiin. Joka aamu joutuu tarkistamaan, ettei ole muita kaloja "vangittu" kivikasan taa. Akvassa kun on noita nuoliaisia, jotka mieluusti viettävät aikaa kivien alla ja luolissa.

Mitenkäs tuota kolojen kaivelua saisi vähenemään. Ja auttaisiko asiaa pohjan vaihto pienistä kivistä hiekkaan. Vai kannattaako suosiolla yrittää istuttaa kasveja ja siirtää kiviä ja luolia sellaisiin paikkoihin, joihin eivät halua kuoppaa tehdä.

[paul]

Se mitä minulla on kokemusta sinileuoista niin ne valtaa sen yhden luolan tai aluaan ja alkavat siihen tekemään sitä kutukuoppaa.

Itse melkein vaihtaisin hiekkapohjan ja rajaisin isommilal kivillä sinileukojen alueen jota saisivat möyhiä rauhassa.

Hiekka on kyllä parempi vaihtoehto jos altaassa on nuoliaisiakin.

[Aallotar]

Enpä usko että kuoppien kaivelua voi millään lailla saada vähenemään!
Ellei sitten veden lämpötilan laskeminen hillitse kutu intoa.
Kyllä se hiekkakin siirtyy paikasta toiseen, pöllyääpä vielä samalla oikein kunnolla! Itse tein sen virheen, että vaihdoin pohjalle soran tilalle hiekan. Hiekka sotkee paljon enemmän kuin sora kun lähtee veden virtauksien mukana liikkeelle ahvenen sylkäistessä sen suustaan.

[justiina8]

Paras keino hillitä sisustusintoa on pitää altaassa samaa sukupuolta olevia ahvenia.

[paul]

Hiekka sotkee paljon enemmän kuin sora kun lähtee veden virtauksien mukana liikkeelle ahvenen sylkäistessä sen suustaan.

Tämä on ihan makuasia

[amanda]

Paras keino hillitä sisustusintoa on pitää altaassa samaa sukupuolta olevia ahvenia.

Niinhän sitä luulisi. Niin luulin minäkin, mutta hiki päässä kutupoteroa yksinään rakentava sinileukakoiras on osoittanut luuloni vääräksi.

Kuoppa on kaivettava, eihän sitä koskaan tiedä koska se sopiva lyyli singahtaa esiin jostain pusikosta. Ja tämä meidän don juan-wannabe aikoo aherruksesta päätellen tosiaan olla valmiina.

[etiiti]

Paras keino hillitä sisustusintoa on pitää altaassa samaa sukupuolta olevia ahvenia.

Niinhän sitä luulisi. Niin luulin minäkin, mutta hiki päässä kutupoteroa yksinään rakentava sinileukakoiras on osoittanut luuloni vääräksi.

Kuoppa on kaivettava, eihän sitä koskaan tiedä koska se sopiva lyyli singahtaa esiin jostain pusikosta. Ja tämä meidän don juan-wannabe aikoo aherruksesta päätellen tosiaan olla valmiina.

Meilläkin näin, mutta kuoppaa kaivavat 3 pirtsakkaa naarasta vuoron perään yhdessä ja erikseen. Kuoppa pitää olla. Meillä ainakin vielä vaihtavat paikkaa joka vedenvaihdon jälkeen...

[etiiti]

Jatkan tähän samaan ketjuun, kun sinileukojen käyttäytymisestä nytkin kyse.

Onko kenelläkään muulla havaintoja sellaisesta, että sinileukanaaras adoptoisi jonkun toisen lajin kudun "omakseen" ja vahtisi sitä verissä päin?

Meillä kuti kuparimonniset tuttuun tapaan etulasin yläreunaan, ja vedenvaihdon jälkeen muillakin tuntuu olevan akvassa säpinää; kaksi sinileukaneitoa kaivavat kutukuoppaa putket ulkona yhteen nurkkaan. Touhuista ulkopuoliseksi jäänyt "kolmas pyörä" sinileuka naaras veti yllättäen "äitivärityksen" päälle (= kala ihan tumman violetti ja silmä jäänsininen) ja alkoi vahtia monnisten kutua lasissa! Ajaa todella ärhäkkäästi muut kudun luota pois ja pullistelee isommilleenkin...Antaa tietä vain sinileuka"pariskunnalle", joille alistuu muulloinkin. On vähän hölmön näköistä, kun virtausta monnisten kutukohdalla on melkolailla, ja sinileukamamma taiteilee ylävesikerroksissa tunnollisesti löyhyttäen munien päälle raikasta vettä evillään.