Voi tietysti olla muiden ongelmien projisointia, mutta niin tai näin, kukaan ystävistäni ei jaksa murehtia minun "mitättömiä" kala-ongelmiani, joten puran itseäni tänne teidän kanssaharrastajien ikäväksi
.Isoin murhe on tuo 180-litrainen Akvastabil, jossa uivat huulirihmakalapariskunta ja 8 kirsikkabarbia. Rihmakalat hinkkailivat itseään ja määrittelin taudin ihosamennukseksi, johon toisesa topikissa kyselin neuvoja (joita en saanut). Laitoin Junglen Parasite Clearia ja kalat menivät ihan shokkiin. No, ovat onneksi toipumaan päin, olin varma että ovat mennyttä kaveria. Ensimmäinen annos on siis annettu ja ukko-kalan iho on selvästi parempi, mutta silti ahdistaa ajatus taudista omassa altaassa. Ei tee mieli laittaa käsiä enää tuonne, edes hanskat kädessä. Laitoin myös kuplakoneen käyntiin ja nyt, muutaman päivän alkujärkytyksen mentyä ohitse, ukko vahtii hapettimen tekemiä kuplia ja pahoinpitelee naarasta. Se kyyhöttää juurakon ja lämppärin välissä pistian juurten välissä paikoillaan, eikä liiku kuin antamaan turpaan tyttöystävälleen. Ei kai se nyt niin pöllö voi olla, että luulee niitä kuplia omaksi tekeleekseen? Naaras asuu nyt sitten pohjalla kannon alla. Mahtaa olla kivaa pintakalan mielestä. Minun tuurillani naaras kuolee tuohon höykytykseen.
Kirsikkabarbit kutee non-stop ja jaavansammaleet on täynnä kalanpoikasia. Poikasia on ainakin 4 eri kokoa ja lisää pukkaa ihan koko ajan. Mitäs minä nyt noille teen? Mitähän Parasite Clear tekee niille? Aika parasiittien kokoisiahan nuo ovat, apua. Annan tietysti olla ja seurailen tilannetta, mutta jotenkin ahdistaa. Sitäpaitsi, olin juuri miettinyt kokonaan barbeista luopumista, syövät kaikki sukaravut, mutta enhän minä nyt voi tautisesta altaasta mitään kenellekkään antaa ja nuo puskat on ihan täynnä jälkikasvua. Sieltä niitä sitten pulpahtelisi kuin liukuhihnalta. Poikiahan on liikaa, mutta minnekäs minä ne tungen? Nekin retuuttaa naisväkeä, eli kaikki jahtaavat toisiaan tuolla, tosi kivan näköistä, oikein hermo lepää kun tuota seurailee.
Esteettistä elämystäkään ei saa kun yksi kanto värjää vettä rankasti ja siksi kai nuo tuolla lisääntyykin, mutta kun katselen tuota rusehtavaa vettä, niin blääh. Voiko tuolta altaasta edes siirtää enää mitään kantojakaan minnekkään vai pitääkö pistää lähimetsään mätänemään? Desinfioiko tuo lääke myös kasvit ja puut? *raapii päätään*
Tuliliskot kutee myös iiiihan koko ajan ja allas on jo täynnä nutipäitä. Juu, niin eivät olleet kaikki tyttöjä. Ja kuka se oli joka sanoi, että ne nutipäät menee parempiin suihin? Olen niitä jo listinytkin ja se ällöttää järjettömän paljon!
Mitäs minä noille teen? Pitääkö nyt sitten vastuunsa kantaa ja kyhätä joku terraario noille isommille jo kohta maalle nouseville vai katsonko miten käy? Voimat ei yksikertaisesti riitä aloittamaan mitään tuliliskokasvatusta, varsinkaan kun ei ole varsinaista kiinnostusta asiaan. Liskot ovat muuten ihan kauniita ja symppiksiä, mutta banaanikärpäsviljelmää ei tähän huusholliin nyt mahdu. Arggghhh! Lisäksi altaassa oli järjetön piilevä-invaasio, joka toisin on ehkä rauhoittumassa. Kaikenlaista kikkaa ja menetelmää on tehty, joten olisi jo aikakin. Rumuudessa tulee kyllä heti sinilevän jälkeen, yöks!
Tetra-allas on ok, paitsi että yhdellä vanhalla kynäkalalla selkä vaalenee. Eikä!? Varmaan se on sitten se kalatuberkuloosi, siitähän täällä a-w:ssä koko ajan varoitellaan. Ja tyttö juuri laittoi sormensa tuonne eilen. Kohta varmaan irtoo kynsi tai jotain. Tai sitten nuo iki-ihanat loiset ovat kulkeutuneet tuolta nahistelevien eväkkäiden lasisesta vankilasta. Eipä tässä mitään ole osannut varoa, samoja vehkeitä tunkenut altaasta toiseen. Voi itku.
Keittiössä on vielä yksi allas, antiikkia, oudon mallinen, pitkä ja kapea, seisoo puolillaan vettä. Ei elämää. Seuraan kuinka nopeasti tunnistamaton kasvinjämä mätänee. Hitaasti, huomaan. Mitähän akvaariolle tekisi. Oli myynnissä, mutta ei mennyt kaupaksi. Ensimmäinen akvaarioni vuodelta 1982. Tulisko-vauvalaa siitä ei tule. Ei tule. Eihän? Jos löytyisi taidokas akvaristisulho, antaisin herran silikoonata tuohon keskelle väliseinän ja ottaisin sinne kaksi taistoukkoa seinänaapureiksi. Tai sitten opettelen itse (eli ei tule tapahtumaan).
Miten tästä nyt näin vaikeaa tuli?
![[;)]](./images/smilies/icon_wink.gif "Wink"){kind=icon}
Tuskin syytä ihan noin hurjaan stressiin sentään on. 
Eiköhän tuo vaikutusmekanismi perustu erilaisten eliöiden erilaiseen metaboliaan. Myöhemmin kirsikkabarbeista voisi päästä eroon erä kerrallaan, aina sitä mukaa kun uusi lasti kasvaa myynti-ikään. Vanhemmat vain ensin pois niin, että uusia poikasia ei ilmaannu.
