Hullunkurisin tapahtuma akvaarion kanssa!

[JuliaJ]

Mikähän kaikista ihan hullunkurisista olisi se kaikkein hullunkurisin?

Olisko se keltabarbi, jonka teini-iässä löysin matolta kuolleena ja paniikissa nappasin ylös ja pudotin akvaarioon ja joka ällistyttävää kyllä lähti muina miehinä uimaan?

Vai olisko se kolme perhosnuoliaista, jotka etenivät peräkkäin 10 sentin välein akvaarion etulasissa vedenrajassa, vastavirtaan kohti "koskea" eli suihkuputken virtausta. Kalat liimautuivat lasiin, etenivät puoliksi ilmassa akvaarion päätyyn asti, jossa tekivät kiepin ja liukuivat sitten lasia pitkin kohti pohjaa, pohjassa nopeasti melkein akvaarion toiseen päähän ja sitten takaisin ylös "koskeen". Kohteliaasti odotellen aina vuoroaan...

Vai olisko se optimistinen aterialisti, edesmennyt kääpiörihmakalaherra, joka innokkaasti aina yritti syödä kaikkea. Kun pudotin akvaarioon herneen, herra rihmakala pelasi sillä palloa niin, että herneen matka kohti pohjaa kesti todella pitkään ja pohjassa rihmakala siirtyi lentopallon peluusta pallon tönimiseen pitkin poikin.

Tai kyllä se hullunkurin tapahtuma taitaa olla se, että vedenvaihdon jälkeen en saanut suodatinta toimimaan. Pistoke seinään ja mitä kummaa, hurinaa vaan kuului, vesi ei liikkunut mihinkään. Muutaman käynnistysyrityksen jälkeen piti kaivaa ohjekirja esiin. Eipä ollut apua. No, sitten irti kaikenlaiset putket ja letkut ja uimurit sun muut. Ei toimi, ei. Itku jo tuli, että nytkö kesken viikonloppua se kallis suodatin hajosi, nyyh nyyh. Ja sitten yli tunnin korjausoperaatioiden jälkeen havaitsin, että kappas vaan, olin kytkenyt irrallaan olevan ilmapumpun pistokkeen ja sehän tässä nyt huriseekin - ja jestas sentään, kun laitan kiinni tämän suodattimen pistokkeen, niin johan se toimii...

[Tony84]

Hih. Tässä oman altaan top 10 mahtuva hullunkurisuus.

Punapäätetraparvi asusteli akvaariossa mustatetrojen ja monnien kanssa. Noh, ei siinä mitään, päätin investoida ja hankkia seepraplekon kun oli sangen hauska väritykseltään mustavalkoisine raidoituksineen. Kiinnittäkäämme huomiomme punapäätetran pyrstöön: mustavalkoraidallinen. Noh, seeprapleko muutti sitten niitten kanssa yhteen. Tapansa mukaan piilotteli yleensä kolossaan, mutta kun arvon pleko suvaitsi tulla pois piilostaan, niin kaikki parikymmentä romminokkaa siirtyi kummastelemaan sitä. Pitivät plekoa ilmeisesti yhtenä suurena pyrstönä! Minne pleko sitten menikin, niin koko parvi punapäitä seurasi sitä... Joskus pleko saattoi pitkään imutella lasissa, ja tetrat pyörivät sen ympärillä. Tetrojen innostus hiipui parissa viikossa, mutta aikas hillitöntä menoa oli siihen asti

[piperita]

Meillä myös kokemusta näistä "kissa akvaariossa" -jutuista. Yleensä miun kissaneitokaiset tyytyy katselemaan vierestä kun akvaarioiden kanssa lotrataan, mutta Pihka-neitonen sitten kerran päätti kokeilla, että kestäisikö kehyksettömän akvaarion päällä pelkkien lasireunojen varassa. No ei sitten kestänyt. Kiva kun en ollut ehtinyt akvaariosta vettä vielä tyhjentää ja se oli melkoisen täynnä... Yksi kappale kissoja seassa ja parikymmentä litraa vettä lattialla. Plus litimärkä kissa, joka spurttaa ympäri kämppää ja ravistelee vettä ympäriinsä. Ihan pari pikku kirosanaa siinä pääsi. Kalat selvisivät onneksi säikähdyksellä...

Miun omenakotilot niin ikään harrasteli tuota kuplahissiä. Eli hissillä ylös ja sitten suodattimen virtauksen mukana kunnon kiepautus pintavesissä ja laskeutuminen jonnekin suht lähelle sitä hissiä, josta taas ylös... Parhaimmillaan siellä kolme kotiloa jonottivat vuoroaan yhden ilmastinkiven äärellä Myös vihermonniset tykkäävät kuplista, ne uiskentelevat päinvastoin kuin omput. Eli ponkaisevat pintaan ja sitten uivat alaspäin kuplavirrassa - ja koko porukalla tietenkin.

Sitruunatetrat laskevat liukumäkeä suodattimen virtauksessa, koko jengillä. Huvittavan näköistä kun parvi tulee virtauksen mukana yksi kerrallaan suodattimen takaa ja loput odottaa akvaarion toisessa päässä, että kaikki laskevat mäkensä ja sitten kimpassa takaisin suodattimen taakse odottelemaan

Partikselle nauroin eilisiltana. Monni Lonninen hän on nimeltään ja hiukka... höperö? Kaveri makaili isojen lumpeenlehtien alla piilossa. Vihermonninen tuli lähelle ja tökki lehtiä muutaman kerran, partis rynnistää lehtien alta vähän niinko tyylillä, että "jee, tuliko joku kylään?!" Vihermonninen oli siihen mennessä kerennyt jo hävitä, partis pyörähtää pari kertaa lehtien edessä sen näköisenä, että "mitä hittoa, ei ketään?" ja peruuttaa takaisin lehtien alle

Nuorempi kissa katseli ruokinta-aukosta kiinnostuneena kalojen touhuja, puoli päätä siis siellä akvaarion sisäpuolella. Lehtikala tulee lähelle ja naksuttaa, ruiskauttaa samalla hiukan vettä kissan naamaan ja kissa lähtee kuin ohjus. Pysähtyy vasta eteisessä ja katsoo tuon näköisenä miuta ja sillä ilmeellä, että mikä helevattu toi oli. Sen jälkeen on suosiolla perääntynyt kun lehtikalat lähestyvät

Joo. On se akvaarion omistaminen hauskaa.

Hulluin tapahtuma oli varmaan se kun aamusella katselin aamutelkkaria ja söin aamupalaa ja yhtäkkiä räpsähtää puolesta kämpästä valot ja kaikki sähkölaitteet pois päältä. Samalla tietysti akvaarion suodattimet ja kaikki. Sulakehan se oli paukahtanut. Ja ei kun etsimään syyllistä. Pari tuntia ihmettelin ja kirosin kun pitää suodatinkin nyt putsata ja... äh. Ja tadaa! Syyllinen oli akvaarion valaisin. Tuolloin olisi pitänyt valojen räpsähtää päälle, mutta armas kani oli syönyt akvaariovalaisimien johdon niin taitavasti poikki, ettei roikkunut enää kuin yhden kuparilangan varassa... Ihme, ettei tullut sähköjänistä

[PieniPalikka]

Tuossa juuri hain postista purkillisen liuskatestejä vesiarvojen mittaukseen.
Odottelin tuloksia ja tutkin taulukkoja ja lopulta päivittelin poikaystävälle, että mulla on tikussa värejä mitä ei ole testitulosten värikartoissa.
Poikaystävä pysyi rauhallisena ja totesi, että pitelen tikkua väärin päin...
Tulipahan hyvät naurut. Kunnon piilo-blondi.

[NesteHukka]

Perjantai aamuna kävi niin, että Eheimin pönttösuodatin ropisi kuivana. Imusihti oli tukkeentunut niin pahasti, että oli jostain hörppinyt ilmaa. Otin johdon irti ja menin aamutoimille.
Paskahuusista tullessani minua odotti näky mikä nostaa suupielet ylöspäin varmaan vielä vuosienkin päästä:
Tummaleväpleko oli tullut apuun, ja putsasi täysillä sitä imusihtiä

Ei tarvinnut mitään muuta kun laittaa suodatin päälle, ja vähän kallelleen, että vesi lähtee virtaamaan ja ilmat poistuu.
Tummaleväplekolle kunniamerkki ansiokkaasta toiminnasta

[ER]

Lueskelin tämä koko ketjun läpi. Ihan hauskaa luettavaa. Muutamia päätelmiä ketjun perusteella:

- lähes jokaisella akvaarioharrastajalla on kissa/kissoja ja lähes joka kissa on käynyt akvaariossa kun kansilasit ovat poissa
- lähes jokainen akvaarioharrastaja on kastellut lattiansa vedenvaihdoissa (pelottavaa)
- kalat pystyvät tekemään mitä ihmeellisimpiä temppuja ja tunkeutumaan mitä ihmeellisimpiin koloihin tai aukkoihin

[ZamY]

Tätä en voi kivaksi sanoa, mutta kaverin akvasta "pelastin" kitukasvusen partiksen, ja kun sen omaan akvaani päästin... niin... alko tuo puhalteleen jotai kuplia. Monta kymmentä kuplaa nousi pintaan, sellasii läpikuultavii ja aiak tummii. Oli selvinnyt kuin ihmeen kaupalla saippuahyökkäyksestä mun kaverin akvassa...

Sitte omput kans tuntuu tykkäävän suodattimesta. Ensin kiipeävät akvaarionlasilla ja sitten tiputtautuvat ja lähtevät virtauksen mukana toiselle puolelle akvaa.

Sukaravutkin tykkäävät näistä omppujen kuorista, monta kertaa olen nähnyt kun ne ikään kuin "rapsuttelevat" omppujen kuoria...

Koiratkin tykkäävät akvaariosta. Pikku Daisy käy vähän välii juomassa akvaariosta vaikka olisi raikkaampaakin vettä tarjolla...

-------------------------

Nii ja sitte jäi tuosta äskisestä saman tuttava perheen lehtikalat ja edesmennyt kiekko aina yritti napsia plekon tablettia ku sen tiputti altaaseen. Eihän ne sitä pienillä suillaan saaneet edes pysymään suussa ku on niin iso tabletti Silti ne aina yrittää napata sen. Syöksyy oikein paikalle ku aukasee kannen

Tyhmä oli tuttavaperheesi... Kiekkoja ja lehtiksiä ei saa pitää samassa altaassa...
1:Kiekkokala häviää reviiri taistelussa.
2:Kiekkola hävii ravinnon saamisessa.

Eli toisin sanoen Lehtis antaa kiekolle turpaan...

[tonyicc2]

Juurikin päinvastaista meillä kissaa ei akva vois vähempää kiinnostaa.. Pysyttelee aina turvallisen välimatkan päässä..

leväbarbi tuli kerran alle 3cm/5cm raosta ulos onneksi emäntä heräsi räpiköintiin ja meni nostamaan takaisin altaaseen..

[miimus]

Meillä kissat alkoivat justiinsa mellastamaan kun vaihettiin akavaariosta vettä. Kansilasit ei ollu paikallaan ja toinen kissa ajatti toisen akvaarioon. Olin vessassa putsaamassa suodatinta ja kuuluu hirveä kiroilu, avokki istu tietokoneella akvaarion vieressä. Kissa oli hypänny akvaarioon ja siitä kannettavan tietokoneen päälle. Tietokone ja mies ihan märkiä samoten kissa. Vakuutusyhtiössä olivat vähän ihmeissään ku selitti että kissa hyppäs akvaarioon ja siitä kannettavan päälle. Olivat vähän että niimpä niin.

[Lea_83]

HAS:n keväthuutiksen 2008 jälkeen lisää ihmetyksiä on sattunut. Miekkakasvin huuhdottuani rupesin hiekkaa siivilöimään (tuli kiire virittää akvaario) ja katsoin, että mikä sokeritoukka tossa lattialla sätkii (ei ole niitä tässä kämpässä silmään sattunut, muualla kyllä liiaksikin). Meinasin jo listiä, mutta tulin ajatelleeksi, ettei sokeritoukat sillä tavalla sätki, saati selällään. Katsoin tarkemmin: noin sentin pituinen rapu! Joku saksirapu se on ja kerran kuorenkin vaihtoi
Viime lauantaina metsästelin kotiloita kypsyvästä akvaariosta. Katsoi, että mitä tossa pinnan tuntumassa liikahti. Hädin tuskin 5 mm kalanpoikanen! Niitä on noin 15 laskettu, lajista ei mitään hajua. Luultavasti matkustivat kutuna jaavansammalen mukana (ainut, jota en desinfioinut. Miekkakasvin tytärvarret ei mahtunu sankoon).

Ymppiä on pienemmästä tankista, joten kummoista nitriittipiikkiä ei ole tullut (Akvaariokeskuksen testi saman viikon tiistaina NO2 0,2). Paketit on pois heitetty, joten myyjistä ei tietoa.
Mutta: yksäriä, jos tunnustaa myyneensä keväthuutiksessa "pienehkö punainen miekkakasvi, ei pohjahintaa. Lähti 10 eurolla" ja jaavansammalmytty marketissa 4 euroa.

Olisi ihan kiva veikata, minkä lajisia otuksia kenties sain kaupan päälle. Kivaa tämä kasvun seuraaminenkin on

Mitä kaloja olit lopulta saanut kaupan päälle?
Muistin tossa vaan itsekkin että meidän porukoitten altaasta löyty kanssa rapupoikanen jaavasaniaisen mukana tulleena. Oli ilmeisesti vihersukarapu. Tosin tämä hävin yhtä nopeesti ku oli tullutkin.

[Miss_Molton]

Rapu oli ja on marmorirapu, kalanpoikaset paljastuivat neonsateenkaarikaloiksi. Kalat pääsivät uuteen kotiin noin puolivuotiaina. Viikko niiden lähdöstä satuin katselemaan altaaseen: ne peijakkaat oli ehtiny kutea ennen lähtöään! Nekin poikaset on uudessa kodissaan, mutta yks mokoma tänne vielä jäi...

[Vantage]

Ei nyt niin ihmeellinen, mutta hauska : ) Oli tuommone tabletti lasiin peinettuna ja nuo tiikeribarbit siitä tuntuu pitävän iha hulluna, ja taas ne olivatki kaikki tabun kimpussa kunnes pusukala lipuu paikalle ja päättää myös maistaa ja nappaski sit koko tabletin ja sit oliki barbit ihan ihmeissää, että mihin se nyt katos

[Anastasia]

Hih... Onpa ollut pokassa pitelemistä näitä lukiessa Mulla oli kerran kyläilemässä kaverin koira, joka ei ilmeisestikään ollut koskaan eläessään nähnyt akvaariota. Akvaarioni on olohuoneen puolella, keittiön seinää vastapäätä. Koiran vierailuajasta suurin osa meni siihen, että ensin piti tuijottaa akvaariota, kunnes joku kala ui tarpeeksi lähelle. Sitten tosi nopeana yritti saada sen suuhunsa ja kun ei onnistunut, tuijotti akvaariota hetken aikaa ja päätyi keittiön puolelle tuijottamaan akvaarion takana olevaa seinää, josko sieltä puolelta pääsisi kaloihin paremmin käsiksi. Kun ei keksinyt oikotietä onneen, niin homma alkoi taas alusta. Ja tätä kesti niin kauan, kunnes oli aika lähteä kotiin. Melkoisen määrän kuolaa pyyhin laseista sinä iltana

[ElSamuel]

Kaverini kiskaisi kätensä refleksinomaisesti pois altaasta ja fisu tippui käden mukana lattialle. Aika hullu näky.

Uuuaahh!!
Taisi olla melko veristä touhua kun paletti repii hoitajaltaan käden = "tippui käden mukana lattialle"

--Sori, 1t 10min ennen viikonloppua eikä muuta tekemistä kuin kiusata toisia ihmisiä.

Ahhahahahh ei hemmetti ku nauroin, osu just sellaseen paikkaan kans!!

[Vesipeukalo]

Mä onnistuin räjäyttämään vedenvaihtoletkun halki pari päivää sitten.
Kaikessa rauhassa täyttelin allasta, ja menin kääntämään hanaa vain hiukan lämpimämmälle. No, meidän hana nyt ei aina toimi ihan toivotulla tavalla, ja palatessani akvaariolle letkusta alkoi tulla kuumaa vettä. Hetken kesti tajuta mitä on tapahtumassa, kun katsoin alati pullistuvaa letkua, kunnes se kuumuudesta räjähti, ja alkoi puskemaan täydellä paineella vettä makuuhuoneeseen. Hirveä juoksu, vesi poikki, ja pyyhkeitä kehiin. Mies sai hyvät naurut, kun tuli katsomaan tapahtunutta. Oli ihmetellyt loisketta. Minua huvitti hieman vähemmän, päästä varpaisiin läpimärkänä (letku heitti muutaman rundin ilmassakin) miljoonan pyyhkeen kanssa parkettia kuivaten... Noh, onneksi suuremmilta vahingoilta vältyttiin. Tosin en edes halua tietää, minkänäköinen parketti on jalustan alta, sitä en nimittäin pääse kuivaamaan, kun jalustan ja lattian välissä on vain puolen sentin rako...

Täällä myöskin kiekot käyvät varastamassa tiikerinuoliasten tabletit suoraan niiden suusta, vaikka omaakin ruokaa olisi kyllä ihan riittämiin.

[merenneito94]

Hullunkurisin juttu mitä on käynyt on varmaankin se kun sukarapu hyppäsi haavista lattialle! Konttasin sen perässä ja yritin saada sitä kiinni, mutta kaveri päätti pysyä vapaana ja suuntasi kohti merta. Sainpa sen lopulta kiinni mutta oli aika kova homma, ja myyjä vielä erikseen varoitti että ravut ovat kovia hyppimään.

[Applemiina]

Tuossa pari päivää sitten rupesin pyydystämään altaasta katinkultamonnia. Noh en tietenkään saanut sitä kiinni tuolta juurakoiden ja kasvien seasta. Päätin siis virittää ansan. Laitoin haavin tuettuna pystyyn pohjalle ja tiputin tabletin haavin eteen, jos vaikka saisin houkuteltua pikkumonnin syömään ja nappaisin sen haaviin. Tietenkin taistelukala ensimmäisenä kävi tyynesti kääntyilemässä haavissa, mutta salamanteripleko tuli haavin toiselle puolelle, kun oli haistanut ruuan ja etsi tablettia hirmuisesti ja sähläsi ittensä haaviin. Vapautin sen ja annoin tabletin sille syötäväksi =p Saman operaation aikana totesin, että kannot ja juurakot olisi hyvä ottaa pois. Salamanteri osoitti taas älykkyytensä: pyydystäessäni katinkultamonnia salamanteri vaan pyöri hölmönä pienen pyöreän kivensä (joka juurakon kanssa muodosti kivan kolosen piiloksi) päällä ja väisteli haavia ja kaiketi luuli olevansa turvassa siinä hyöriessään =p Se oli kyllä huvittavan näköistä.

[amar]

Hullurinkurisin tapahtuma sattui tätä ketjua lukiessa (luin koko ketjun), kun sukarapu päätti hypätä rapulasta pöydälle. Akvaario on tietokonepöydällä, näin sivusilmällä että jotain vilahti ja siinähän se rapu makasi liikkumattomana. Sain sen takaisin altaaseen ehjänä ja jälkeenpäin alkoi huvittamaan ravun ajoitus, koska ennen tai jälkeen ei ole yksikään rapu hypännyt ulos tuosta akvaariosta.

[siukku]

hullunkurisin, tai ei, mut kuitenkin meilläkin sattuu ja tapahtuu. Vaihdoin vettä altaaseen ja nostelin kantoja pois, hetken päästä ukko "karjuu" mikä täällä lattialla on... no, tiikerinuoliainen oli kannon mukana joutunut kuivalle maalle. Ukko otti tikrun, jolloin tikru tietty löi piikit esille, ja kädessä haava sen jälkeen. Sitten yksi aamu olin töihin lähdössä ja vaatteita vaihtamassa. katsoin lattialle akvan eteen, että taas jotain sukkalankoja jäänyt siihen. Ehkä hieman säikahdin, kun sukkalanka lähtikin liikkeelle. Oli käärmekala pompannut akvasta pois. Eikä koirat edes huomanneet asiaa ollenkaan. Vaikka vierestä olivat kävelleet! Eikun käärme takaisin altaaseen ja meno jatkuu.

[Pinni]

Mä olin aika pieni, 9 tai 10 vanha, kun tapahtu seuraavaa:

Me asuttiin aika vanhassa talossa, jossa oli maadottamattomat pistorasiat ja varmaan sähkötyöt muutenkin vuodelta -54. En tiedä johtuiko sähköjohdoista, ukkosesta vai mistä, mutta eräänä aamuna mulla oli akvaariollinen grillattuja kaloja . Se oli ihan hirveetä, mä itkin silmät päästäni. Pari monnista oli ainoastaan selvinnyt elossa.

Mä rupesin sitten siivoamaan akvaariota vedet silmissä (en vieläkään ymmärrä, miksei äiti voinut auttaa ) ja kävin kippaamassa kuolleet kalat ulos lumihankeen. Hetken päästä pihasta lunta ilmaantui linkoamaan naapurin mies. Äidin mielestä oli vielä soveliasta lohkaista: "Kohta varmaan lentää kaloja ikkunaan!" ja räkäset naurut päälle. Voitte uskoa, että muakin nauratti .

Mä en vieläkään oikein pysty näkemään tapahtuman humoristista puolta .

[Deicide]

Ei ehkä hullunkurisin, mutta tässä eräänä päivänä punnitsin erinäisiä valkoisia jauheita keittiövaakalla, kun ystäväni tuli käymään kahvilla! Kerroin että teen PMMD:tä, johon kaverini vinoili, että nuuskataanko sitä! Juu, tällä tienaa jo hieman paremmin, kun kalanpoikasilla!

[Raastin]

Tämä tapahtui noin kymmenen vuotta sitten kun minulla oli lemmikkinä muutamia rottia. Yksi niistä kulki mukanani joka paikkaan, myöskin ystäväni luokse, jolla sattui olemaan n.100litran allas täynnä kauniita, punaisia platyja. Päästin rotan lattialle ja sinne se katosi sohvan taakse paikkoja tutkimaan.
Vähän ajan kuluttua kuuluu akvaarion läheltä rapinaa ja siellä se elukka kiipeää hurjaa vauhtia akvaarion johtoja pitkin. Ystäväni kanssa naureskeltiin, että onpas hassu rotta. Siinä se haisteli ja tepasteli akvaarion päällä ja lipitti vettä ruokinta-aukosta. Sitten se huomasi kalat, jotka olivat tulleet ruokinta-aukolle ilmeisesti ruuan toivossa. Kuului vain pieni loiskahdus ja rotta pakeni, samaa tietä mitä oli akvaarion päälle kiivennytkin, sohvan taakse punainen kala hampaissa sätkytellen. Kaverini kiljui ja minä syöksyin sohvan alle elukkani perässä toivoen, että jotain pelastettavaa vielä olisi, mutta kuului vain armoton rouskutus.
Ja sinne katosi kala parempiin suihin pyrstöineen päivineen. Ei ollut enään yhtään hassu rotta kaverin mielestä. Eikä enään kovin tervetullutkaan. Rotta näytti tosin hyvinkin tyytyväiseltä itseensä ja luontaisiin saalistajan taitoihinsa. Kun se kerran oli keksinyt, että akvaariosta voi saalistaa huikopalaa, se yritti samaa myös mummolassa ja kotona äidin akvaarioon. Ei auttanut kuin peittää kaikki pienetkin aukot joista kaloihin pääsisi käsiksi. Minusta se oli kuitenkin varsin nokkela rotta.

[HannaManna]

En tiedä onko tämä nyt mitenkään hullunkurista, mutta ainakin yhden seeprakalani selviytymistarina Sain ensimmäisen 40 litraisen akvaarioni 10 vuotiaana. En tiennyt akvaarioista mitään eikä kukaan muu perheestäni. Kaikki oli siis opeteltava itse. Ensimmäisiksi kaloiksi otin 6 seeprakalaa ja 2 kuparimonnista ( taas nämä epäpätevät akvaarioliikkeen myyjät) . Itsehän minulla ei ollut mitään tietoa mitkä ovat parvikaloja ja mitä kaloja voi pitää minkä kokoisessa akvaariossa. Uskoin siis myyjää. No kuitenkin..jossain vaiheessa akvaariooni tuli kauhea levä ongelma. Akvaario peittyi levään aivan täydellisesti ja siitä hengissä selvisi vain yksi seeprakala. Sitten vaan perustamaan uudestaan akvaariota. Myöhemmin ostin 60 litraisen akvaarion, jossa seeprakala uiskenteli joitakin vuosia. Yksinäiselle seeprakalalle en ikinä ostanut uutta parvea. Yksin raukka jäi loppu elämäkseen. Kerran siivotessani akvaariota imaisin vahingossa seeprakalan lappoon. Maha sillä vähän repes kun oli niin paksu, että ei melkeen mahtunu letkusta. Luulin jo, että nyt se kuolee, mutta ihme kyllä haava parani. Rakas vanha seeprakalani oli vieläkin elossa. Mutta kolmas kerta toden sanoo. Eräänä päivänä kun tulin kotiin oli seepra vanhukseni tehnyt itsarin. Löysin sen akvaarion viereisen pöydän kukkaruukusta. Yritin vielä epätoivoisesti saada multaisen kalan virkoamaan, mutta turhaan.. Se oli kuollut. Semmoinen selviytyjä se oli vaikka lopulta kuolikin. Ties vaikka eläisi vieläkin jos ei olisi itsaria tehnyt. No ei ehkä sentään.. tapahtumista aikaa noin 8 vuotta

[wassermacher]

Kun akvaariota tyhjättiin sen entisessä kotipaikassa orpo rubiinitetra hyppäsi tyhjäysletkuun ja ookasi hyvää matkaa kohtaloonsa ja kissi pomppi ja käpälöi vierellä. Sellofaanit oli kuitenkin tiukassa ja eväs jäi saamatta. Saatiin se päätepysäkiltä ämpäriin ja takasten elävien kirjoihin. Kala meinaan; kissi sulattalee traumaansa ihmisen, muovikalan ja ravintoketjun petollisuudesta.

[Aqualung]

Ei ehkä kaikkein hullunkurisinta ikinä, mutta korkealle sijoittuu.
Juuri äsken saivat kalat pakasteita ja joukkoon muutaman jäiset katkaravut (kuorettomia) plekoille raastettaviksi. Eikös maailman laiskin (ja ahnein) kaikista eli juovaokamonnini Keijo äkkäsi sen suurimman ravun ja syöksyi kolostaan sen kimppuun ihan eri tavalla kuin mitä normaalisti kruisailee rauhassa ja imaisee kaiken syötäväksi kelpaavan. Rynnistyksestä tuli lähinnä mieleen krokotiili nappaamassa gnu juomapaikalta ja/tai valkohai suuren hylkeen kimpussa. Hiekka vaan pöllysi kun Keijo heilutteli saalista suussaan apinan raivolla saadakseen siitä palasen irti.
Koskaan ennen ei ole ollut katkoista kiinnostunut.